Maria Rotter

JALOKIVET ELÄVÄT

Tohtori Rotter on itävaltalainen lääkäri, joka on syvästi perehtynyt jalokivien eri ominaisuuksiin. Hän on kirjoittanut niistä useampia kirjoja, joista mm. suomeksi on käännetty "Jalokivien ihmemaailmassa".

On ihmisiä, jotka tietävät tai ainakin aavistavat, että tämän viidellä aistilla tajuttavan maailmamme ohella on olemassa rajaton moninaisuus yliaistillisia maailmoja, jotka suurimmalle osalle ovat salattuja.

Jokaisella metafyysisesti asennoituneella yksilöllä on oma mielialueensa, jonka hän haluaisi tehdä ihmiskunnalle tunnetuksi. Mikä onkaan tällä alueella tuntemattomampi ja kauniimpi kuin "jalokivien ihmemaailma"! Se vastaa ikivanhaa, myös Platonin esittämää korkeinta Ethosta, nimittäin totuutta, kauneutta ja hyvyyttä.

Erikoisen herkkä selvätuntoinen ihminen tuntee jalokivien säteilyn, mutta vielä ei oppineiden ole onnistunut sitä mitata. Jos tässä joskus onnistutaan, on otettu suuri edistysaskel siihen totuuteen, että jalokivet elävät ja kivikunta ei kuulu kuolleeseen materiaan, vaan vie meidät jaloimpien edustajiensa avulla vielä todistamattomaan ja saavuttamattomaan, elävään maailmaan. Tähän on miljoonittain mahdollisuuksia meitä ympäröivien näkymättömien maailmoiden ja voimien piirissä loputtomasti. Tulevalle nk. vesimiehen aikakaudelle jää tehtäväksi tutkia kristallin olemuksen suunnattomia voimakenttiä. Tosiasia — jalokivien ilmennys kristalleissa — on eräs kauneimmista ajallisista ilmennyksistä ja kysymyksessä on tosiaan korkeimmat arvot.

Jo ammoisina aikoina, jolloin vihityt olivat tietoisia jalokivien ylevyydestä ja pyhyydestä, ne kuuluivat jumaluuden ehdottomiin tunnusmerkkeihin. Egyptissä oli jalokivien omistaminen sallittua ainoastaan kuninkaille ja papeille. Myös heidän muumionsa haudattiin niillä runsaasti koristettuina. Oli jumalia esittäviä veistoksia, jotka oli tehty safiireista, smaragdeista ja muista puhtaimmista kristalleista. Vielä nytkin ollaan itämailla tietoisia siitä, että jalokivet eivät ainoastaan ole "jumalallisen puvun" kauneimpia koruja, vaan että ne myös ovat ruhtinaiden perheaarteita, eivät raha-arvoltaan, vaan koska ne läpi vuosituhansien ovat olleet heidän hyvänä haltijanaan. Ei ainoastaan kaukaisessa idässä, vaan myös Vanhassa testamentissa ja juutalaisten vanhassa esoteriassa, näyttelevät jalokivet tärkeätä osaa: Urim Thummim -muodossa [Urim ja Thummim olivat ne salaperäiset arpavälineet, jotka ylimmäinen pappi kantoi taskussa rintansa päällä. Ne käsittivät 12 kiveä. Ne mainitaan Vanhassa testamentissa, esim. 2. Moos. 28:30, 3 Moos. 8:8 ym., 1 Sam. 23:11, 30:8.] esimerkiksi jumalanpalveluksissa ylipapin rintakilpeä koristi 12 jalokiveä. Jokaisella juutalaisten kahdellatoista heimolla oli oma kivensä. Muistamme myös ne 12 jalokiveä, joista taivaallisen Jerusalemin pääportti oli rakennettu. Eivät ainoastaan intialaiset ja kiinalaiset jumalia esittävät kuvat ole vertauskuvallisesti jalokivillä koristetut, myös Marian, jumalan äidin kuvissa käytetään niitä.

Lähi-Idän ja Arabian kautta levisi tieto jalokivien korkeasta, henkisestä arvosta Eurooppaan. Galen, Albertus Magnus, Agrippa von Nettesheim ja ennen muita pyhä Hildegard Bingenistä jättivät perintätietona meille ikivanhan jalokivien arvostamisen. Viimemainitun ylevät sanat kuuluvat kaikessa koruttomuudessaan: "Jumala loi jalokivet, jotta saatana ei saavuttaisi täydellistä herruutta ihmisessä."

Sanotusta käy ilmi, että tieto jalokivien elämästä, voimasta ja ihanuudesta oli hyvin tunnettua menneinä aikoina. Se oli välillä unohduksissa Kali-juugan, mustan aikakauden kestäessä, mutta tulee jälleen tunnetuksi. Ajatelkaamme tässä kohdin myös egyptiläisen kuoleman kirjan lausetta: "Loistava päämäärä edessämme on vain todellisuuden heijastusta takanamme." On olemassa erilaisia näkökohtia, jotka antavat valittamisen aihetta materiaalisen aikakautemme alennustilassa, mm. jalokivien arvostamisen vain rahallista etua silmälläpitäen. Jos ei olla tarpeeksi varakkaita, hankitaan epäaitoja, jäljiteltyjä jalokiviä. Ainoa näennäisesti sielullinen yhteys jalokiviin on nykyään vain harhaluulossa, uskossa ns. kuukausi-kiviin. Ihmisellä ja jalokivellä täytyy olla toisiaan vastaavat värähtelyt, jotta jälkimmäinen saattaisi vaikuttaa elämään hyvänä ystävänä. On harhaanjohtavaa ajatella, että jokaisen kauriinmerkeissä syntyneen — joulukuun 21. ja tammikuun 21. välisenä aikana — tulisi pitää valkoista meteoria, kuten nurinkurisella tavalla sanotaan. Tälle vallattomuudelle on ominaista, että jokainen kirja, joka sellaista rikkiviisautta saarnaa, mainitsee toisia kiviä, joita pidetään esim. germaaneille, slaaveille, romaaneille jne. erityisen sopivina. Tässä kohtaamme jälleen vanhan totuuden: "Siellä, missä ei ole enää uskoa, alkaa taikausko."

On olemassa ihmisiä, jotka ovat erityisen herkkiä kivi- ja ihmisvärähtelyille; he tietävät, mikä kivi kuuluu kullekin. On myös ihmisiä, joilla vielä on jäljellä niin paljon intuitiota, että he tuntevat, tekeekö jonkin kiven kantaminen heille hyvää tai pahaa, ja onko sitä kannettava tai heitettävä pois. Näiden jumalallisten lemmikkien eräs kauneimmista ominaisuuksista on: ei ole mitään huonoja jalokiviä! Se, että tiettyyn asteeseen saakka on onnettomuus-kiviä, perustuu siihen, että on kiviä, jotka elävien ominaisuuksiensa vuoksi omalla värähtelyllään saattavat turmella ihmisiä, joilla on huono värähtely tai että niiden värähtely on vastakkainen, siis vihamielinen, kantajan värähtelylle, mitä käytännössä tuskin koskaan esiintyy.

Miten on mahdollista tunkeutua "jalokivien ihmemaailmaan"? Kuten edellä on mainittu, on kaksi tietä lähestyä näitä eläviä muotoja. Ensimmäinen tie, joka vetoaa nykyiseen tieteeseen ja jota valtaosa ihmisistä käyttää, johtaa pois jalokivien tuntemuksesta, koska ei ole, eikä tule koskaan olemaan mitään järjenmukaista tietä niiden ymmärtämiseen. Todelliseen tietoon tullaan vain sen rakkauden avulla, josta apostoli Paavali sanoo: "Vaikka minä puhuisin enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, niin minä olisin vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen." Ei tarvita joogaharjoituksia, jotka oikeastaan eivät ole sopivia eurooppalaiselle. Ei myöskään tarvita paljon aikaa, jota meiltä tänä kiireen aikakautena puuttuu. Meidän on yhä uudelleen rakkaudella syvennyttävä katselemaan jalokiveä, jota kannamme. Niin siitä tulee "oma" kivemme ja meidän välillemme kehittyy kohtalonomainen yhdysside. Jos joku on täysin epätietoinen siitä, mitä kiveä hänen tulisi kantaa, tarttukoon hän vitkastelematta ametistiin. Tämä jalokivi, etenkin jos sillä on syvän violetin väri, joka osoittaa sen itämaisesta alkuperästä, vastaa henkisen hierarkian seitsemättä sädettä, hierarkian, jonka salaiseksi tehtäväksi on annettu tulevana aikakautena ihmiskunnan ohjaaminen. Kuten historiasta ja legendoista tiedämme, on ametisti rakastavaisten ja henkisen johtamisen kivi, joka läpi vuosisatojen on ollut piispain sormusten kivenä. Ilman minkäänlaisia "kouristuksia", joita yleensä okkultisissa harjoituksissa on vältettävä, jatkuu kanssakäymisemme lemmikki-kivemme kanssa unimaailmassamme. "Taikausko" tullaan heti alusta alkaen hävittämään: joku mies tai pikku nainen ei kykene elvyttämään kiviämme. Eläin-, kasvi- ja kivikunnassa hallitsee ryhmäsielu, joka saa ilmennyksensä yhä korkeimmissa olioissa, joita hallitsee Dhyan Chohan, joka on osallistunut ihmiskunnan hallitsemisen ja ilmenemisen ohella maapallon luomisen ja säilymisen johtoon. Yksityisten jalokivien, niiden kristallien, samoin kuin niistä hiottujen koristekivien suhde niiden ryhmäsieluun inhimillisen ruumiin kanssa voidaan ehkä saada vastaamaan toisiaan.

Tämä on muodostunut lähes neljästä triljoonasta solusta, joissa kaikissa on elämää, mutta vasta ihmisolennon ylimmän tahdon avulla niistä tulee oikealla tavalla eläviä, henkisiä ja ohjattuja. On otettava huomioon, että kysymys on vain eräästä vastaavaisuudesta, sillä ametistin suhde sormukseesi, sen ryhmäsieluun sekä suhde ihosolun ja aivojen välillä eivät ole ilman muuta toisiinsa samaistettavissa.

Jalokivien merkitystä ja käyttöä koskevia kirjoja on äärettömästi, ja tarvitaan tehokasta koulutusta, jotta pystytään erottamaan "jyvät akanoista". Koska jalokivien värähtely oikein käytettynä hienosyiselle ruumiille on hyvästä, jopa erinomaista, täytyy jokaisessa lapido-terapiassa (= parantaminen jalokivien avulla) menetellä hyvin yksilöllisesti, jolloin ylimpänä peruslauseena on: Jokaiselle ihmiselle oikea kivi. Lisäksi tulee vastaava asennoituminen mahdolliseen ruumiilliseen ja sielulliseen sairauteen. Jospa magnetismilla parantajat tietäisivät, miten paljon he voivat vahvistaa käsiensä parantavaa voimaa liittämällä niihin jalokivien vastaavan voiman.

Lapido-terapian renessanssi on säilytetty tulevaisuutta silmällä pitäen; tosin voi jokainen, jolla on uskoa ja rakkautta, tehdä kipuja lieventäviä sivelyjä sormuksensa ametistilla.

Vielä eräs seikka on tärkeä ihmisen ja jalokiven välisessä suhteessa, nim. hionta. Varhaisemmalla keskiajalla käytettiin Euroopassa jaloja kiviä vain kiillotettuina ja ennen kaikkea kirkollisten juhlamenojen ja esineiden koristeina, mutta vähitellen tuli jalokivien hionta tunnetuksi itämailta käsin. Hollantilaiset toivat siirtomaistaan alkuaikoina intialaisia, jotka opettivat heille hionnan itämaisen tavan. Se on hämmästyttävästi säilynyt peruspiirteeltään samanlaisena meidän aikoihimme asti. Vastaavan hionnan avulla ilmenee kiven olemus helpommin, samoin kuin ihmisen ja kiven välinen suhde helpottuu. Sen, jolla on ollut tilaisuus verrata itämailla ja Euroopassa hiottuja kiviä, täytyy todeta hionnan suuri eroavaisuus. Meillä hiotaan optisia tarkoituksia silmälläpitäen, kun taas itämailla pyritään saamaan näkyviin kiven sielullista heijastusta.. Kaikessa hionnassa on meillä määräävänä nk. briljantti-hionta; itämailla on pidetty parhaimpana ja tullaan edelleen pitämään nk. paksuhiontaa sekä varmoissa siihen sopivissa kivissä n. cabochan-hiontaa. [Luonnollisen muotonsa mukaan kiillotettu tai tahkottu pyöreä jalokivi.] Useat, erikoisen kallisarvoiset jalokivet, kuten esim. tähtisafiiri kasvaa puolipallon muotoon ja joutuu vain kiillotetuksi. Hionnan suhteen emme kuitenkaan saa olla levottomia, vaan meidän tulee tietää, että myös meillä on hyviä hiojia, jotka intuitiivisesti antavat jalokiven muodolle sitä vastaavan hionnan.

Kahdessa salatussa maailmassa, vajonneessa Atlantiksessa ja Aghartassa, joka sijaitsee maapallomme sisuksessa, näyttelivät ja näyttelevät jalokivet paljon tärkeämpää osaa kuin meillä nykyään on asianlaita. Jumaluus käyttää itse hyväkseen jaloimpien lastensa värähtelyä jumalallisen ja inhimillisen maailmojen välittäjänä. Luoksepääsemättömillä ja "eristetyillä" Himalajan alueilla saattavat jalokivikristallit saavuttaa jättimäisiä kokoja. Ei ole ihme, että nykyisin kaikissa jalokivikaivoksissa löydetään paljon vähemmän ja pienempiä jalokiviä kuin varhaisimpina aikoina, koska niiden löytäminen riippuu koko ihmiskunnan värähtelystä, joka tällä hetkellä ei vastaa kristallien värähtelyjä. Vaikka, tai oikeimmin koska ihmiskunta on jälleen ylös ja alas kulkevassa kehityksessään joutunut negatiivisille vaikutuksille alttiiksi, emme siitä syystä saa joutua epätoivoon, vaan jokaisen meistä on tultava positiiviseksi säteilykeskukseksi ja sellaisiksi, jotka liittyvät yhteen jalokivien maailman kanssa.

Suomennos J. K.

elonpyörä — 1959 n:o 1


Etusivu Artikkelit