Patrick Bowen

Afrikkalaisia tietäjiä

Eräs englantilainen siirtomaavirkamies, joka oleskeli vuosisatamme alussa useita vuosia Afrikassa, on kirjoittanut kuvauksen tietäjistä, jotka kuuluivat salaperäiseen veljeskuntaan. Sen jäsenet ovat vuosituhansien aikana vaikuttaneet maailman kaikilla kulmilla. Tiedon miehet useissa maissa tuntevat järjestön nimen, syntyperän ym., mutta suurelta yleisöltä näiden seikkojen ilmituloa on varjeltu mustasukkaisen tarkasti.

Monta vuotta sitten, seuratessani 12–13-vuotiaana poikana isääni kautta pohjoisen Transvaalin villin erämaan ja portugalilaisen Itä-Afrikan, kohtasin monia alkuasukkaita ja voitin heidän ystävyytensä – pääasiallisesti sellaisten zulujen, joita nimitetään Isanuuseiksi, kansanomaisesti, mutta väärin suomennettu nimityksellä "poppamies".

Miksi nämä miehet, jotka yleensä eurooppalaisten ja myös omien maanmiestensä kanssa ovat äärimmäisen pidättyväisiä, kunnioittavat minua luottamuksellaan, on asia, jota minun nytkin on vaikea käsittää, mutta kuitenkin he niin tekivät. Muistan keskusteluni Mankanyezi nimisen miehen kanssa. Nimi merkitsee tähdenkaltainen. Hänen kanssaan olin erittäin hyvä ystävä. Tämä keskustelu teki minuun niin syvän vaikutuksen, etten ole koskaan voinut sitä unohtaa. Isäni oli päättänyt jättää minut erään lähetyssaarnaajan huostaan, jotta saisin jotain kasvatusta ja oppisin valkoiselle miehelle kuuluvat taidot. Puhuin tästä Mankanyezille, joka miettiväisesti pudisti päätään ja sanoi:

"Teidän opettajanne ovat epäilemättä viisaita miehiä, mutta miksi he koettavat tyrkyttää uskoaan meille ottamatta ensin selvää, millainen oma uskomme on. Ei edes Sobautu (piispa Colenso, suuri auktoriteetti alkuasukkaiden keskuudessa) tiedä mitään meidän todellisesta uskostamme. He luulevat, että me rukoilemme esi-isiemme henkiä ja me uskomme, että meidän sielumme kuoleman jälkeen menee eläimen ruumiiseen. Ottamatta selvää ja tutkimatta he pitävät meitä isanuuzeja veljiemme pettäjinä tai ilkeinä noitina, jotka seurustelevat pahojen henkien kanssa.

"Osoittaakseni sinulle, kuinka tietämättömiä he ovat, kerron sinulle, mitä me opetamme kansalle. Me opetamme, että ihmisellä on ruumis ja että tässä ruumiissa on sielu, sielussa kipinä tai osa siitä, mitä me sanomme Itongoksi, jota yksinkertainen mies pitää heimon henkenä. Me opetamme, että kuoleman jälkeen sielu oleskelee jonkin aikaa ruumiin läheisyydessä ja sitten menee Esilweniin, eläinten paikkaan (sanskritiksi astraalitasolle 1. tunnemaailmaan). Tämä tarkoittaa aivan toista kuten näet kuin eläinruumiiseen menoa. Esilwenissa sielu ottaa puoleksi eläin- puoleksi ihmismuodon. Se on sen todellinen muoto, sillä ihmisluonne on hyvin paljon eläimen kaltainen lukuun ottamatta tuota kipinää jostakin korkeammasta, josta tavallinen ihminen tietää hyvin vähän.

"Eläimellisen luonnon voimasta johtuen, sielu viipyy pitemmän tai lyhyemmän ajan Esilwenissa, mutta lopuksi se heittää pois eläimellisen olemuksensa ja menee edelleen paikkaan, jossa se saa levätä. Siellä se nukkuu, kunnes tulee aika, jolloin se alkaa uneksia, että maan päällä sillä on jotakin tehtävää ja opittavaa. Silloin se herää ja palaa eläinten paikan yli maahan ja syntyy taas lapsena. Uudestaan ja uudestaan vaeltaa sielu ruumiiden kautta ja eläinten paikan kautta lepoonsa, näkee unensa ja palaa ruumiiseen, kunnes lopuksi ihmisestä tulee todellinen ihminen, jolloin hän lakkaa uneksimasta maasta ja tulee yhdeksi sen kanssa, josta hän on lähtenyt, Itongon kanssa.

"Silloin ihminen tietää, että sen sijaan että hän olisi erillinen olento, hän todellisuudessa on heimo ja heimo on hän. Näin me opetamme, sillä tässä on kaikki, mitä yksinkertainen mies kykenee ymmärtämään ja tästäkin on monella vain hämärä käsitys. Mutta meidän uskomme, meidän viisaittemme usko, on paljon laajempi ja syvällisempi. Se on liian monimutkainen tavallisen ihmisen käsityskyvylle – myös sinulle tätä nykyä. Mutta voin sanoa niin paljon, että tiedämme, että Itongo ei ole vain heimon henki, vaan henki, joka läpäisee kaiken. Koska siis kaikki ihmiset ovat henkisesti yhtä, ovat he myös ruumiillisesti veljiä."

Mankanyesi oli puhdas zulu, kuninkaallista verta. En tiedä, kuinka vanha hän oli, mutta varmaankin hän oli vähintään 70-vuotias. Hän oli pitkä, laiha mies, väriltään tummanruskea, ulkomuodoltaan juutalaista muistuttava, piirteissä ei ollut neekerien tuntomerkkejä, lumivalkea tukka oli kihara. Sekä alkuasukkaat että valkoiset metsästäjät pitivät häntä suurena maagikkona, mutta ainoastaan kerran näin vilahduksen tästä puolestaan.

Pari vuotta mainitun keskustelun jälkeen kohtasin Makanyesin tunnetun metsästäjän Sarel du Pont'in seurassa lähellä Limpopo-jokea. "Sinä lähdet pitkälle matkalle", sanoi tietäjä muutamien esihuomautusten jälkeen.

"Ainoastaan Zambesiin", vastasi seuralaiseni.

Mankanyezi pudisti päätään. "Paljon kauemmaksi, luulen. Ennen kuin näet jälleen tämän virran, käyt suurella järvellä pohjoisessa (Nyassajärvi). Tästä järvestä itäänpäin kohtaat toisen virran lähteet ja siellä tapaat erään minun vanhemmista veljistäni."

"Tosiaanko", sanoi du Pont, "jos sattuisi, että me menisimme niin pitkälle, mikä kuitenkaan ei ole tarkoituksemme, niin kuinka tunnemme tämän veljesi? Otaksun, että hän ei ole sinun veljesi todellisuudessa, vaan ainoastaan henkisesti, kuten sanot kaikkien ihmisten olevan."

"Hän ei ole, kuten sanoit, lihallinen veljeni. Sanon häntä vanhemmaksi veljekseni, koska hän on vanhin siinä seurassa, johon kuulun ja jonka jäsenet ovat ikivanhan viisauden vartijoita. Meitä on monta, ainakin yksi joka heimossa tai kansassa, hajallaan ympäri tätä suurta maata. Meillä on eri asteita oppilaista ja mestareista niihin suuriin saakka, joiden nimeä ei saa mainita. Minä olen tavallinen veli, ja se, josta puhun, on vanhin."

"Mutta", sanoin hieman ihmeissäni, "kuinka voit tuntea tämän miehen, olethan kertonut usein minulle, ettet ole koskaan ollut Zambesin toisella puolen?"

"Tunnen hänet, koska olen usein nähnyt hänet, vaikken ruumiillisesti. Olemme usein keskustelleet. Luuletko, että ihmisen sielu voi siirtyä ainoastaan ruumiin mukana? Luuletko, että
ajatus on riippuvainen ruumiin kyvystä? Katso ja koeta ymmärtää."

Puhuessaan hän osoitti sisiliskoa, joka paistatti päivää lähellämme. Katsellessaan sitä hän ojensi sitä kohti kätensä kämmen ylöspäin ja alkoi hengittää hitaasti ja säännöllisesti. Muutaman sekunnin kuluttua käänsi pieni matelija silmänsä häntä kohti. Se juoksi kappaleen matkaa eteenpäin ja pysähtyi sitten, sen kupeet laajenivat ja supistuivat rytmillisesti. Yhtäkkiä se hypähti ylös ja asettui vanhan miehen avoimelle kämmenelle. Hän piti sitä hetkisen kädessään ja laski sen sitten varovasti lehtien joukkoon, jonne se pian katosi. Mies katsoi meitä vienosti hymyillen.

"Tämä on noituutta", sanotte luultavasti. "Ehkä minä lähetin pahan hengen houkuttelemaan sisiliskon luokseni. Tai ehkä se itse oli paha henki, joka minua palvelee. Jos minä sanon, että minun sieluni meni ulos ja tunkeutui eläimen aivoihin ja että meidän kaksi sieluamme tuli yhdeksi, te ette usko minua. Mutta ehkä kerran vielä ymmärrätte sen."

Noin vuotta myöhemmin me pystytimme leirimme pieneen alkuasukaskylään lähellä Rovena-virran lähteitä Nyassa-järvestä itään. Siellä me tapasimme vanhan miehen, joka oli massai eikä zulu ja joka tervehti meitä veljensä Mankanyezin ystävinä. Seuralaiseni teki tarkkoja tutkimuksia, jotka osoittivat, että tämä mies ja Mankanyezi eivät olleet koskaan tavanneet toisiaan. Toinen ei ollut koskaan ollut Zambesia etelämpänä ja yhtä varmasti toinen ei ollut käynyt sitä pohjoisempana. Kuitenkaan ei ollut epäilystäkään siitä, että he tunsivat tarkkaan toisensa, – tieto, jota he eivät olisi voineet hankkia välillisestikään, sillä tuhat peninkulmaa erotti heitä toisistaan eikä heimoilla ollut minkäänlaista yhteyttä keskenään.

Vuosisadan alussa jouduin Englannin siirtomaahallinnon palvelukseen, ja minua käytettiin päiväntasaajalta Kapkaupunkiin saakka tehtävissä, joissa jouduin läheiseen kosketukseen alkuasukkaiden kanssa. Sellaisen seuran olemassaolosta, josta Mankanyezi oli maininnut, sain alituisesti todistuksia ja jouduin kerran läheiseen kosketukseen joidenkin sen korkeiden jäsenten kanssa.

Muutamia vuosia buurisodan jälkeen hoidin erästä Natalin hallituksen antamaa tehtävää. Silloin tein sen ihmeellisen huomion, että eräässä kaukaisessa luoksepääsemättömässä laaksossa oli pieni yhdyskunta, jonka muodosti ehkä vähemmän kuin satakunta henkilöä, jotka varmasti eivät olleet zuluja eivätkä todellakaan kuuluneet mihinkään muuhun näkemääni afrikkalaiseen rotuun. Elleivät he olisi eläneet yhdessä alkuasukkaiden kanssa ja samaistaneet itseään bantu-naapureihinsa, olisin sanonut, että he kuuluivat johonkin etelä-eurooppalaiseen rotuun. Heidän ihonvärinsä vaihteli ylhäisen hindun ruskeasta puhtaan valkoiseen. Heidän piirteensä olivat puhtaasti eurooppalaista tyyppiä, jopa klassillisemmat kuin on tavallisten eurooppalaisten.

Tämän pienen yhdyskunnan päälliköllä oli zulunkielinen nimi Mandhalalanga, auringon voima. Hänen ulkomuotonsa oli silmiinpistävä. Hän oli yli kuusi jalkaa pitkä, hoikka olento, tukka lumivalkea ja kihara, oliivinvärinen iho ja piirteet esiinpistäviä poskipäitä lukuun ottamatta olivat kuin kreikkalaiset. Zulut pitivät häntä yliluonnollisena olentona.

Alusta saakka Mandhlalanga oli erittäin ystävällinen minua kohtaan ja pyrki voittamaan luottamukseni. Hän teki minulle korvaamattomia palveluksia työssäni ja oli suureksi osaksi hänen ansiotaan, että minun onnistui saattaa se onnelliseen loppuun. Hän antoi minun ymmärtää, että hän ja hänen kansansa olivat berbereitä tai pikemminkin kabyleita Pohjois-Afrikasta. Mitä he tekivät täällä 5000 peninkulman päässä syntymäpaikaltaan ja miksi he tahtoivat elää yhdessä zulujen kanssa, sitä hän ei sanonut.

Mutta aikaa myöten hänen käytöksensä muuttui. Eräänä päivänä, kun puhuin selittämättömästä tavasta, jolla uutiset leviävät alkuasukkaiden keskuuteen, hän sanoi yhtäkkiä:

"Ajatus on nopeampi kuin sähkökipinä, ja se ei tarvitse lankoja kulkeakseen. Kaikki, mitä se tarvitsee, ovat aivot, jotka lähettävät sen, ja toiset, jotka vastaanottavat sen. Uskoisitko minua, jos sanoisin, että minä ja veljeskunta, johon kuulun, voimme vaihtaa ajatuksia toistemme kanssa huolimatta siitä, kuinka kaukana ruumiimme ovat toisistaan.

Tämä oli sangen hämmästyttävä lausunto, mutta muistin, mitä olin oppinut Mankanyezilta ja vastasin:

"Minä uskon, että se on mahdollista, mutta olisin varmempi siitä, jos selittäisit, miten se tapahtuu."

"Selittää tiedettämme sinulle", sanoi hän hymyillen, "olisi yhtä lapsellista kuin opettaa differentiaalilaskuja lapselle, joka ei osaa vielä yhteenlaskuakaan. Mutta olen joka tapauksessa iloinen, että tavalliset eurooppalaiset ennakkoluulot eivät ole sumentaneet sinun arvostelukykyäsi, ja jos tahdot, niin opetan sinulle tieteemme yksinkertaista yhteenlaskua. Riippuu kokonaan itsestäsi, pääsetkö koskaan differentiaalilaskuun saakka. Tahdon opettaa sinua, mutta en voi taata, opitko mitään."

Jonkin aikaa ajateltuani päätin ruveta Mandhalalangan oppilaaksi.

Yhden vuoden ajan nautin Mandhalalangan opetuksia, mutta sitten sattui tapauksia, jotka pakottivat minut luopumaan opinnoistani ja jättämään Afrikan. En tavannut opettajaani enkä kuullut hänestä mitään, ennen kuin kuukausi sitten. Hänen toverinsa kanssa, jonka tapasin opiskeluaikanani, olen monta kertaa ollut kosketuksissa ja saanut säännöllisesti tietoja häneltä.

Tulos opetuksesta, jota sain Madhalalangalta tuon vuoden aikana, ei ollut merkitsevä enkä tosiaankaan tiedä sen todellista arvoa, joten en yritäkään selvittää sitä. Tyydyn antamaan vain viitteitä ja otteita hänen puheistaan ja jätän ne lukijan itsensä tutkittavaksi.

Mandhalalanga on Mestari tai opettaja siinä veljeskunnassa, josta Makanyezi puhui. Hän on matkustanut Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa. Hän puhuu sujuvasti sekä englantia että muita Euroopan kieliä, mutta minulle hän puhui tuota salaista bantukieltä, jota tavalliset alkuasukkaat eivät ole käyttäneet vuosisatoihin ja jonka olemassaolosta ainoastaan harvat eurooppalaiset tietävät. Lukija ymmärtänee, että monet hämärät sanonnat seuraavassa esityksessä johtuvat vaikeudesta ilmaista englannin kielellä tuon kielen eri vivahduksia.

Mandhalalanga sanoo "Olevaisuuden arvoituksesta", että Itongo (universaalinen henki) on kaikki mitä koskaan on ollut ja tulee olemaan – käsitettävä ja käsittämätön. Itongo on kaikki ja kaikki ovat hänessä, mutta kaiken summa ei ole Itongo. Itongo on kaikki voima, mitä on olemassa, kaikki voima tulee häneltä, mutta voima, havaittava ja havaitsematon, ei ole Itongo. Itongo on kaikki viisaus, kaikki viisaus tulee Itongolta, mutta kaikki viisaus, käsitettävä ja käsittämätön, ei ole Itongo. Kaikki olevainen, kaikki viisaus, kaikki voima tulee häneltä ja hän on niissä ja ilmenee niiden kautta, mutta hän on myös niiden yläpuolella ja niiden ulkopuolella, ilmeisesti itsenään ilmentymätön.

Ihminen, joka on osa Itongoa, ei voi koskaan oppia tuntemaan koko Itongoa, niin kauan kuin hän on ihminen.

Kaikki, mitä hän voi oppia tuntemaan hänestä, ovat eräät ilmennykset, jotka osuvat hänen käsityskykynsä alueelle.

Oppilas saa tavallisesti tietää, että ilmennyksiä on kolme, nimittäin:

1) Universaalinen sielu

2) Universaalinen voima.

3) Universaalinen olemus eli aine.

Mutta todellisuudessa on vain kaksi ilmennystä, henki ja aine. Se, mitä me sanomme voimaksi, ei ole erikoinen ilmennys, vaan ainoastaan eräitä alhaisempia ja karkeimpia sieluntiloja. Voima on yksinkertaisesti se osa sielua, joka antaa aineelle muodon. Se on se, joka siirtää muodon idean tajunnan korkeammille tasoille. Pyydä oppilasta ajattelemaan, ja hän huomaa, että näin on. Väri, koko, muoto, mitä ne ovat? Ainoastaan valovärähtelyitä, jotka tajuntaan siirrettyinä antavat muodon idean. Mitä on värähtely? Se on voimaa. Kuumuus, kylmyys, kovuus, pehmeys, ne ovat kaikki värähtelyä ja siis voimaa. Jos voima lasketaan eri ilmennykseksi, niin silloin olisi myös erilaisia tunnetiloja käsitettävä eri ilmennyksinä.

Kosmisen kierroksen alussa Itongo ilmenee eri tajunnan tasoilla alaspäin aineen kaikissa asteissa. Mutta alussa eivät henki ja aine olleet yksilöityneet. Milloin, miten ja miksi se tapahtui, sen tietää ainoastaan Itongo. Yksilöityminen alkaa kaikkein korkeimmilla tasoilla, jotka lähenevät puhdasta henkeä. Seuraavasta selityksestä ymmärrämme parhaiten, mitä tapahtuu. Ajatelkaamme kosmosta vähän ennen yksilöitymisen alkua suurena, muodottoman hengen ja aineen valtamerenä. Aallot sen pinnalla koskettavat niitä sielun tasoja, jotka lähenevät henkeä, tämä valtameri tihenee ja tihenee alaspäin, kunnes eetterimuodossa oleva aine on saavutettu, kunnes eetteri muuttuu kaasuksi, jota voidaan verrata valtameren alimpiin, mineraalikerroksiin, ja kunnes kaasu tulee juoksevaksi (liejuiseksi vedeksi) ja lopuksi kiinteäksi (liejuksi).

Yksilöitymisen alkua tässä kosmisessa valtameressä voidaan verrata myriaadeihin pieniin "pyörteisiin" aaltojen pinnalla (henki).

Kasvavan virran voimasta nämä pyörteet tulevat yhä syvemmiksi ja syvemmiksi, kunnes lopuksi kaikki kierrokset imeytyvät "pyörteeseen". Tällä tavalla selitämme yksilöitymisen, joka siis lähtee hengestä ja tunkeutuu alaspäin fyysiselle tasolle. "Pyörteet" pinnalla merkitsevät sielun syntymistä. Laskeutuminen liejuisiin syvyyksiin merkitsee sielun astumista aineeseen. Aineessa sielu on saavuttanut käännekohtansa ja voi aloittaa sieltä pitkän, vaikean kohoamisensa. Kehitysprosessien avulla se nousee hitaasti ylöspäin mineraaleista kasveihin, kasveista eläimiin, eläimistä ihmisiin kaikkien ihmiskehitysten asteiden kautta se etenee hitaasti ja vaivalloisesti, sitä mukaa kuin se kohoaa pudistaen päältään sen lian, joka on tarttunut siihen sen laskeutuessa. Se nousee alempien tasojen kautta korkeammille, kunnes lopuksi, kun kierros on loppuun suoritettu, se sulautuu alkulähteeseensä, Itongoon ja lakkaa olemasta yksilöllinen ja tulee yhdeksi Kaiken kanssa.

Ihmisestä ja hänen kohtalostaan lausui Mandhalalanga seuraavaa: "Ihminen on yksilö, johon sisältyy, kuten kaikkeen fyysisellä tasolla, kosmisen valtameren kaikki ominaisuudet, joista se on erikoistunut osa. Hän on ylöspäisellä tiellä saavuttanut persoonallisen tajunnantilan. Puhun ihmisestä yleensä. On kehittymättömiä ihmisiä, joiden persoonallinen tajunta on surkastunut, ja myös toisia, jotka jo ovat kohonneet persoonallisuuden yläpuolelle ja tuntevat todellisen Minänsä, kuolemattoman hengen kipinän.

"Ihminen on matkalla, jonka päämääränä on yhtyminen alkulähteeseen Itongoon. Tämän päämäärän saavuttamiseksi hänen täytyy käydä läpi kaikki se kokemus, jonka kosmos tarjoaa, ja vapautua värähtelyistä, joita hän on koonnut itseensä karkeimmasta aineesta alaspäisellä matkallaan. Sen tähden hän alituisesti syntyy uudelleen, sillä hänen fyysinen ruumiinsa kuolee samoin kuin alemmat mentaaliset prinsiipit, ja ainoastaan korkeammat mentaaliset prinsiipit, jotka ovat sukua Itongolle, jäävät elämään kautta aikojen ja säilyttävät kosmisen kierroksen läpi yksilöllisyyden, jonka ne saivat kierroksen alussa.

"Nämä ihmisen prinsiipit ovat:

1. Fyysinen ruumis.

2. Eetteriruumis. Se on ainoastaan fyysisen ruumiin eetterinen kuva eikä tavallisesti erikoinen prinsiippi. Mutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa voi se osittain erota fyysisestä ruumiista. Se on väline, jonka kautta alempi sielu toimii.

3. Alempi sielu. Se on osa sielua, joka ilmenee elinvoimassa ja muissa muodoissa, joita nimitämme energiaksi.

4. Eläimellinen sielu. Se osa sielua, joka ilmenee intohimoissa, tunteissa ja vaistoissa.

5. Inhimillinen sielu. Se on osa sielua, joka ilmenee inhimillisessä tajunnassa, älyssä, korkeimmissa tunteissa jne.

6. Henki. Henkinen tajunta.

7. Itongo. Säde tai kipinä universaalista henkeä, joka on alkusyynä kaikkiin alempiin ilmennyksiin."

Opettajani antoi minulle seuraavat tiedot veljeskunnasta, jossa hän oli Mestari:

"Me sanomme veljeskuntaamme nimellä Banaabakulu abasekhemu, käyttäen vanhaa bantukieltä, joka on tällä mantereella laajimmalle levinneiden kieliryhmien kantakieli. Nimi voidaan ilmaista sanoilla ’Vanhempien egyptiläinen veljeskunta’.

"Veljeskunta perustettiin Egyptissä Kheops-faaraon hallitessa. Sen perustaja oli Isis-pappi. Sen tarkoituksena on levittää ikivanhaa viisautta Afrikan kaikkien heimojen ja rotujen keskuuteen, opiskella ja harjoittaa sitä tiedettä, jota me sanomme uhwazikwesithabangoksi ja joka perustuu ajatuksen voimaan. Tämä on ainoa todellinen tiede.

Veljeskunnassa ovat seuraavat asteet:

1. Noviisi. Noviisia koetellaan yhdestä kolmeen vuoteen. Tänä aikana hän on Mestarin johdon alaisena ja alistuu tiettyihin sääntöihin. Jos hän osoittautuu kyllin arvokkaaksi, hän astuu veljeskuntaan oppilaana koetusaikansa loputtua. Jos hän on arvoton, heitetään hänet takaisin.

2. Oppilas. Oppilas on veljeskunnan tunnustettu jäsen, ja hän alistuu sen sääntöihin. Opetuksen avulla hän kehittää eräitä voimia. "Mesmeriksi" nimitetty voima on yksi niitä, joita kehitetään ensimmäiseksi.

3. Veli. Järjestön jäsen, joka on hankkinut itselleen voimia, joista mainitsen ainoastaan kyvyn olla ajatuksen avulla yhteydessä samalla tai korkeammalla kehitystasolla olevien kanssa. Eurooppalaiset okkultistit nimittävät sitä astraaliseksi tajunnaksi.

4. Vanhempi. Edistynyt veli.

5. Mestari. Kaikkien alempien asteiden opettaja. Mestari on hankkinut monia voimia (selvänäköisyys ja selväkuuloisuus eetteritasolla ja monia muita). Mestariuden voi saavuttaa ainoastaan se, joka edellisessä elämässään on saanut veljen asteen.

6. Ne, jotka tietävät (Isangona). Heistä ei ole lupa sanoa muuta kuin että he ovat saavuttaneet tietoisuuden todellisen Minän tasolla. Ainoastaan se, joka edellisessä elämässään on saavuttanut Mestariuden, voi päästä tähän asteeseen.

"Näiden ohella meillä on maallikko-oppilaita ja maallikkoveljiä. Nämä ovat miehiä, joita olosuhteet ovat estäneet antamasta lupausta veljeskunnalle. He ovat itse asettamiensa sääntöjen alaisia ja ottavat vastaan ainoastaan sellaista opetusta, jota voidaan antaa matkan päästä. Meillä on maallikko-oppilaita, ei ainoastaan Afrikassa, vaan myös Aasiassa, Euroopassa ja Amerikassa.

"Maallikkoveljiä sen sijaan on ainoastaan muutamia, sillä ilman Mestarin suoranaista opetusta voivat vain harvat saavuttaa tämän asteen ilman vakavaa vaaraa. Me varoitamme jatkuvasti mitä vakavimmin kaikkia oppilaita, jotka eivät ole tehneet valaa, koettamasta saavuttaa veljien voimia ilman suoraa Mestarin ohjausta.

"Älä luule, että Isangonamme – miten korkeita he lienevätkään – edustaisivat ihmisen korkeinta mahdollista kehitysastetta fyysisellä tasolla. Niin ei ole. On niitä, jotka eivät kuulu mihinkään veljeskuntaa, paitsi Kaikkien Veljeskuntaan. Nimitämme heitä Abakulubatuiksi (Korkeimmat tai Täydelliset ihmiset). On ihmisiä, joiden ei enää tarvitse syntyä uudelleen. He oleskelevat maan päällä fyysisessä ruumiissaan omasta vapaasta tahdostaan ja voivat ottaa tai jättää tämän ruumiin mielensä mukaan. Mainitsen heidät vain siksi, että noviisin tulee oppia tuntemaan heidän olemassaolonsa.

"Ainoastaan harvat Mestari-asteen alapuolella olevat ovat nähneet heitä fyysisessä ruumiissa, vaikka kaikki oppilaasta alkaen voivat kohdata heidät hengessä.

Minä näin erilaisia esimerkkejä Mandhalalangan ja hänen Mestaritovereidensa okkulttisista kyvyistä, mutta minulla ei ole oikeutta puhua niistä tässä."

Lopetan tämän esitykseni Mandhalalangan sanoilla "Veljien voiman lähteestä":

"Niiden voimien lähteestä, joita me omaamme, voi noviisi ymmärtää ainoastaan vähän, ennen kuin saavuttaa oppilasasteen. Olen verrannut yksilöllisyyttä pyörteisiin kosmisessa valtameressä. Mutta koko valtameri ei ole yksilöitynyt. Pyörteiden välillä, niin lukemattomia kuin ne ovatkin, on laajoja, tyyniä alueita, jotka ovat samaa koostumusta kuin ’pyörteetkin’... Voidaan ajatella, että ’pyörteet’ synnyttämällä pienempiä värähtelyjä itsessään voivat lähettää väreitä tyynelle alueelle, ja nämä taas vaikuttavat jossain määrin toisiin ’pyörteisiin’.

"Tämä tapahtuu alituisesti. Otaksu nyt, että ’pyörteellä’ on kyky hallita omia värähtelyjään ja lähettää ne kuten vasaman tavoin valtameren läpi kohti mitä esinettä tahansa. Eikö tuo vasama silloin voisi aikaansaada juuri haluamansa vaikutuksen tässä esineessä? Katso nyt ’pyörrettä’ ihmisenä. Eikö silloin ole selvää, että hän saavuttamalla täydellisen hallinnan värähtelyihin nähden korkeammilla tasoilla voi lähettää erilaisia värähtelyjä ja voimia kosmiseen valtamereen, josta hän on osa, ja nämä taas luonteensa ja voimansa mukaan voivat aiheuttaa vaikutuksia kaikissa kerroksissa ylimmistä, jotka luonnollisesti ovat herkimpiä, aina syvyyksien limaan ja liejuun saakka?"

Theosophist, in August, 1927

http://www.theosophy.com/theos-talk/200111/tt00451.html


Etusivu Artikkelit