Ch. B. N.

Terveys, sairaus ja ravinto (IV)

Virallisen lääketieteen rinnalla ovat jo vuosisatoja kulkeneet ihmisen terveyttä ja sairautta koskevat ns. okkultiset käsitykset. Tässä artikkelissa tarkastellaankin otsikossa mainittuja asioita okkultismin kannalta.

Otettakoon ensin tutkimuksen kohteeksi kysymys: Mistä sairaus johtuu? Perustekijänä voidaan pitää menneisyydestä tuotuja taipumuksia ja tottumuksia, joiden johdosta ihminen on nyt terve, sairauksille altis tai sairas. Ihmisen sielullista olemuspuolta elämässä ovat muokanneet tunne, mielikuvitus, ajatus ja teot. Ne muuntavat jatkuvasti sielua, joka puolestaan on vuorovaikutussuhteessa kehoon. Voimme ottaa esimerkiksi henkilön, joka hengittää huolimattomasti.1 Silloin elimistö ei saa tarpeeksi happea, jolloin se riutuu ennen aikaisesta ja ihminen joutuu huolimattoman hengityksensä vuoksi ennenaikaiseen hautaan.


1 Fysioterapia näyttää opettavan palleahengitystä. Tämä hengitystapa ei ole kyllin tehokas, koska keuhkojen yläosan uloimmat sopet jäävät surkastumaan. Intialaisten joogien vuosituhantinen hengitysoppi opettaa toisin. Ensin pitää vetää ilmaa pallean ja kylkilihasten avulla keuhkojen alaosaan, sitten keuhkojen keskiosaan ja lopuksi rintalihasten avulla yläosa täyteen viimeistä sopukkaa myöten. Kun käytetään syvähengitystä, niin vähitellen rinnan yläosa laajenee, joten sinne sopii paljon ilmaa. Ihminen voi myös opetella hengittämään harvaan, vaikka taito onkin kovan työn takana. Mutta kun ajatellaan ihmistä ikuisuusolentona, tiedetään, ettei mikään ponnistus mene hukkaan. Intian korkeimmat joogamuodot eivät suosittele hengityksen pidättämistä, koska se "tappaa elonhenkäyksen", sanoo Bhagavad-Gita.


Kun siis ihminen tässä elämässä hengittää pinnallisesti, eikä käytä keuhkojen koko tilavuutta, useimmat ihmiset tekevät juuri näin. Tällöin ei voi olettaa, että seuraavassa elämässä tämän virheen tehneelle sattuisi sellainen ihme, että ylhäinen jumalolento lahjoittaisi hänelle keuhkot, jotka puhaltaisivat kuin höyryveturi tai Ilmarisen pajan palkeet tuulten niitä Sammon taonnassa lietsoessa. Kun näitä asioita ryhtyy miettimään käy ilmeiseksi, ettei ihminen saa mitään lahjaksi, vaan hän on hankkinut kaikki kykynsä edellisten elämien toiminnalla ja ponnistuksilla. (Usko jälleensyntymiseen ei sentään ole välttämätön terveyttä etsiessä.) Tuntuu sen vuoksi johdonmukaiselta, että ihminen hengittää niin kauan huolimattomasti, kunnes hän opettelee oikean hengityksen vaikeasti opittavan taidon. Ei ole liioin oletettavissa, että urheilija, joka rikkoo maailmanennätyksiä, olisi yhdessä elämässä voinut kehittää itselleen "teräksisen" kehon. Luonnollisemmalta tuntuu ajatella, että hän on monessa elämässä uhrannut vapaa-aikansa urheilulle, kunnes huippukunto lopulta on saavutettu.

Mutta jos ajattelemme parantumattomia sairauksia, ovat niiden aiheuttajina menneiden elämien teot. Raamatun sanoilla sanottuna: Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Pahaa tehdessään ihminen häiritsee luonnon sopusointua, jonka seuraukset luonnon erehtymättömät lait palauttavat hänelle sairautena. Kun edellä käyneet syyt ovat tuottaneet ihmiselle vaikean sairauden esim. kymmeneksi vuodeksi ja kun se on loppuun kärsitty, niin voi olla, että ihminen ei parannu, ellei hän tapaa lääkäriä tai parantajaa, johon hän uskoo. Uskon merkitys onkin ratkaiseva. Kun Jeesus paransi sairaan, niin hän sanoi: "Uskosi on sinut pelastanut. Syntisi ovat anteeksiannetut. Mene äläkä enää tee syntiä." Kahdesta viimeksi mainitusta lauseesta selviää, että synti oli aikaansaanut sairauden. Hän paransi sellaisiakin, jotka syntymästään asti olivat olleet sairaita. Niissä tapauksissa synti oli tehty jossakin edellisessä elämässä.

Vaikeimmissa sairauksissa on aina mukana sielullisia tekijöitä. Paavali sanoo: "... sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomiokseen. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon sairaita ja heikkoja." (I Kor. 11:29-30). Mitä Paavali tarkoittaa Herran ruumiilla? Hän ei selitä asiaa eivätkä liioin Raamatun tietokirjat. On siis etsittävä ratkaisua jostain muusta uskonnosta. Intialaisessa pyhässä Taittiriya Upanishad -teoksessa Varuna-jumalolento opettaa poikaansa Bhrigua, että "Brahman (aurinkojumaluuden kolminaisuuden ensimmäinen persoona) on läsnä olevana sekä aineessa että hengessä. Ruoka, jota syömme ja ilma, jota hengitämme ovat Brahmanin pyhiä muotoja... Ravinto on Brahman, sillä ravinnosta syntyvät kaikki tämän maailman olennot, ravinnosta ne elävät ja kuoltuaan ne tulevat taas toisten olentojen ravinnoksi. Meidän ei pitäisi puhua pahaa ravinnosta eikä heittää pois ruokaa. Meidän ei pitäisi käännyttää pois ketään, joka tulee pyytämään ruokaa."

Molemmat pyhät kirjat haluavat siis opettaa, että meidän ei pitäisi lörpötellä syödessämme, vaan muistaa kiitollisina niitä pyhiä olentoja, jotka kasvattavat meille ruuan ja valmistavat veden sekä hengittämämme ilman. Esi-isämme suhtautuivat asiaan oikein, he lukivat ruokarukouksen ennen kuin aloittivat syönnin. Mainitut kirjat opettavat, että ihminen syö joko terveyttä tai sairautta. Kirkonmiehet taas selittävät, että vain leipä, joka nautitaan Herran pyhällä ehtoollisella, on Herran ruumis. Selitys ei vaikuta oikealta verrattuna Paavalin sanontaan, sillä ehtoollisleipä syödään pyhitettynä, so. rukousten ja muun sanavuolauden keralla.

Ihminen ei juuri harrasta ns. ehkäisevää sairaanhoitoa, eikä hän ota etukäteen selvää asioista. Kuukausittain ilmestyy useita julkaisuja, joissa arvottoman tekstin joukossa on sangen viisaitakin neuvoja. Ihmiset lukevat niitä ja unohtavat ne. Kun ihminen sairastuu, silloin vasta tulee hätä käteen. Silloin kyllä mennään lääkärille, mutta sairaus saattaakin olla niin vakava, että se aiheuttaa parantumattomia vaurioita. Lääkärit ovat voimattomia nykyisen potilastulvan edessä. Heillä ei ole aikaa lähteä selvittämään niitä epäterveellisiä elämäntapoja, jotka ovat voineet johtaa ko. sairauteen.

Kun lääkäri on tehnyt tutkimuksensa, hän antaa lääkemääräyksen ja ehkä jonkun neuvon mutta usein vain ensin mainitun. Jos potilas ennen sairastumistaan on jännittänyt tunteitaan ja ajatuksiaan niin paljon, että hän on nukkunut huonosti, on tuloksena sairaus. Kun hän ajaa yksinomaan autolla unohtaen ruumiin liikunnan, voi hän sairastua. Samoin jos hän on raittiissa ilmassa päivittäin liian vähän, on tuloksena sairaus, tai jos hän syö liikaa tai sopimatonta ruokaa, niin hän ennemmin tai myöhemmin sairastuu. Lääkäriltä lähdettyään potilas menee apteekkiin ja ostaa lääkkeet, usein myrkkypillereitä. Näiden lääkkeiden pitäisi nyt parantaa liikunnon puutteesta johtunut heikkous, raittiin ilman puutteesta aiheutunut kehon heikentynyt toiminta, tuhota tunteiden ja ajatusten valmistamat2 myrkyt, palauttaa järjestykseen koko sielun ja ruumiin talouden sekasorto ja mikä tärkeintä, lääkkeiden pitäisi lisäksi lahjoittaa potilaalle se jumalallinen elämä, jonka hän on menettänyt. Voiko kukaan järkevä ihminen uskoa, että nuo pillerit voisivat aikaansaada sellaisia luonnonvastaisia ihmeitä?


2 Psykologinen kirjallisuus selostaa, että suru, viha, ahneus ym. negatiiviset ominaisuudet valmistavat vastaavanlaisia aineita kehossa.


Ravinto

Ravintoa tutkivat tiedemiehet sanovat, että ihmisen tulee syödä mahdollisimman monipuolista ravintoa, jossa on riittävästi kaikkia tunnettuja vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita. Useat selittävät, että mitä monipuolisempaa ravinto on, sen parempi ihmiselle. Mitenkähän lienee? Otetaan pari esimerkkiä eläimistä ja kasveista. Lehdissä selostettiin hiljattain, että eräät länsimaiset lääkärit kokeilivat ravinnon vaikutusta hiiriin. He antoivat monipuolista ja vitamiinirikasta ravintoa hiiriryhmälle. Toista ryhmää he ruokkivat puutteellisella vitamiiniköyhällä ravinnolla. Kokeet kestivät vuosikausia. Tulos oli hämmästyttävä. Puutteellisella ravinnolla ruokittu ryhmä tuotti elinvoimaisempia yksilöitä. Venäläinen puutarhuri Mitshurin saavutti tämän vuosisadan alkupuolella kuuluisuutta kasvien jalostajana. Aluksi hän istutti puutarhansa hyvämultaiseen peltomaahan. Mutta siinä kasvoi, kuten hän sanoi, "herraskakkaroita". Kasvit eivät kestäneet pitkäpoutaisia kesiä eivätkä ankaria pakkastalvia. (Viime sotien aikaiset ankarat talvet palelluttivat suuren osan omenapuista Suomessa.) Niinpä hän istutti kasvinsa erämaahan, jonne kantoi ne selässään. Monen katselijan suu taisi mennä pilkalliseen hymyyn heidän ihmetellessään ukon touhuja. Mutta Mitshurin kasvatti puita, jotka menestyivät Venäjällä niin pohjoisessa, ettei siellä ennen ollut omenapuu elänyt. Kun hänen jalostamansa puut joutuivat kamppailemaan heikkomultaisessa ja ravintoköyhässlä maassa, niistä kasvoi sitkeitä yksilöitä. Herraskaisuus oli voitettu.

Onko ihminen erilainen kuin kasvit ja eläimet, vai vaikuttavatko häneen samat luonnonlait eri tavoin? Tässä pari kysymystä ravintotutkijoiden ratkaistavaksi. Mainittakoon vielä, että eivät tainneet muinaisen Spartan kasvatuskouluissa ruokapöydät notkua ylenpalttisten liha- ym. herkkujen painosta, koska historia kertoo, että nuorukaiset varastivat itselleen ruokaa tavallisten päiväannostensa lisäksi. Mutta historia kertoo myös, että Spartan pojista tuli melkein voittamattomia sotureita.

Mutta kunnes tieteellinen tutkimus selvittää perin pohjin, kuinka paljon ja mitä ravintoaineita ihminen kullakin ikäkaudella tarvitsee, on viisainta syödä monipuolista ruokaa. Lehtivihreä, kasvikunnan veri, näyttää olevan erikoisen tärkeä. Se lienee tärkeä aineosa luuston muodostuksessa ja sen normaalitoiminnoissa. Tieteellinen tutkimus toteaa, että mm. keripukki syntyy C-vitamiinin puutteesta ja että askorbiinitabletti on C-vitamiinia synteettisesti valmistettuna. Jos tämä väite on tosi, on lehtivihreässä vielä jokin keksimätön aineosa, joka erikoisesti vaikuttaa luustoon. Henkilöt, jotka olivat rintamalla viime sodissa, muistavat, että armeijan ylin johto antoi määräyksen, että jokaisen on syötävä joka päivä askorbiinitabletteja. Myös keittäjien oli pantava niitä säännöllisesti ruokaan. Siitä huolimatta esim. kirjoittaja sai lievän keripukin. Eräät kehon luut tulivat aroiksi, samoin ikenet ja hampaat heiluivat. Vasta kun "siellä jossakin" söin koivun lehtiä niiden puhjettua hiirenkorvalle, oireet menivät nopeasti ohi. Olisin tietysti voinut syödä talvellakin esim. koivun silmuja, mutta en sitä silloin huomannut. Kerrotaan, että eräät tiedemiehet ovat keksineet myös lehtivihreän synteettisen valmistuksen. Vastaako se luonnon lehtivihreää, on toinen kysymys.

Pitääkö ihmisen syödä liharuokaa, jossa myös kasviksilla on osuutensa vai onko syötävä ainoastaan kasvisruokaa? Ruokavaliota tuskin kannattaa pitää autuudenkysymyksenä, mutta kasvisravinnolle — johon sisältyy myös maitotuotteita, voi antaa etusijan useastakin syystä. Seuraavassa esitetään eräs tällainen syy.

Kerrotaan, että ihminen saa maallista elämäänsä varten vain tietyn määrän elinvoimaa (sanskr. praana). Toiset saavat enemmän, toiset vähemmän. Edelliset ovat energisempiä. Jos ihminen osaa käyttää voimiaan säästeliäästi, on vanhuus tasaisempaa ja vaivattomampaa kuin jos sitä käytetään tuhlaten. Useilla urheilijoilla ja retkeilijöillä lienee sellainen käsitys, että jos ihminen haluaa terveyttä liikunnan avulla, on heti pyyhällettävä juoksuvauhtiin, kuitenkin paremman tuloksen saa pienemmällä voiman kulutuksella, jos kävellessä hengittää syvään ja rauhallisen voimakkaasti. Elinvoiman säästeliäs käyttö lisää myös elinpäivien pituutta.

Viisas syö sellaista ravintoa, joka pitää ihmisen sielullisen ja ehkä myös henkisen toiminnan mahdollisimman kauan virkeänä. Kasvissyöjän aivojen hermosolut ovat joustavampia ja herkempiä kuin liharuuan syöjän. Lisäksi viisas syö ravintoa, jonka sulattaminen kuluttaa vähiten kehon energiaa. Kasvisruoka on helpommin sulavaa kuin liha. Lisäksi ruokaa valitessa on syytä huomioida seikka, jonka jo muinaiset rosenkreutsilaiset opettivat. Eläimien solukot ovat kehittyneempiä kuin kasvien. Kun ihminen syö lihaa, hänen täytyy ensin voittaa eläinsolujen sielullinen vastus. Kasveissa tunne ottaa vasta ensimmäisiä heikkoja askeleitaan, siksi kasvien solujen vastuksen murtaminen on paljon helpompaa. Suden, joka on lihansyöjä, ainainen nälkä on tunnettua. Ravinto- ja lääketieteen harjoittajat eivät vielä ole ryhtyneet tutkimaan näitä seikkoja. Sen vuoksi useimmat heistä tuskin hyväksyvät mainittua näkökantaa.

Terveenä tai mahdollisimman terveenä pysymisen syitä on paljon. Kirjoituksessani on käsitelty vain muutamia niistä. Jos ihminen haluaa oppia suuren elämän lakeja, on niitä mietiskeltävä jatkuvasti. On ajatuksissa selvitettävä ne syyt, joista oman olemuksen reaktiot johtuvat. Terveys ei ole vain muutamien harvojen etuoikeus, vaan on tarkoitettu kaikille ihmisille. Kun ihmiskunta oppii tuntemaan terveyteen ja sairauteen johtavat lait ja osaa noudattaa niitä, on kenties tuleva päivä, jolloin sairaus ilmenee vain poikkeustapauksissa.

Elonpyörä – 1965, n:o 2

Lyhennetty, tekstiä muokattu hienovaraisesti sujuvammaksi.


Etusivu Artikkelit