Eino Krohn

Persoonallisuuskysymys henkisen liikkeen johtamisessa

Henkisessä työssä on persoonallisuuskysymyksellä hyvin suuri merkitys. Henkisissä liikkeissä on osattava ratkaista tämä kysymys oikealla tavalla, sillä tuon ratkaisun varassa on liikkeen onnistuminen tai epäonnistuminen sille määrätyn tehtävän suorittamisessa. On tapauksia, jolloin tuo ratkaisu ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia, jolloin suuri persoonallisuus itse on liikkeen herättäjä ja sen koossapitävä voima, se joka määrää ja jakaa tehtävät toisille. Mutta kun työtä on jatkettava, kun on valittava ja määrättävä eri tehtävät ja toimet omasta joukosta, eikä huippua enää ole, silloin koetellaan niitä, joille valitseminen kuuluu. On pidettävä erillään persoonalliset sympatiat tai antipatiat, tunnearvostelut, joiden mukaan toinen tai toinen henkilö tuntuu persoonallisuutena arvokkaammalta. On katsottava vain mitä kykyjä ja edellytyksiä kukin asema ja toimi erikseen vaatii. Sen, joka ennen kaikkea on luotu puhumaan tai kirjoittamaan innoittavia sanoja tai johtamaan henkistä ajattelutyötä, ei tarvitse aina samalla olla sinä hetkenä paras mahdollinen henkilö johtamaan ja pitämään koossa ulkonaista organisaatiota, suojaamaan ja luomaan ulkonaiset edellytykset juuri tuon edellisen työn vapaalle ja mahdollisimman voimakkaalle toteuttamiselle. Asemia ja toimia on henkisessä liikkeessä katsottava työpaikoiksi eikä arvoasemiksi. Tietysti täytyy valitsemiseen myöskin liittyä rakkautta, kunnioitusta ja arvonantoa, mutta sen on yhdyttävä kirkkaaseen näkemyskykyyn siitä, mistä jossakin työssä on kysymys. Tämä on vaatimus, joka on vaikeasti toteutettavissa silloin, kun suuret joukot määräävät ja valitsevat. Kaikki eivät voi olla yhtä selvillä työmuodoista ja niiden edellytyksistä eikä liikkeen työntekijöiden erilaisista kyvyistä. Siten voi muodostua puolueita. Mielipiteet joutuvat ankarasti mielipiteitä vastaan. Joudutaan kiihdyksiin, ja itse työ ja, sen menestys unohdetaan ja pannaan alttiiksi toisarvoisten tunnekysymysten tähden. Tällainen on yleistä poliittisessa elämässä. Henkiselle liikkeelle on eduksi, ettei se joudu sellaisten asioiden temmellyskentäksi, että sen organisaatiomuodot suojelevat henkistä työtä korkeimpana tarkoitusperänä.

Ruusu-Risti – Lokakuu 1934

[Pekka Ervastin kuoleman jälkeisestä Ruusu-Risti-lehdestä.]


Etusivu Artikkelit