Käynti Rabindranath Tagoren luona

Muuan ruotsalainen nainen on matkustaessaan Intiassa käynyt ensimmäisen aasialaisen Nobel-palkinnon saajan Rabindranath Tagoren luona Shantiniketanissa eli Rauhanmajassa lähellä Kalkuttaa ja kertoo Idunissa käynnistään tuon suuren runoilijan luona.

En milloinkaan voi unohtaa sitä valtavaa vaikutusta, jonka hänen persoonallisuutensa teki minuun kohdattuani Rauhanmajan herran ensi kerran. Jokaisella kristityllä on luultavasti mielessään kuva Kristuksesta, jollaisen hänen luulemme olleen, ainakin on minulla ollut – ja tämä minun mielikuvani toteutui Tagoressa. Hänen kauniit, puhtaat kasvonsa sielukkaine silmineen, joista loisti hyvyys ja lempeys, kuvastavat ylevää, henkevöityä persoonallisuutta. Tagore on pitkä ja ryhdikäs, hänen ihonsa on auringon paahtama, mutta ei tumma. Hänen pukunsa oli pitkä, suora, raakasilkkinen paita, joka ulottui polvien alapuolelle. Sen alla oli samasta kankaasta tehty tooga, poimutettuna hindulaiseen tapaan, ulottuen puoleen sääreen. Sukkia ja kenkiä hänellä ei ollut.

Tagore on syntynyt 1861, mutta hän näyttää paljon vanhemmalta. Hän on monta vuotta ollut leskenä. Hän asuu nyt, kuten kaikki hindut, yhdessä koko perheensä kanssa, johon kuuluu poika ja pojan vaimo, tytär ja vävy lapsineen, sen lisäksi Rauhanmajassa asuu intialaisia ja englantilaisia filosofeja ja opettajia.

Rauhanmajan rakensi Tagoren isä, Devendranath Tagore. Paikka oli silloin autio, asumaton nummi, ääretön kuten erämaa, joka etäällä yhtyi taivaanrantaan. Devendranath Tagore oli varta vasten valinnut tämän luonnon, joka muistuttaisi hänelle "Äärettömyyttä". Tänne hän vetäytyi mietiskelemään yksinäisyydessä asioita, jotka hän kirjoituksissaan on jättänyt jälkimaailmalle.

Saatuani itseni kuntoon matkan jälkeen istuuduimme kaikki pengermällä oleviin nojatuoleihin kuutamossa keskustelemaan. Ensin tahtoi Tagore kuulla Ruotsista, sen maasta, kansasta, kirjallisuudesta sekä sen kouluista ja kasvatuksesta yleensä. Hänhän ei ollut koskaan ennen tavannut ketään ruotsalaista, ja häntä kiinnosti suuresti se maa, joka oli osoittanut hänelle niin paljon kunniaa ja ymmärtämystä. Hän oletti, että Ruotsin henkisen ilmapiirin ja sydämen täytyi olla laaja nähdäkseen ja ymmärtääkseen eri kansoja, joista ihmiskunta on muodostettu.

Nobel-palkinto oli hämmästyttänyt häntä ja tehnyt häneen valtavan vaikutuksen. Sehän annettiin hänelle vain yhden ainoan kirjan, "Gitanjalin", perusteella. Nimittäin mitään muuta Tagoren kirjaa ei ollut julkaistu englannin kielellä. Hän kirjoitti sen matkallaan Intiasta Englantiin vuonna 1912. Tagore arveli, että Nobel-palkinto oli repinyt alas sen ennakkoluulojen muurin, joka oli erottanut hindulaiset eurooppalaisista, jotka olivat ennen pitäneet itseään paljon värillisiä kansoja etevämpinä.

Tagore puhuu englannin kieltä kuten englantilainen, ja sen vuoksi oli nautinto kuulla hänen selittelevän teoksiaan ja maailmankatsomustaan. Kun hän Gitanjalissa puhuu rakkaudesta, tarkoittaa hän aina rakkautta Jumalaan. Luonnon ihanuus kehottaa ja innostaa rakastamaan Jumalaa, sillä kauneus herättää aina rakkautta. Jumala on rakkaus ja hänestä säteilee rakkautta. Tämä on perusajatuksena kaikissa Tagoren teoksissa.

Nautittuamme illalliseksi kasvisruokia ja intialaisia hedelmiä menimme aikaisin levolle, sillä seuraava päivä oli pyhäpäivä, jolloin oli noustava varhain ylös, sillä jumalanpalvelus temppelissä alkoi kello kuusi.

Aivan lähellä palatsia oleva temppeli on rakennettu valkoisesta marmorista. Marmoripylväitten välissä on värillisiä ikkunoita. Myös lattia on marmorista. Suloiselta tuoksuvia kukkia kasvoi temppelin ympärillä, ja niitä oli myös itse temppelissä. Ennen kuin astumme temppeliin, täytyy meidän intialaisen tavan mukaan riisua kenkämme. Toinen puoli temppelistä on aivan avonainen. Tultuamme sisään huomasimme Tagoren, joka oli polvillaan matolla, kukkien ympäröimänä vaipuneena mietiskelyyn ja rukoukseen. Sanottiin, että hän oli maannut siinä auringonnoususta alkaen. Temppeli tuli vähitellen täyteen kuulijoita ja oppilaita, kauniita nuoria poikia, puettuina erivärisiin toogiin. Temppelissä ei ollut tuoleja, kaikki istuivat jalat ristissä lattialla, ainoastaan minulle levitettiin matto istuimeksi.

Tagore aloitti esitelmänsä istuen lattialla. Puhuessaan hän sulki silmänsä ja huojutti hiljaa ruumistansa. Alussa hän puhui omaa kieltänsä, silloin tällöin huusivat kuulijat jotakin saaden temppelin kaikumaan. Myöhemmin jatkettiin esitelmää englannin kielellä, ja esitelmän aiheena oli maailmansota. Tagore sanoi vakaumuksensa olevan, että sota on Jumalan rangaistus kansoille. Nämä ovat ylpeydessään unohtaneet Jumalan, minkä tähden ne muserretaan ja niitä nöyryytetään kärsimyksillä, joita Jumala on heille lähettänyt. Jokainen ihminen voi ja hänen tuleekin sovittaa nykyiset tapahtumat itseensä. Jokaisen on nöyrryttävä, taisteltava omia huonoja taipumuksiaan vastaan ja tehtävä täydellinen parannus.

Esitelmä teki valtavan vaikutuksen, mutta sanoin ei voi kuvata sitä ylevää ja samalla yksinkertaista tapaa, jolla se esitettiin.

Tagoren uskonto on hänen isänsä perustama Brahma Samaj. Sen perusoppina on usko äärettömään Jumalaan luonnossa ja ihmissielussa. Se vaatii uhrautuvaisuutta ja pitää hyviä teitä – seurauksena uskosta rakkauden Jumalaan – uskonnon korkeimpana ilmaisuna.

Tagorea ihailevat ja kunnioittavat kaikki. Kun ihmiset tapaavat hänet hänen kävelymatkoillaan, kumartuvat he suutelemaan hänen jalkojansa. Suurella nöyryydellä ottaa Tagore aina vastaan heidän kunnianosoituksensa.

Ihanat päivät Tagoren luona kuluivat liiankin pian, ja kun matkani oli päättynyt, tuli Tagore itse saattamaan minua Bhojpurin asemalle. Hän kiitti minua lämpimästi käynnistäni ja antoi minulle muistoksi kuvansa nimikirjoituksineen. Hän antoi palvelijansa auttamaan minua matkalla Kalkuttaan. Tagoren viimeiset sanat hyvästi jättäessäni olivat: "Tervehtikää Ruotsia ja kiittäkää kunniasta, jota se on minulle osoittanut, ja sanokaa, että minä odotan tämän onnettoman sodan loppumista voidakseni tehdä matkan Eurooppaan. – Ennen kaikkea tulen minä käymään Ruotsissa, johon olen sidottu kiitollisuuden ja rakkauden siteillä."

Sunnuntai-lehti 2.4.1916


Etusivu Artikkelit