Oppilaana oleminen

Theosophical Review'n heinäkuun numerossa on Annie Besantin tärkeä kirjoitus, jonka nimi on "Discipleship" (Oppilaana oleminen). Se on tarkoitettu oikomaan niitä väärinkäsityksiä, joita valitettavasti tulee niiden teosofisten selontekojen osaksi, jotka kuvaavat täydellisen opetuslapsen ominaisuuksia ja pyhyyden tien vaatimuksia. Sen sijaan, että kaikki iloitsisimme siitä suurenmoisesta tulevaisuudesta, joka vääjäämättä tulee jokaisen – heikoimmankin – ihmisen osaksi, käyttävät muutamat meistä noita ilmauksia jonkinlaisena kritiikin lyömäaseena, jolla he iskevät niitä veljiään, jotka yrittävät kulkea opetuslapsen kapeata polkua. "Sellaisen pitäisi opetuslapsen olla – ja millainen sinä olet! Mikä oppilas sinä luulet olevasi? Olet petturi ja kavaltaja." Tällä tavalla on kritisoitu ennen kaikkea H. P. Blavatskya. "Hän tupakoi, kiroili, suuttui ja vihastui – muka oppilas ja vihitty." Niin sanotaan ja tuomitaan häntä saman mittakaavan mukaan kuin jokapäiväisiä ihmisiä. Totta on, että jos jokapäiväinen nainen tupakoi, kiroilee ja suuttuu, hän ei tosiaankaan ole miellyttävä olento. Mutta jos näiden heikkouksien vastapainona on monta hyvää puolta, saattaa jokapäiväinenkin ihminen niistä huolimatta olla rakastettava olento. Mitä sitten on sanottava sellaisesta ihmisestä kuin H. P. Blavatsky, jolla oli valtava työ suoritettavana maailman hyväksi, joka tarvitsi kaikki henkiset voimansa sotaan niitä näkymättömiä vihollisia vastaan, jotka koettavat estää teosofista työtä, ja jolle siis ulkonainen suuttuminen välistä saattoi olla välttämätön hetkellinen helpotus ylen rasitetulle hermostolle? Kun sellaista ihmistä arvostellaan ja tuomitaan, tuomio lankeaa itse asiassa takaisin arvostelijan päälle. Tietysti ihanne on yksi, ja ihanne on se, jota kohti meidän tulee pyrkiä ja jokainen oppilas pyrkii, mutta se, että olemme oppilaita ja pyrimme ihannetta kohti, ei vielä merkitse, että olemme sen saavuttaneet. Ihminen voi olla oppilas ja suurikin oppilas, vaikka hänellä voi vielä olla suuria inhimillisiä heikkouksia. Hänen oppilaana olemisensa ei ole noissa heikkouksissa, vaan hänen suuruudessaan. Ei auringon palvelija palvele aurinkoa sen tähden, että auringossa on pilkkuja, vaan sen tähden, että auringon loisto on niin mahtava, ettei pilkkuja näy. Niin meidänkin pitää rakastaa oppilaita ja vihittyjä heidän suuruutensa takia, eikä tuomita heitä heidän heikkouksiensa tähden. Parempi oppia hyvästä kuin kääntyä vihassa pois pahasta.

Omatunto – heinäkuu 1906 (n:o 16)

[Kieliasua on uudistettu, mm. vanhahtava ’opetuslapsi’-sana korvattu ’oppilas’-sanalla.]


Etusivu Artikkelit