Toivo Uuskallio

Sananen totuudesta

– – – Tulisivatpa metsään! Tulisivatpa kerrankin ja istuttaisivat itselleen ihanan hedelmätarhan ikuisen kesän maahan ja asuisivat siinä vaatimattomissa majoissa leväten ja tekisivät tervettä työtä, niin he saisivat haluamatta sen mitä nyt tietämättään kaipaavat, saisivat elämän kokemansa kuoleman sijaan. Niin, elämän he saisivat, jos heräisivät Hengessä elämään ja sitten metsään menisivät. Vielä tarvitaan tuskaa, totuuden tuntoa kirkastavaa tuskaa, ennen kuin ihmisyys osuu oikealle tielle ja lakkaa edustamasta hävitystä.

Kaikki tuleentuu aikanaan. Tehkäämme siis työtä totuudessa levollisina, mutta toimeliaina. Elää parhaimmalla tuntemallaan tavalla kaikissa suhteissa on samaa kuin toimia totuudessa. Parhain tieto ja valo, minkä ihminen on ymmärtänyt, on hänen totuutensa. Tuon totuuden koetus on sen elämään soveltamisessa. Tässä sen laatu paljastuu.

Ellei joku elä omaksumaansa totuutta, ei hän tunnekaan sitä, hän vain tietää siitä ja elää tuntemaansa valhetta. Tuntemus tulee elämän kautta. Tuntemuksessa asuu varmuus, tiedossa vaihtoehtoisuus. Uusi tieto voi kumota vanhan, olematta kuitenkaan tietäjälleen entistä arvokkaampi, ellei se pääse hänen elämäänsä palvelemaan.

Tunnettu totuuskin voi vaihtua elämän kokemusten kautta, mutta siitä tulee aina hyödyllinen kivi ihmiselämän rakennukseen. Tässä tapahtuu edistys, mikä johtaa erheistä vapauteen kirkastamalla ihmisille absoluuttista totuutta. Siinä ovat kirjoitettuina elämän lait. Nämä ovat pysyvät. Ne nähdään, tunnetaan ja hyödyksi käytetään vain elämän kautta.

Ei ole siis järkevää vain vierailla viisauden linnassa ja asua sen kartanolla. Parempi on pyrkiä linnan asukkaaksi. Tiedolla voi siellä vierailla. Elämä oikeuttaa sen asukkaaksi. Eläkäämme siis julki hyvät tietomme. Ne ovat asetuksia, joilla on arvoa vain niiden noudattamisen kautta.

Ruusu-Risti — syyskuu 1928


Etusivu Artikkelit