Emmi Leimu

Jooga jokapäiväisessä elämässä

Nykyaikaisessa kulttuurikehityksessä on eri toimintamuotoja, jotka samalla kun innoittavat yksityistä ihmistä löytämään kohteita luovan henkensä pyrkimyksille ja tavoitteille, tarjoavat myös tilaisuuden työskennellä tuon pyrkimyksen hyväksi mitä moninaisimpien tunnusten merkeissä. Sitä on myös tämänpäiväinen aiheemme joogasta, jonka tuntemus länsimaissakin alkaa olla hyvin yleinen.

Saatavissa on myös joogakirjallisuutta, esimerkiksi vuonna 1964 ilmestynyt professori Woodin erinomainen joogatutkimus. Kirjan vaikutus on ilmeinen joogaharjoitusten innoittajana, – joku on sanonut, että jooga on tullut muotiin, koska sitä käsitellään jo ajanvietelukemistossakin. Esimerkiksi eräässä laajalle levinneessä naistenlehdessä on useissa numeroissa ollut otsakkeella "Joogaa jokaiselle" tähän mennessä jo 12 oppituntia, joita havainnollistuttaa jokaista oppituntia vastaava kuvitettu voimistelusarja. Kirjoitukset perustuvat mahdollisesti Helsingissä viime toukokuussa vierailleen kuuluisan intialaisen joogin luentoihin.

Yleensähän on niin, että sen, mikä on meidän tavallisen elämänpiirimme ulkopuolella, kuittaamme vain jollakin määritelmällä. Yleensä jooga on länsimaalaisten mielestä tähän asti ollut joko itsesuggestiota, tiedettä tai jonkinlaista poppakonstia, jolla voidaan hankkia joitakin epätavallisia voimia psyykkisten ja mentaalisten harjoitusten avulla, tai toisaalta mielen hallintaa, josta seuraa tietty elämänasenne. Voisimme sanoa, että se on tietyn sisältöistä mutta kehittyvää elämänfilosofiaa.

Edellä mainitun intialaisen joogin määritelmä joogasta oli, että se on voimaa. Se on aivan kuin tuli: se voi polttaa, mutta se voi myös palvella. Esimerkkinä hän mainitsi: "Tuli voi palvella teitä keittäessänne tai muissa tarkoituksissa. Jos asetatte tulelle vaikkapa perunoita tai mitä tahansa kiehumaan, ne kypsyvät, mutta jos panette sormenne tuleen, se polttaa. Tuli on aivan kuin uskollinen palvelija, joka palvelee meitä. Samoin on sähkö. Jos kosketatte esimerkiksi voimajohtoa, se voi tappaa teidät, mutta se ei estä teitä käyttämästä sähköä kotonanne. Teidän on vain tiedettävä, miten sitä voidaan käyttää. Teidän on tunnettava olosuhteet, joissa sitä voi käyttää. Samalla tavalla meillä on tiettyjä sääntöjä joogaharjoitusta varten. Ensimmäinen sääntö on, ettei pidä ylittää voimiaan. On aina kuljettava kultaista keskitietä. Meidän on ikään kuin punnittava mielemme ja ruumiimme, miten paljon ne kestävät. Toinen sääntö on, että joogaa on harjoitettava vakavasti ja rehellisesti. Joogakouluissamme opetetaan, että kun harjoitetaan joogaa, suoliston ja vatsan on oltava tyhjät. Juuri syötyään ei voi harjoittaa henkisiä eikä fyysisiä harjoituksia." Edelleen puhuja huomautti, että jooga ei ole yksinomaan fyysistä harjoitusta, se vaikuttaa rauhasiin, verenkiertoon, hermostoon sekä tahdonalaisiin ja tahdosta riippumattomiin elimiin. Siksi parhainta aikaa joogaharjoituksiin ovat aamu ja ilta.

Voimme ilolla todeta, että saatavissa on joogatuntijan ja -tutkijan professori Woodin kirja Jooga. Kirjan johdannossa hän toteaa pyrkineensä osoittamaan joogan olevan kaikin puolin kokonaista elämistä, sisältäen koko ihmisen: aineellisen, mentaalisen, eetillisen ja henkisen. Tässä kokonaiselämässä jokainen olemuksemme taso palvelee kaikkia muita, ja tuloksena on täydellinen onni sekä terveys. Kirjoittaja on täydellisesti perehtynyt Patanjalin jooga-aforismeihin, joiden lähtökohtana on väite, että ihmisen onnettomuus johtuu siitä, että hän alistuu alhaisen mielentilansa orjaksi. Opetuksen päämääränä on, että ihminen voittaa tämän tilan ja vähitellen kehittyy ihannoimaansa viisauteen ja sankaruuteen. Patanjalin joogasutrojen ensimmäinen välttämättömyys on Kahdeksankertainen polku: Pidättyväisyys, Noudattaminen, Asento, Hengityksen hallinta, Aistintoiminnan pysäyttäminen, Keskittyminen, Meditaatio, Kontemplaatio.

Kirjassa annetaan yksityiskohtaisia ohjeita joogan harjoittamiseen. Tarkoituksena on saavuttaa oikea ymmärtäminen, oikea henkinen toiminta ja oikea mietiskely. Lyhyen esityksen puitteissa ei voida kosketella kaikkia harjoitusmuotoja. Voimme vain todeta, että kirja on pätevä. Sitä voi suositella hyvänä asiantuntijan oppaana joogan harrastajille.

Joskus on sanottu, että jooga on paras tapa paeta sitä, mistä ei pidä. Ehkä osa joogan harjoittajista pyrkii tähän, mutta on luultavaa, että vakavasti joogaa harjoittava todella pyrkii henkiseen elämään. Se on auttanut monia löytämään tarkoituksen elämälleen ja antamaan sille uuden sisällön.

Kaikki joogaharjoitukset perustuvat ajatukseen, että on olemassa ainoastaan yksi elämä, jumaluus, jonka yhteyteen voi päästä tietoisesti, mikäli vaadittavat edellytykset ovat olemassa ja harjoitukset suoritetaan oikein. Tutkiessamme joogaa toteamme, että se on syvää ja laajaa tietoa. Se on omassa sydämessämme piilevää Jumalan etsintää. Tehtävämme on löytää tie Jumalan luo.

Aikaisemmin meillä on ollut tilaisuus tutustua joogaan hindulaisten pyhän kirjan Bhagavad Gitan välityksellä. Bhagavad Gitassa sanotaan: "Jooga on taito toiminnassa." Koko maailma on sidottu toimintaan. Ellei tekojamme seuraa pyyteetön halu palvella itsensä unohtaen, on työmme itsekeskeistä. Toiminta on kuitenkin tie, jota pitkin etenemme. Joinakin masennuksen hetkinä voimme kysyä itseltämme, miksi meidän on tehtävä niin paljon virheitä ja erehdyksiä ennen kuin tajuamme elämän ykseyden, joka on virheetön. Aineen maailmassa me rajoitamme sisäisen minämme aineen verholla, ja koemme sen sitten vastaavasti kärsimyksenä. Sitä mukaa kuin meissä alkaa vaikuttaa henkinen näkemys, saamme elämästä aivan uuden kuvan.

Bhagavad Gitassa sanotaan myös: "Ken ikävöi joogaa, se riittää viemään pyhiä kirjoja pitemmälle." Sanat ovat luettavissa, mutta päämäärä on meissä itsessämme. Meidän on vain löydettävä oma tiemme ja oikea asenne, sillä henkinen ikävöiminen elää varmasti jokaisessa ihmissielussa. Se pakottaa hänet etsimään jotakin, joka on enemmän kuin näkyvä maailma. Meidän vaikeutemme ovat tässä elämässä. Tämä on se näyttämö, jolla me esitämme omaa rooliamme ja kamppailemme vaikeuksien ja koettelemusten kanssa. Tässä meidän on näytettävä, minkä tien olemme valinneet, sillä elämä on suuri opettaja.

Meillä ei ole nykyisessä ympäristössämme mahdollisuutta vetäytyä yksinäisyyteen ja metsiin harjoittamaan mietiskelyä, so. joogaa, vaan meidän on tuotava jooga tähän arkiseen elämään. Meidän on elettävä joogaa juuri nyt ja siinä, mihin elämä on meidät asettanut. Kertomuksessa "Äänetöntä lörpettelyä" nuori etsijä meni viisaan miehen luo ja tiedusteli häneltä tietä ymmärrykseen. Kysyjä tiedusteli monia asioita ja viisas vastasi, kunnes hän pyysi kysyjää istumaan ja olemaan hetkisen hiljaa. Kysyjä tunsi itsensä vaivautuneeksi ja ajatteli itsekseen: "Mitähän tämäkin hyödyttää?" Kuitenkin hän rupesi miettimään ja tuli tietoiseksi, että hänen sisimpänsä oli täynnä lörpöttelyä. Hän ryhtyi tarkkailemaan itseään ja niitä ajatuksia, joita hänen sisimmässään liikkui. Hän ajatteli: "Mitähän varten minä tulin tänne? Ehkä sen tähden, koska monet muutkin ovat täällä käyneet. Siis herättääkseni huomiota." Hän hämmästyi, sillä opettaja pyysi uudelleen hiljaisuutta, vaikka hän ei ollut mitään puhunutkaan. "Oi tätä lörpöttelyä. Mistä tulevat kaikki nämä ajatukset? Se on kuin laulu ilman nuotteja. Mutta sehän on ääni, se on liikuntaa mielen eräässä osassa. Se ei ole hiljaisuutta. Mutta kuunnella, kuunnella hiljaisuutta." Silloin viisas avasi silmänsä ja katsoi vierasta. "Nyt voit mennä kotiin. Olet alkanut ymmärtää."

Aikaisemmin mainittiin jo, että tavallisessa inhimillisessä toiminnassa voi kannustimena olla halu, pyyde tulla huomatuksi, saavuttaa jokin. Me olemme vielä hyvin suuressa määrin perinnäistapojen ja halujen sitomia. Voidaksemme vapautua noista sidonnaisuuksista, ainoa tie on palvelu, pyrkimys muuttaa persoonallinen pyyde henkiseksi voimaksi. Tässä jooga voi olla suurena apuna.

Lienee niin, että kun ihminen vakavasti pyrkii löytämään totuuden, ja kun hän ottaa askeleen totuutta kohden – minkä tunnuksen alta hän sitä etsiikin – hän on ikään kuin tarkkailun alaisena. Hän on omassa sisimmässään aiheuttanut väreilyjä, jotka joko sulavat sopusointuun sisäisen minän kanssa tai törmäävät vastakkain persoonallisuuden, sen ajatustottumusten ja herkistyneen tunne-elämän kanssa. Sen aiheuttama reaktio on, että ihminen pyrkiessään kompastuu ensimmäiseen koetukseen ja julistaa, ettei siitä tule mitään, ei kannata edes yrittää. Toisaalta voidaksemme toimia täällä ihmisten maailmassa, tässä inhimillisessä kehityskentässä, on tyytymättömyyskin tarpeellista kehityksen eteenpäin viemiselle. Este ei saisi johtua persoonallisesta itsetyytyväisyydestä, vaan se tulee voittaa ja saada halu palvella ja rakentaa parempaa. Annie Besant on sanonut eräässä puheessaan: "Elämämme on kuin marmoripala, johon meidän on kaiverrettava täydellisen ihmisen kuva. Tässä elämän kaiverrustyössä yhtenä piirtimenä ja apuneuvona voi olla vilpitön pyrkimys joogan avulla löytää tämä malli omasta sydämestämme."

Jokapäiväisen elämän joogaan kuuluu, että pääsisimme irtautumaan nykymaailman propagandan ja tottumusten kyllästämistä arvojen sekavuudesta. Siihen sisältyy myös asenteemme rauhaan. Olemme niin tottuneet ajattelemaan, mitä maailmassa tapahtuu, että meistä kaukana tapahtuva ei liikuta meitä. Unohdamme, että tänä lentokoneiden aikana välimatkat ovat niin lyhyet, että kaikki, mitä tapahtuu tänään maailman kaukaisimmalla kulmalla, on jo huomenna tiedossamme, ja tavalla tai toisella säteilee myös meidän maailmankolkkaamme.

Olemme ihmiskuntana ehkä saapuneet ratkaisevaan käännekohtaan inhimillisessä kehityksessä. Me olemme rajalla, ja asenteestamme riippuu, olemmeko rauhan vai väkivallan puolella. Maailmaan ei kuitenkaan tule todellista rauhaa, ellei se ole meissä itsessämme. Rauhan kyyhkyn on ensin löydettävä lepopaikka meidän omassa sydämessämme. Kun harjoitamme joogaa, harjoitammeko myös sitä rauhaa, joka luo sopusointua jokapäiväiseen elämään? Se harjoitus luo halun palvella, auttaa kanssaihmisiämme. Maailman silmissä palvelustyömme voi olla pientä ja vaatimatonta, mutta onko mitään kauniimpaa kuin tehdä lähimmäisemme elämä helpommaksi? Apu voi olla vain lämmintä ystävällisyyttä ja myötätuntoa, joka saa vaikeuksissa kamppailevan lähimmäisemme näkemään vaikeutensa väliaikaisina. Siitä huolimatta, että ne yhä ovat olemassa, elämä helpottuu, jos ihminen hyväksyy vaikeudet.

Jooga jokapäiväisessä elämässä on myös siinä, että voi tuntea kiitollisuutta itse elämää kohtaan. Saada kokea, iloita, ehkä kärsiäkin, mutta myös oppia. Se on myös syvää kunnioitusta kaikkea sitä kohtaan, mikä pyrkii itseilmaisuun etsiessämme totuutta. Se on veljeyttä kaiken harjoituksen ja antaumuksen takana olevan ykseyden tajuamisessa. Mietiskelyn avulla joogan tulisi muuttua tavaksi, johon sisältyy sekä ajatus että tunne. Se voisi tehdä meidät jatkuvasti luoviksi. Yhä pienemmäksi taakaksi ja yhä suuremmaksi siunaukseksi.

Eräs viisas on sanonut, että kun alamme nähdä tosi arvoja elämässä, silloin lapsi, joka tanssii, laulaa ja näyttelee ilmaisee universumista enemmän kuin voimakas raakalainen, joka raivaa itselleen kuningaskunnan. Ymmärrän tämän niin, että vapautuessamme halusta ja itsetärkeydestä – siitä ettemme ota itseämme liian vakavasti, voimme lapsen lailla iloita ja estottomasti nauttia jokaisesta hetkestä, ja siten koskettaa myös sitä ikiolevaista, joka on pohjimmiltaan iloa ja onnea.

Silloin kaikki harjoitukset muuttavat jokapäiväisen, ehkä arkisenkin aherruksemme siksi kentäksi, missä toteutamme veljeyttä ja olemme ehkä hieman suvaitsevampia ja ymmärtäväisempiä, ja ehkä vähitellen opimme tuon vaikean läksyn: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Elonpyörä – 1967 n:o 1


Etusivu Artikkelit