Aate

Mullistava ja rauhoittava maailmankatsomus

Kaikki nykyään länsimaissa tunnetut ajatus- ja toimintasuunnat, puolueet, yhdistykset ja seurat sairastavat yksipuolisuuden tautia. Ne koskettelevat ja pohtivat suuren elämänkysymyksen jotakin erikoisalaa. Jos kaikista niistä voisi koota hyvät puolet, ne eivät ensinkään tyydyttäisi henkilöä, joka etsii järjen ja tunteen yhtymäpistettä eli täydellisen sopusoinnun lakia.

Sanoma- ja aikakauslehdet ovat täynnä "tietoja". Mutta minkälaisia ne ovat? "Uskonnolliset" lehdet sisältävät asioita, jotka suorastaan ovat vastenmielisiä ja kerrassaan lapsellisia totuuden etsijälle. Aikakauslehdet, jotka pohtivat elämänkysymyksiä "tieteen valossa", ovat joko puhtaasti materialistisia tai kuten spiritismiä käsittelevät – jonkin ns. yliaistillisen ilmiön vaikutuksesta halvautuneita. Taloudellisia ja valtiollisia kysymyksiä käsittelevät lehdet ovat puoluehengen värittämiä ja pysyttelevät yksinomaan fyysisen elämän pinnalla. Ne rikastuttavat lukijoidensa tietovarastoa fyysisen elämän tiimoilta kootuilla pirstaleilla.

Tyhjentäköön elämän sopusoinnun ehtojen tutkija vaikka kaikki nykyään arvossapidetyt tiedon ja tutkimuksen aarteet, silti hänen tiedonhalunsa jää kuitenkin tyydyttämättä. Koko tämä monipuolinen tietovarasto ei pysty rauhoittavasti vastaamaan kysymykseen: Miksi elämä on sellaista kuin se nykyään on?

Missä sitten on vika? Siinä, että kaikki nuo tietojärjestelmät ovat joko julkisesti tai salaa oikeaoppisuuden leimalla merkittyjä.

Mutta on olemassa yksi ainoa julkinen maailmankatsomus, joka ei ole oikeaoppinen. Tämä maailmankatsomus on teosofia.

"Mutta eikö se ole oikeaoppinen, jos se kerran on kaikista paras?" ehtinee joku kysymään.

Ei missään tapauksessa, koska se ei tunnusta ehdotonta totuutta löytyvän missään elämän osassa vaan kokonaisuudessa. "Oikea" ja "väärä" ovat vaihtelevuuden luomuksia, ja kun teosofinen maailmankatsomus ei näitä tunnusta elämän kokonaisuudeksi, sillä itsellään ei ole minkäänlaista "oikeaa" eikä "väärää".

Sanotaan, että se ja se tieteellinen keksintö tulee saamaan aikaan "täydellisen mullistuksen" sillä ja sillä alalla. Mutta mikä on se "keksintö", joka saa aikaan samanlaisen mullistuksen koko elämän ymmärtämisen alalla? Se on teosofinen maailmankatsomus. Tietysti se ei ole mikään "keksintö" muiden kuin niiden mielestä, jotka luulevat H. P. Blavatskyn "keksineen" sen. Mutta jos se todellakin olisi "keksintö", se olisi ainoa laatuaan, se mullistaa kaikki tunnetut elämänkatsomukset ja antaa sen tunnustajalle niin täydellisen sisäisen rauhan kuin on mahdollista elämän kokonaisuudesta eristetylle tajuntakeskukselle.

Onko toista sellaista maailmankatsomusta, joka tyydyttää samalla tutkivaa järkeä ja mitä ylevimpiä oikeuden, puhtauden ja pyhyyden tunteita?

Paraskin uskonnollinen ja filosofinen lohdutusoppi saarnaa nöyrää alistumista ja "kohtaloon tyytymistä". Paraskin ihmisoikeuksiin vetoava materialistinen yhteiskuntaoppi saarnaa "pää pystyssä käymistä" elämisoikeuden hankkimisessa. Teosofinen maailmankatsomus ei saarnaa erityisesti kumpaakaan ja yhtä paljon molempia. Se ei käske "alistumaan" eikä "kulkemaan pää pystyssä".

Teosofisen maailmankatsomuksen mullistava vaikutus näyttäytyy jo itse siinä kielessä, jota teosofisessa kirjallisuudessa käytetään. Kun henkilö, jolla muuten on hyvä lukutaito ja "hyvä järjenjuoksu" ja joka menestyksellä lukee tieteellis-filosofista kirjallisuutta, saa ensimmäisen kerran käteensä teosofisen kirjan, hän ei ymmärrä siitä kuin yksityisiä sanoja ja lauseita. "Mitä tämä on? Minä en ymmärrä tästä mitään", hän sanoo. Kun hän lukee kirjasta ihmisen erilaisista "käyttövälineistä" ja "eri ruumiista", hänen hämmästyksellään ei ole rajoja. Kun hän edelleen lukee, että ihmisen tietoisuus toimii eri "tasoilla", hän joutuu aivan ymmälleen. "Mitä on ’käyttöväline’, mitä ovat saman ihmisen ’eri ruumiit', mitä ovat ’tasot’, kysyy hän hämmästyneenä. Olkoon hän materialisti tai "uskonnollisesti suuntautunut", tuntuu moisista asioista lukeminen hänestä yhtä kummalliselta ja "satumaiselta".

Kun hän lukee, ettei paikkaa, aikaa ja avaruutta sellaisinaan ole olemassa, kun hän lukee, että on olemassa "fyysinen maailma" ja paljon muita maailmoja, joita ei sellaisinaan ole, vaan että niiden olevaisuus riippuu erilaisista tajuntatiloista, niin hänestä alkaa tuntua hullulta ja mielettömältä. "Eikö esimerkiksi maapallo ole olemassa, vaikka ei sillä olisi ollenkaan tajullista elämää", kysyy hän itseltään ja vastaa kysymykseensä myöntävästi.

Mutta jos tuo lukija on rehellinen ja jos hänessä uinuvat korkeammat kyvyt pyrkivät jo silloin toimintaan, niin hakee hän outoihin käsitteisiin tarkempaa selitystä, ja hänen valkenee sitä tehdessään hänelle uusi, ennen aavistamaton maailma ihanuuksineen. Silloin hän tulee myös tuntemaan sen lohdutuksen, jonka tämä mullistava maailmankatsomus tarjoaa. Hän tulee tietämään, ettei ole mitään "epätoivoa", ettei ole "menetetty" mitään, jota ei parempana saataisi takaisin, että "hukkaan kulutettu aika" merkitsee vaan tilapäisesti hieman vähempää kulkunopeutta ehdotonta elämää kohti ja että hän itse on kaikkivaltias maailman luoja, so. ehdottoman elämän ikiolemusta, vaikka kehityksen pyörän on tietyllä kohdalla verraten etäällä tästä olemuksesta.

Teosofinen maailmankatsomus sisältää kaiken sen hyvän, suuren, jalon, ylevän, pyhän ja korkean, mitä kaikki kirkkokunnat tavoittelevat ja mikä "kuolevaisille" on lukemattomina vuosimiljoonina antanut lohdutusta ja kestävyyttä "elämän taistelussa". Tämän maailmankatsomuksen tunnustaja on siinä merkillisessä asemassa, ettei hänen tarvitse kieltää mitään. Kun muut pääsevät heille vastenmielisistä, järjettömistä ja mahdottomista asioista yksinkertaisesti kieltämällä ne tai olemalla puhumatta niistä, niin hän pyrkii selittämään kaikkia suhteellisuuden lain kannalta.

Papit ja heidän hengenheimolaisensa, jotka ovat kuulleet jotakin pintapuolisesti teosofiasta mutta jotka eivät vielä ole kypsyneet sitä kaipaamaan, kysyvät: "Voiko ihminen olla todella onnellinen, jos elää ilman Kristusta?"

Tähän kysymykseen teosofi vastaa: "Ei hän voi eikä luonnollisesti tahdokaan, jos Kristuksella ymmärretään sitä korkeaa henkielämää, jota meidän kirjallisuudessa kutsutaan buddhiksi ja josta Paavali sanoo, että se "käy yli kaiken ymmärryksen", koska tuo korkein elämä on kaiken alemman ainemaailmankin voimassapitäjä ja "vapahtaja". "Mutta jos Kristuksella", hän lisää, "tarkoitetaan yksinomaan ihmistä Jeesus Nasaretilaista – joka tosin oli suuri salatieteilijä ja pyhä mestari – niin silloin kyllä voidaan elää ’ilman Kristusta’, so. henkinen elämä ja ’pelastus’ eli ehdottoman elämän yhteyteen pääseminen ei riipu yhdestä ainoasta maailman vapahtajasta, olkoon hän miten jumalallinen tahansa."

Muuten tuo kysymys paljastaa sen tekijän tietämättömyyden. Teosofisen maailmankatsomuksen valossa "ei voida elää" ilman suurinta lurjusta ja pahantekijää enempää kuin kristillisen jumaluusopin Kristustakaan. Edellinen on ilmiöelämän tuote yhtä hyvin kuin jälkimäinenkin. Molemmat ovat siis yhtä välttämättömät ja tarpeelliset ilmennyselämän taloudelliselle tasapainolle. Nykyinen "lurjus" on jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa ruumiillistunut "vapahtava Kristus".

Teosofit voisivat yhtä hyvin kysyä kristityiltä "jumaluusoppineilta": "Voiko ihminen elää ilman Gautama Buddhaa, ilman Zarathustraa, ilman Apollonios Tyanalaista tai ilman Ammonius Sakkasta?" Kaksi viimeksi mainittua ovat kristillisten kirkkoisienkin lausunnon mukaan tehneet enemmän ja suurempia "ihmetöitä" sekä parantaneet enemmän sairaita kuin Jeesus. Ammonius Sakkaasta sanotaan, että hän herätti kuolleita kaikkina vuodenaikoina ja kaikkialla, missä hän liikkui. Hän oli suurilla hengenlahjoilla varustettu ylevä ja pyhä mies, joka ilolla ja riemulla uhrasi kaikkensa muiden hyväksi. Epäilemättä sellainen suuri olento oli Kristus yhtä hyvin kuin Jeesus Natsaretilainenkin.

Teosofinen maailmankatsomus on niin mullistava, että entisestä materialistiskirkollisesta laitoksesta tuskin "jää kiveä kiven päälle", mutta se on samalla niin rauhoittava, että toivon ja lohdutuksen tunne on lukemattomia kertoja voimakkaampi kuin ennen.

Omatunto — huhtikuu 1907

Kieliasua on uudistettu.


Etusivu Artikkelit