Pirkko Carpelan

TEOSOFIA KÄYTÄNNÖSSÄ


"Kukaan ei voi tulla teosofiksi, ellei jo ole sitä sisässään;
mutta hän voi yhtä kaikki pysyä Teosofisen Seuran jäsenenä."

"Velvollisuus on se, mitä me olemme velvollisia tekemään ihmiskuntaa,
lähimmäisiämme, naapureitamme ja perhettämme kohtaan ja varsinkin niitä kohtaan,
jotka ovat meitä köyhempiä ja avuttomampia.
Jos me tämän velan jätämme elämässämme maksamatta, se aiheuttaa meille
henkisen ja siveellisen vararikon seuraavassa ruumistuksessamme.
Teosofia on velvollisuuden sisin olemus."

Näin sanoo H.P. Blavatsky teosofin velvollisuudesta Teosofian avaimessa, kirjassa, joka on tänään yhtä ajankohtainen kuin yli sata vuotta sitten ja johon myös tämä artikkeli pohjautuu.

Valitettavan usein käytämme energiamme loppuun sanallisella tasolla, ilman tekoja. Emme kuitenkaan voi kutsua itseämme teosofeiksi, elleivät myös teot ole osa elämäämme. Järjetöntä on kuluttaa aikaansa korkeiden ajatusten parissa, jos niitä ei sovella käytäntöön eli tekoihin.

Teosofin velvollisuus itseään kohtaan on hallita ja kukistaa korkeamman itsensä avulla alempi itsensä. Hänen tulee puhdistaa itsensä sisäisesti ja siveellisesti. Hänen ei tule pelätä mitään muuta kuin omantuntonsa tuomiota. Hänen tulee tehdä kaikki täydestä sydämestään. Oikeana pitämäänsä asiaan hänen on tartuttava avoimesti ja rohkeasti.

Tavanomaisessa opiskelussa mieli täyttyy kirjatiedoista niin, että intuitio ei toimi ja totuuden tajuaminen käy vaikeaksi. Karman ja jälleensyntymisen tajuaminen ei vaadi kirjatietoa, sivistystä tai metafysiikan tuntemusta. Aasiassa on miljoonia ihmisiä, joille jälleensyntyminen on todellisuutta, koska heidän järkeään ei ole tukahdutettu ja ohjattu vääriin uomiin.

Ihmisen olisi ensin tultava teosofiksi tai todelliseksi okkultistiksi ja vasta sitten hankkiuduttava opiskelun pariin. Tällöin mikään kirjatieto ei tukahduta ihmisen sisimmässä piilevää aikain viisautta.

 

Teosofin velvollisuudet lähipiirissä

Teosofin on ensimmäisenä täytettävä velvollisuutensa kaikkia ihmisiä ja varsinkin niitä kohtaan, joista hän on vastuussa. Karma on määrännyt hänet syntymään tiettyihin olosuhteisiin ja tiettyyn perheeseen ja kansallisuuteen. Karmallisista syistä hän on ehkä valinnut itselleen aviopuolison ja saanut lapsia, jotka kuuluvat hänen velvollisuuksiensa piiriin.

Teosofin tulee auttaa lähimmäisiään. Lasillinen vettä janoiselle matkamiehelle on jalompi velvollisuus kuin kymmenen päivällistä sopimattomaan aikaan ihmisille, jotka pystyisivät maksamaan niistä itsekin.

Joku saattaa ryhtyä hyväntekeväisyyteen, koska se merkitsee persoonallista laupeutta ja hyvyyttä tai osanottoa kärsiviä kohtaan jne.

Teosofin ei tule kuitenkaan antaa harkitsemattomasti rahaa toisille ihmisille tai järjestöille, koska suurin osa rahoista jää eri välikäsiin eikä mene todellisille avuntarvitsijoille. Parempana vaihtoehtona on pidettävä henkilökohtaiseen, myötätuntoiseen yhteyteen asettumista puutteenalaisten kanssa. Sielun nälän lieventäminen on yhtä tärkeää kuin vatsan täyttäminen.

 

Teosofin suhde politiikkaan

Jos ihmiset saadaan tuntemaan sisimmässään, mikä on heidän todellinen velvollisuutensa kaikkia kohtaan, vaikutus ulottuu myös politiikkaan, ja vähitellen yksilöllisen, yhteiskunnallisen tai valtiollisen itsekkyyden sanelemat lait katoavat itsestään.

Teosofinen Seura ei ole poliittinen järjestö, kuuluvathan sen jäsenet eri kansallisuuksiin, joilla on oikeus omiin uskontunnustuksiin ja ajatussuuntiin jne. Seuran jäsenet toimivat kuitenkin yhteisen päämäärän hyväksi yhdistyksen kolmen ohjelmakohdan mukaisesti.

Yksittäisellä jäsenellä on vapaus valita oma poliittinen suuntauksensa, sikäli kuin se ei ole ristiriidassa teosofian perusteiden kanssa tai loukkaa Teosofista Seuraa.

Koska elämme eriarvoisessa maailmassa, jossa ihmiskunnan enemmistö elää köyhyydessä ja kurjuudessa, teosofien on toteutettava jokapäiväisessä elämässään tosi veljeyttä, jossa kukin elää kaikkien ja kaikki jokaisen puolesta.

Jokainen teosofi on velvollinen tekemään parhaansa kaikin hänelle mahdollisin keinoin auttaakseen kaikkia yhteiskunnallisia pyrkimyksiä, jotka tähtäävät köyhien aseman parantamiseen. Tämä edellyttää arvostelukykyä ja on pohdittava, edistääkö jokin toteuttamista vailla oleva toimenpide tosi veljeyttä. Työhön on kuitenkin ryhdyttävä ihmiskuntaan kohdistuvan, voimakkaan rakkaudentunteen saattelemana.

Teosofin päämääränä on aina oltava ihmiskunnan kehitys, jonka olennainen osa hän itsekin on. Jos hän laiminlyö korkeimman sisäisen äänensä noudattamisen, hän hidastuttaa sekä omaa että muiden kehitystä.

 

Teosofit yhteiskunnassa

Länsimaalainen yhteiskunta kirkkoineen on tehnyt parhaansa tuudittaakseen ihmiset tietämättömyyden syvään uneen. Täällä olisi ehkä paljon vähemmän rikollisuutta ja epäsiveellisyyttä, jos ihmisille olisi opetettu vastuun kantamista omista teoistaan ja heille olisi teroitettu, että karman lain mukaan kukaan ei voi välttää tekojensa seurauksia.

Osallistuakseen teosofiseen työhön teosofin tulee:

  1. Opiskella teosofisia oppeja, niin että hän käsittää ne ja voi sen jälkeen opettaa niitä muille.
  2. Käyttää jokaista tilaisuutta kertoakseen muille, mitä teosofia on ja mitä karman laki on. Hänen tulee kertoa ihmisille jälleensyntymisestä, koska jo tieto siitä auttaa heitä kuolemassa.
  3. Levittää teosofista kirjallisuutta kykyjensä mukaan: ostaa kirjoja, jos hänellä on siihen varaa, tai lainata niitä muille.
  4. Kaikin mahdollisin oikein keinoin puolustaa Seuraa sitä vastaan kohdistettuja syytöksiä vastaan.
  5. Toimia esimerkkinä.

Kenenkään jäsenen ei pitäisi tekeytyä toimettomaksi sen varjolla, että hän tietää liian vähän voidakseen opettaa muita. Aina voi olla joku, joka tietää vielä vähemmän kuin itse!

Teosofin ei pidä tyytyä toimettomaan ja kevytmieleiseen elämään, josta ei ole hyötyä kenellekään. Hänen tulee työskennellä niiden muutamien hyväksi, jotka tarvitsevat häntä, ellei hän pysty ahertamaan koko ihmiskunnan hyväksi.

Kukaan teosofi ei saa vaieten kuunnella huhupuheita tai panettelua levitettävän Seurasta tai viattomista ihmisistä. Jos joku on tehnyt väärin, teosofin sydämestä tulee löytyä sääliä ja anteeksiantoa häntä kohtaan. Teosofin tulee muistaa, että ihminen on erehtyväinen heikkoudessaan.

Teosofin on aina oltava valmis huomaamaan ja tunnustamaan omat virheensä. Hänen on myös aina sanottava vasten kasvoja, mitä hänellä on toista vastaan ja oltava panettelematta muita.

Keltään teosofilta ei vaadita enempää kuin hän voi joko harrastuksen, ajan, työn tai rahan muodossa auttaa muita. Mutta kukaan työhön osallistuva ei saa tavoitella vain persoonallista edistymistä tai loistamista teosofisissa tutkimuksissa, vaan hänen tulee olla valmis tekemään epäitsekästä työtä omien kykyjensä mukaan. Kenenkään ei pitäisi liioin jättää teosofisen liikkeen koko raskasta työsarkaa vain harvojen innokkaiden työntekijöiden taakaksi.

Teosofia käytännössä tuntuu ensi näkemältä olevan täynnä velvollisuuksia. Kun ihminen tajuaa olevansa yhtä kaiken kanssa ja kun hän sisäistää yleismaailmallisen veljeyden aatteen, velvollisuus muuttuu oikeudeksi palvella ihmiskuntaa.