Kuka on teosofi

Kuka on teosofi?
Teosofia (kreik. theos, jumala, sophia, viisaus) tarkoittaa sananmukaisesti jumalviisautta. Sanaa on käytetty tuhansia vuosia sitten totuudenetsijöiden, mm. aleksandrialaisten filosofien parissa. Teosofisen Seuran perustaja Helena Petrovna Blavatsky otti sanan käyttöön opettajiensa ehdotuksesta.
Blavatsky määrittelee kirjassaan Käytännöllinen okkultismi teosofin näin: "On helppo tulla teosofiksi. Jokainen, jolla on normaalit älynlahjat ja joka on kiinnostunut metafysiikasta, jonka elämä on puhdasta ja epäitsekästä, joka tuntee enemmän iloa muiden auttamisesta kuin siitä, että tulee itse autetuksi, joka on aina valmis uhraamaan omat etunsa toisten puolesta, joka rakastaa totuutta, hyvyyttä ja viisautta niiden itsensä eikä sen hyödyn vuoksi, minkä ne voivat suoda — hän on teosofi." (s. 10) Edellä mainitussa kirjassa H.P.B. sanoo myös, kuka ei ole teosofi? "Se, joka ei toteuta ihmisrakkautta eikä ole valmis jakamaan viimeistä suupalaansa heikomman ja köyhemmän kanssa, se, joka lyö laimin ihmisveljensä auttamisen kuuluipa tämä mihin rotuun, kansaan tai uskontokuntaan tahansa, missä ja koska tahansa hän kohtaa kärsivän ja on kuuro inhimilliselle hädälle, se joka kuulee paneteltavan viatonta eikä puolusta tätä niin kuin puolustaisi itseään, se ei ole teosofi." (s. 79-80).
*Teosofi edistää maailmassa veljeyttä ja kaikkien ihmisten välistä ykseyttä*
Totuus veljeydestä ei ole mikään itsestään selvyys. Meidän on hyvin vaikea luopua itsekkyydestä ja omanedun tavoittelusta veljeyden hyväksi. Kansainvälisen Teosofisen Seuran puheenjohtaja Radha Burnier sanoo: "Me vain puhumme veljeydestä, ja usein veljeytemme epäonnistuu surkeasti.... Työ Teosofisessa Seurassa ei ole ainoastaan puhumista yleisestä veljeydestä, vaan sen tarkoituksena on osoittaa maailmalle, että veljeys voi olla todellisuutta." Ykseys pitää sisällään koko luomakunnan. Tästä syystä teosofi kunnioittaa paitsi kaikkia ihmisiä myös eläinten oikeuksia ja vaatii heille hyvää kohtelua muistaen, että eläimistä kehittyy ihmisiä seuraavassa ilmennyksessä. Teosofille kaikki elämä on pyhää, korkeiden luovien voimien aikaansaannosta.
"Tunnustamme vain yhden lain maailmankaikkeudessa, harmonian lain, täydellisen TASAPAINON LAIN." (Mestarien kirjeet)
Teosofi hyväksyy maailmankaikkeudessa ilmenevän karman eli oikeudenmukaisuuden lain, jonka mukaan kaikella on syynsä ja seurauksensa. Jälleensyntymisoppi kuuluu myös oleellisesti teosofiaan. Teosofilla voi olla omakohtaisia tietoa siitä tai hän on vakuuttunut asiasta tutustuttuaan kirjallisuuteen ja monien viisaiden antamiin opetuksiin. Teosofia on ennen kaikkea tajunnan tila. Tähän tilaan voi päästä kehittämällä abstraktia ajattelua ja pohtimalla henkisiä, metafyysisiä ja teosofisia kysymyksiä: Mikä on elämän tarkoitus? Mistä kaikki on lähtöisin? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Miten maailmankaikkeus on kehittynyt? jne.
Teosofisia järjestöjä:
	Teosofinen Seura ry., www. Teosofiska Samfundet Pasadena Ruusu-Risti ry Kristosofi-temppeli
Kirjallisuutta:
	H.P. Blavatsky, Teosofian avain H.P. Blavatsky, Käytännöllinen okkultismi Mestarien kirjeet A.P. Sinnettille Radha Burnier Ihmisen uudistumineni
Pohdiskeltavia aiheita:
	Miten kehittää abstraktia ajattelua? Eksoteerinen ja esoteerinen teosofia
Pirkko Carpelan Teosofisen Seuran blavatskylainen jäsen

Teosofia – näkymätön lieka
Liisa Heikkilä kirjoitti artikkelissaan Elämänläheinen teosofia [Alaviite: Teosofi 1/93.] mm.: "Kun teosofisiin periaatteisiin on kerran tutustuttu, vaikka vain älyllisestikin, ne eivät enää koskaan jätä ihmistä. Ihminen voi kieltäytyä elämästä näiden periaatteiden mukaan, mutta hän ei voi irrottautua niiden vaikutuspiiristä. Ne seuraavat hänen askeleitaan kotona, työssä ja vapaa-aikana."
Kun ajattelen asiaa omalta kohdaltani, näin taitaa tosiaan olla. Minähän oikeastaan synnyin teosofiaan, sillä äitini oli teosofi. Äidin maidossa imetyn teosofisen hengen, koko lapsuuden jatkuneen samansuuntaisen kasvatuksen olisi luullut tekevän minusta automaattisesti teosofin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun aikuistuin, ei minusta suinkaan tullut teosofia, ei edes kunnon teosofistia. [Alaviite: Ks. Yves Marcelin artikkelia Mitä on teosofia?, Teosofi 1/93.]
Kävin kyllä muutaman kerran Teosofisen Seuran yleisötilaisuuksissa, mutta en kotiutunut. Elämä vei vielä muualle. Yritin kymmenen vuoden kuluttua uudelleen ja pääsin jo irtojäsenyyteen saakka, mutta en kotiutunut kiinteämmin vieläkään ja harkitsin jo välillä jäsenyyden purkamista, koska en mielestäni ollut sen arvoinen.
Vaikka en vuosikausiin ollut tietoisesti missään tekemisissä teosofian kanssa, törmäsin usein teosofisesti ajatteleviin ihmisiin. Aina en viitsinyt heitä edes kuunnella, saati sitten, että olisi kertonut omasta taustani.
Sitten jo ollessani eläkkeellä rupesin saamaan kerran vuodessa kirjeitä John Sonck-koti Säätiöltä. Niissä kehotettiin tulemaan kahvitilaisuuteen Seuran tiloihin ja myöhemmin Kreivilän retkelle. En tiennyt, mikä tämmöinen John Sonk-koti Säätiö oli. Olin kyllä jo lapsena kuullut kerrottavan tri John Sonckista, joka vaikutti Seuran piirissä ja oli hyvä ihminen. Nyt tiedän sen verran, että hän oli mm. Seuran ylisihteerinä 12 vuotta.
Vastasin muutaman kerran myönteisesti kutsuihin ja lähdin tutustumiskäynnille. Erään Kreivilä-käynnin jälkeen päätin lähteä tutustumaan myös loosityöhön. Siitä on nyt kymmenisen vuotta. Sillä käynnillä olen edelleen. Lieka on ehkä kiristynyt jo liian kireäksi, jotta pääsisin siitä enää irti!
Yritän parhaani mukaan olla kunnon teosofi, joka Yves Marcelin mukaan merkitsee teosofian opiskelijaa, oman tulkintani mukaan myös teosofian harrastajaa. Käsitän, että se merkitsee haasteita ja velvoitteita, joihin on parhaan kykynsä mukaan pyrittävä vastaamaan.
Vesta Pulkkanen