DRUIDIT,
Englannin, Ranskan ym. maiden muinaiset opettajat ja hallitsijat

Aikakirjat kertovat suurista opettajista, jotka kaikkina aikoina ovat vaikuttaneet maailmassa. Todennäköistä on, että ihmiskunnan varhaisessa lapsuudessa ihmisen sielunkyvyt olivat niin kehittymättömät, ettei hän sanottavasti kyennyt ajattelemaan, puhumattakaan siitä, että olisi kyennyt ketään opettamaan. Sen vuoksi on loogista ajatella, että ihmiskunta sai opettajia joidenkin muiden luontokuntien piireistä.

Aikojen vieriessä ihmiskunnan parhaat yksilöt kehittyivät niin, että heistä tuli hallitsijoita ja opettajia. Heitä on kaikkien kansojen keskuudessa kutsuttu vihityiksi ja tietäjiksi. He ovat usein saaneet hengellään maksaa sokean ihmiskunnan johtamisen. Heitä on vainottu, kivitetty ja rovioilla poltettu. Mutta sitä suurta ihmiskunnan edistyksen temppeliä, jota he ovat rakentaneet, ei ole koskaan saatu tuhottua.

Tarkastelkaamme muinaisuuden opettajista tällä kertaa druideja, entisajan vihittyjä tietäjiä, joiden suurin valtakausi oli ennen kuin Rooman maailmanvalta saavutti mahtiasemansa.

T. D. Kendrickin teos "The Druids" kertoo Otavan Tietosanakirjan mukaan: "Druidit, muinaisten kelttien papit Galliassa ja Britanniassa, olivat heidän lääkäreinään ja tuomareinaan ja muodostivat sotapalveluksesta ja veroista vapaan säädyn...." Encyclopaedia Britannica vahvistaa Kendrickin kertoman ja lisää: "Druideilla oli ulkopuolisessa maailmassa filosofien maine.... He opettivat inhimillisen sielun kuolemattomuutta mainiten, että se kulki toisiin ruumiisiin kuoleman jälkeen. Rooman keisarin Caesarin ystävä oli Aeduan jalo Divitiacus, joka oli druidi. Ennen roomalaisten taistelua druidien on täytynyt valvoa hyvin suuressa määrässä Gallian hallintoa...."

Mainitut kirjat väittävät vielä, että druidit olisivat uhranneet ihmisiä. Tämä ehkä pitää paikkansa julkisten rituaalien suorittajiin ja alempaan papistoon nähden.

Mutta druidien salaperäisen veljeskunnan lisäksi myös kummalliset temppelirauniot ja suunnattoman suuret heiluvat kivipaadet, joiden uskotaan olevan druiditemppelien jäännöksiä, vaatisivat oman lukunsa. Niistä vain lyhyesti. H. P. Blavatsky mainitsee "Salaisessa Opissaan" useita tiedemiesten toteamuksia mainituista kivistä. Niinpä Stonehengen, Carnakin ja West Hoadleyn kallioerämaissa tavataan suunnattomia kivipaasia, joista muutamien arvellaan painavan yli puoli miljoonaa kiloa. "Nämä ovat jonkin kukkulan huipulle asetettuja kiviä, tasapainoltaan niin herkkiä, että niitä voi ajatuksella liikuttaa", kertoo Apollonius Rhodius. Vuonna 1850 kirjoittaa tieteellinen julkaisu "Revue Archeologiue" näistä heiluvista kivistä, joita on löydetty eri puolilta maapalloa, että ne ovat uskomattoman suuria ja seisovat kiven kärjellä täydellisessä tasapainossa, mutta siten, että heikoinkin kosketus voi panna ne heilumaan.

Edellä mainittujen kivien salaisuutta ovat tiedemiehet vuosisatojen kuluessa koettaneet ratkaista selittäen, että niiden asettaminen paikoilleen ja liikkuminen on luonnon sokeiden voimien, paholaisen tms. työtä. Salaisen opin mukaan voima, joka aiheutti nämä ilmiöt, oli kaikista väitteistä huolimatta inhimillinen.

– Toimitus [Elonpyörä]


C. W. Heckethornin v. 1875 julkaisemassa teoksessa The Secret Societies of all countries (Kaikkien aikojen ja maiden salaiset seurat) kerrotaan druideista seuraavaa:

"Druidit olivat lännen maagikkoja. Heidän salaiset oppinsa olivat osittain samoja kuin mm. Intian bramiinien, Persian maagikkojen, Egyptin ja kaikkien muiden antiikin pappien opit. Heidänkin uskonnolliset oppinsa käsittivät sekä salaisen että julkisen puolen. Heidän uskonnollisia menojaan vietettiin pääasiallisesti Britanniassa, jossa ne kehittyivät täydellisemmiksi kuin muualla. Seuran johtajan istuin oli Angleseyn saarella. Otaksutaan että nimitys "druidi" polveutuu tammi-nimen kreikkalaisesta vastineesta, sillä tätä puuta pidettiin pyhänä. Gaelin kielen sana Druidh – viisas mies eli maagikko on kuitenkin myös etymologiselta kannalta huomion arvoinen.

"Druidien temppelit, joissa jatkuvasti ylläpidettiin pyhää tulta, sijaitsivat tavallisesti maaston kukkuloilla ja tiheissä tammilehdoissa. Niiden pohjapiirros oli joko ympyrä, maailmankaikkeuden symboli, soikio kuvaten maailmanmunaa, josta erään tradition mukaan maailmankaikkeus ja toisen mukaan "ensimmäiset vanhempamme" ilmestyivät, tai käärmeenmuotoinen, koska käärme symbolisoi druidien Osirista (egyptiläiset kunnioittivat Osirista korkeimman jumaluuden symbolina, toim. huom.), jolle oli annettu nimi Hu tai risti symbolisoiden uudesti syntymistä tai jumalallista henkeä edustavat siivet. Temppelin kattona oli taivas, seinät olivat korkeaa kiveä. Kullakin kivellä oli oma numeronsa, joka viittasi astronomisiin laskelmiin. Keskuksessa oli muita suurempi kivi, jota palvottiin jumaluuden edustajana.

"Kolme temppeliä, jotka sijaitsivat Stonehengessä ja Britannian eteläpuolella Aburyssa sekä Shap Cumberlandissa, olivat epäilemättä tärkeimmät. Siellä, missä kiveä ei ollut riittävästi, rakennettiin temppelit maasta muodostetulle kummulle. Näistä jättiläismäisin on Silbury Hill.

"Paikka, jossa vihkimykset toimitettiin, oli nimeltään Coer Sidi. Mysteerien arkki, cromleh tai dolmen, oli pyhä paikka. Siellä tapahtui uudesti syntyminen. Paikan muodostivat kolme pystyssä seisovaa kiveä, jotka kannattivat leveää ja litteää kiveä niin että ne kaikki yhdessä muodostivat pienen kammion. Kuitenkin vihkimysseremonioiden toimittamiseen tarvittiin huomattavan paljon tilaa, kun ne tapahtuivat laajemman ja täydellisimmän rituaalin mukaan. Niin olikin Coer Sidissä, jossa druidismin mysteerejä toimitettiin, temppelin yhteydessä joukko rakennelmia. Useat niistä olivat maanalaisia. Siellä oli erikoisia huonetiloja, koppeja, holveja, kylpypaikkoja ja taidokkaasti sommiteltuja käytäviä. Druidit suorittivat vihkimyksiä luolissa. Näistä tunnetaan varmuudella Castletonin valtava luola Derbyshiressä ja jättiläisten luolat Luckingtonissa ja Badminsterissä.

"Druidismin järjestelmä sulki piiriinsä kaikki Brittein saarien uskonnolliset ja filosofiset järjestelmät. Sen rituaalissa on epäilemättä havaittavissa astronomista tietoa. Suuria vihkimystilaisuuksia pidettiin vuosineljänneksittäin silloin, kun aurinko tuli päiväntasausten ja -seisausten pisteisiin. Vappuiltaa juhlittiin. Silloin sytytettiin tulia koko saarella merkkinä vapunpäivän urheilujuhlien alkamisesta. Keskiyön aikana suoritettiin juhlallisia vihkimyksiä. Niitä oli kolmea astetta, alimmasta alkaen: eubatesit, bardit ja druidit. Pyrkijä asetettiin ensin ruumisarkkuun, jossa hänen symbolinen kuolemansa esitti Hun eli auringon kuolemaa. Hänen henkiin heräämisensä kolmannessa asteessa symbolisoi auringon uudestaan nousua. Kuten muidenkin maiden mysteerioissa, liittyi myös druidien vihkimyksiin kokeita ja tutkintoja.

"Joulukuun 25. pnä loimusivat kukkuloiden huipuilla suuret tulet osoituksena Aurinkojumalan syntymisestä. Tästä hetkestä se talvipäivän seisauksen jälkeen lisääntyi aikanaan taas asteittain vähetäkseen. Tätä juhlaa ei suinkaan vietetty vain druidien keskuudessa vaan kautta vanhan maailman Intiasta Ultima Thuleen asti. Tietenkin nuo tulet kuvasivat auringon voimaa ja loistoa, ja koristeluissa taas käytettiin ikivihreää osoittamaan auringon uudestisynnyttävää vaikutusta kasvullisuuteen. Kesäpäivän seisausta vietettiin kesäkuun 24. päivänä. Näitä molempia juhlia viettää edelleen kristillinen kirkkokin, jouluna ja juhannuksena, jo alkukristittyjen omistettua itselleen nämä juhlapäivät, kuitenkin siten, että kaiken astronomiaan viittaavan saivat kuvata teologiset selitykset. Niinpä ovat kristityt perineet muinaisilta druideilta tavan koristella kirkkojaan jouluna ikivihreällä.

"Druidien oppeihin sisältyi vain yksi korkein olento, että tulevassa tilassa jokaista ihmistä palkitaan tai rangaistaan teoistaan ja että sielu on kuolematon sekä jälleensyntyvä. Heidän oppiensa mukaan vesi oli varhaisin elementti ja se oli olemassa jo ennen luomista koskemattomassa puhtaudessa. Tosin eräässä toisessa opinkappaleessa sanottiin, että päivä syntyy yöstä, koska yö eli kaaos oli olemassa jo ennen päivän luomista. He opettivat myös, että aika on vain pieni hiukkanen iankaikkisuudesta ja että on loputon joukko maailmoja. Nämä opit olivat pääasiallisesti Pythagoraan filosofiaa. Numeroita kuten kolme, seitsemän, yhdeksäntoista ja sataneljäkymmentäseitsemän kunnioitettiin suuresti. Myöskin ennustusta harrastettiin, että tulevia asioita voi nähdä tarkkaamalla lintujen lentoa, ihmisuhreja, veden liikkumista ja arvanheittoa. Kuitenkin on todennäköistä, että heillä oli myös huomattavan paljon todellista tietoa.

"Useassa tapauksessa druidien auktoriteetti oli suurempi kuin ulkonaisen hallitsijan. He olivat luonnollisesti ainoat uskonnon selittäjät, ja siksi ainoastaan he saivat valvoa uhritoimituksia, joita kukaan ei saanut suorittaa ilman heidän hyväksymistään. Heillä oli pannaan julistamisen valta, mikä oli kauhein rangaistus kuolemantuomion jälkeen. Nämä rangaistukset he voivat langettaa korkeimmille virkamiehille, kuten esimerkiksi tuomareille. Valtakunnan hallitus ei voinut aloittaa sotaa tai solmia rauhaa ilman druidien myötävaikutusta. He ratkaisivat lopullisesti kaikki erimielisyydet, joista usein oli seurauksena ihmisveren vuotaminen(?) heidän alttareillaan.

"Druideilla oli myöskin naispappeja, jotka metallisen vyön koossa pitämiin valkoisiin vaatteisiin puettuina ennustivat tulevaisuutta tutkittuaan luonnon ilmiöitä. Niinpä mm. Ushantin lähellä olevalla saarella "The Saints" oli yhdeksän papittaren asuinpaikka, josta käsin he antoivat merenkävijöille oraakkelimaisia vastauksia. Yleisesti uskottiin heidän voimansa ja mahtinsa rajattomuuteen.

"Sitä mukaan kun roomalaiset pääsivät voitolle druidit vähitellen menettivät mahtiasemansa ja lopullisesti Britannian kuvernööri Suetonius Paulinus, Neron valtakautena, 61 jaa. hyökkäsi druidien linnoitukseen Angleseyn saarelle. Voittajat polttivat useat heistä rovioilla, joita druidit olivat sytyttäneet polttaakseen niillä roomalaisia sotavankeja, joita he olettivat saavansa. Druidit oleskelivat Gaulissa ja Finisterrin niemellä pyhissä metsissään vielä noin kahden vuosisadan ajan, jonka jälkeen kristinuskon voittokulku teki lopun heidän vallastaan. Mutta vaikka heidän valtansa olikin mennyt, monet heidän uskonnollisista menoistaan olivat yhä käytössä. Niinpä vielä yhdennellätoista vuosisadalla oli pakko kieltää auringon, kuun, tulien ym. palvonta. Varmaa on, että useita druidien juhlamenoja vieläkin löytyy vapaamuurariudessa. Muutamissa tämän seuran jäsenten kirjoituksissa sanotaan, että druidismi alkoi uudelleen heti sen jälkeen kun se kiellettiin. Siihen vihityiltä vaadittiin mitä ankarimpia vaitiololupauksia, että seura pysyisi salaisena.

"Vuonna 1787 perustettiin Lontoossa seura, jonka jäsenet väittivät olevansa muinaisten druidien jälkeläisiä. Liike levisi Amerikkaan ja Australiaan sekä v. 1872 myös Saksaan. Sen rituaali oli pääasiallisesti omaksuttu vapaamuurariudesta ja toiminta rajoittui hyväntekeväisyyteen."

Hecktehornin kirjasta suom. S. L.


"Salaperäinen verho kätkee druidien alkuperän, uskonnot ja muinaisten temppelien tarkoituksen muilta kuin vihityiltä salatieteilijöiltä", kertoo Salainen Oppi ja jatkaa: "Druidien papit olivat Atlantis-mantereen viimeisten asukkaiden jälkeläisiä ja heistä tiedetään niin paljon, että voidaan päätellä heidän olleen itämaisia pappeja, kaldealaisten ja intialaisten sukua."


Elonpyörä – 1966 n:o 1


Etusivu Artikkelit