Aimo Palomäki

Ihmisen energiavirrat

"Panta rhei – kaikki virtaa", oli kreikkalaisen filosofin, Herakleitoksen peruslauselma, joka näin tieteen aikakautenakaan ei ole joutunut häpeään, vaan päinvastoin on saanut tuekseen nykyajan perusväittämän "Ei ole olemassa muuta kuin energiaa".

Jopa Jumaluuden aikamme ihminen ymmärtää mieluimmin kaiken ilmenneen taustana olevana ohjaavana kenttänä pitämässä tasapainoa näkyväisen ja näkymättömän maailman välillä, kaikki läpäisevänä voimana, joka ei ole hyvä eikä paha, ennen kuin vasta ihmistajunnassa, kehityskohdassa, missä kosminen energia sitoo itseensä moraalisia ominaisuuksia. Tämän päivän tiede lisäksi toteaa, että kaikki, mikä on ainetta, on itse asiassa energiaa, joten ei ole olemassa mitään kiinteitä hiukkasia, vaikka kun energia sitoo itsensä eräänlaisiksi solmuiksi tai pyörteiksi, niin nuo pyörteet käyttäytyvät kuin ne olisivat ainetta sellaisena kuin sen fyysisessä maailmassa tunnemme eli kiinteässä, nestemäisessä ja kaasumaisessa olomuodossaan. Kuitenkaan kestävää ja pysyvää ruumiin eläessä ei ole tuo aine, josta kudokset ovat koostuneet, vaan se kenttä, johon nuo ns. ainehiukkaset ikään kuin takertuvat muodostaakseen elävän organismin ja niinpä näyttääkin siltä kuin ihmisruumis olisikin erilaisten energioiden hyvin monimutkainen järjestelmä.

Jotkut niistä, joita voisimme sanoa kemiallisiksi, muodostuvat atomeista, joista kudoksemme ovat rakentuneet ja niiden välisistä sähkömagneettisista kentistä. Mutta kysymyksen ollessa elävistä olennoista on olemassa toinenkin sarja energioita, jotka ovat vitaalisia ja määräävät jonkin tietyn atomiryhmän elävyydestä.

Tunnetuin näistä vitaalienergioista on elinvoimapraana, joka kulkee hermojen rasvaisia myeliinikuoria myöten suurella nopeudella ja leviää kaikkialle ruumiiseen. Se säteilee ulos kaikista ulokkeista, kaikista aukoista ja ihohuokosista muodostaen terveessä ruumiissa hienon suihkun tai usvan kaikkialle sen ympärille, ja ulottuu muutaman tuuman ruumiin ulkopuolelle. On myös olemassa staattinen elinvoiman muoto, joka on läheisesti yhdistyneenä jokaisen solun ja elimen rakenteeseen. Nopeasti liikkuva praana, joka vedetään ilmasta ja staattinen praana, joka on ankkuroituneena soluihin, muodostaa sen organismin, joka tunnetaan vitaaliruumiina. Mutta se muodostaa myös sillan, jota myöten tajunta kulkee korkeammalta tasoilta kaikkialle fyysiseen ruumiiseen, joka on ihmisen asunto maa-elämän aikana.

Tämä energiavirtojen muodostama järjestelmä, joka läpäisee jokaisen ruumiimme kudoksen ja solun, on siten kaksinainen toiminnaltaan, mikä tekee sen erilaiseksi kuin mekaaniset fysiologiset järjestelmät, jotka ovat osia tiheämmästä fyysisestä ruumiista. Vitaalinen kenttä ei ole sellainen osa, vaan päinvastoin, se on olemuksemme fysiologisen organismin kohtu tai muotti, johon fyysinen ruumiimme on valettu ja johon se sisältyy. Kaikella luonnossa on tällainen hienon hieno kaksoispuolensa. Ihmisruumiissa jokainen kudos ja luurakenne omaa kukin rakenteensa mukaisen ns. eetterisen kaksoispuolen, joka toimii tuon elimen tai kudoksen elintoimintojen organisoijana. Niinpä esimerkiksi kaikki solu- ja kudosmuutokset tapahtuvat ensin tämän kaksoispuolen sisässä. Joka vaiheessa kaksoispuolen vaippa toimii muottina pyrkien tuottamaan uudelleen sen, mitä siinä on ollut ennenkin. Mutta tuon kaksoispuolen kautta kulkee myös äärettömän nopeasti liikkuvia virtoja, jotka vaikuttavat nopeutensa vuoksi jopa melko paikallaan pysyviltä. Juuri näiden virtojen koostumia monet selvänäkijät tarkastelevat. Näiden säteilyjen toiminta-aste riippuu paitsi elimen ja sen kaksoispuolen rakenteesta vielä suuremmassa määrin ihmisen mielen ja tunteiden laadusta. Juuri nämä muutokset aiheuttavat usein tuossa eetterisessä muotissa pyrkimyksen kohti muutoksia. Tuon kaksoispuolen sisässä nämä ns. psyykkiset vaikutteet sekoittuvat noihin muutoksia vastustaviin muotin virtoihin ja elin joko parantuu tai huononee tai pysyy entisellään noiden voimien suunnan mukaisesti. Tieteellisiä vertauskohtia tarjoutuu runsaasti tukemaan tällaista muottiteoriaa. Esimerkiksi kristallit kiteytyvät puhtaasti oikeissa olosuhteissa, mutta sekavasti ja järjestymättömästi, jos vierasta ainetta tai muita häiritseviä vaikutteita on mukana. Lähin vertaus itse muotille on luultavasti toukka, joka muuttuu koteloksi ja sitten hyönteiseksi. Sillä on täysin määrätty muotonsa toukkana, joka sitten kutoo kotelonsa ja aivan sananmukaisesti hajoaa alkuosiinsa, jolloin vain alkion perusaiheet jäävät jäljelle. Tästä täydellisestä muodon hajoamisesta sukeltautuu esiin aivan uusi olento, jonka ruumis ja jalat ovat täysin erilaiset ja jolla usein on myös siivet sekä aivan erilaiset elintavat kuin oli toukalla. Olettakaamme, että kaksoispuoli on aivan kuin kotelo, muuttumaton muotti, jossa protoplasmiset hiukkaset äärimmäisen pieninä – "lukemattomat elot", sanoi H. P. Blavatsky – hajoavat muodottomaksi vitaaliseksi massaksi. Tästä välittävästä tilasta hiukkaset muodostuvat uudelleen, pitkän ajan kuluessa muodostuneen tavan mukaisesti, joka on ilmaistuna kaksoispuolessa mutta johon alati vaikuttavat nuo psykologiset voimat. Tämä käsite kaksoispuolen itsensä säilyttävästä taipumuksesta ja sen muodostavista osasista omalla alueellaan saattavat luoda valoa tiettyihin psykofyysisiin probleemeihin heti, kun on pystytty selvittämään lait, joille biologisessa tutkimuksessa on annettu nimi organisoija.

Ajan mittaan korkeammat praanavirrat, jotka vuodattautuvat tunne-, ajatus- ja muiltakin tasoilta ovat vahvempia kuin kaksoispuoli.

Huoli ja ahdistuneisuus häiritsevät koko rakennetta, epävarmuus heikentää solun, kun taas mielen tyyneys ja tunteiden tasapaino antavat ruumiilliselle automatismille hyvät mahdollisuudet korjata vikoja ja poistaa hyödytöntä hukka-ainesta.

Energiavirrat ja niiden synteettinen järjestelmä on tietyssä suhteessa seitsemään keskukseen, jotka erottuvat pyörteinä vitaalisen verhomme pinnalla. Sisääntulevat ja ulosmenevät energiavirrat muodostavat jokaisessa keskuksessa eli chakrassa, kuten joogit keskuksia nimittävät, kaksinkertaisen pyörteen, kudelman värin ja ns. puolien lukumäärän ollessa tunnusomaisen kullekin chakralle. Chakrojen koko, herkkyys ja voima vaihtelevat yksilön tyypin mukaisesti ja sen mukaan, millaisen mielen ja ruumiin hallinnan hän on saavuttanut.

Joogafilosofian mukaan kosminen energia polarisoituu kahdeksi aspektiksi a) staattiseksi eli potentiaaliseksi ja b) dynaamiseksi eli toimivaksi voimaksi eli noiksi kahdeksi pääluokaksi praanaa, joista koko eetteriverhon sanottiin rakentuvan.

Staattinen keskus ihmisruumiissa sijaitsee Muladhara eli peruschakrassa, joka on selkärangan alapäässä. Tämä staattinen energia on koko ruumiin ja sen praanisten virtojen tukikohta eli jalusta. Niinpä tämän chakran ominaisuuksiksi mainitaankin voima, kestävyys ja lujuus.

Sieltä saa alkunsa ns. valkoinen energiavirta, joka nousee selkärangan alaosasta omia kanaviaan myöten ja on yhteydessä ihmisen henkiseen kehitykseen.

Peruschakra on melkein uinuvana tavallisissa ihmisissä.

Elinvoima eli praanavirroista siihen virtaa ns. oranssi-punasäde eli apana, jonka hallinta-alue on sisuspunoksen eli solar plexuksen tienoilta jalkapohjiin, ja se valvoo munuaisten, virtsarakon ja sukupuolielinten toimintaa. Säteily tapahtuu neljän puolan kautta.

Varsinainen auringosta tulevan elinvoiman jakaja on pernachakra, joka vastaanottaa praanojen synteesin ja lähettää sen erikoistettuna kuuden puolan kautta edelleen, seitsemännen upotessa siihen keskipisteestä, josta se virtaa hermoja elähdyttävänä vitaalisena ns. ruusunpunaenergiana kaikkialle ruumiiseen.

Vihreä säde eli samana-praana virtaa vatsaan ja hallitsee sydämen ja vavan välistä aluetta säädellen mahalaukun, maksan, haiman ja suoliston toimintaa. Itse napachakra eli Manipura säteilee kymmenenä puolana ja on erittäin herkkä reagoimaan tunnetason energioihin.

Ajatus ja tunne yhdistyneenä rekisteröityvät sydän- eli Anahatachakrassa, joka säteilee kahtenatoista puolana. Siihen virtaa keltainen praana-energia halliten aluetta nenästä sydämeen omaten erikoisyhteyden suuhun, puheeseen, sydämeen ja keuhkoihin.

Kurkku- eli Vishuddhachakra on siniselle välkehtivä 16-puolainen chakra heijastaen henkisen ihmisen yhteiskudelman. Ihmisen menestyminen ja epäonnistuminen toteuttamaan itseään henkisillä alueilla näkyy tästä chakrasta. Tätä aluetta päälakeen saakka hallitsee violetin sininen udana-praana, joka omaa erikoisyhteyden aivoihin, nenään ja silmiin. Korkeammat mentaaliset kyvyt, intuitio ja luova ajattelu vaikuttaa otsa- eli Ajnachakraan, joka sijaitsee kulmakarvojen välissä ja jakaantuu kahteen puoliskoon, joissa kummassakin on 48 puolaa. Toimivana tämä chakra kehittyy ns. kolmanneksi silmäksi antaen selvänäköisyyden kyvyn.

Sahasrara- eli päälakichakra, tuhatlehtinen lootus ei ole vielä aktiivinen muuta kuin hyvin korkealle kehittyneillä ihmisillä.

Keskusten ja vitaalisten virtausten ominaisuuksien perusteella voidaan ihmiset jakaa neljäksi päätyypiksi ja niiden yhdistelmiksi. ("Some Ufrecognized Factors in Medicine", Teosofinen tutkimuskeskus, Lontoo).

1. Raskas eli maatyyppi: Ulkonäöltään tämä on hidasliikkeinen, tiiviisti fyysiseen muotoonsa sidottu tyyppi, jonka chakrat ovat jäykät. Sellaisella ihmisellä on suuri vitaalisuus, mutta vaihtelee kestävyydeltään. Tämän tyypin potilaat ovat harvinaisen suggestioalttiita, kun heitä kohtaan osoitetaan tunnepohjaista ystävällisyyttä, mutta ovat muuten vastustavia ja usein ennakkoluuloisia ja hitaita. He ovat tavallisesti vagotoonisia (vagushermon liikaherkkyys; säätelee sisäelinten ja sydämen toimintaa), mikä aiheuttaa lihasjännitystä ja sydänlihasvaivoja. Samoin heillä on orgaanisia tukoksia, kuten reumatismia, taipumusta umpisuolentulehdukseen jne. Niinpä he tavallisesti tarvitsevat hoitoa, joka helpottaa tuskatilaa ja vapauttaa tukkeutuneen energian virtaamaan.

2. Fluidinen eli vesielementti-tyyppi on tavallisesti ihminen, jolla on voimakkaat, mutta yliherkät tunteet. Vitaaliruumis sisältää jokseenkin raskaita eetterisiä aineksia, mutta sellaiset yksilöt ovat tunnepohjaisesti yliaktiivisia, ja se pitää chakrat pyörivinä, joskus myös ikään kuin hajoamistilassa johtuen koko vitaalisen rakenteen epävakaisuudesta.

Tämän tyypin ihmiset ovat usein mediumistisia ja kiinnostuneita esimerkiksi parantamisesta, mutta pyrkiessään piristämään potilasta tulevat itse sairaiksi. He voivat olla mentaalisesti kyvykkäitä ja jos se on hallittua, he ovat intuitiivisesti herkkiä ja luovia.

Tyypillisimpiä sairauksia ovat ruoansulatusvaivat ja sairaudet, jotka ovat yhteydessä huonoon verenkiertoon ja hermoston tasapainohäiriöihin. Heillä on usein heikkoja liikkuvia kipuja, jotka uudistuvat selittämättömällä tavalla. Autonominen hermojärjestelmä hallitsee kerebrospinaalista. Parhaita hoitokeinoja ovat ne, jotka vakiinnuttavat ja rauhoittavat.

3. Hermostollisesti aktiivinen eli tulielementti-tyyppi on usein hyvin älykäs, mentaalisesti yliaktiivinen henkilö, jolla on tapana kantaa huolta, mutta kuitenkin hän omaa odottamattomia hermovitaalisuusvarastoja. Vitaalinen verho on tavallisesti tiivis ja hauras nopean, mutta ohuen praanakierron vuoksi. Chakrat ovat tavallisesti hyvin muodostuneet ja vastaanottavaisia, mutta samalla myös pingottuneita ja jäykkiä sekä yliaktiivisia jännitystilojen vuoksi. Sellaisilla henkilöillä on taipumusta hermostollisiin sairauksiin, migreeniin, joka on yleistä myös fluidiselle tyypille, mutta päinvastaisesta syystä, sekä lisäksi aivo-selkäranka häiriöihin. Keskushermojärjestelmä on näillä ihmisillä hallitsevana ja parhaita hoitokeinoja ovat ne, jotka poistavat jännitystä.

4. Pehmeä eli ilmatyyppi on harvinainen. Luonteet, jotka rakentavat tällaisen vitaalisen verhon ovat älyllisiä, mutta tunneherkkiä ja ottavat elämän jokseenkin filosofiselta kannalta. Energiavirrat muodostavat avonaisen verkoston, joka kuitenkin voi olla vahva ja staattinen tai sitten epäyhtenäinen ja heikko. Uupumus, sokeritauti ja imurauhasjärjestelmän häiriöt ovat tyypillisiä. Hiljaisuus on näille henkilöille tärkeä ja terveydellinen tasapaino on äärimmäisen herkkä. Hoito on parasta jättää mahdollisimman paljon potilaan oman ymmärryksen varaan.

5. Viides tyyppi voi olla muunnos mistä tahansa näistä neljästä. Se saavutetaan tietyn harjoituksen tuloksena suunnattaessa tietoisuuden polttopistettä kohti henkisiä päämääriä. Silloin vitaalinen rakenne tulee hienommaksi ja vastaanottavaisemmaksi, korkeammat chakrat aktivoituvat ja niiden toiminnat tulevat selväpiirteisemmiksi. Hienommat praanat vaikuttavat silloin terveyteen välittömästi ja sairaudet ovat pääasiassa seurauksena hermostollisesta ylirasituksesta tai muutoksista, jotka tapahtuvat niin nopeasti, että fyysinen ruumis ei pysy mukana. Joskus voivat sairaudet näiden kohdalla olla seurauksena myös epäonnistumisista henkisillä alueilla. Tämän tyypin potilaat ovat yliherkkiä lääkkeille ja niinpä fyysisellä tasolla yksinkertaiset ja miedot hoitokeinot ovat parhaita. Kuitenkaan eivät läheskään kaikki yliherkät ihmiset ole tätä typpiä, vaan kuuluvat yleensä fluidiseen tyyyppiin.

Näin huomaamme, että fyysinen ruumiimme on todella käyttöväline. Sitä säädellään eikä se säätele. Se on koko persoonallisen elämän uhri tai korkeamman sielun energian voitokas ilmaisuväline.

Tässä ilmaisuvälineessämme toimii fyysisinä energianjakajina:

a) Sisäeritysjärjestelmä, jonka rauhaset ovat ulkoinen ilmaus vitaalisen verhomme aktiivisuudesta ja sen seitsemästä keskuksesta. Nämä voimakeskukset ovat samalla alueella, missä seitsemän tärkeintä rauhasta sijaitsee ja jokainen voimakeskus hankkii, esoteeristen opetusten mukaan, vastaavan rauhasen voimaa ja elämää rauhasen ollessa itse asiassa keskuksen luoma fyysinen ilmennys.

b) Verivirta on toimivana tekijänä rauhasjärjestelmässä kuljettaen ruumiin jokaiseen osaan niitä olennaisen tärkeitä aineksia esim. hormoneja, jotka ovat vastuussa ihmisen olemisesta psyykkisesti sellainen kuin hän on, ja voitaisiinkin sanoa, että rauhaset ja verivirta yhdessä ovat keskusten alaisia fyysisiä toimeenpanijoita. Rauhaseritteet muuttavat aineenvaihduntaa puhtaasti fyysisellä tasolla ja usein korjaavat hermotasapainoa, mikä antaa epävakaalle psyykelle mahdollisuuden toimia normaalilla tavalla, mutta rauhasvalmisteiden jatkuva käyttö ei yleensä anna hyviä tuloksia, kuten lääkärit hyvin tietävät. Veri on myös elämä ja kuljettaa kaikkialle elimistöön sen energian aspektin, jota varastoivat ne keskukset, jotka eivät ole välittömässä yhteydessä sisäeritysjärjestelmään. Se tunkeutuu säteilynsä avulla verivirtaan ja kaikkiin valtimoihin, laskimoihin ja hiussuoniin sillä alueella, mitä keskus hallitsee.

c) Hermojärjestelmän perustana on eetterisen kaksoispuolen dynaaminen energiaverkosto, joka muodostaa hermojen ja punosten prototyypin.

Myöskin nämä hermopunokset eli plexukset ovat seitsemän keskuksen alaisia ja esoteerisen lääketieteen mukaan aivoselkäydinjärjestelmä säätelee ja hallitsee koko hermojärjestelmää, sillä juuri sen kautta keskukset toimivat ja varustavat ruumiin tarvittavalla elinvoimavarastolla.

Sanotaankin, että uutta lääketiedettä ei voida muodostaa, ennen kuin eetterisen kaksoispuolen tosiasia hyväksytään ja sen olemassaolo energiavarastomekanismina tunnustetaan. Vitaliteetin lakien ymmärtämisestä on jo olemassa oireita lääketieteen tunnustaessa vitamiinien osuuden ja auringon valon vaikutuksen terveyttä ylläpitävinä tekijöinä. Myöskin mielen terveydenhoito on saanut osakseen ansaittua huomiota ja vanha okkulttinen laki "energia seuraa ajatusta" näyttää vähitellen tulevan ymmärretyksi.

Elonpyörä — 1967 n:o 2


Etusivu

Sekalaiset