Esko Mustonen

Maaäidin kirjan esittelyteksti

"Maaäidin kirja" edustaa Kaitaharjun tuotannossa aivan uudenlaista paneutumista Maan ihmisen elämään ja kohtaloon. Hän toteaa, että Maa-planeetta näyttää joutuneen eristettyyn asemaan. Mikään Maasta nouseva saaste ei enää pääse leviämään avaruuteen, vaan palaa takaisin Maahan. Maaäidin, tuon ihmiskunnan alkukehdon, planetaarisen synnyttäjän ja elämän antajan oma voima on herkästi muuttumassa. Muutokset Maaäidin kasvoissa ovat johtuneet meistä ihmisistä ja meistä tulevat myös riippumaan Maaäidin tulevien aikojen ilojen ja murheitten tasapaino. Tällä tavoin ihmiskunta ja luonto kulkevat käsi kädessä. Kaitaharju sanoo, että ihmisten ajattelun uudistuminen voi tapahtua ainoastaan meidän oman aineellisen ja eetteriruumiimme välityksellä, mikä rakentuu jonkin asteen rakkaudesta ja ymmärryksestä luontoa kohtaan. Se ei edellytä muuttamista suuriin metsiin, vaan ymmärryksen avartumista sillä paikalla missä olemme.

Kaitaharju näkee Maaäidin hellästi. Hän tuntee henkisen yhteenkuuluvuuden sen maailman kanssa, joka meitä alati ympäröi – tajusimmepa sen tai emme. Hän puhuu mm. puiden perusluonteesta. Kuusi on syvällisin ja sen viisauden juuret tuntuvat ulottuvan syvälle Maaäidin viisauteen, sanoo hän. Mänty on iloisempi ja se jättää elämän syvät synnyt mielellään sukulaiselleen kuuselle. Nuoret koivut ovat ujon neitseellisiä kuin tytöt, ja vanhat sitkeät katajat erityisen tunteellisia.

Mikä kiehtova uusi todellisuus, jota tuskin tavallisesti tulemme ajatelleeksikaan. Entä sitten kukkasten eetterimaailma ja tuo kesämökin vanha villiviini suuressa viisaudessaan. Samaan kanssaeläjiemme joukkoon kuuluvat myös eläimet ja tontut sekä merien, metsien ja ilman luonnonhenget.

Varsin omalaatuisen, mutta todellisuuden tunnussaan vavahduttavan osan kirjassa muodostavat ne hetket, joiden aikana kirjoittaja joutuu vastatusten astraali- ja eetteritason jo tapahtuneitten tai parhaillaan tapahtumassa olevien ilmiöitten kanssa. Kun puu puhuu tai öljyyn nääntyvä merenhenki ennustaa maan tuhoa tai kun luonnonmetsässä hyvän ja pahan ankarassa taistelussa haavoittunut metsänhenki etsiytyy tonttujen opastuksella hakemaan apua selvänäköiseltä ihmisveljeltään, siirtyy mielemme ulos ahtaasta materialistisesta näkemyksestämme. Meidät temmataan silmiä avaavalle retkelle siihen maailmaan, jota me emme tavallisesti näe, mutta jonka olemassaoloa me yltiöpäisyydessämme alati kuitenkin vaarannamme.

Lähde: Maaäidin kirjan sisäkannen esittelyteksti.


Etusivu Artikkelit