Sauli Siekkinen

Ishvara-Pranidhana

Sanalle Ishvara on löydettävissä seuraavat kolme määritelmää vanhoista intialaisista teksteistä: "Tämä Ishvara hallitsee kaikkea, on ihmisen ymmärryksen yläpuolella ja korkeimman myötätunnon ruumiillistuma." [Sa ishvara anirvacaniiyah paramapremasvarupah], "Ishvara pitää koko maailmankaikkeuden toiminnassa." [Ishvaro sah jagatkartta] ja "Ishvara on erityinen purusa, joka on kärsimyksen, toiminnan, toiminnan tulosten ja vastavaikutusten ulottumattomissa." [Klesha-karmavipakashayaihaparamristah purusavishesa ishvara. – Joogasutrat 1:24] Sana Ishvara voidaan hyvin kääntää Jumalaksi, joskin länsimainen termi tuo mielleyhtymän johonkin ihmisen kaltaiseen, ihmisestä erilliseen olentoon, joka vain on luonut maailman. Intialainen sitä vastoin ymmärtää Ishvaran jatkuvan yhteyden jokaiseen yksilölliseen minään, ikään kuin jälkimmäiset ovat vain pisaroita suuressa valtameressä, joka kokonaisuudessaan on Ishvara. Ishvara on myös jokaisen yksilön päämäärä, kaikkitietoisuus, josta rajatut yksilöt alun alkaen ovat irtaantuneet. Teosofeille Ishvara on Logos, kolminainen, ilmentyneen kaikkeuden yläpuolella oleva tietoisuus, josta niin yksilöllisyyden muodostavat monadit kuin koko maailmankaikkeus ovat lähtöisin kuin kipinät suuresta tulesta.

Ishvaran sanotaan ilmestyvän guruna. Suuresta myötätunnosta kärsiviä ja aineeseen sidottuja eläviä olentoja kohtaan Ishvara ilmestyy aikakausi toisensa jälkeen Buddhana ja Valkoisen Veljeskunnan hierarkiana, joka ottaa vastuun koko planeetan henkisestä kehityksestä ja osoittaa tien elävien olentojen kärsimyksen lopettamiseen. "Siunatakseni hyväntekijöitä, tuhotakseni väärintekijät ja palauttaakseni oikeamielisyyden Minä ilmestyn ajasta aikaan." [Paritranaya sadhunam vinasaya ca dusk tam dharma-samsthapanarthaya sambhavami yuge yuge. – Bhagavad Gita 4:8]

Pranidhana

Pranidhana on vaikeammin määriteltävissä. "Aine on katoavaista ja sitä hallitsee yksi, muuttumaton ja kuolematon henki. Ihminen voi voittaa harhan ja saavuttaa hengen abhidhyanan ja oikean toiminnan kautta." [Ksaram pradhanamamritaksaram harah ksaratmanaviishate deva ekah, tasyabhidhyanat yojanat tattvabhavat bhuyashcante vishvamayanivrittih.] Kaikki ilmennyt on myös katoavaista. Millä on alku, sillä on myös loppu. Siten mikään ilmennyt ei voi taata ihmiselle kuolemattomuutta. Ruumis, mieli, ajatukset, uskonnot, kaikki ne muuttuvat ja lopulta häviävät. Ainoastaan henki on kuolematon. Tuo henki tiedostaa aineen muuttumisen aivan kuin katulampun valo valaisee sen alla liikkujat. Itse valo pysyy paikoillaan eikä muutu. Sen läsnäolo mahdollistaa kuitenkin näkemisen ja liikkumisen kadulla. Tämä henki on Ishvara, maailman ja sen toiminnan yläpuolella oleva tietoisuus, joka samalla on kaiken alkulähde ja päätepiste. Kaikki olennot, tähdet, planeetat ovat olemassa, koska Ishvara on läsnä maailmankaikkeudessa. Ishvara pitää ne liikkeessä, muttei kuitenkaan ole itse sidottu toimintaan tai sen karmallisiin vastavaikutuksiin.

Abhidhyana

Yojanat tulee samasta kantasanasta kuin jooga ja merkitsee yhdistymistä. Ihminen yhdistyy Ishvaraan abhidhynan ja oikean toiminnan kautta. Abhidhyana sisältää kaksi menetelmää, pranidhanan ja anudhyanan. Anudhyanan henki on ilmaistu säkeessä: "Vaikka kaikkein paheellisin ihminen palvoo Minua keskittyneellä mielellä, häntä on pidettävä pyhimyksenä oikean päätöksensä vuoksi." [Api cet suduracaro bhaj ate mam ananyabhak, sadhur eva sa mantavyah samyag vyavasito hi sah. – Bhagavad Gita 9:30] Anudhyana tarkoittaa mielen keskittämistä Ishvaraan mistään ulkoisesta välittämättä. Ihminen voi olla täysin paheellinen ja yhteiskunnan tuomitsema, mutta suhde Ishvaraan on hänen henkilökohtainen asiansa. Mikään ulkoinen ei saa vaikuttaa siihen. Juutalaisen filosofin Martin Buberin mukaan ihminen on kahdenlaisessa dialogissa, vuoropuhelussa ihmisten kanssa ja vuoropuhelussa Jumalan kanssa. Nuo kaksi ovat täysin erilaisia. Se mitä ihmiset sanovat tai millaisena he häntä pitävät, ei vaikuta hänen suhteeseensa Jumalaan. Yhteiskunta voi tuomita ihmisen, mutta Jumalan silmien edessä hän on aina samanlainen, valonkipinä, joka on luonnoltaan yhtä Jumalan kanssa. "Hän näkee muurahaisen, hyttysen, suuren mammutin ja kolme maailmaa samanarvoisina." [Sama plushina sama mashakena sama nagena sama ebhistribhirlokaih.] Kasti, ihonväri, sivistys tai yhteiskunnallinen asema ei vaikuta ihmisen jumalsuhteeseen. Ishvara on henki ja näkee ihmisen sisältä käsin tämän tietoisuuden ytimestä monadin kautta. Ihmiselle toiset olennot ovat valtavan suuria, toiset taas erityisen tärkeitä. Ishvaralle kaikki olennot koosta riippumatta ovat vain tietoisuuden kipinöitä.

Itämaisten kirjoitusten mukaan ihmisen mieli liikkuu tuhanteen suuntaan. Mieli voidaan kohdistaa sisäisiin ajatuksiin tai vaihtoehtoisesti ulkoiseen maailmaan. Mieltä suuntaavat myös tunteet. Viha kohdistaa mielen yhteen kohteeseen, rakkaus taas toiseen. Kateus suuntaa sen yhtäälle ja pelko toisaalle. Ihminen voi myös suunnata pelkonsa eri aistien kautta. Pelottava näkymä ja pelottava ääni ovat eri asia. Pelon voi myös haistaa esimerkiksi savun tai myrkyllisen kaasun hajuna. Teknistä prosessia, jossa ihminen irrottaa mielensä aisteista, tunteista ja ajatuksista ja kohdistaa sen yhteen pisteeseen, kutsutaan pranidhanaksi. Ishvara-pranidhana tarkoittaa tilaa, jossa ihminen kohdistaa mielensä yksin Ishvaraan. Pranidhana on prosessi ja anudhyana on tunne. Anudhyanan pitää elävöittää pranidhana, silloin Ishvara-pranidhana on menestyksekästä. Huolimatta kaikista vastoinkäymisistä, ulkoisesta paineesta ja paheksunnasta ihmisen pitää pitää mielensä keskitettynä Ishvaraan. Tämä on todellista Ishvara-pranidhanaa.

Tattvabhava tarkoittaa kaiken näkemistä yhtenä. Jokaista toimintaa suorittaessaan ihminen näkee saman olemuksen kaikkien muotojen takana ("tat" tarkoittaa "se" – "Tat tvam asi" – sinä olet se, sinä olet Brahman). Puhuessaan toiselle ihmiselle, hän näkee tässä ihmisessä Jumalan ilmennyksen. Auttaessaan toista hän tuntee auttavansa Jumalaa. Tällöin ihmisen toiminta puhdistuu. Hän ei voi tehdä mitään väärää, sillä hän näkee Jumalan kaikkialla, jokaisen teon vastaanottojana. Jumalan, Brahman, näkeminen kaikessa ulkoisessa toiminnassa on brahmacharya, yaman neljäs periaate. Ainoastaan erillisyys saa ihmisen vihaamaan toista ja valehtelemaan toiselle. Jos hän todella kokisi, että nuo ihmiset, joita hän kohtelee kaltoin, ovat saman Ishvaran ilmennystä sekä ruumiiltaan, sielultaan ja kuolemattomalta monadiltaan, hän muuttaisi käyttäytymistään täysin. Erillisyyden harhan kadotessa ihminen saavuttaa jälleen yhteyden Ishvaraan. Tämä on Ishvara-pranidhana sanoissa, teoissa ja sisäisessä meditaatiossa.


Etusivu Artikkelit