Onko toivoa, kun on heikkouksia?

Kysymys. Minulla on heikkous, jota vastaan taistelen mutta jota en jaksa voittaa. Yhä uudestaan lankean. Välistä tuntuu, että kaikki puhe sielun kehityksestä, ihanteesta, ja pyhyydestä onkin vain – puhetta. Ei ihminen kuitenkaan nouse. Mutta sitten taas tahtoisin puhdistua ja tulla ihanteen kaltaiseksi. Onko olemassa mitään neuvoa?

Vastaus. Älkää kadottako uskoanne, toivoanne ja rakkauttanne ihanteeseen! Kaikki oppilaat ovat samassa tilanteessa. He ponnistelevat, pyrkivät ja lankeavat. Kuinka se, joka ei koskaan ole langennut, voisi nousta? Luuletteko, että jumalat tuomitsevat meitä sen mukaan, mitä osaamme? Pois se – he tarkkailevat tahtoamme, haluamme ja ajatuksiamme. Ei ihminen ole sitä, mitä hän tekee. Ihminen on näkymätön olento, hän on ajatteleva, tunteva ja tahtova. Mitä hän näkymättömänä on, so. mitä hän tuntee, tahtoo, ajattelee, sitä hän todellisuudessa on. Teko on vain hänen menneisyytensä hedelmä. Teko kertoo meille, mitä hän on tahtonut aikaisemmin. Heikkous on kuva ja tulos edellisistä inkarnaatioistamme. Sen tähden eräät luonteenheikkoudet ovat melkein mahdottomia voittaa siinä elämässä, jossa taistelemme niitä vastaan. Mutta taistelu ja kamppailu saa aikaan sen, että seuraavassa elämässämme synnymme ilman noita samoja heikkouksia ja että meidän ulkonainen halumme ei silloin ole kohdistunut samoihin tekoihin kuin nyt, vaan sellaisiin tekoihin, joita nyt tahtoisimme sisäisestä halusta tehdä, vaikkemme jaksa. Esimerkiksi ihmisellä voi olla syntyjään suuri taipumus suuttumiseen. Elämän kokemukset ja totuuden kaipuu avaavat hänen silmänsä näkemään, mitä elämä on. Nyt hän tahtoisi kulkea oppilaan tietä, mutta sen sijaan, että saisi iloita ja nauttia oppilaan hyveistä, puhtaudesta ja pyhyydestä, hän saa alituisesti vain kamppailla ja surra ja nähdä omaa huonouttaan. Jos hän kuitenkin pysyy "uskollisena loppuun asti", ei luovu toivostaan eikä taistelustaan, hän on taivaallisessa elämässään kuoleman jälkeen rakentava itselleen luonteen, joka ensi syntymässä tulee osoittautumaan voimakkaaksi ja voittamattomaksi juuri siinä kohtaa, missä hän nyt on heikko.

Omatunto – elokuu 1906 (n:o 17)

[Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.]


Etusivu Artikkelit