Jussi Snellman

Välähdyksiä ajatusten virrasta

Suurimmissa vaikeuksissa ja raskaimmissa kärsimyksissä meille antaa voimaa tieto, että se kaikki on ohimenevää ja että voimme siten ottaa hiukan pitemmän askeleen kohti kaukaista päämääräämme. Me arvostelemme enimmäkseen asioita näennäisyyksien mukaan tuntematta lainkaan niiden alkusyitä. Mutta näkyvien tulosten takana ovat syyt, ja syiden takana niiden aiheuttaja – todellisuus. Me totisesti olemme muurahaisten kaltaisia, jotka hyörivät ja pyörivät pikku asioissa. Nekin näkevät vain havunneulaset huomaamatta puuta, josta neulaset ovat pudonneet, tajuamatta tuon puun korkeutta ja aavistamatta lainkaan sen juurien syvyyttä.

Olemme ylpeän varmoja asioista, joista tiedämme jotakin. Mutta onko meillä edes noista asioista lopullinen tieto? Ja loputtomiin meille on olemassa täysin tuntemattomia asioita. Kuitenkin olemme valmiita pitämään noita tuntemattomia asioita epäiltävinä, aivan kuin tietäisimme, missä on mahdollisen ja mahdottoman raja.

Kuuluisan tähtitieteilijän mukaan uskotaan, että avaruudessa on tuskin mitään muuta planeettaa asuttuna kuin maapallo! Olisiko siis sittenkin tämä Maa maailmankaikkeuden keskus, ja ihminen avaruuden korkein olento?

Maapallomme on usein kokenut valtavia mullistuksia, jolloin meri on niellyt kokonaisia mantereita asukkaineen kaikkineen. Mutta yhteinen onnettomuus lähentää ihmisiä toisiinsa ja vie varmasti veljeyden asiaa huomattavasti eteenpäin.

Meidän aikakautemme on uskomattoman sotaisa ja julmuudessaan ylittämätön. Mutta hullussa hävitysvimmassaan tätä sukupolvea voi ihailla, sillä se rakentaa kaiken uudelleen ja toivottavasti entistä paremmaksi.

Kuka meistä tahtoisi hankkia vääryydellä jotakin tai riistää toiselta jotakin, jos tietäisimme, että se jo huomenna otetaan pois meiltä?

Kaikki eivät voi olla yhtaikaa onnellisia, sillä minun onneni voisi pahoin häiritä sinun onneasi.

Älä halveksi miestä, joka viruu katuojassa. Sellainen sinä itse olet ehkä ollut menneisyydessä, tai se voi olla elävä kuva sinusta tulevaisuudessa.

Jos inhoat pahetta ja vihaat syntiä, niin se todistaa vain sitä, että itse et ole vielä niitä riittävästi kokenut.

Hyvä ja paha ovat jompaakumpaa vain vierekkäin asetettuna. Tosi Olevainen ei ole hyvä eikä paha vaan niitä molempia – eikä kumpaakaan.

Miksi sanotaan, että Olevaisen sydämessä asuu rakkaus? Koska ilman rakkautta, joka on positiivista, itse Olevainen ei olisi olemassa.

Onko Jumala olemassa? Turha kysymys! Sillä on itse Elämä, suuri, universaali Elämä, ja siihen mahtuvat sekä Jumala että jumalat.

Voinko tehdä mitään pelastuksen puolesta? Varmasti voin, sillä minun on pakko pelastaa itseni, so. kärsimällä sovittaa kaikki entiset pahat tekoni.

Jokainen meistä ”istuu kiinni” tässä lihan vankilassa. Ainoastaan välillä pääsemme jaloittelemaan taivaselämän pihoille, ja meidät jälleen ”heitetään torniin”, kunnes kaikki on maksettu.

Kuka meistä voisi olla onnellinen, jos hän näkisi kaiken inhimillisen kurjuuden ja kärsimyksen?

Voimme toivoa itsellemme salaisia kykyjä ja voimia. Mutta jokaisella meistä on jo kykyjä ja voimia, jotka vain odottavat, että käyttäisimme niitä lähimmäistemme hyväksi.

Itsekkäästi eletty elämä on kulunut hukkaan, sillä siitä ei ole siunausta itselle eikä muille.

Jos olet tyytymätön elämääsi, niin unohda itsesi ja huomaat, että elämä on äärettömän mielenkiintoinen.

Majani on pieni, mutta koska tahansa voin astua ulos, jolloin kattona on taivaan avaruus, jalkojeni alla laaja maa ja seuranani kaikki näkyväiset ja näkymättömät olennot.

Kerran näin niin paljon tähtiä, että tein pyhän päätöksen: tämän jälkeen en enää koskaan voi olla pikkumainen.

Teosofi — n:o 11-12, 1944