Herman Hellner

Kuinka teosofiaa tulisi tutkia

Otteita esitelmästä

Kun ihminen alkaa tuntea mieltymystä teosofiaan, kun hän huomaa teosofian herättävän vastakaikua hänessä itsessään, silloin hänen tulee mahdollisimman pian hankkia itselleen teosofiasta niin rikas ja täydellinen kirjatieto, että hän siitä saa jotakuinkin selvän ja tarkan käsityksen opin kaikista periaatteista. Yhtäkaikki hänen ei tähän tule uhrata liian pitkää aikaa, sillä aika – "armonaika" – on lyhyt ja kallis.

Saatuaan täten teosofiset periaatteet täysin selviksi itselleen tulee hänen vähentää lukemistaan, koska runsas ja nopea lukemisten sisältöjen vaihtelu tekee mahdottomaksi luetun oikean hyödyntämisen. Hän "ei ehdi sulattaa lukemaansa", aatteet eivät pääse häneen juurtumaan, eivät kasva hänen omikseen. – Niin, ajoittain hänen tulee supistaa lukemistaan, jopa niin vähäiseksi, että hän siten ainoastaan hankkii tiettyjä aineksia mietiskelyään, henkisiä tutkistelujaan ja toimintaansa varten. Hänen tulee nimittäin aina muistaa, että ihminen ei kehity sanottavasti toisten ajatuksia, huomioita ja kokemuksia lukemalla, kuinka suurenmoisia ne lienevätkin. Hän kehittyy pääasiallisesti ainoastaan silloin, kun hän tavalla tai toisella hankkii itselleen omaperäistä tietoa ja kokemusta. Henkisiin asioihin sangen perehtynyt Tuomas Kempiläinen sanookin tästä: "Viimeisenä päivänä ei totisesti kysytä, mitä olet lukenut vaan mitä olet tehnyt, ei kuinka kaunopuheinen olet ollut vaan kuinka hurskaasti olet elänyt."

Kun hankkii itselleen omakohtaista tietoa, ei tietenkään voi saavuttaa niin laajaa tietomäärää kuin samalla ajalla voi saavuttaa toisten kirjoja ja kirjoituksia lukemalla. Mutta omakätinen tieto on elävää tietoa, se on todellista tietoa, kokemusta. Se on omaisuutta, joka on kuin elävä olemus itsessämme, "sielu sielussamme" ja seuraa meitä elämästä elämään, autuudesta autuuteen aina kaikkialliseen elämään asti.

Mutta kirjatiedon laita on toisin. Se on vain, muistin asia, joka kuuluu fyysisiin ominaisuuksiin ja katoaa niiden myötä, hyödyttämättä meitä erityisesti tulevassa elämässämme.

Ihminen, joka on lukenut ja lukee paljon ja osaa viehättävällä tavalla esittää muille luetun jonkinlaisessa järkiperäisessä järjestyksessä, on epäilemättä hyvin miellyttävä ilmiö eläessään. Hän voi olla myös suureksi hyödyksi antamalla varastostaan muille aatteita ja sysäyksiä. Mutta mitään sanottavaa hyötyä hänellä Itsellään ei tästä suuresta viisaudestaan, lainatavarasta ole tulevissa elämissä, paitsi että palkaksi karma asettaa hänet sellaiseen suotuisaan asemaan, missä hän taas vuorostaan helposti saa aatteita ja opastusta henkisissä asioissa, sillä jälkimaailmaan ihminen ei saa viedä muuta kuin itsensä hankkimaa tavaraa, ainoastaan omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja.

Älä siis kokoa muiden ajatuksia, mietteitä ja tietoja enempää kuin tarvitaan, eli aatteeksi ja perustaksi itsenäiselle tutkimukselle ja omalle kehitystyölle, vaan pyri alinomaa itse mestariutta kohti ja ahkeroi uutterasti kokoon omaa omaisuutta, omaa kokemusta, omakohtaista tietoa. Jollei se tässä elämässä ennättäisikään tulla niin suureksi, niin laajaksi, niin loistavaksi, on se kuitenkin arvokkaampaa kuin kaikki kirjatiedot, sillä se on omaasi ja ikuisesti sinusta erottamatonta.

(Teosofisk Tidskrift)

Omatunto – marraskuu 1906 (n:o 20)

Tekstiä on hieman tiivistetty ja uudistettu mm. sanojen kirjoitusasua päivittämällä.


Etusivu Artikkelit