Sari Joutsimäki

TODELLISUUS — ONKO SITÄ OLEMASSA?

Henkisen Tien kulkijan kuulee silloin tällöin puhuvan "todellisuudesta". Millainen tämä kulkijan todellisuus on ja mitä se sisältää? Onko tämä todellisuus erilainen kuin se missä jo elämme?


Akateemikko, professori Georg Henrik von Wright on kirjassaan "Tieto ja ymmärrys" (1999) tarttunut henkisen alueen ilmiöihin seuraavalla tavalla: "Sitä vastoin voidaan sanoa, että teknologian ja teollistumisen vaikutusten kaksitahoisuus on johtanut johonkin mitä voitaisiin nimittää aikamme ’järjen kriisiksi’. Se ilmenee erilaisina antirationalistisina protesteina, taikauskoisina kuvitelmina kohtaloamme ohjaavista ’yliluonnollisista’ voimista ja mahdeista sekä erilaisina oikeaan elämäntapaan johdattavina ’viisausoppeina.’"

Miten edelliseen väitteeseen tulisi reagoida? Yhden Suomen kansainvälisesti arvostetuimman filosofin väitettä on hankala tai edes turha lyödä lyttyyn vain sanomalla, ettei hän ymmärrä henkisiä lakeja tai ettei hänellä ole riittävästi tietoa. Mutta mistä tiedämme kenenkään toisen tiedon määrää ja sen laatua? Usein sanotaan "että tieteellisen maailmankuvan omaavat ihmiset eivät vielä tiedä aineellisen maailman takana vaikuttavista voimista" tai muuten painetaan villaisella oman käsityksen vastaiset väitteet. Tämä saattaa johtaa erilaisten käsitysten väliseen taistoon, jolloin se mitä henkisen Tien kulkija koettaa välttää tuleekin eteen toista kautta. Emme yksinkertaisesti voi jättää huomioimatta kenenkään mielipidettä, tutkimustuloksia tai uusia tietoja, muutoin joudumme ojasta allikkoon sanoessamme, että tieteen paradigmat eivät suvaitse henkistä näkemystä oman maailmankuvansa sisään. Hyväksymmekö me tieteellisen tiedon osaksi maailmankuvaamme? Onko niin, että se mistä muita syytämme tai kritisoimme löytyykin takapihaltamme?

Mitkä ovat perustelut omaa maailmankuvaa puolustettaessa? Hyvin usein ne nojautuvat uskoon, uskomuksiin ja perustelemattomiin väitteisiin, joten niihin päästään hyvin helposti kiinni kritiikin kynsin. Myös henkisen Tien kulkijan on hyvä oppia tunnistamaan, tuntemaan ja perustelemaan rationaalisesti käsityksiään. Vain tällä tavoin henkinen tieto saa sille kuuluvaa arvostusta ja tukea. Kysymys ei ole ainoastaan siitä miten muut lähestyvät meitä, vaan myös siitä miten lähestymme muita. Monasti suurin ongelma onkin yhteisen kielen puuttuminen: puhutaan samasta asiasta ja kiistellään siitä, koska ei ymmärretä toista. Tosiasiassa tuntuu siltä, että ongelmana eivät ole itse asiat vaan kyky tai tahto ymmärtää toista osapuolta eli eräänlainen "linnoittautuminen" omien käsitysten linnakkeeseen. Vuorovaikutus erilaisten näkemysten välillä on yksi keino poistaa epäluuloisuutta ja vaihtaa tietoja.

Henkisen alueen piirissä saattaa olla myös käsityksiä, että jokin tai jotkin asiat tai tahot vain muuttavat elämämme laatua ilman, että ihminen voi siihen itse vaikuttaa. Jos henkistä aluetta ei ymmärretä tai sitä väheksytään, tässä on yksi syy. Voiko ihmisen elämässä olla pelkästään sellaista, mikä on vain annettua? Kaikkeen ihmisen todelliseen kehitykseen kuulu myös kriittinen suhtautuminen elämän eri puoliin huolimatta niiden arkipäiväisyydestä tai uskomattomuudesta. Onko oman kulttuurimme tila enemmänkin tuotetta siitä, ettemme enää elä nykyhetkessä tässä ja nyt tiedostavina kuin siitä, että tieteellinen maailmankatsomus hallitsee? Olemme monissa asioissa vierittäneet vastuun ’joillekin muille’, joita ilmantuu elämäämme yhä enemmän. Jos emme pysty olemaan vastuussa omassa elämässämme tapahtuvista asioista, kuka sitten on vastuussa? Valtio? EU? Maailma? Valkoinen Veljeskunta? Omalta osaltaan eräänlainen eskapismi on vallannut mieliä ja koetamme päästä irti velvollisuuksistamme ja vastuistamme mitä erilaisemmilla tavoilla. Toimiiko henkisen Tien kulkija näin?

Eräänlainen kurkistus elämäämme on yksi viime syksyn katsotuimmista elokuvista, nimeltään Matrix. Siinä koneet olivat ottaneet vallan maailmassa (tämä on suosittu näkymä scifi-kertomuksissa) ja ihmiset toimivat eräänlaisissa kasvatuskennoissa lähinnä vain energiantuottajina. Mutta mikä oli Matrix? Se oli keinotodellisuus, jonka koneet olivat luoneet ihmisiä varten, jotta he eläisivät tyytyväisinä ja onnellisen tietämättöminä ikään kuin unen maailmassa. Onko tilanteemme täällä ja nyt samantyyppinen? Ja miten päin tämä tietoisuus on — kenellä on oikeaa tietoa todellisuudesta? Kuka on se, joka kulkee unessa?

Tämän hetken henkiseen tietoon katsotaan usein kuuluvan intuition ja sydämen tiedon korostus. Puhutaan järjen ja sydämen tiedon yhdistämisestä, joka minulle tarkoittaa tieteen ja henkisen tiedon yhdistämistä, ihmisen käsittelemistä kokonaisuutena osana kaikkeutta. Tietoa ihmisen kehittymisestä voidaan saada vain tutkimalla niitä ilmiöitä ja tilanteita, joihin ihminen elämässään joutuu tai kokee ilman ennakko-oletuksia. Henkisen tiedon alueella tämä tutkimus on toistaiseksi vielä vähäistä, vaikka jo omien henkisten kokemusten tutkimuksen kautta voi päästä selville siitä, minkälainen henkinen tieto todella on henkistä tietoa ja mikä on normaalia ihmisen elämään kuuluvaa kehitystä. Nykyinen tajunnantutkimus ja aivotutkimus ovat esimerkkejä niistä tieteen alueista, joiden edes osittainen tuntemus antaa uusia virikkeitä ja näkökulmia henkisen Tien kulkijalle.

Tiede ja henkisyys eivät ole vastakkaisia. Niillä on molemmilla pyrkimys ihmisen tietoisuuden laajentamiseen ja tiedon lisäämiseen. Se, mikä tieto on oleellista ja mikä todella parantaa elämäämme, onkin sitten toinen juttu.

Uusi Safiiri 1 / 2000


Etusivu                    Artikkelit