Armas D. Siimes

"Viimeisin onni on filosofointi"

Monen monilla ihmisillä on sellainen käsitys, että filosofia ja filosofoiminen kuuluvat vain oppineille ja ettei ns. tavallinen ihminen voi hyötyä mitään filosofiasta. Tällainen ajatus perustuu virheelliseen käsitykseen filosofian olemuksesta ja tarkoituksesta. Tosin on totta, ettei kaikilla ole ns. filosofista mieltä, mutta paljon useammat – monet niistäkin, jotka eivät tätä omalta kohdaltaan huomaa – pystyisivät filosofoimaan, kunhan vain saisivat alkuoivalluksen asiasta.

Mutta mitä filosofoiminen sitten hyödyttää? Marcus Aurelius sanoo, että vain filosofia kykenee johdattamaan ihmistä läpi elämän. Ja Baltasar Gracian sanoo: »Viimeisin onni on filosofointi.» Annie Besant sanoo esipihassaan: »Filosofia opettaa olevaisesta kokonaan uuden näkemyksen, joka peräti muuttaa entisen maailmankuvan.»

Monet luulevat, että filosofia on jokin oppirakennelma. Niitä tosin voi olla ja on ollutkin monilla filosofeilla, mutta filosofia itse elävänä hengentoimintona ei ole mikään oppi eikä filosofisen toiminnan tuloksena ole filosofiset oppilauseet, vaan lauseista selville pääseminen. Mutta on tietenkin luonnollista, että mitä monipuolisemmat tiedot meillä on, sitä helpompi on harjoittaa filosofista askartelua. Tieteen tuntemus esimerkiksi auttaa pohdiskelujamme, pitää mieltämme kurissa, mutta filosofia ei pysähdy tieteen saavutuksiin, vaan tekee asioista arvostavia johtopäätelmiä. Se tieteellisyys, mitä filosofialta on vaadittava, on vain sitä, ettei filosofia tai filosofinen väite saa olla ristiriidassa selvän tieteellisen tosiasian kanssa. Mutta, kuten Erik Ahlman sanoo, filosofia ei koskaan pysähdy vain tosiasian esittämiseen. Filosofia kokoaa kokemuksen antamat ainekset, yhdistää ne kokonaisuudeksi ja ylittää siten tieteen, joka on täysin riippuvainen tosiasioista.

Filosofinen mieli näkee ikään kuin asioiden sisään. Se edellyttää ns. erottamiskykyä. Ellei jollakulla ole erottamiskykyä — taitoa nähdä suurten ja pienten, tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden todellisia suhteita — ei hän liioin voi harjoittaa filosofista askartelua.

Filosofiaa voidaan sanoa myös arvojen tieteeksi. Kun filosofia on aina enemmän tai vähemmän suhteissa arvoihin, siitä johtuu, että kuka tahansa voi harjoittaa filosofointia. Aito filosofiamme antaa elämällemme suunnan, se merkitsee, että sen avulla säilytämme jumalallisen hengen itsessämme koskemattomana ja tahrattomana, kuten Aurelius sanoo. Ja hän jatkaa, että filosofia pitää jumalallisen henkemme riippumattomana mielihyvästä ja mielipahasta ja opastaa meitä välttämään valhetta ja teeskentelyä välittämättä siitä, mitä toiset tekevät tai jättävät tekemättä.

Filosofista mieltä — kykyä — voidaan myös kehittää. Paljon auttaa jo ennakkoluuloton filosofisten kirjojen lukeminen, mutta totuuteen pyrkivä ei saa unohtua uskomaan kaikkea, mitä lukee, eikä liioin jäädä etsimään filosofiasta ns. lohdutusta. Pikemminkin hänen täytyy kieltäytyä uskomasta sokeasti asioita, joita hän ei ymmärrä; tarkemmin sanottuna: ei tarvitse edes kieltäytyä, riittää, että olemme asialle neutraaleja niin kauan kuin ne eivät vaadi meiltä kannanottoa. Virheellistä on myös luulla, että kaiken sen kieltäminen, mitä emme ymmärrä tai tiedä todeksi, osoittaisi filosofista mieltä. Filosofia on siis toteuttamista — älyn ja mielen kouluttamista, eikä sen tai tämän opindogmin omaksumista.

Elonpyörä – 1964, n:o 1


Etusivu Artikkelit