Rudolf Steiner

Alkoholin vaikutus henkiseen olemuspuoleemme

Ihmisen suhde alkoholiin muuttuu, kun hän vakavasti ja tosissaan omaksuu teosofiaa. Alkoholi on jotakin aivan erityistä luontokunnissa. Se ei osoittaudu olevan ainoastaan ihmisen elimistöä rasittava aine, vaan epäilemättä se myös tuottaa elimistössä vastustavaa voimaa.

Kun tarkastelemme kasveja, huomaamme että ne kaikki saavuttavat järjestelmässään tietyn pisteen – lukuun ottamatta viiniköynnöstä, joka menee pidemmälle. Se, mitä muut kasvit säästävät ainoastaan uutta alkiota varten – kaikki käyttövoima, joka muuten säästetään yksinomaan uutta kasvua varten ja joka ei virtaa muualle kasviin – kulkeutuu viinirypäleen tapauksessa tietyllä tavalla myös hedelmälihaan. Siten sen välityksellä, jota kutsumme käymiseksi, viinirypäleeseen virrannut voima muuttuu äärimmäiseksi, ja itse asiassa silloin on syntynyt jotakin sellaista, joka on okkulttisesti verrattavissa voimaan, joka ihmisen minällä on kaikkialla veressä. Viiniä tehtäessä ja aina alkoholia valmistettaessa toinen luontokunta on muodostanut samaa kuin ihmisen täytyy saada aikaan, kun hän minästään vaikuttaa vereen.

Tiedämme, että on olemassa sisäinen yhteys minän ja veren välillä. Sitä voidaan jo ulkoisesti luonnehtia siten, että kun minä tuntee häpeää, kasvot punastuvat, ja kun minä tuntee pelkoa tai ahdistusta, kasvot kalpenevat. Tämä minän vaikutus vereen, joka on myös muulloinkin olemassa, on okkulttiselta kannalta aivan samanlainen kuin vaikutus, joka syntyy, kun kasvin prosessi kääntyy päinvastaiseksi, niin että se, mitä viinirypäleen hedelmälihassa on tai mikä ylipäänsä on peräisin kasviolemuksesta, muuttuu alkoholiksi. Minän täytyy normaalisti saada aikaan veressä – okkulttisesti, ei kemiallisesti puhuen – aivan samanlainen prosessi kuin alkoholia valmistettaessa saadaan aikaan kääntämällä kehitysprosessin järjestystä päinvastaiseksi, tekemällä prosessista pelkästään kemiallinen.

Siitä on seurauksena, että alkoholin välityksellä otamme elimistöömme jotakin, joka toisaalta vaikuttaa niin kuin minä vaikuttaa vereen. Toisin sanoen olemme alkoholin myötä ottaneet itseemme vastaminän, joka on välitön vastustaja henkisen minämme teoille. Toisaalta alkoholi vaikuttaa vereen täsmälleen samoin kuin minä vaikuttaa vereen. Päästämme näin valloilleen sisäisen sodan, ja tuomitsemme varmasti voimattomuuteen kaiken sen, mikä lähtee minästä asettaessamme sille vastustajaksi alkoholin. Tämä on okkulttinen tosiasia. Se, joka ei käytä alkoholia, varmistaa itselleen voiman vaikuttaa vapaasti minästään käsin vereen. Se, joka juo alkoholia, on kuin sellainen, joka haluaa kaataa seinän ja takoo sitä yhdeltä puolelta ja samanaikaisesti järjestää seinän toiselle puolelle ihmisiä iskemään vastaan. Aivan samalla tavoin alkoholin juominen eliminoi minän vaikutuksen vereen.

Siten se, joka tekee teosofiasta elämänsä perustan, kokee alkoholin vaikutuksen veressään suoranaiseksi taisteluksi minäänsä vastaan, ja siksi on luonnollista, että todellinen henkinen kehitys voi tapahtua vaivatta vain, jos sille ei aseteta tätä estettä.

Suom. J. I. L.

Lähde: Rudolf Steiner, "Welche Bedeutung hat die okkulte Entwicklung des Menschen für seine Hüllen" (GA145)

Alkuperäinen saksankielinen versio: https://wn.rsarchive.org/Lectures/GA145/German/19130320p00.html

Englanninkielinen versio: https://wn.rsarchive.org/Lectures/GA145/English/RSPC1945/19130320p02.html