J. M. Angervo

Selvänäköilmiöt ja neljäs ulottuvuus

Miten selvänäköilmiöt ja useat ulottuvuudet liittyvät toisiinsa

Monenlaiset yliluonnollisina pidetyt ns. selvänäköilmiöt ovat koko maailmassa jo niin tunnettuja ja monilta osilta oikeiksi havaittuja, että niitä ei voi kuitata pelkällä olkapäiden kohautuksella eikä niiden olemassaoloon kielteisesti suhtautua. Ei liene pieni niiden henkilöiden lukumäärä, jotka ovat kuulleet puhuttavan omassa tuttavapiirissään sattuneista "ihmeteoista", toteutuneista unennäöistä, ihmeellisten tosiksi osoittautuneiden tietojen saamisista kuolleilta henkilöiltä, ja monista muista saman luontoisista tapauksista, tai jopa tietoisesti ja järjestelmällisesti suoritetuista toimenpiteistä, joita lähinnä voitaisiin kutsua selvänäköilmiöiksi. Tämän kirjoittaja on eri puolilla Suomea liikkuessaan kuullut Suomen sydänmailta tai jopa Helsingin vilinästä kymmeniä lähinnä selvänäköilmiöiden piiriin liittyviä "selittämättömiä tapauksia". Suomen parapsykologinen tutkimusseura on seuralta saamieni tietojen mukaan koonnut ja mahdollisimman tarkkaan muistiin merkinnyt eri puolilta Suomea tuhansia todistettuja ja toteutuneita eri ryhmiin kuuluvia selvänäkötapauksia, ja monissa muissa maissa on tätä valmista tutkimusaineistoa vieläkin runsaammin. Selvänäköilmiöiden kieltäminen esim. selityksin: "Koska minä en näe selvänäköisesti, niin selvänäköilmiöitä ei ole olemassa", olisi samaa kuin jos joku kieltäisi alkeisgeometrian todistusten oikeuden sillä perusteella, että joko itse on lukenut läksynsä huonosti tai muutoin ei tiedä mitään alkeisgeometriasta. Jokapäiväisessä elämässä ja varsinkin puolue-elämässä jotain käsitystä tosin "jauhetaan" sen paikkansapitävyydestä riippumatta usein mahtipontisesti kannattajien tietoisuuteen, mutta tällainen menettely on pikemminkin jo epäluuloa herättävien käsitysten sairaaloista pönkittämisyritystä kuin vakavaa pyrkimystä totuuden selvittämiseen.

Selvänäköilmiöistä on niistä kootun aineiston lisäksi kirjoitettu lukuisia niitä kuvaavia ja niitä eri tavoilla analysoivia teoksia. Tuntemistani teoksista pitäisin selväpiirteisimpinä tunnetun selvänäkijän ja teosofin C. W. Leadbeaterin useita teoksia. [Suomeksi ilmestyneitä mm. C. W. Leadbeater: "Selvänäkö" ja "Ihminen näkyväisenä ja näkymättömänä".] Näissä teoksissa Leadbeater kuvaa mm. selvänäköilmiöiden laatua ja olemusta sekä ryhmittää ja selittää niitä. Huomattavan osan Leadbeaterin kuvauksista muodostavat hänen omat järjestelmälliset ja täysin hallitsemansa selvänäkökokemukset ja tietoisesti luomansa selvänäköilmiöt, joista hän kuitenkin näissä teoksissa selostaa vain sellaisia ilmiöitä, joille myös ainakin kaksi muuta selvänäkijää on antanut vahvistuksensa. Leadbeateria, jonka sanotaan olevan eräs viime aikojen huomattavin selvänäkijä, voidaan siten pitää asiantuntijana, kun on kysymys siitä, minkälaisia ilmiöitä voidaan selvänäköisesti nähdä ja minkälaisia piirteitä näillä ilmiöillä saattaa olla selvänäkijäin itsensä kuvaamina. Tässä ei ole mahdollista käsitellä selvänäköilmiöitä kokonaisuutena. Edellä mainitun perusteella voimme kuitenkin luottamuksella kaivaa esiin Leadbeaterin selityksen, jonka mukaan ns. tunne- eli astraalimaailman selvänäköä voidaan lähinnä pitää neljänteen ulottuvuuteen yltävänä näkemisenä. Jos meille nyt neljännen ulottuvuuden matemaattisten lakien mukaan osoittautuu mahdolliseksi luoda puitteet ja panna kokoon selvänäkijäin näkeminään kuvaamien selvänäköilmiöiden ulkopiirteitä, niin sillä on luotu ensi yritykset tällaisten ilmiöiden jonkinlaista "synteettistä" kokoonpanoa varten.

Neljän ja useamman ulottuvuuden matematiikasta on kirjoitettu useita puhtaasti matemaattisia teoksia, joiden (vieraskielisten teosten) luetteleminen ei tässä ole tarpeen. On kuvaavaa, että samoin kuin suhtaudutaan ennakkoluulolla selvänäköilmiöihin sinänsä, samoin suhtaudutaan ennakkoluulolla myös kysymykseen neljännen ja useamman ulottuvuuden olemassaolosta. Ymmärrettäviä ovatkin sekä selvänäkijä- että matemaatikkotaholta esitetyt selitykset sen johdosta, että he yleensä suorittavat näitä tutkimuksia. Rehellinen selvänäkijä esimerkiksi kirjoittaa suunnilleen näin: "Olen nähnyt selvänäköisesti näin, enkä ole esittänyt mitään, joka minun lisäkseni ei vähintään kaksi muuta selvänäkijää ole tarkistanut. Teidän ei tarvitse uskoa ellette halua, mutta jos ette usko, niin sille en voi mitään." Useampia ulottuvuuksia tutkiva matematiikkaa edustava tiedemies taas saattaa sanoa, että hän ei saivartele siitä, onko useampia ulottuvuuksia olemassa vai ei. Hän lähtee olettamuksesta, että niitä on ja osoittaa, mitä tästä olettamuksesta matemaattisella välttämättömyydellä seuraa. Kysymyksen siitä, onko näitä ulottuvuuksia olemassa vai ei, sen hän jättää filosofien hoidettavaksi. Ei ole aihetta kuluttaa aikaa väittelyyn väittelyn itsensä vuoksi. Jos vakava tutkimus antaa käyttökelpoisia tuloksia niitä varten, jotka pystyvät näitä tuloksia hyväksi käyttämään, niistä on vähitellen yleisempääkin hyötyä.

Tarkastelkaamme nyt neljättä ulottuvuutta alkeismatematiikan kannalta, jolloin meidän on aluksi kerrattava joitakin alkeisgeometrian käsityksiä suorista ja tasoista päästäksemme niiden kautta avaruuksien ominaisuuksiin. Niinpä suoraksi viivaksi kutsutaan sellaista viivaa, joka ei muuta asemaansa pyöriessään niin, että sen kaksi pistettä pysyy paikoillaan. Kahden pisteen kautta voidaan siten aina piirtää suora, mutta vain yksi. Taso taas voidaan selittää niin, että jos suora liikkuu siten, että sen liikkuma-alueella minkä tahansa kahden pisteen kautta piirretty suora kokonaan sisältyy tähän liikkuma-alueeseen, niin suoran liike muodostaa tason. Tason ominaisuuksista muistamme hyvin, että:

1. Kolmen pisteen kautta, jotka eivät ole samassa suorassa viivassa, aina voidaan asettaa taso, mutta vain yksi, eli toisin sanoen, tason määrää kolme pistettä, jotka eivät ole suorassa viivassa.

2. Tason määrää suora ja sen ulkopuolella oleva piste.

3. Tason määrää kaksi toisensa leikkaavaa suoraa.

4. Kaikki tasot ovat yhteneväisiä.

5. Tasoon piirretty suora jakaa tason kahteen yhteneväiseen osaan, puolitasoon.

Tehkäämme nyt tuo jonkun mielestä ehkä rohkea olettamus, että olisi olemassa neljäs ulottuvuus, viides ulottuvuus jne., ja katsokaamme, minkälaiseen lainalaiseen maailmaan se meidät vie. Jos hyväksymme olettamuksen neljännen ulottuvuuden olemassaolosta, meille tulee myös välttämättömäksi määritellä käsite avaruus. Aivan niin kuin taso on vain osa tästä avaruudesta, meidän tällöin on syytä olettaa, että meidän rajoitushalumme rajoittama ikioma avaruutemme on vain pieni liikuteltavissa oleva osa suuremmasta neliulottuvaisesta kokoomuksesta. Tämän vaikean kysymyksen selvittämiseksi onkin ilahduttavaa, että voimme hyvin yleistää tason muodostumistavan avaruuteen ja todeta avaruuden muodostamisen osalta seuraavaa:

Jos taso liikkuu siten, että sen liikkuma-alueella minkä tahansa kolmen pisteen kautta asetettu taso kokonaan sisältyy tähän liikkuma-alueeseen, niin tason liike muodostaa avaruuden.

Avaruuden ominaisuuksiin kuuluu näin ollen:

1. Neljän pisteen kautta, jotka eivät ole samassa tasossa, voidaan aina asettaa avaruus, mutta vain yksi. Toisin sanoen, avaruuden määrää neljä pistettä, jotka eivät ole samassa tasossa.

2. Avaruuden määrää taso ja sen ulkopuolella oleva piste.

3. Avaruuden määrää kaksi toisiaan leikkaavaa tasoa.

4. Avaruuden määrää suora ja kaksi pistettä, jotka eivät kaikki ole samassa tasossa.

5. Avaruuden määrää kaksi suoraa, jotka eivät leikkaa toisiaan eivätkä ole samassa tasossa.

6. Kaikki avaruudet ovat yhteneväisiä.

7. Taso jakaa avaruuden kahteen yhteneväiseen osaan, puoliavaruuksiin.

Nyt katsokaamme — edelleen puhtaasti matemaattisella alueella pysyen — miten erilaista on suoran viivan vetäminen kolmiulottuvaisessa maailmassa eli meidän avaruudessamme verrattuna samaan tehtävään neliulottuvaisessa maailmassa. Meidän avaruutemme sisältää nimittäin täysin jokaisen suoran, jonka kanssa sillä on kaksi (tietenkin tähän samaan avaruuteen kuuluvaa) yhteistä pistettä. Jos me tässä meidän avaruudessamme esim. lävistämme jonkin 1 tai 2 cm:n paksuisen kirjan suoraviivaisella naskalilla, niin naskali tunkeutuu kirjan sisään 1 tai 2 cm:n verran riippuen siitä, kumpi näistä cm-luvuista on kirjan paksuus.

Asiat on kokonaan toisin neliulottuvaisessa maailmassa. Jos nimittäin valitsemme minkä tahansa meidän avaruuteemme kuulumattoman neljännen ulottuvuuden pisteen ja yhdistämme sen suoralla meidän avaruuteemme, niin tämä suora kohtaa meidän avaruutemme vain yhdessä ainoassa pisteessä, toisin sanoen "puhkaisee" meidän avaruutemme, niin ihmeelliseltä kuin tällainen sanontatapa kuulostaakin. Tämä asiaintila voidaan tietenkin todistaa. Jos neljännestä ulottuvuudesta tähän avaruuteen piirretyllä suoralla nimittäin olisi avaruutemme kanssa toinenkin yhteinen piste, niin tämä suora edellä esitetyn mukaan kokonaan sisältyisi meidän avaruuteemme, mikä taas on vastoin sitä olettamusta, että suora jo alkuaan kulkisi yhden avaruuteemme kuulumattoman pisteen kautta. Jos siis jostakin tähän avaruuteen kuulumattomasta pisteestä vedetään suora johonkin meidän kirjaamme, niin se ei lävistä sitä niin kuin äskeinen naskalimme, vaan "puhkaisee" sen yhdessä ainoassa pisteessä, esim. sivun 79 toisella rivillä olevassa pisteessä tai sivun 115 viimeisen 6:n toisessa ö-pilkussa.

Nyt siirtykäämme matematiikan kaiken vastustushalun tyrehdyttävältä alueelta jälleen selvänäköilmiöiden piiriin. Eräs yksinkertaisimpia selvänäköilmiöitä useiden tunnettujen selvänäkijöiden, mm. Leadbeaterin mukaan on suljetun kirjan läpi lukeminen mielivaltaiselta ennakolta valitulta sivulta. Olettakaamme nyt, että meidän onnistuisi "tavoittaa" eräs meidän avaruuteemme kuulumaton neljännen ulottuvuuden piste (A) ja siitä lähtien suunnata "katsettamme" haluamiimme suuntiin. Jos suuntaamme ne neljännen ulottuvuuden kautta esim. siihen kohtaan, missä alkaa suljetun kirjamme sivu 79, niin nämä säteet eivät voi tavoittaa tätä avaruutta muualla kuin tässä etukäteen sovitussa tämän maailman kohdassa. Saattaa tuntua ihmeelliseltä ajatella, että säteet kulkevat kovan kirjan läpi, mutta kuten edellä jo on mainittu, säteet kulkevat neljännen ulottuvuuden kautta, missä tämän avaruuden "kovuus" ei ole tiellä. Valitsemamme kirjan sivu ja rivit ovatkin kaikki, mitä nämä säteet siitä tavoittavat, sillä muut suoran pisteet eivät ole "tästä maailmasta". Jos nyt "heilutamme" tätä suoraa pitkin sivun 79 rivejä — eli niin kuin matemaattisesti pitäisi sanoa annamme neliulottuvaisessa maailmassa pisteestä A lähtevän säteen liikkua siten, että eräs toinen tämän säteen piste kulkee sovittujen rivien kautta —, silloin selvänäköinen katseemme lukee, mitä riveillä seisoo.

Pulmana on siis yhden tähän avaruuteen kuulumattoman neljännen ulottuvuuden pisteen löytäminen. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vain selvänäköilmiöiden ja neljännen ulottuvuuden välisen teoreettisen yhteyden selvittäminen, ja mitä tulee tällaisen pisteen etsimiseen, niin suorastaan varoitamme kaikesta kevytmielisestä ja vailla pätevää ja vastuuntunteista ohjausta tapahtuvasta "treenauksesta" siihen suuntaan. On kuitenkin syytä todeta, että juuri tällaista "uutta pistettä etsitään useimmissa tietoisissa ja tarkoituksella valmistetuissa selvänäkötapauksissa. Miten menettelevätkään nimittäin useimmat povarit, poppamiehet, ennustajat, hypnotisoijat, selvänäkijät jne.? He tuijottavat kristallipalloon, kahvin poroon tai muuhun vastaavaan. Heidän menettelynsä ei ole mieletöntä, vaan hyvinkin tarkoituksenmukaista. He vain etsivät tämän avaruuden ulkopuolelta yhtä neliulottuvaisen maailman pistettä. Jos tai kun he sen löytävät, he suuntaava siitä säteitä kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan selvänäköilmiöiden laajalle ja toistaiseksi vain vähän tunnetulla alueelle.

Selvänäköilmiöihin liittyy varsin usein niin selvä yhteys vainajien kanssa, että huomioonottaen saatujen tietojen laati ja vainajien tavanomainen käyttäytyminen voidaan olla vakuuttuneita yhteyden todellisuudesta. Puuttumatta tässä kirjoituksessa lähemmin selvänäköilmiöiden tähän puoleen, todettakoon kuitenkin, miten käsitteitä selventävä ja sekä tarkoituksettomia että tarkoituksellisia väärinkäsityksiä poistava on toteamus, että "taivaalla" ja "helvetillä" on jotain yhteistä nimittäin neljäs ulottuvuus.

Neljäs ulottuvuus ja vielä useammat ulottuvuudet merkitsevät paitsi matemaattisesti täysin johdonmukaisia ja välttämättömiäkin tieteen yleistyksiä myös mahdollisuuksia selittää selvänäön piiriin kuuluvia ns. yliluonnollisia ja kuolemantakaisia ilmiöitä. Niitä ei ole syytä jättää käyttämättä silloin, kun tuntemattomia luonnon ilmiöitä ja maailmankaikkeuden suurenmoista luonnonjärjestystä halutaan selvittää.

elonpyörä — 1961 n:o 1


Etusivu Artikkelit