M. A. Meretvuo


OKKULTISMI – TIEDE VAI USKONTO?

Kysymys okkultismin luonteesta on herättänyt paljon keskustelua varsinkin teosofian/antroposofian yhteydessä. Materialistiset tiedemiehet ja valtauskontojen edustajat ovat varsin jyrkästi torjuneet okkultismin tieteenä ja määritelleet sen paremminkin uskonnoksi – ja vielä huonoksi sellaiseksi. Tässä tyypillistä tekstiä suomalaisen Uskontojen uhrien tuki ry:n internetsivuilta:

"… On helppo huomata, että sala/hengentieteen metodi on aivan toisenlainen. Tiedon totuusarvo perustuu yksinomaan väitteiden esittäjän auktoriteettiin. Tutkimustyö on subjektiivista musta-tuntuu arviointia, jota ei voi kontrolloida ulkopuolelta.

Tuloksista näkyy, että vaikka intuitio voi joskus osua suunnilleen oikeaankin, mietiskely ja muut hengentieteen menetelmät tarjoavat kovin epävarman keinon todellisuutta koskevan tiedon etsintäänTieteen sijasta salatiede/hengentiede sopii uskonnon tai uskonnollisen filosofian määritelmiin. Spekuloinnin lähtökohtana ovat uskonnolliset dogmit (kuten karma ja jälleensyntymä), joita ei kyseenalaisteta. Uskonnon tavoin nämä antavat ihmiselle päämääriä ja arvoja, joita kohti pyrkiä… Vaikka teosofisesta maailmankuvasta versovat New Age -opit vaikuttavat monimutkaisilta, ne tyydyttävät ihmisen tarvetta saada yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Parhaimmillaan ne tarjoavat yleviä päämääriä ja älyllisiä virikkeitä, pahimmillaan syyllisyyden ja mielenterveydellisten häiriöiden täyttämiä pakoteitä elämän todellisista ongelmista."

Huoli uskontojen aiheuttamista mielenterveysongelmista on tietenkin aivan oikeutettua, mutta hyvänkään asian puolesta ei pitäisi esittää perusteettomia väitteitä. Ensinnäkin väitetään, että " tiedon totuusarvo perustuu yksinomaan väitteiden esittäjän auktoriteettiin", ja että "tutkimustyö on subjektiivista musta-tuntuu arviointia, jota ei voi kontrolloida ulkopuolelta". On tietenkin olemassa poikkeuksia, mutta mitenkään yleisesti kumpikaan näistä väitteistä ei pidä paikkaansa. Esim. Rudolf Steiner korostaa kirjoissaan moneen otteeseen sitä, että hänen opetuksiaan ei saa omaksua pelkästään auktoriteettiaseman perusteella, vaan jokaisen tulee itse järkeilyn ja pohdinnan kautta löytää nämä totuudet. Edellä mainitun kirjoittajat tietäisivät tämän jos olisivat vaivautuneet lukemaan yhdenkin Steinerin kirjan. Mitä taas tulee tutkimustyön ulkopuoliseen kontrolloimiseen/ kontrolloimattomuuteen, tässä on juuri vapaan salatieteellisen tutkimuksen idea: jokaisen ihmisen tulee olla sisäisesti vapaa tutkimuksissaan, olivat ne sitten mitä tahansa. Jää hieman epäselväksi mitä kirjoittajat tarkoittavat "ulkopuolisella kontrollilla". Ilmeisesti haluttaisiin palata takaisin inkvisition aikaan, silloinhan jokaista ihmistä ja yhteisöä kontrolloitiin hyvinkin tarkasti ja ankarin seurauksin. Samanlainen kontrolli on ollut tyypillistä myös tietyille poliittisille järjestelmille, esim. kansallissosialismille.

Seuraavaksi väitetään hengentieteen tarjoavan huonon keinon todellisuuden tutkimiseen. Kun huomioidaan se, mitä esim. hindut sanovat fyysisestä "todellisuudesta", voidaan tämä väite kääntää toisin päin: materialistinen tiede tarjoaa huonon keinon todellisuuden tutkimiseen. Kirjoittajat menevät entistä enemmän harhaan (vahingossako?) kun väittävät, että esitettyjä dogmeja ei kyseenalaisteta. Tämä on tietenkin totta joissakin epämääräisissä lahkoissa, joilla saattaa olla okkulttista pohjaa, mutta todellisen salatieteen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Okkultismissa esiintyvät dogmit on nimenomaan esitetty kyseenalaistettaviksi. Kenenkään ei pitäisi omaksua niitä jonkun toisen ihmisen/jumalan ilmoituksina, vaan omana elämänkatsomuksenaan. Yleensäkään mistään dogmeihin kangistumisesta ei okkultismissa saa olla kyse. "Asia on niin kuin me sanomme" -tyylisiä yhteisöjä tulisi välttää jo oman mielenterveytensä takia. Herääkin kysymys Uskontojen uhrien tuki ry:n motiiveista, kun he eivät noudata edes omia ohjeitaan, vaan käyttäytyvät kuin jokin hurmos-lahko.

Vielä väitetään teosofisen maailmankuvan tarjoavan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Jokainen H.P. Blavatskyn Salaisen Opin lukenut voi jättää tällaiset väitteet yksinkertaisista ratkaisuista omaan arvoonsa. Tällaiset opit ovat yksinkertaisia vain niille, jotka ovat itse liian yksinkertaisia niitä ymmärtämään.

Kuten jo todettiin, huoli ihmisten mielenterveydestä on aiheellinen, myös, ja juuri erityisesti okkultismin kohdalla. Siksi salatieteen opetuksia ei ole koskaan tyrkytetty kansanjoukoille. Väärinymmärrettyinä ja väärinkäytettyinä ne aiheuttavat harjoittajilleen vaarallisia ongelmia. Siksi kenenkään ihmisen, joka on psyykkisesti epätasapainoinen, ei pitäisi ryhtyä edes yksinkertaisten salatieteen oppien tutkimiseen.

Kysymykseen, onko okkultismi tiedettä vai uskonto, pitäisi olla nyt helppo vastata: okkultismi on erilaisista lähteistä koostuva maailmankuva, jonka jokainen sen harjoittaja itse kokoaa itselleen. Tätä maailmankuvaa salatieteilijä sitten tutkii yliaistisin keinoin, sitten kun on kehittynyt luomansa maailmankuvan tavoitteiden mukaiseksi. Okkultismin voidaan sanoa alkavan eräänlaisena vapaamielisenä uskontona, jos itse muodostettua ja vapaasti muuttuvaa maailmankuvaa halutaan sanoa uskonnoksi, mutta sen tarkoitus on johtaa tieteeseen sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämän tieteen tulokset ovat sitten jokaisen vapaasti spekuloitavissa. Ei ole mitään syytä väittää, että okkultismi ei olisi tiedettä.


Etusivu                    Artikkelit