Teosofia — »jumalviisautta»

Erääseen New Yorkissa 1872 pidettyyn spiritistiseen istuntoon sattui samalla kertaa venäläissyntyinen aatelisnainen Helena Petrovna Blavatsky (1831-1891) sekä Amerikan sisällissodassa everstiksi kohonnut lakimies Henry Steel Olcott (1832-1907). Tapaaminen, yhteisten harrastusten ja aatteiden toteaminen johti lopulta Teosofisen seuran perustamiseen 1875. Olcottista tuli seuran puheenjohtaja ja Blavatskysta sihteeri.

Vuonna 1879 liikkeen johtajat matkustivat Intiaan Bombayhin, missä ulkomaisia vaikutteita, erityisesti kristillistä lähetystyötä, vastustava hindulaisuuden uudistusliike Arya Samaj toivotti heidät tervetulleiksi. Seuraavana vuonna eversti Olcott matkusti buddhalaisjohtaja Sumangalan kutsusta Ceylonille. Täällä sekä Olcott että madame Blavatsky buddhalaisiksi julistauduttuaan ryhtyivät innolla elvyttämään uuden uskonsa asemaa. Eversti Olcott kirjoitti kuuluisan »Buddhalaisen katekismuksensa», josta tuli hänen saarelle perustamiensa buddhalaiskoulujen tekstikirja. 1882 Teosofisen seuran päämaja siirrettiin nykyiselle paikalleen Adyariin Madrasissa. Intiaan palattuaan eversti Olcott kiinnitti huomionsa erityisesti teosofisen liikkeen johtamiseen ja kehittämiseen liittyviin kysymyksiin madame Blavatskyn perehtyessä salatieteisiin.

1880-luvun lopulla madame Blavatsky palasi Eurooppaan asettuen Lontooseen, jossa hän julkaisi mm. teoksensa Salainen oppi. H. P. Blavatskyn ympärille kerääntyneeseen kannattajajoukkoon kuului myös Annie Besant (1847-1933), jolle Salaisen opin lukeminen muodostui elämän käännekohdaksi. Vuonna 1893 Mrs. Besant matkusti Intiaan, jossa hänen vaikutuksensa tuli olemaan varsin merkittävä sekä uskonnollisen uudistusliikkeen, oppilaitosten, politiikan, julkaisutoiminnan ja sosiaalisten uudistusten innoittajana ja edistäjänä. 1907 hänestä tuli Teosofisen seuran puheenjohtaja.

Annie Besant jatkoi madame Blavatskyn salatieteellistä ajattelua. Yhdessä apulaisensa Charles W. Leadbeaterin kanssa hän alkoi selvännäkemisen menetelmiä käyttäen perehtyä sekä entisten että tulevien teosofijohtajien elämään. Kirjan muodossa julkaisemissaan tutkimustuloksissa Besant ilmoittaa kasvatettavakseen ottamansa, silloin 13-vuotiaan intialaispojan, J. Krishnamurtin olevan suuri »maailman opettaja», »valittu välikappale». Myöhemmin Krishnamurti itse kielsi olevansa Besantin tarkoittama välikappale. Hän on itsenäisenä ajattelijana esiintynyt eri puolilla maailmaa ja kirjoittanut lukuisia teoksia, joista useita on suomennettu.

 

Teosofia — Ruusu-Risti — Kristosofia

Nykyisin intialaisen N. Sri Ramin johtamalla Teosofisella seuralla arvioidaan olevan useihin kymmeniin tuhansiin nouseva toimivien jäsenten kannatus lähes 50 maassa. Suomeen Teosofinen seura perustettiin 1907. Seuran aikakauslehti Teosofi alkoi ilmestyä maassamme 1920. Samana vuonna Pekka Ervast erosi kannattajineen Teosofisesta seurasta perustaen yhdistyksen nimeltä Ruusu-Risti. Teosofisen seuran ajattelu on erityisesti Annie Besantin vaikutuksesta intialaisesti värittynyttä. Ruusu-Risti -yhdistys ilmoittaa perustuvansa Uuteen testamenttiin, erityisesti vuorisaarnaan, joita tulkitaan teosofian tarjoamin selitysmenetelmin.

1930-luvulla erosi Ruusu-Risti-yhdistyksestä kirjailija J. R. Hannulan johtama liike, Kristofia. Ruusu-Ristin ajattelusta poiketen J. R. Hannula korosti Pekka Ervastin asemaa yli-ihmisenä, Buddhaan ja Kristukseen verrattavana opettajana. Teosofisen seuran, Ruusu-Ristin ja Kristofian yhteinen jäsenmäärä maassamme noussee yli kahden tuhannen.

 

Periaatteet ja tavoitteet

Liikkeen oman selityksen mukaan teosofia on peräisin »Ikuisesta Viisaudesta». Kaikki ihmiskunnan suuret opettajat, »Suuren Valkoisen Veljeskunnan» edustajat, ovat opettaneet samaa jumalallista viisautta, jumalviisautta, teosofiaa (kreik. theos jumala, sofia viisaus). Valkoisen Veljeskunnan jäseninä mainitaan mm. Krishna, Buddha ja Jeesus.

Teosofien käsityksen mukaan Jumala on persoonaton, ääretön jumaluus — »se». Avaruuden lukemattomien aurinkokuntien rakenteessa ilmentää itseään jumalallinen mahti. Olevainen jaetaan seitsemään tasoon, joista alin on aineellinen ja ylin jumalallinen maailma. Myös ihmisessä voidaan erottaa kyseiset tasot. Ihmisellä on näet aineellisen ruumiinsa lisäksi muita ruumiita. Monien jälleensyntymisten jälkeen ihminen lopulta täydellistyy ja henkistyy.

Käytännön tavoitteekseen teosofia on ottanut kolmiosaisen ohjelman. Teosofisen seuran tehtävät ovat: I muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta. II Antaa virikkeitä vertailevan uskontotieteen, filosofian ja luonnontieteiden tutkimiseen. III Tutkia selvittämättömiä luonnonlakeja ja ihmisen uinuvia voimia.»

Teosofisen ajattelun hahmottamaa kokonaisuutta ei kristitty tunne omakseen. Kristillisen uskon mukaan ihmisen pelastaa Jumalan rakkaus — ei älyllisen mietiskelyn avulla saavutettu tieto tai ansiollinen toiminta. Kristinusko ei paljasta ihmisen jumalallisuutta, vaan julistaa Jumalan hyvyyttä ja majesteettiutta. Jeesus ei ole yleisuskonnollisen aatteen ilmentymä. Hän on Jumalan poika, persoona, jonka kohtaaminen merkitsee ratkaisun eteen joutumista. Historia, koko inhimillisen elämän alue on arvokas — ratkaisevan tärkeä osa ihmisen matkasta kohti Jumalan iankaikkisuutta. Kaikki matkalle tarvittava varustus on meille annettu Kristuksessa, joka on tie, totuus ja elämä.

Seppo Häyrynen
Kotimaa 7.11. 1972


 

Etusivu                    Artikkelit