A. M.

Timanttisäteen ruumistus kulta-aikana

Hiljaa, äänettömästi laskeutui Kauneus kultasiivillä maan päälle jumalallisen valon säteilevässä loistossa. Hänen lennostaan levisi ihana tuoksu taivaallisista kukista, jotka sen jälkeen kasvoivat maan päällä. Hänen vaatteensa lehahdus ja kultasiipien suhina loivat äänen, jossa itse taivasten soitto kaikui. Hänen äänensä kutsui elämään, elämään täynnä valoa. Hän lauloi:

"Oi, te valon lapset. Laskeutukaa elämään kulta-elämää, elämää, jonka taivaat ovat teille määränneet. Te vapaat, mahtavat ja majesteetilliset kotkat, te kauneusmaailman ihmiset, jotka olette kultaiseen eetteriin pukeutuneet, tahtonne on timantinluja. Olkoon elämänne valoa, olkoon katseenne ja kuulonne jumalluojan ihmeitten ilmentäjä. Olkoon ravintonne rakkaus ja puhdas eetteri. Eetteriaallot olkoot vaatteinanne ja asuntonne laaja maa korkeine vuorineen, syvine merineen, loppumattomine metsineen ja loukkaamattomine eläimineen. Oi, te kulta-ajan lapset, muistakaa aina, että tahtonne on vapaa ja että sen olette saaneet lahjaksi taivasten kaikkivallalta. Tehkää aina hyvää, sillä pieninkin poikkeus siitä luo syyn ja seurauksen. Oi, lapseni, tulkaa maan päälle kulta elämää viettämään. Oi, te siivekkäät lapseni, valaiskaa tullessanne maata, että aurinko loistaisi, että aurinko säteilisi."

Ja aurinko säteili. Ensimmäiset ihmiset tulivat maan päälle täydellisissä muodoissaan. Heidän ruumiinsa olivat kevyet ja puhtaat, valmiina palvelemaan hengen temppelinä, silmät puhtaat ja syvät, äänet lempeät ja soinnukkaat, korvat herkät. Siellä, missä tuoksuavat eetteriaallot yhtyvät kultaisessa keskuksessa syleillen tahrattoman vuoren korkeutta, siellä loistavaa valoa säteillen, seisoo siivekäs ihmisolento. Hienoimmista kultasäikeistä punottu vaippansa soljuu ilmavina poimuina maahan. Pitkät, aaltoilevat hiukset loistavat kullanvärisinä ja valuvat kevytaaltoisena kultavirtana tahrattomien siipien välissä. Mittaamattoman syvät, safiirinväriset silmät loivat jo katseellaan uutta elämää. Hän ojensi hohtavat käsivartensa kohti itää, kohti rusottavaa aamusarastusta, kohti aurinkoa, rakkautta. Ja hänen äänensä soi: "Kunnia Luojalle, Kunnia Luojalle." Kaulassa säteili suuri timantti auringon lailla. Se säteili kaikilla taivaankaaren väreillä, jotka sopusointuisina yhtyivät laulamaan samaa lumoavaa hymniä: "Kunnia Luojalle, Kunnia Luojalle." Kultasäteet loivat hänen päänsä ympärille kehän, joka nousi taivaaseen asti. Katselkaamme salaisuutta, joka näissä säteissä piili, suurta luomissalaisuutta.

Pääsäteitä oli 120. Kymmenestä keskuksesta levisi kimppuina 7 sädettä kustakin. Sadasta pienemmästä keskuksesta levisi jokaisesta 3 sädettä. Kymmenestätuhannesta vieläkin pienemmästä tulikeskuksesta levisi 1 säde kustakin. Nämä muodostivat auran hänen ruumiinsa ympärillä. Käden kustakin sormesta välähti vielä 7-säteinen valokimppu ja jalan varpaista levisi 8 sädettä kustakin. Laske yhteen nuo sädekimput, jotka jumalihmisen auran muodostavat, niin pääset salaisuudesta selville. 120+7+300+10000+70+80 = 10640. Laske vielä 1+6+4, yhteensä 11. Tämä on 2, joka on toinen arkaana, salaisuus, jumalallisen hengen salaisuus. Sen kuva on jumalallisen hengen kultainen temppeli, jonka päällä säteilee kultainen Oinas. Se on ikuisen elämän ensimmäinen suuri huone, sen kahdestoista dekanaatti jä kolmas aste. Se on kaksituhatlehtinen tulisydäminen lootuskukka. Se on suuri kaksilehtinen avain, se on ikuisessa liikunnossa oleva kultainen risti, elämän kruunu, jossa on 7 ruusun kaksilehtistä terää.

"Oi ikuinen elämä", lauloi kulta-ajan jumalihminen, "saan sinusta ihanuuden inspiraation. Valoisan kauneutesi kautta lähestyn Isä-Äidin valtaistuinta. Kauneutesi on rakkauttasi. Sytytä sillä minuun sammumaton tuli. Lähden pois, mutta kertaan vielä:

Olen voimakas sinun läsnäolosi tähden, oi jumalallinen henki, ja minä laulan yhä:

"Kunnia, kunnia, kunnia Luojalle."

Ruusu-Risti − joulukuu 1925