T. K. Laakso

NÄKEMYKSIÄ PARAPSYKOLOGIAN TUTKIMUSTYÖN TEHTÄVISTÄ

Parapsykologian harrastajalta usein kysytään, miksi hän on tästä alasta kiinnostunut ja antaako se mitään uutta sisältöä harrastajan elämään. Nämä kysyjät ovat henkilöitä, jotka tavoittelevat okkultisia kykyjä. Heille tämän kirjoittaja on tavannut sanoa, että okkultisia kykyjä omaavat henkilöt ovat yleensä yksilöitä, joilta puuttuu elämän tasapaino. Juuri tästä syystä on tämän kirjoittaja vasta-alkajia, jotka sanovat etsivänsä totuutta, mutta ovat harhojen sumussa, neuvonut ajattelemaan ansarikasvin ja tavallisen suomalaisen petäjän eroavaisuutta. Olen johdattanut heidät käsittämään, miten petäjä kestää pystypäisenä tuulet, myrskyt, pakkaset ja lumikasaantumien suuret painot murtumatta vain siitä syystä, että sen kasvu on ollut luonnollista ilman keinotekoisten aputekijäin stimuloivaa vaikutusta. Ansarikasvi voi hivellä silmää, se voi tarjota makuhermoja kutkuttavan ja miellyttävän hedelmän, mutta suomalainen petäjä uhkuu koko olemuksellaan terveyttä. Sen neulaset levittävät ympäristöönsä suuren määrän otsoneja ja praanaa, eli juuri niitä aineksia, joita jokainen elävä solu tarvitsee elääkseen.

Koko ihmiselämä on alusta alkaen täynnä tietojen ja oppirakennelmien omistamista, mutta tiedot ja opetukset ovat vain tietämyksen aineksia, joiden varassa ihminen ei voi kasvaa luonnollisella tavalla. Niiden varassa tullaan vain ansarikasveiksi, mutta petäjän-omainen terve kukoistus ja ympäristöön ulottuva terveyttä säteilevä vaikutus jää saavuttamatta. Vasta sitten, kun tietojen omaksuminen tapahtuu viisaan oivalluksen avulla, alkaa luonnollinen ja elämää oikealla tavalla ja terveesti edistävä kehitys. Ihminen rakentuu kaikilta osiltaan, niin fyysisesti kuin mielellisestikin, terveyttä uhoavaksi "petäjäksi", joka ympäristöönsä jakaa viisautta ja neuvoja, miten opit ja tiedot olisi oivallettava, jotta niistä elämän kokemusten yhteydessä muodostuisi terveyden ja viisauden energian lähde.

Parapsykologia on eräs niitä tutkimusaloja, joissa kerätään aineksia elämän oikein ymmärtämiseen. Kokeellista tietä parapsykologia pyrkii selvittämään niitä monia salaperäiseltä vaikuttavia ilmiöitä, jotka liittyvät ihmiselämään ja monesti määräävät elämän kulun. Parapsykologian tutkimusalue on hyvin laaja. Se sivuaa monessa kohdassa muita tieteen aloja. Voimme kuvitella, että tähänastisten eri tieteen haarojen keräämät ja selvittämät tiedot on kerätty suuriin lieriömäisiin sammioihin, jotka on asetettu vierekkäin ympyrän-muotoiseen järjestykseen esim. seuraavasti: fysiikka, kemia, biologia, fysiologia, psykologia, teologia vertailevan uskontotieteen muodossa, sosiologia ja astronomia. Tämän sammioryhmän keskelle muodostuu tyhjä tila. Sen täyttämiseen on parapsykologia ryhtynyt. Ilman kaikkien näiden sammioiden sisältämiä aineksia yhdistävää tekijää ei kuitenkaan ole saavutettavissa mitään järkiperäistä tulosta ja viisasta oivallusta. On kuitenkin olemassa tiede, joka pyrkii tähän, mutta jonka pyrkimykset ainakin länsimailla ovat jääneet epämääräisiksi ja tuottaneet laihoja tuloksia. Tämä todetaan varsinkin silloin, kun ryhdytään vertaamaan näitä tuloksia vastaaviin itämailla saavutettuihin tuloksiin. Tämä tiede on filosofia ja sen tehtävänä onkin kaiken tähänastisen tieteellisen tutkimuksen valossa muovata kehittyneen ihmisen käytettäväksi mahdollisimman täydellinen maailmankuva ja antaa hänelle samalla perusta mahdollisimman viisaan elämänkatsomuksen luomiseen.

Toistaiseksi ovat parapsykologian keräämät tutkimusainekset olleet vähäisiä ja siksi niillä ei ole ollut suurta merkitystä länsimaisten filosofisten oppirakennelmien muodostamisessa. Eräät merkit kuitenkin osoittavat, että kahden viimeisen vuosikymmenen aikana eräät kuuluisat filosofit ovat kiinnostuneet näistä aineksista, sillä he ovat ryhtyneet teoksissaan ja yliopistoissa pitämissä luennoissaan käsittelemään viimeaikaisen kokeellisen parapsykologian antamia tutkimustuloksia. Jo tämän vähäisen, mutta sangen oireellisen julkisen käsittelyn perusteella voidaankin sanoa, että länsimainen filosofia ilman parapsykologian antamaa aineistoa on vain hengetöntä palapeliä.

Ne, jotka ovat perehtyneet itämaiseen filosofiaan, tietävät, että se poikkeaa huomattavasti länsimaisesta juuri siinä, että se sisällyttää itseensä paitsi laajan luonnontieteellisen tietomäärän, myös syvälle luotaavan psykologisen ja uskontotieteellisen oppirakennelman, jossa on erittäin suuressa määrässä niitä samoja aineksia, joiden parissa parapsykologia parhaillaan askartelee. Kun teosofian oppirakennelmissa on myös paljon samoja aineksia, on luonnollista, että parapsykologia monessa kohdassa joutuu kosketuksiin teosofien piirissä suoritettavan tutkimustyön kanssa.

On aivan luonnollista, että ihminen, joka syntymästään lähtien on tottunut elämään aistinvaraista elämää, voi irtaantua tästä harhaanjohtavasta ja niin monia kärsimyksiä ihmiskunnalle tuottaneesta ja tuottavasta standardielämästä vain ankarien ponnistusten ja systemaattisen pyrkimyksen avulla. Tämän ponnistelunsa perustaksi ja tueksi hän kuitenkin tarvitsee mahdollisimman laajan tietomäärän ja sen viisaan oivaltamisen. Kuuluisa intialainen opettaja Krishnamurti on erittäin selvästi opetuksissaan esittänyt sekä ne vaikeudet, jotka tällaisella totuuden etsijällä on, että myös ne keinot, joita hänen olisi käytettävä vapautuakseen nykyisen standardielämän kahleista ja löytääkseen itselleen elämänmuodon, joka hetkestä hetkeen pystyy valloittamaan hänelle harhan ja todellisuuden eron. Parapsykologia pyrkii omalta osaltaan ja käytettävissään olevien keinojen avulla paljastamaan noita harhoja. Kun esim. psykologia puhuu sielusta, niin se tarkoittaa sielunelämällä yksinomaan ihmisen keskushermoston korkeatasoista biologista toimintaa ja sen tutkimista ja tästä syystä se katsoo psykologian kuuluvan biologian piiriin. Kun parapsykologia puhuu sielusta, niin se käsittää sielun eräänlaiseksi abstraktiseksi käsitteeksi, jota ei pidä sekoittaa biologisiin toimintoihin ja käsitteisiin. Sen sijaan parapsykologia puhuu mielestä (engl. mind), kun tarkasteltavana ovat ihmisen persoonallisuus-olemukseen vaikuttavat tajuiset, alitajuiset ja erilaiset somaattiset tekijät. Kun psykologia yrittää selittää tajunnan syntyä ja muistin toimintaa aivorakenteessa olevien engrammojen avulla, etsii parapsykologia selitystä aivan toiselta taholta. Se käyttää hyväkseen tällöin uusimman biologian tekemiä havaintoja, joiden mukaan kaikkialla luonnossa on olemassa erilaisia energiatiloja ja niitä organisoivia tekijöitä. Muistiainekset on etsittävä näistä tiloista ja tekijöistä samoin kuin tajunnan syntyminen on käsitettävä näiden tilojen ja ihmisen keskushermoston väliseksi vuorovaikutukseksi.

Nuo organisoivat tekijät ja erilaiset energiatilat johdattavat parapsykologin puhumaan näkymättömästä maailmasta ja siinä tapahtuvista ilmiöistä. Tällaista selvittelyä pitää psykologia vain puhtaana mielikuvituksen käyttelynä ilman todellisuuspohjaa. Kokeellinen parapsykologia on kuitenkin sitovasti osoittanut, että sellaisetkin käsitteet kuin telepatia ja selvänäkö samoin kuin ennalta tunnistaminen (precognition) ovat todellisia ilmiöitä, joita ei voida käden huitaisulla sivuuttaa. Vieläpä sellaisetkin ilmiöt kuin näkymättömien voimien käyttely esineitä siirrettäessä tai menneiden tapahtumien selvittely esineiden tai valokuvien perusteella (osykoskopia) ovat nekin eräitä ns. paranormaaleja ilmiöitä, jotka ovat olemassa, mutta joista psykologia ei halua kuulla puhuttavankaan.

Eräs suurimpia kiistan aiheita ovat aina olleet ns. henkimaailman ilmiöt. Parapsykologia ei ole ottanut lopullista kantaa näihin ilmiöihin nähden, vaan se jatkaa tutkimuksia. Monet tutkijat ovat kuitenkin rohkeasti lausuneet käsityksensä näistä ilmiöistä. Niiden mukaan monet seikat näyttävät viittaavan siihen, että ns. meedioihin ovat vaikuttamassa tekijät, joilla näyttää olevan persoonallinen luonne. Meedioistunnoissa saadaan usein joko meedion suun kautta tai huoneessa leijailevan metallikartion kautta kuulla äänen puhuvan ja tämä ääni on voitu tallettaa myös magnetofoninauhalle. Saatu sanoma voi joskus osoittaa, että puhujan tiedossa on ollut asioita, joita eivät istunnossa mukana olleet henkilöt ennestään ole tunteneet ja että sanoman antaja on voinut esittää monia sitovia todistuksia siitä, että hän todella on ollut maan päällä yksilönä, jonka nimen ja asuinpaikan hän myös on ilmoittanut. Ei siis ole ihme, että tällaisten todisteiden perusteella monet ihmiset ovat olleet valmiit hyväksymään teorian, jonka mukaan ihmiselämä jatkuu vielä kuolemankin jälkeen. Tähän on ollut sitä enemmän syytä, kun monet sanomien antajat ovat laajasti kuvailleet kuoleman jälkeistä elämää ja sen olotiloja. Objektiiviset ja kriitilliset tutkijat eivät kuitenkaan ole antaneet näiden sanomien vaikuttaa itseensä, sillä on olemassa monia muita ilmiöitä ja tapauksia, jotka osoittavat, että vakuutteluista huolimatta ei sanoman antajana ole enää mikään maanpäällistä elämää jatkava olento, vaan ainoastaan sen heijastuma, eräänlainen energiakoostuma, jossa on säilynyt joukko persoonallisuuden jätteitä siinä määrin, että ne pystyvät käyttelemään meedion äänijänteitä ja jopa synnyttämään ns. suoran äänen istuntohuoneessa. Jo näiden olentojen antamien sanomien tarkka analysointi osoittaa, että sanomien sisältö on vain nykyisten aistinvaraisten ja harhoja täynnä olevien ihmisten esittämien sanomien kaltaista. Myöskään uudemman biologian kehittämä teoria organisoivista tekijöistä selvästi viittaa siihen, että ihmisen minä-koostuma, joka on varsinaisesti eräänlainen energiakasaantuma, voi säilyä miltei hajaantumattomana vuosikymmeniä jopa vuosisatojakin. Tämän vuoksi parapsykologia suhtautuu hyvin varovaisesti spiritistien esittämiin väitteisiin elämän jatkumisesta ja pitää näitä väitteitä ihmisten harhaan johtamisina ja vaarallisina varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa niiden perusteella ryhdytään harjoittamaan uskonnollista selitystä ja pitämään uskonnollisia seremonioita. Tällaisissa joukkokokouksissa on nimittäin aina joukkopsykoosin vaara olemassa. Näihin kokouksiin tulevat mielellään sellaiset henkilöt, joilla on kaikenlaisia paranormaaleja kokemuksia ja jotka luulevat olevansa meedioainesta. Juuri nämä henkilöt joutuvat helposti eräänlaisen valhe-ekstaasin valtaan, ts. hurmioituvat ja alkavat puhua tai esittää milloin mitäkin. Tästä saattaa olla seurauksena heidän mielentilansa tasapainon järkyttyminen ja vakava sairastuminen, jonka parantumista on hoidettava hermo- ja mielisairaalassa.

Parapsykologia on hyvin selvillä siitä, että paranormaalien kykyjen tavoitteleminen on vaarallista. Tästä syystä ei parapsykologia ryhdy neuvomaan ihmisiä, miten heidän on meneteltävä päästäkseen meedioiksi tai saavuttaakseen joitakin ns. okkultisia kykyjä. Vaikka eräissä kokeellisissa tutkimuksissa joudutaankin ilmiöitä tutkimaan sellaisten henkilöiden avulla, joilla on määrättyjä kykyjä, pyritään tämä kokeellinen suoritus aina tekemään terveesti ja puhtaita menetelmiä käyttäen. Parapsykologia tekee selvän eron ns. negatiivisen ja positiivisen psyykkisyyden välillä. Edellisessä tapauksessa meedio tai okkultisia kykyjä omaava henkilö joutuu tajuttoman tilansa avulla välittäjäksi, kun sen sijaan jälkimmäisessä tapauksessa ihminen käyttelee välittäjän kykyjään täysin tajuisesti vieläpä niin, että hänen kaikessa käyttäytymisessään on puhdas moraalinen perusta.

Parapsykologia ei myöskään ole antautunut mihinkään salaseurojen perustamiseen eikä rituaalimenoihin, sillä rehelliset tutkijat tietävät, että tieteellistä tutkimustyötä ei tällaisten menetelmien avulla edistetä. He myös tietävät, että jos ihmiseltä otetaan "pyhä lupaus" tai vala olla ilmaisematta muodossa tai toisessa jotain sellaista, joka on omiaan auttamaan tutkimustyötä, vahingoitetaan ihmisen sisintä minää kytkemällä hänet valaan, joka sitoo hänet yhä enemmän harhan kahleisiin. Muinainen magia, jossa tällaista harrastettiin, on viime aikoina myös tullut parapsykologian tutkimuskohteeksi. Tällöin on todettu, että tämä magia yhä vielä elää ihmeteltävän laajassa mitassa ja on saanut mitä merkillisimpiä muotoja, joissa kaikenlaiset salaperäiset symbolit, uskomukset ja rituaalimenot ovat käytännössä.

Omasta puolestani yhdyn Krishnamurtin opetukseen siinä, että meidän tulee olla joka suhteessa vapaita ja meidän on opittava mahdollisimman tarkoin tuntemaan itsemme, jotta voisimme vapautua aistinvaraisen elämän harhoista. Meidän on opittava ymmärtämään, että kun syntymästämme asti olemme päivästä toiseen keränneet tajuisia ja alitajuisia kokemuksia viiden aistimme avulla ja olemme vaistomaisesti oppineet jo pienestä pitäen tavoittelemaan miellyttäviä aistimuksia ja torjumaan epämiellyttävät kokemukset, niin meistä on kehittynyt olentoja, joita pyyde hallitsee. Me haluamme omistaa ja minkä omistamme, siitä myös lujasti pidämme kiinni, me haluamme tulla joksikin ja päästyämme siksi, pyrimme taas ylemmäksi jne. Aina vain oma minämme on kaikessa omistamassa ja pyrkimässä. Täten koko elämämme kulku on vain näiden rakennelmien jatkuvaa toistumista. Mikä on ollut seuraus? Sen on tämä sukupolvi katkerasti saanut kokea. Sotia, raakuuksia, aina vaan oman minän varmistamista ja pyyteitten lisäämistä joka taholla. Kaikesta tästä on ollut seurauksena ääretön määrä surua, murhetta ja kurjuutta. Kaikki tämä osoittaa, että harhalla on ihmisten ylitse hämmästyttävän suuri valta. Vasta sitten, kun opimme oivaltamaan, että elämän ylläpitäjänä on eräs organisoiva tekijä, joka on tekijöistä suurin ja jota monet nimittävät Jumalaksi ja että tämä tekijä ei ole millään mitalla mitattavissa, sillä se on mittaamaton ja ajaton, käyttääkseni Krishnamurtin sanoja, silloin käsitämme, että tämä on se suurin harhojen takana oleva Todellisuus, joka sisältyy jokaiseen elävään olentoon. Jos kaikki elävät olennot tämän käsittäisivät, niin he pyrkisivät vapautumaan harhan vallasta, sillä mitä on ajallisuus ajattomuuden rinnalla, mitä omistaminen, kun se pimittää meidät näkemästä Todellisuutta. Kun tuo minäkoostuma, jonka aistinvarainen elämä on luonut, toimii hetkestä hetkeen ja yhä suuremmassa määrin varmistaa meidän olemuksemme ns. persoonallisen itsen asemaa, niin se samalla luo panssarin tuon elämää organisoivan suurimman tekijän, Todellisuuden, ympärille. Tällöin on hyvin käsitettävää, että alituiseen pyyteissään ja pyrkimyksissään elänyt ihminen muodostaessaan käsitystään esim. oman minänsä ikuisuudesta ja siis kuoleman jälkeisestä olotilasta, pyrkii luomaan kuvan, joka on tässä elämässä saavutettujen harhakuvien mukainen. Tämäkin seikka osoittaa, että kuoleman jälkeen, jolloin aistinvarainen elämä on päättynyt ja organisoivan suuren tekijän vaikutus on fyysisessä olemuksessamme loppunut, ei jäljellä ole enää muuta kuin se harhakuva, jonka me olemme täällä luoneet, ts. jäte tai kuori, jolla ei ole mitään tekemistä meissä vaikuttaneen Jumalallisen minuuden kanssa.

Kuten edellä esitetystä voitanee todeta, antaa parapsykologia rehelliselle ja sitkeälle tutkijalleen mitä erilaisimpia aineksia oikean maailmankuvan ja terveen elämänkatsomuksen muodostamiseen. Nämä ainekset yhdessä toisten tieteiden aineksien avulla vaikuttavat yksilön elämään siten, että hän voi kasvaa olevissa oloissa, myrskyjen ja pakkasenkin keskellä rauhallisesti ylöspäin muodostuen "suomalaiseksi petäjäksi", joka ei hevillä horju ja joka ei tarvitse tuekseen "ansaria", vaan voi omassa ympäristössään levittää elämää edistäviä vaikutteita toisille elollisille olennoille.

elonpyörä — 1959 n:o 1


Etusivu Artikkelit