Fredrik Heliö

AJATTELE

Oletko tullut ajatelleeksi sellaista kysymystä kuin kuolema? Olen, vastaat.

Siitä huolimatta uudistan kysymykseni: Oletko ajatellut sellaista kysymystä kuin kuolema?

Kun olet kuullut toisilta tai sanomalehdistä lukenut jonkun ystäväsi tai tuttavasi kuolemasta, niin oletko tarkemmin ajatellut, mitä hänelle on silloin tapahtunut?

Olen, vastaat.

Ja kuitenkaan et ole sitä tarpeeksi ajatellut. Et ole syventynyt sen yksityiskohtiin. Olet antanut ajatukseksi »hän on kuollut» liukua ohitsesi niin, että et ole sitä sen pitemmälle ajatellut. Et ole tarkoin miettinyt ja itsellesi selvittänyt, mitä hänelle todella tapahtui. Et ole eritellyt kaikkia kysymyksen yksityiskohtia.

Hän on ainiaaksi jättänyt tuon tuntemasi ruumiin, jota olet tottunut kutsumaan Kalleksi tai Paavoksi. Useinkaan et ole tullut ajatelleeksi, että tuo Kalle tai Paavo on vain uloin, karkein osa ystävästäsi. Tuon ruumiin sisässä, jonka nyt näet edessäsi liikkumattomana, asui ystäväsi. Nyt hän on sen jättänyt, ja vähitellen se hajoaa atomeiksi raviten osasillaan luonnonvaltakuntia. Näkemäsi ja kanssasi seurustellut ystäväsi on tullut näkymättömäksi ja vetäytynyt korkeampiin, näkymättömiin maailmoihin, joista hän ei enää sellaisena takaisin palaa. Sinuun nähden on hän nyt entisenään olematon, ollen olemassa itsenä ainoastaan Iäiselle Itselle.

Näkyväinen maailma rikkauksineen ja nautintoineen, köyhyyksineen ja kärsimyksineen on nyt hänelle olematon. Kaikki, mihin hän oli kiintynyt tai mistä hän oli kiinnostunut, kaikki, minkä hyväksi hän oli tehnyt työtä ja ponnistanut, on nyt hänelle olematonta. Mitä hän oli koettanut tästä aineenmaailmasta itselleen hankkia, hänen on se täytynyt jättää. Miljoonilla hän ei voi sekuntiakaan pidentää elämäänsä, murustakaan kullastaan ja kalleuksistaan ei hän voi saada mukaansa. Kaikki hänen on pakko jättää, ja hän voi vain todeta psalmista sanat: »Katso, kaikki oli vain turhuus ja hengen vaiva.» Ajattele tähän asti kuoleman kysymystä! Ajattele sitä tinkimättömänä todellisuutena! Mieti tarkoin sen kaikkia yksityiskohtia! Koeta ajattelemalla kokea kukin yksityiskohta erikseen. Usein ja tarkoin tämän tehtyäsi ajattele, että tämä kaikki tulee sinunkin osaksesi. Kaiken tämän sinäkin saat järkkymättömän varmasti kokea. Tämä on sinunkin kohtalosi, et voi sitä mitenkään välttää.

Harkitse vakavasti ja tarkoin tätä! Koeta kokea näitä kaikkia asioita jo nyt eläessäsi! Koeta kuolla jo eläessäsi, niin kuin apostoli Paavali kehotti, ja tulet sangen pian ymmärtämään tämän maailman aineellisten arvojen mitättömyyden. Rikkaus, valta, maine ja kunnia lakkaavat sinua houkuttelemasta. Tulet havaitsemaan niiden epätodellisuuden ja arvottomuuden. Kuolet niille.

Kun rupeat kokemaan näitä, niin aluksi sinut valtaa kammo. Tyhjyys pelottaa. Muista silloin, että alat lähestyä todellisuuden porttia. Älä anna kammon voittaa, vaan voita sinä se!

Kuolemaa seuraa ylösnousemus. Tämä on muistettava. Kun olet tutkinut kuolemaa kulkemalla tietoisesti kuoleman tietä, niin alat vähitellen lähestyä ylösnousemuksen porttia. Saat kokea ylösnousemuksen riemua ja silloin ymmärrät Jeesuksen huudon Golgatalla oikealla tavalla. Se kuuluu riemuhuutona: »Jumalani, Jumalani, miksi näin minut korotit?» eikä niin kuin kokemattomat sen ovat kääntäneet: »Miksi minut hylkäsit?»

Silloin selviää sinulle se seikka, että et olekaan tyhjään haihtuva elämänilmiö, vaan että olet aivan toinen olento kuin näkyväinen ruumiisi ja näkymätön sielusi. Ne ovat haihtuvia elämänilmiöitä, mutta sinä olet Itse, ikuinen henkiolento, ainosyntyinen ja ikuisesti oleva jumaluuden ilmennys, Jumalan Poika.

Sinä, todellinen Itsesi, olet ikuinen, katoamaton ja muuttumaton osa Äärettömyydestä, Ikuisesta Kaikkiallisesta Elämästä. Olet jumaluudesta ulossingonnut kipinä, joka pyhiinvaellusmatkansa päätyttyä ja jumaltiedon saavutettuaan palaa jälleen ikuisuuden, jumaluuden helmaan, ollen täydellinen niin kuin Taivaallinen Isämme on täydellinen.

Pitkä on matka sinne. Lukemattomia kokemuksia on meidän hankittava ja sitä varten satoja kertoja yhä uudestaan synnyttävä tänne uusiin ruumiisiin ja yhä uudestaan kuoltava sekä sieluina että ruumiina, kunnes saavutamme täydellisyyden. Mutta vihdoin me saavutamme Jeesuksen käskyn mukaisesti Isämme täydellisyyden ja astumme Täydellisten joukkoon.

Tällä pyhiinvaellusmatkallamme on kuolema suuri Opettajamme, sillä se opettaa meitä asettamaan maalliset arvot oikeisiin suhteisiin ja kokoamaan niitä aarteita, »joita ei koi syö eikä ruoste raiskaa».

Ihminen, vasta silloin olet Ihminen, kun osaat kaikkia asioita ajatella ja oikein arvostaa.

Lyhennelmä, elonpyörä — 1960 n:o 1


Etusivu Artikkelit