Armas D. Siimes

MITÄ ON SUBUD?

Subud on sana, joka parastaikaa tulee suuren yleisön tietoisuuteen ja käyttöön. Toinen sana, joka liittyy subudiin, on latihan.

Subud on indoneesialaisen Pak Supuhin alkuunpanema henkinen liike, joka on levinnyt kautta maailman, mutta subud-sanalla ei ole mitään yhteyttä hänen nimeensä, niiden samankaltaisuus on vain satunnaista.

Subud ei ole uskonto, päinvastoin sen edustajat selittävät, että subudin edellyttämä henkinen harjoitus pikemminkin opastaa jokaista ymmärtämään oman uskontonsa arvon entistä paremmin ja että henkiseltä kannalta tulos on yhtä positiivinen, vaikka »subudin kokija» ei olisi minkään uskonnollisen opin kannattaja.

Subudin harjoittajasta käytetäänkin asianomaisessa kirjallisuudessa nimitystä »kokija», sillä subudin peruspyrkimyksenä on saada aikaan henkinen kokemus, joka todistaa, että elämä kokonaisuudessaan on ykseys. Juuri tähän yhteyteen pyritään rakentamaan yhteyttä latihanissa. Latihan on tilaisuus, johon kerääntyy joitakin henkilöitä »henkiseen harjoitukseen». Tässä tilaisuudessa ei väitellä, ei edes keskustella. Se ei ole »pohtimista», vaan pohtimisen lopettamista ja mielen hiljentämistä latihanin ajaksi. Maailmankaikkeuden syvimpien voimien yhteyteen koetetaan päästä nimenomaan hiljentämällä levoton mielemme. Selitetään, että voima, joka pitää aurinkojärjestelmät koossa ja radoillaan, on myös meissä jokaisessa, mutta se ei pääse meissä vapaasti ilmenemään, koska jo sikiöasteella meillä on oma perintömme, ja etenkin syntymän jälkeen elinympäristössämme joudumme ennakolta meihin ympättyjen arvojen ohjaamaksi. Näistä arvoista olisi vapauduttava, ei kiertämällä niiden tarkoitus, mutta antamalla niille vain se arvo, mikä niille kuuluu, silloin voimme edustaa henkisyyttä. Kirjassaan »Concerning Subud» sanoo J. G. Bennet, että subudia voimme parhaiten ymmärtää, jos kykenemme tekemään eron niiden kahden toiminnan välillä, joiden avulla ihminen toteuttaa kohtalonsa elämänsä aikana.

Toista voidaan sanoa »toimimiseksi ulkoapäin» ja toista »toimimiseksi sisältäpäin». Ulkoapäin tapahtuva toiminta johtuu syistä, jotka aiheutuvat ulkonaisista vaikutteista, opeista, ideologioista, uskonnon määräämistä käskyistä jne. Mutta toinen, sisältäpäin alkunsa saava toiminta, syntyy lähteestä, joka on sisimmässämme. Se on se voima, jota sanomme jumalalliseksi. Molemmissa tapauksissa toimii todellisuudessa sama voima, mutta toisessa tapauksessa se virtaa meihin ulkoapäin ja toisessa sisältäpäin. Sisältäpäin tullakseen se edellyttää olemuksessamme tiettyä puhtautta. Kokemus, joka saadaan latihanissa, on se, että osanottaja todella saa kosketuksen elämän syviin voimiin. Tämän aikaansaamiseksi ei ole eikä voi olla mitään kaavoja, sillä ihmisolento ei ole standardisoitu, vaan aina kaikista muista poikkeava yksilö, ja jokaisen on itse opittava löytämään tie tähän kokemukseen. — Tuota voimaa ei kukaan voi siirtää toiseen, mutta voi jotenkin helpottaa sen oikeata kulkua esim. Juuri latihanissa.

Latihaniin voi osallistua vain ns. avattu henkilö. Avaaminen ei ole seremoniallinen toimitus, mutta sen voi suorittaa vain se, joka itse on avattu ja siihen tehtävään valtuutettu. Subud-harjoitukseen osallistuneet — monet sadat naiset ja miehet — selittävät koko elämänsä muuttuneen näiden harjoitusten kautta. Pyrkimyksenä ei ole tulla »paremmaksi» kuin muut ihmiset, vaan saavuttaa kyky toimia virikkeistä, jotka tulevat sisältäpäin. Jokainen on sitä mitä on, ja jokaisen on noudatettava oman olemuksensa lakia, eikä latihanissa kenenkään tarvitse tehdä mitään toisten osanottajien puolesta; mutta selitetään, että jollakin ihmeellisellä tavalla toisten taakka tuntuu myös muiden osanottajien kuormana ja että latihan-harjoitukset kohottavat pinnalle myös meissä piilevät virheet, heikkoudet ja vajavuudet, mutta juuri tämä on merkki siitä, että puhdistusprosessi tapahtuu, ja että »kokija» pääsee — jos on tarmoa jatkamiseen — yhteyteen suurten elämänvoimien kanssa ja puhdistuu ajatuksiltaan ja moraaliltaan.

elonpyörä — 1961 n:o 2


Etusivu Artikkelit