Jaana Brt.

Paavali ihmisen henkisestä kehityksestä

Kun totuuden etsijä ottaa vastaan sisäisen kutsumuksen, hän astuu tielle, joka vie opetuslapseutta kohden. Hän on tietenkin edellisissä elämissään jo etsinyt totuutta, kuunnellut omantunnon ääntä ja siten ennakolta valmistanut itsensä tielle astujaksi. Sen vuoksi Paavali sanookin roomalaiskirjeen 30. säkeistössä: "ne, jotka hän edeltä määräsi, on hän myös kutsunut", ja lisää: "ne, jotka hän on kutsunut, on hän myös vanhurskauttanut; mutta ne, jotka hän on vanhurskauttanut, on hän myös kirkastanut".

Kutsumus tapahtuu silloin, kun ihminen huomaa tekevänsä syntiä, laki tuomitsee ja herättää hänet välinpitämättömyydestä. Hän alkaa tarkata itseään ja seurata Jeesuksen ensimmäistä suuttumattomuuskäskyä, sillä hän huomaa, ettei paha ole hänen ulkopuolellaan, vaan hänen sisässään oleva demoni, "hänen lihassaan oleva himo", joka hänen on voitettava. Hän tahtoo muuttaa koko siihen astisen elämänsä, ja hänestä tulee oppipoika, joka tutkii sekä itseään että ulkopuolista maailmaa ja koettaa hillitä tunteitaan, ajatuksiaan ja ulkonaista ruumistaan. Näin tulee hän vanhurskauttamiseen eli: hän on tullut valituksi, hän on astunut tien alkupäähän. Symbolisesti on hän ammattilaisen, so. työntekijän asteella ja hänen tehtävänänsä on voittaa himoelämänsä. Puhtauden ihanteen tulee alati olla hänen silmiensä edessä, sinä päämääränä ja loistavana tähtenä, johon hän pyrkii. Eikä "hän tahdo antaa jäseniänsä vääryyden aseeksi synnille, vaan antaa itsensä kuolleista eläväksi tulleena Jumalalle ja jäsenensä vanhurskauden aseiksi Jumalalle" [6:13]. Hänelle selviää ne kaksi mahtavaa voimaa, jotka taistelevat hänen sisässään, sillä sitä mitä enkeli hänessä tahtoo, sitä ei hän itse — demoni hänessä — tahdo. Ja Paavali huudahtaa: "Kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista?" [7:24]

Nyt tulee ihminen Kristuksen lain — rakkauden lain alaiseksi, sillä Kristus vapauttaa hänet himonlaista. Hän kuolee synneistään Kristuksen kanssa ja nousee ylös kuolleista Hänen kanssaan. Hänessä tapahtuu silloin uudestisyntymisen ihme, sillä Kristus-lapsonen on syntynyt hänen sielussaan. Hän osaa nyt rakastaa, sillä Kristus on täydellinen rakkaus, — ja se rakkaus on hänetkin vapauttanut "synnin ja kuoleman laista". Se on kolmannen käskyn, totuuden käskyn, ihmeellinen paljastuminen, sillä enkeli hänessä yhtyy Isään! Mikä ihmeellinen kokemus ja suurenmoinen elämys! Hän on nyt mestari-muurari, jolle haudan mysteerio on selvinnyt, Väinämöinen, joka on löytänyt sanan Tuonelasta, Osiris, jonka rakkaus on herättänyt kuolleista, vihitty, jossa hengen laki hallitsee, sillä totuus on hänet vapauttanut.

Mutta ennen kuin hän voi lähestyäkään kirkastamisen vuorta, on hänen läpikäytävä pyhityksen Hengen kaste. Silloin Henki laskeutuu hänen päällensä, itse Elämä kääntää kasvonsa hänen puoleensa ja Jumalan poika astuu maanpäällä! Neljäs käsky selviää nyt hänelle, hän näkee oman kehityksensä ja koko maailman kehityksen silmiensä edessä. Hän pyhittää koko elämänsä Jumalalle, "antaa ruumiinsa eläväksi pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi" — se on jumalanpalvelusta joka päivä ja joka hetki ajatuksissa, tunteissa, sanoissa ja töissä. Ja Henki, joka hänessä on, todistaa hänen lapseuttaan Isään, se rukoilee hänen puolestaan Isää — se toivoo ja odottaa — odottaa yhdessä koko luomakunnan kanssa aikaa, jolloin "luomakuntakin tulee vapautettavaksi turmeltuneisuuden orjuudesta Jumalanlasten kirkkauden vapauteen". Kun se tapahtuu, on ihminen tullut kirkastamisen ihmeeseen.

Mitä onkaan tapahtunut nyt sielulle? Taivasko on auennut ja Jumalan ääni lausunut nuo ihanat ja ilmeelliset sanat: "Sinä olet minun poikani, sinuun minä mielistyin!"

Totisesti on se silloin niin tapahtunut! Lapseus on vahvistettu ja ruumis — myös tämä ulkonainen ruumis on lunastettu ja kirkastettu!

Kuka voi vastustaa kirkastettua sielua, kuka voi hänet erottaa Elämän hengestä ja Rakkauden lähteestä? — Ei kuolema, ei elämä! Ei enkelit, ei vallat eikä voimat — ei nykyiset eivät tulevaiset! Ei korkeus eikä syvyys — eikä mikään muu luotu, sillä hän on nyt itse Elämä — itse Rakkaus.

Ruusu-Risti — toukokuu 1928


Etusivu Artikkelit