Ruusu-Risti — huhtikuu 1924

Vegetarismin puolustukseksi
  

Viimeaikaisista kirjoituksista päättäen näyttää vegetarismin aate saaneen kovan iskun tässä aikakauslehdessä. Näyttää siltä kuin olisi tapahtunut suunnanmuutos aikaisemmin esitetyille katsantokannoille ja vieläpä niin perinpohjainen, että liharavintoa ja mahdollisesti jotain muutakin suositellaan jo lääkkeenä (marraskuun 1923 R-R)! Eipä ihme, jos vegetarismin laskusuuntaa on havaittavissa pitkin linjaa. On sanottu syyksi se, että kun muka maailmansodan aikana ankarimmatkin kasvissyöjäteosofit innostuivat sotaan lähtemään ja vieläpä sotaa puolustamaan, niin oli sillä todistettu, ettei vegetarismilla ole sitä siveellisesti kasvattavaa voimaa, mitä siltä oli alussa odotettu, ja niin ollen oli muka turhaa jatkaa vegetaristista elintapaa, koska se tämän jälkeen saattoi olla vain henkistä ylpeyttä ja ulkokultaisuutta tahi mahdollisesti »heikoimmille» kiusanhenkenä paremmuudentunnon muodossa tässä raa’assa ihmiskunnassa. (Ks. toimittajalta marrask. 1923).

Niinpä niin! Jos ei kasvissyönti kyennyt ihmisiä estämään sotaan lähtemästä ja sotaa puolustamasta, niin on syy etsittävä muualta. Kysykäämme ensin itseltämme, mistä vegetarismin tappamattomuuden aate on lähtöisin? Tavallisesti ne ihmiset, jotka etsivät vegetarismista terveyttä, eivät erikoisemmin kiinnitä huomiota sen aatteelliseen puoleen. Tappamattomuuden aatteen täytyy olla lähtöisin teosofisen veljeyden ihanteesta so. teosofisen rakkausopin inspiraatiota. Tästä joudumme seuraaviin mietelmiin: teosofinen rakkauden oppi ulottaa vaikutuksensa ihmisten elämäntapaankin, josta kasvissyönti on vain sen fyysisin ilmaus. Teosofia johtaa joko tieten tahi tietämättä vegetarismiin, vaan vegetarismi ei koskaan teosofiaan, niin kuin se vasta nähtiin. Vegetarismi ei ole, näin ollen, mikään itsenäinen aate, vaikka sitä sellaisena pidetään, vaan ainoastaan tulos teosofisen rakkauden käsitteestä. Teosofinen rakkaus on puu, vegetarismi on sen hedelmä.

Johdonmukaisesti voimme kysyä, kuinka on käsitettävissä, että vegetarismia voidaan moittia kasvattajaominaisuuksien puutteesta kun ei kerran itse oppi-isä teosofiakaan kyennyt siveellisesti sen vertaa kasvattamaan noita intoilevia kasvissyöjä-teosofeja, etteivät olisi innostuneet sotaan lähtemään ja sitä puolustamaan. Jos kerran rakkaus on totuus ja »totuus on korkeampi ja kallisarvoisempi kuin uskonnolliset opinkappaleet» (niin kuin tämän kansilehdessä sanotaan) ja tietenkin korkeampi kuin ulkonaiset elämäntavat ja temput, niin totta kai silloin totuudella. Ja sen tiedolla (teosofialla) on suurempi vastuunalaisuus kannettavanaan maailmansodan aikana tekemästään rakkauden opin konkurssista kuin ulkonaisella elämäntavalla (vegetarismilla).

Älköön moitittako vegetarismia — teosofian nuorinta veljeä — vaan vieritettäköön koko syy pääsyyllisen — teosofian — niskoille.

Turhaan on myös pelko paremmuuden tuntoon lankeamisesta kasvinsyöjänä (R-R marrask. 1923). Asianlaitahan on sellainen, että mainittuun »syntiin» lankeamisen syynä voi olla mikä inhimilliseen elämään kuuluva asia tahansa esim. teosofia. Löytyy teosofeja ja vieläpä ruusuristiläisiä, jotka tahtovat »loistaa» paremmuudellaan vähempitietoisten kanssaihmistensä keskuudessa. Syy on etsittävä subjektista eikä objektista.

Ei voi vaieten sivuuttaa tässä yhteydessä sitä uuden uutukaista oppisuuntaa lihan ja väkijuomien käyttämisestä, mikä ilmenee viime marraskuulla olleessa »Positiivisia ja negatiivisia sairauksia» nimisessä kirjoituksessa. Siinä mainitaan kirjoituksen lopussa .»Ehkäiseekö liharavinto ja alkoholi kohtuullisesti nautittuna psyykkisiä kehitysmahdollisuuksia, siitä en mitään lausu. Se on asia, josta minulla ei ole mitään suoranaista kokemusta. Voin ainoastaan mainita, että Jeesus sekä söi lihaa että joi viiniä.»

Eiköhän tällaisessa asiassa ole viisaampaa turvautua »sokeana» »näkevän» auktoriteettiin, kuin ruveta omin päin kokeilemaan ja hapuilemaan kunnes lopuksi, mahdollisesti katkerien kokemuksien jälkeen, löytäisi oikean ratkaisun asialle. Kuulkaamme mitä vihitty salatieteilijä A. Besant sanoo kirjassaan »Ihminen ja hänen ruumiinsa» (siv. 28) jossa annetaan neuvo sellaiselle, joka haluaa harjoittaa joogaa: »Sinun täytyy silloin heti ruveta puhdistamaan ruumistasi, ja tätä vaaditaan ennen kun mitään nimensä arvoista joogaa voidaan ruveta harjoittamaan, sillä todellinen jooga on epäpuhtaalle ja harjoittamattomalle ruumiille yhtä vaarallista kuin tulitikku ruutitynnyrille». Ja eritoten lihan ja alkoholin käyttöä koskevassa, erittäin valaisevassa ja samalla varoittavassa kirjoituksessa lausuu A. Besant loppupontenaan: »kaikkien alkoholipitoisten juomien täydellinen jättäminen on siis osa harjoitusjärjestelmästä joogan käytännöllistä tutkimista varten.» Mitä Jeesuksen elämäntapaan tulee, niin tuntuu kirjoittajan väite miltei silminnäkijän kertomalta. Asiasta on kuitenkin olemassa monenlaisia arveluita, joista ei olla vielä lopulliseen varmuuteen päästy. Kenties tekee viisaimmin se, joka pitää raamatun kertomuksia allegorisesti ymmärrettävinä.

Lopuksi kirjoittaja mainitsee, että A. P. Sinnett sanoo eräässä kirjoituksessaan tuntevansa kaksi psyykkisesti kehittyneempää henkilöä, jotka eivät alistaneet itsensä minkäänlaisiin ankariin pidättäytymissääntöihin, vaan söivät ja joivat kuin kuka muu tahansa.

Tähän voisi lisätä, että löytyy myös kertomuksia Leadbeaterin »Astraalitaso» -nimisessä kirjassa eräistä psyykkisesti erittäin kehittyneistä olennoista, joita kirjassa nimitetään »vampyyreiksi» ja »ihmissusiksi». Ja hepä ovatkin vaateliasta väkeä, eivät tyydykään tavalliseen syömiseen ja mässäämiseen, vaan ainoastaan lämpimään — ihmisvereen!

Vegetaristi


Etusivu                    Artikkelit