Toisenlainen kuva Jeesuksesta

Flavius Josefuksen juutalaisten sotaa ja Jerusalemin valloitusta kuvaavasta teoksesta on olemassa eräitä slaavilaisia toisintoja, jotka keskiajalla on käännetty venäjäksi. Vasta tällä vuosisadalla [1900-l.] on näihin käännetty huomiota ja ruvettu niitä tarkemmin tutkimaan. — — — Mm. professori Robert Eisler, on vastikään julkaissut laajan tutkimuksen tästä "Slaavilaisesta Josefuksesta" ja tullut siihen hyvin todistettuun loppupäätökseen, että Flavius Josefus kyllä on kirjoittanut kristinuskon synnystä, vaikkei täysin "Antikviteeteista" tunnetulla tavalla. Slaavilaisten tekstien nojalla professori Eislerin on onnistunut rekonstruoida se teksti, jonka Josefus itse alkuaan kirjoitti omia maamiehiään varten aramean kielellä ja josta hän roomalaisia varten käännätti kreikaksi ainoastaan pienen otteen, jota sitten taas kristityt kopioijat myöhemmin "parantelivat." Flavius Josefuksen oma alkuteksti kuuluu professori Eislerin mukaan seuraavasti:

"Siihen aikaan esiintyi mies, jos lainkaan on sopivaa nimittää häntä ihmiseksi. Hänen luontonsa ja ulkomuotonsa olivat inhimilliset, mutta hänen esiintymisensä oli enemmän kuin ihmisen: hän suoritti hämmästyttäviä ihmetekoja. Mutta taas, kun ajattelen hänen jokapäiväistä luontoaan, en tahtoisi sanoa häntä enkeliksikään (jumalalliseksi lähettilääksi).

Ja mitä hän saikaan aikaan toisen tai toisen näkymättömän voiman kautta, sen kaiken hän aikaansai sanalla ja käskyllä. Toiset sanoivat hänestä: Ensimmäinen Lainlaatijamme (Mooses) on noussut kuolleista ja esittänyt paljon parannuksia ja taitoja. Toiset ajattelivat, että hän oli Jumalan lähettämä. Kuitenkin hän monessa kohdin asettui Lakia vastaan, eikä noudattanut sapattia vanhan tavan mukaan. Mutta toisaalta hän ei tehnyt mitään häpeällistä; eikä hän (työskennellyt) kättensä avulla, vaan hankki (tai valmisti) kaikki sanalla (tai Sanan, so. ’Shemin’ eli voima-sanan avulla).

Ja paljon kansaa häntä seurasi ja kuunteli hänen opetustaan. Ja monet sielut innostuivat, olettaen että hänen kauttaan juutalaiset heimot voisivat vapautua roomalaisten käsistä.

Nytpä hänen oli tapana enimmäkseen oleskella Öljymäellä vastapäätä kaupunkia. Ja siellä hän myös jakeli parannuksiaan kansalle. Ja sinne kokoontui hänen kanssaan noin sataviisikymmentä kannattajaa ja paljon muuta kansaa. Mutta kun he näkivät hänen voimansa, että hän sai aikaan sanallaan kaikki mitä hän tahtoi, ja kun he ilmaisivat hänelle haluavansa, että hän astuisi kaupunkiin ja antaisi roomalaisten joukkojen ja Pilatuksen menettää päänsä ja hallitsisi meitä, niin hän ei pilkannut meitä.

Ja kun sitten asiasta kerrottiin juutalaisille johtajille, kokoontuivat nämä ylipapin luo ja sanoivat: ’Me olemme voimattomat ja liian heikot vastustaaksemme roomalaisia. Mutta koska, jousi on jännitetty, tahdomme mennä kertomaan Pilatukselle mitä olemme kuulleet, ja siten olemme turvassa; niin että hän ei saa kuulla asiasta toisilta ja meiltä riistetään omaisuutemme ja meidät itse mestataan ja lapsemme hajotetaan ympäri maailmaa.’ Ja he menivät ja kertoivat Pilatukselle.

Niin tämä lähetti ja löi maahan monta kansanjoukosta. Ja hän pidätti tuon ihmeidentekijän; ja asetettuaan oikeustutkinnon häntä tutkimaan, hän julisti tuomionsa: hän on rikollinen, vallankumouksellinen, valtaistuimen tavoittelija.

Ja he (roomalaiset) ristiinnaulitsivat hänet vastoin isiltä perittyä tapaa."

Slaavilaisella Josefuksella on myös seuraava kiintoisa kuvaus Jeesuksen ulkomuodosta:

"Hän oli yksinkertaisen näköinen mies, iältään kypsä, tummaihoinen, lyhytkasvuinen, kolme kyynärpäätä korkea, kumaraselkäinen, kasvot pitkät, nenä pitkänlainen, kulmakarvat yhteen kasvaneet, niin että ne, jotka katsoivat häneen, saattoivat pelästyä, harva tukka, keskeltä jaettu Nazirien tapaan, ja kypsymätön parta."

Toimittajalta, P. E.

Ruusu-Risti — joulukuu 1929


Etusivu Artikkelit