Maagisten tasojen vaarat

Niitä eurooppalaisia, jotka tiedonhalunsa pakottamina ovat lähteneet Idän viisautta etsimään ja jotka todella ovat sieltä palanneet entisestään kokemusrikkaampina, on ranskalainen J. Marques-Riviere. Hän on esittänyt matkanäkemyksiään kahdessa suositeltavassa kirjassa, "A l'ombre des monasteres thibetaines" ja "Vers Benares, la ville sainte", sekä aikakauslehti-artikkeleissa, joista viimeisin ja tässä selostettava käsittelee magian harrastukseen liittyviä monenlaisia vaaroja.

Sellaisia luonteita on paljon, jotka huomattuaan magian sopivimmaksi toimintamuodoksi pyrkimyksessään salaiseen tietoon, ovat kääntäneet katseensa itämaille, toivoen sieltä löytävänsä varmemman tien kuin mitä he ovat länsimaissa tavanneet. Idässä on, kuten lännessäkin, salatieteitä ja maagikkoja, ja ensimmäiset tehtävät ovat mieluisia ja houkuttelevia. Tavallista kuitenkin on, että gurujen ja joogien etsijät luopuvat siitä erinäisestä menetelmästä, mikä heillä länsimailla on, ja etsivät etäältä samaa, mitä he. ovat aikaisemmin hyljeksineet. Sellainen asenne on ennen kaikkea epäjohdonmukainen. Samalla siitä johtuu monenlaisia vaikeuksia. On selvää, että määrätty menetelmä vastaa määrättyä rotua ja temperamenttia. Tuhansia vuosia vanhan rodun henkisen muodon, sielullisen kehityksen sovittamista sille vieraaseen menetelmään seuraa ehdottomasti, että jälkimmäinen tulee muodottomaksi ja käsittämättömäksi. Jesuiitat ymmärsivät oikein tämän lain, kun he Kiinaan tullessaan "sovelluttivat" eräitä kristillisiä perinnäiskäsityksiä kiinalaisen ajatuksen puitteisiin. Tällainen työ vaatii laadultaan synteettistä sielunelämää, mikä valitettavasti on sangen harvinainen meidän ajallamme. On totta, että perimmältään on olemassa vain yksi ainoa perinnäisviisaus, mutta se hajaantuu eri muotoihin sielullishenkisellä tasolla.

On sulaa hulluutta yrittää äkkiä, täysikasvuisena ihmisenä, mukaannuttaa aivonsa ja sielunelämänsä aasialaiseen okkultis-maagiseen kuriin. Ne mitättömät tulokset, joita tämä antaa, nimittäin eräät englantilaiset tai saksalaiset, buddhalaiset tai vale-brahmiinikoulut, todistavat tämän kouriintuntuvasti. Sikäli kuin poikkeuksia esiintyy, ne saavat kiittää kahta tärkeää asianhaaraa: länsimaalainen, joka on kyennyt "toteuttamaan" joko kokonaisuudessaan tai osittain aasialaisen salaisopin opetukset, on aloittanut tämän työnsä nuorena, 15–16-vuotiaana; toinen yhtä tärkeä seikka on, että hänellä on ollut auttajanaan aasialainen viisas, joka on opastanut häntä puheillaan tai ainakin läsnäolollaan. On olemassa mahdollisuus saada suullista tai kirjeellistä opetusta näin koulutetuilta länsimaalaisilta, mutta sillä on monet epäkohtansa. On selvää, että näin voidaan etupäässä vain tarkistaa jo ennakolta saatua tietoa ja sekin käy päinsä vain rajoitetussa muodossa, sillä länsimaalaiset, niin täynnä hyviä aikomuksia kuin he ovatkin, eivät voi merkitä muistiin kaikkia kokemuksiaan, keräämiään opetuksia, alkuperäisiä ja välttämättömiä kirjoituksia; he voivat antaa vain viittauksia, lyhyitä ja epätäydellisiä ohjeita. Tässä siis piilee epätäydellisen "vihkimyksen" vaara. Toisaalta nämä länsimaalaiset vastahakoisesti suostuvat opettamaan toisia länsimaalaisia tietäessään sellaisen yrityksen mahdottomuuden. Kaiken lopuksi sellaisten eurooppalaisten lukumäärä on kovin pieni.

Kirjoittajan käsityksen mukaan sille, joka aikoo perehtyä salaiseen perintätietoon sen kristillisessä muodossa, latinankielen taito on välttämätön ja riittävä. Sen, joka aikoo syventää tietojaan itämaisen viisauden tuntemisessa, on tarpeellista tuntea arabiaa, sanskritia, kiinaa tai tiibettiä. Työn alkuvaiheet tuottavat hänelle pettymyksen, sillä hän tapaa ensiksi lapsellisuudet, jotka aina seuraavat perinnäisen viisauden uskonnollisia esityksiä. Itämaisten kirjoitusten ymmärtämistä häiritsee aluksi niiden eksoottisuus, mutta se häviää muutaman vuoden kieliopillisten tutkimusten jälkeen.

Yrityksen objektiivinen puoli tarjoaa enemmän vaikeuksia. Kyseessä eivät suinkaan ole taivaista iskevät salamat tai salaperäiset taudit, vaan paljon hienompi vaara, mihin monet silmänkääntäjät ovat langenneet, vaara, joka on luonteeltaan sielullinen ja jota seuraa sielullinen vastavaikutus, mutta joka piilee tasolla, mistä hyvin harvat ovat tietoisia.

On olemassa puolifyysinen taso, jota nimitetään astraalitasoksi, mutta jota myös voi nimittää "elollistasoksi". Tämä elollismaailma on äärettömän monimutkainen ja monivivahteinen; se voi jäljentää ja esittää illusorisena korkeampia tasoja, ja se voi myöskin kuvata fyysistä maailmaa, jonka kuvastin se useissa tapauksissa vain onkin, mutta ehdottomasti vääristelevä. Monet olennot ja tapahtumat, jotka ovat olemassa vain elollistasolla, ovat saaneet herkkäuskoiset näkijät pitämään niitä fyysisinä olentoina tai tapahtumina. Kaikesta päättäen ovat monet "entiset elämät", joita tuon tuostakin on julkaistu, vain tämän harhojen tason kuvia.

Elollistaso on muodostunut lukemattomista alitasoista. Eräät näistä "paikoista" muistuttavat täsmälleen aineellista maailmaa, ne näyttävät yhtä todellisilta kuin meitä ympäröivä maailmakin. Vain eräänlainen "aaltoilu", eräänlainen "kiinteys", omituinen tunnelma varoittavat näkijää pitämästä niitä todellisuuksina. Koska nämä näkemykset ovat vaikutukseltaan yhtä voimakkaita kuin fyysisestä maailmasta saamamme, niin usein sattuu, että näkijä, joka on "transsissa" poistunut ruumiistaan ja saapunut tällaisiin seutuihin (tai koettuaan niitä vain näyssä), vakavasti uskoo olleensa todistamassa kohtausta, joka tapahtui jossakin maan ääressä. Tavallisesti hän sijoittaa tapahtuman luoksepääsemättömiin paikkoihin, Mongolian erämaahan, Tiibetin ylängöille tai Etelä-Kiinan vuoristoon. Kuville ominainen vieraus saa hänet heti sulkemaan pois tuntemansa maat tai ne, joista hän on lukenut matkakuvauksia; hän sijoittaa siis näkynsä tuntemattomaan kolkkaan maapalloa ja voi laskea mielikuvituksensa valloilleen.

Kaikki kansat ja kaikki uskonnot ovat säilyttäneet muiston kulta-ajasta ja lupauksen Jumalan valtakunnan tulosta maan päälle. Meidän aikanamme inhimillinen tajunta on raivokkaasti kääntynyt aineellisen maailman puoleen lyöden laimin henkiset todellisuudet. Pyrkimys jumaluuteen on yhtäkaikki olemassa piilevänä, ja se ilmenee epämääräisenä ja tietämättömänä mieltymyksenä kaikkeen, mikä on ihmeellistä; samalla saavat kaikenlaiset lahkojen johtajat tällaisten ihmisten rajoittamattoman luottamuksen. Luottamuksen ja uskon käyttävät sangen usein hyväkseen elollistason oliot, jotka aina haluavat laajentaa ja lujittaa vaikutusvaltaansa ihmisten keskuudessa. Näiden tasojen olennoilla, joille on annettu erilaisia nimiä, on eräitä kykyjä: ne voivat vaikuttaa elementteihin (sade, ukkonen, rakeet), mahdollisuus materialisoitumiseen suotuisien olosuhteiden vallitessa ja suorittaa alemmanlaatuisia "ilmiöitä". Niiden tajunta on sangen alkeellinen ja hämärä. Ne pyrkivät saamaan kunnianosoituksia, uhreja ja valtaa ihmisiin nähden taikka vain nauttimaan ihmisen voimavirroista. Valhe on niiden valtakunta; kunnioitettujen nimien varjossa ne antavat hurskaita neuvoja. Niitä on kavahdettava. Niiden valta on kuitenkin rajoitettu, ja ne pakenevat vaistomaisesti sitä, joka on heitä suurempi, mutta koska he osaavat käsitellä eräitä elollisvoimia, he voivat viehättää herkkäuskoisia ja heikkoja sieluja, jotka aina ajavat takaa ihmeellisiä elämyksiä, ja ovat valmiit kääntämään päinvastaisiksi näiden korkeimmatkin pyrkimykset. Sen, joka heihin viehättyy, on vaikea palata takaisin vilpittömään pyrkimykseensä. Ei mitään todellista voi tulla kosketuksesta heidän kanssaan, ja on tarpeetonta ja vaarallista ryhtyä heidän kanssaan minkäänlaisiin tekemisiin. Näiden olentojen esiintyminen on aina jollakin tavalla sairaalloisen dramaattista. On siis varottava niitä näkijöitä. Jotka ovat joutuneet näiden elollismaailman olentojen pauloihin. Meidän aineellisen maailmamme arvosteluperiaatteet eivät siellä enää ole voimassa, eivätkä hyvän ja pahan käsitteet yhtä selviä. Kauneus ja rikkaus ovat petollisia, eikä itse todellisuuskaan ole siellä totuuden takeena.

Harvat tietävät, että on olemassa suorastaan "varjon olentojen" hierarkia. Ne esiintyvät yleensä enkelien, henkien, oppaitten arvonimellä ja käyttävät itsestään outoja tai suurten Opettajien nimiä. Heidän suorittamansa ilmiöt ovat omiaan hämmentämään kokelasta. Nämä näyt ovat enimmäkseen johtuneet samasta petoksellisesta voimasta ja samasta pettäminen tahdosta kuin "okkultiset opetukset" ja "esoteeriset opetukset", joita niin runsaasti on saatavissa ympäri maailman.

Mistä johtuvat kaikki nämä silmänlumeet ja parhaimpien pyrkimysten turhaksi saattaminen? Näitä olentoja on monenlaisia, mutta kaikille on yhteisenä ominaisuutena vallanhimo. Eräät eivät muuta haluakaan kuin sitä iloa että saavat opettajien ja oppaitten osaksi tulevaa kunnioitusta, mutta toiset tahtovat varmistaa itselleen toimintakeskuksia fyysisessä maailmassa levittääkseen ja lisätäkseen valtaansa ihmisten keskuudessa. Ne ovat vailla kaikkea omaatuntoa eivätkä emmi käyttää hyväkseen uhriensa heikkouksia ja turhamaisuutta.

Monet ihmiset näkevät jokaisessa sanomassa, joka tulee tuonpuoleisesta maailmasta, yli-inhimillistä ja pettämätöntä viisautta. Toisissa se seikka, että heidät on valittu välittämään tällaista sanomaa, hävittää kaiken arvostelukyvyn. Nämä ovat niitä puoliksi roistomaisia, puoliksi valaistuja olentoja, joita tapaa kaikenlaisten uusien yritysten etunenässä ja jotka omien puheittensa kiihdyttämänä, vasten parhainta tietoaan näytellen, levittävät henkistä kuolemaa ympärilleen. Riittää, kun viittaa siihen, mitä meedio Home puhuu näistä olennoista kirjassaan "Spiritismin valo- ja varjopuolia".

Käyttämällä hyväkseen suorastaan ihmeellisellä salakavaluudella demokraattisia ja filantrooppisia aatteita nämä elollisolennot ovat saaneet suoritetuksi viimeisimmän loistonäytteensä Toisaalta ne esiintyvät täydellisinä ihmisinä, jotka ovat ruumiillistuneet jonnekin Tiibetin kolkkaan ja antavat jonkinlaista tyydytystä vetoamalla ihmisten uskoon täydellisyyden saavuttamismahdollisuuteen. Vanhemmat veljemme ovat voittaneet tietämättömyyden, kärsimyksen ja kuoleman, ja me voimme tehdä saman. Ovi on kaikille avoinna, mikä miellyttää suuresti nykyaikaisia tasa-arvoisuuspyrkimyksiä. Jos myönnetään, että heillä on inhimillinen ruumis, niin se tosiasia, että he kykenevät ilmestymään ja vaikuttamaan matkan päähän ja antamaan näkyjä oppilailleen, tulee riittäväksi todistukseksi siitä, että he ovat saavuttaneet yli-inhimillisen vallan ja tiedon — ja heidän opetustensa heikkoudet ja aukot, heidän voimiensa rajoitukset ja heidän ennustustensa pitämättömyys voidaan helposti siirtää vastaanottajan epätäydellisyyden tilille.

Toisaalta nämä asurat ovat virittäneet verkkonsa pyydystääkseen sieluja, jotka heräävät, ja yrittävät johtaa harhaan jumaluuteen tähtäävän pyrkimyksen. "Te tahdotte palvella Jumalaa", ne sanovat. "Palvelkaa ihmiskuntaa, joka on ruumiillistunut ja kärsivä Jumala. Ja voidaksenne todenteolla hyödyttää ja auttaa veljiänne auttakaa meitä, jotka johdamme ihmiskunnan kehitystä. Ja yksinomaan meitä palvelemalla te voitte parhaiten jouduttaa omaa kehitystänne ja maailman kehitystä..."

Petollista kieltä! Mystikot ovat olleet oikeassa sanoessaan, että "luontokappaleella" ei ole merkitystä ja arvoa muutoin kuin suhteessaan "luojaansa".

Mitä taas tulee Tiibetin maagisiin toimituksiin, jotka ovat tunnetut tantrismista ja lamaismista, niin kirjoittaja väittää kaikin tavoin perehtyneensä Tiibetiin ja sen opetuksiin voidakseen väittää, että niiden tarkoituksena on saattaa suorittajansa yhteyteen erään elollismaailman olentoluokan kanssa ja saada niiltä erilaisia kykyjä. Monet ns. "ruumiillistumista" ovat itse asiassa enemmän tai vähemmän täydellisiä riivaustapauksia. Laamalaiskirkko ja koko maa näyttää olevan näiden voimien vaikutusvallan alaisuudessa, ja jos Tiibet lieneekin maagikkojen ja taikurien ihannemaa, ei se suinkaan ole turvallinen paikka sille, joka pyrkii jumaluuteen.

Näissä asioissa ei kompromissi käy päinsä. On mahdollista saada näkyväksi ja "ruumiillistumaan" joku näistä elollisolennoista, joka antaa eräitä kykyjä ja palkkioksi siitä hallitsee manaajaansa tämän havitellessa päinvastaista. Rituaaleja kyllä on olemassa länsimaillakin, jotka ovat yhtä tehokkaita kuin itämaalaiset. Tämä kaikki tuottaa eräänlaista tyydytystä. Entä sitten? Tie on nyt joka tapauksessa teljetty, ja on lapsellista uskoa, että näin voi saavuttaa mitään todellista.

Maagisilla tasoilla väijyvät vaarat niitäkin, jotka eivät suoranaisesti tavoittele yhteyttä näiden voimien kanssa, mutta jotka eivät. ole täydellisesti sulkeutuneet niiden vaikutukselta.

Tämä kaikki ei suinkaan kiellä sitä, etteikö Tiibetissä olisi todellista viisautta ja viisauden ja valon olentoja. Mitä synkemmät varjot, sitä voimakkaampi valo ja päinvastoin hämärän olennoille.

Vaarat ovat kuitenkin suuret nykyään, jolloin on annettu "osittain valta maan päällä". Kaikkien on tämä pidettävä mielessä, niidenkin, jotka jo ovat omaksuneet kristillisen kehitys-menetelmän ja jotka sen takia ovat monessa suhteessa muita paremmin suojatut. — ("Le Voile d'Isis").

J. E. P.

Ruusu-Risti — huhti-toukokuu 1931


Etusivu Artikkelit