V. Jussila

Muinainen alkemia

Alkemian juuret ulottuvat hyvin kauas muinaisuuteen. Sitä tiedetään harjoitetun jo muinaisessa Kiinassa ja Egyptissä. Tri Wynn Westcott mainitsee, että nimitys alkemia tavataan ensimmäisen kerran maailman kirjallisuudessa Julius Firmicus Maternuksen teoksissa. Tämä oli Konstantinus Suuren aikalainen. Arabialainen pyhimys ja filosofi Geber (Jābir ibn Hayyān) toi kahdeksannella vuosisadalla varsinaisesti alkemian opit Eurooppaan ja opetti täällä kemian salaisuuksia.

Kuitenkin kreikkalaiset filosofit toivat jo ennen ajanlaskumme alkua alkemian salaisuudet Egyptistä kotimaahansa. Heistä mainittakoon Leukippos ja hänen oppilaansa Demokritos sekä epikurolaisen koulukunnan perustaja, luonnonfilosofi Epikuros. Demokritos (n. 460–370 eKr.) on saanut atomifilosofin kunnianimen.

Geberin jälkeen Euroopassa esiintyi useita kuuluisia alkemisteja, mm. Spanheimin Benedictine-luostarin abotti Trithemius, Agrippa, Robert Fludd, Paracelsus, Thomas Vaughan (Eugenius Philalethes), Van Helmont, Johann Reuchlin, vain joitakin mainitaksemme.

Alkemisteja kuvataan kirjallisuudessa ainakin suuriksi haihattelijoiksi, jos ei suorastaan petkuttajiksi, jotka etsivät "elämän eliksiiriä" voidakseen pidentää ikäänsä ja "viisasten kiveä" valmistaakseen sen avulla kultaa. Eräs alkemian tutkija toteaa, että on helppoa langettaa tuomio, jos tuomari, lautamiehet ja todistajat ovat kaikki saman kirjoittajan hahmossa. Eräs toinen puolestaan sanoo, että vain tietämätön luulee tietävänsä kaiken.

Alkemian tutkijalle mainittu nimiluettelo todistaa sarjasta suuria tietomiehiä. Useat olivat myös filosofeja, kabbalisteja tai keskiaikaisen rosenkreutsilaisen veljeskunnan jäseniä. He eivät siis olleet ainoastaan alkemisteja, luonnon salattujen voimien tutkijoita, vaan heidän toimintansa tähtäsi usein uskontojen ja eri tieteenhaarojen uudistamiseen. Niinpä sveitsiläistä lääkäriä Paracelsusta pidettiin viime vuosisadalle asti puoskarina, mutta eräät huomattavat tutkijat pitävät häntä varsin vahvoin perustein typen keksijänä. Typen keksijän kunnia on nykyään annettu englantilaiselle Rutherfordille ja ruotsalaiselle Scheelelle. Lisäksi Paracelsus painosti voimakkaasti, että kemian tutkimus tulisi liittää lääketieteeseen. Mainittakoon myös alkemistina tunnettu kuuluisa kabbalisti John Reuchlin, jota kerran kutsuttiin uskonnon uudistajaksi ja joka oli Erasmuksen, Martti Lutherin ja Melanchtonin opettaja ja innoittaja. Mutta Reuchlin oli enemmän salatieteilijä kuin alkemisti.

Alkemistit voitanee jakaa kahteen ryhmään:

a) Niihin, jotka opettivat, että epäjalot metallit (ihmisen eläimelliset voimat) voidaan muuntaa henkisyyden jaloksi kullaksi. Siten sielu saavuttaa nuoruuden ja viattomuuden (vertauskuvallisesti elämän eliksiirin), henkistä tietoisuutta ja elämää sekä voi kehittyä kuolemattomaksi.

b) Toisen ryhmän muodostivat metalleilla tai muilla aineilla kokeilevat yksilöt. Usein he tutkivat atomien henkisen ja sielullisen puolen vaikutusta aineeseen. Mm. Paracelsus opetti, että "elementit" nuo kaikkien luontokappaleiden äidit, ovat luonnoltaan näkymättömiä ja "niillä on sielu". Kokeiluissaan he ottivat tarkoin huomioon mm. kiertotähtien määrätyt keskinäiset suhteet. Tämä jo todistaa, että he työskentelivät aineen näkymättömillä olemuspuolilla. Tämä työskentelytapa vaatii tarkkaa tietoa luonnon salaisista toiminnoista.

Annettakoon erään henkisten ilmiöitten monipuolisen tutkijan, saksalainen lääk. tri Franz Hartmannin1 selostaa, mitä hänellä on kerrottavana kirjassaan "Magi":

"Ilmaisemme erään alkemistien salaisuuden, totuuden, jonka tosin pitäisi olla itsestään selvä jokaiselle, joka haluaa muodostaa luonnonmukaisen (älyllisen) käsityksen luonnosta. Jokainen ihmisruumiin atomi sisältää kaikki ne prinsiipit (olemuspuolet), jotka yhdessä muodostavat ihmisen kokonaisuudessaan sen kaikkine elimineen ja toimintoineen. Jokainen aineellinen atomi voi sisältää prinsiipin, joka voi kasvaa kokonaiseksi aineen maailmaksi sen kaikkine olemuksineen.

Aine on äärimmäisessä tilassaan — alkuperäisenä periaineena — kokonaisuus. Ne moninaiset lajit, joissa tämä periaine ilmenee näkyvinä muotoina, ovat ensisijaisten syiden toisasteisia vaikutuksia. Koska kaikki ainelaadut ovat muodostelmia alkuperäisestä aineesta, täytyy jokaisen nykyaikaisen tieteen 70:stä2 tai useammasta aineen nk. elementistä sisältää henkisen olemuspuolen. Siten kupari, lyijy, rauta, elohopea ja kaikki muut metallit sisältävät saman prinsiipin, joka toisten olosuhteiden vallitessa muuttuu kullaksi. Kulta sisältää samat ainekset, kemiallisissa reaktioissa näkymättömät, jotka toisissa olosuhteissa muodostuvat lyijyksi, hopeaksi, raudaksi jne. Jos adepti (täydellinen ihminen) antaa näiden sekä alkuolemuksen että atomien muodostaa molekyylejä, on hänen yhtä helppoa tehdä kultaa raudasta tai lyijystä kuin muodostaa rautaa kullasta. Alkemisti ei luo uusia aineksia, hän vain johtaa luonnon työtä niin, että mineraalisiemen itää. Samalla lailla puutarhuri auttaa luontoa jalostaessaan kasveja ja auttaessaan niiden kehittymistä kukiksi. Sen vuoksi alkemistit sanovatkin ’Emme voi tehdä kultaa siitä, mikä ei ole kultaa. Tehdäksemme aineellista kultaa, täytyy meillä olla henkistä kultaa; mutta me voimme saattaa näkyväiseen ja aineelliseen muotoon sen henkisen kullan, joka jo on olemassa.’ Tätä toimintaa opettaa alkemia. Mutta tämä tiede on käsittämätön sille, joka ei vielä ole saavuttanut sitä henkisen taidon astetta, jolloin hän kykenee käyttämään henkistä tahtoa. ’Henkistä tahtoa’ ei ole ihmisellä, jonka tahto ei ole vapaa suhteessaan aineeseen ja persoonallisiin himoihin.

Kuten puutarhuri panee siemenen maahan, kastelee ja valmistaa sen kasvuolosuhteille sopivan lämmön, niin ’kastelee’ alkemisti metallin ’siementä’, hänen omasta sielustaan lähtevillä henkisillä vaikutteilla. Näiden aatteiden todellinen käsittäminen muuttaa alkemian kerta kaikkiaan taikauskon ilmapiiristä todelliseksi henkiseksi tieteeksi.

Vastauksena kysymykseen, kuinka joku on onnistunut valmistamaan kultaa mainitulla tavalla, voimme mainita, että on olemassa eräs saksalainen kirja, historiallinen kokoomateos, nyt vielä elävien adeptien aikaansaamista merkillisistä tapauksista. Se on painettu v. 1780 ja monien muiden mielenkiintoisten tapausten joukossa on tässä kirjassa selostuksia tapauksista, joissa kultaa on onnistuttu valmistamaan. Seuraavaa tapausta käsitteli Leipzigin tuomioistuin: Kreivi Erbachin poissa ollessa kävi Tankersteinin linnassa v. 1715 eräs adepti, joka kiitokseksi kreivittären hänelle tekemästä tärkeästä palveluksesta, muutti kaiken kreivittären omistaman hopean kullaksi. Kun kreivi Erbach tuli kotiin (— näyttää siltä, että kumpikin puoliso hallitsi omaa omaisuuttaan —) esitti hän tuomioistuimelle vaatimuksen, että tämä kulta olisi liitettävä hänen omaisuuteensa... Mutta tuomioistuin katsoi, että aine, josta kulta oli tehty, kuului laillisesti kreivittärelle... Kreivi hävisi asiansa, ja kreivitär sai pitää kultansa.

Meillä on täysi syy uskoa tähän tuomioistuimen pöytäkirjaan. Jos asiaa tarkastellaan salatieteen näkökannalta, ei vaikuta lainkaan mahdottomalta tehdä kultaa tällä tavalla.3 Voin lisäksi esittää erään henkilökohtaisen kokemuksen tämän uskon tueksi. Noin kymmenen vuotta sitten asui lähellä tätä kaupunkia Prestel-niminen henkilö, joka tunnettiin sekä rosenkreutsilaisena että alkemistina. Tunsin hänet henkilökohtaisesti samoin kuin olin hyvin läheinen tuttava kahden hänen oppilaansa kanssa. Hänellä oli kyky painaa toisten aivoihin kuvia, joita hän muodosti omassa tajunnassaan, siten, että toiset uskoivat näkevänsä esineitä, joilla ei ollut ulkokohtaista olemassaoloa. Niinpä kun hän erään kerran joutui vihollisen väijytykseen ja tämä hyökkäsi hänen päällensä, antoi Prestel hänen nähdä kaamean mestauslavan pyöveleineen. Mies juoksi kauhistuneena tiehensä. Tätä tapausta ei suinkaan kertonut Prestel, vaan mies, joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Edellinen vaikeni asiasta.

No niin, tämä mies ei ollut täysin oppinut alkemisti. Hän ei osannut tehdä kultaa, eikä elämän eliksiiriä, koska, niin kuin hän sanoi, hän ei ollut löytänyt kylliksi puhdasta naista, joka samalla olisi ollut halukas toimimaan apulaisena hänen työssään. Kaikki alkemistit tietävät hyvin, että jotta aikaansaataisiin reaktioita, se vaatii miehisen ja naisellisen puolen yhteistyötä. Hän ei voinut sen vuoksi tehdä puhdasta kultaa, joskin hänellä oli kyky muuntaa metallien luonnetta niin, että ne saivat eräitä erilaisia kemiallisia ominaisuuksia.

Hän kykeni jalostamaan metalleja niin, että esim. rauta ja kupari eivät ruostuneet, kun ne asetettiin veteen tai ilman vaikutuksen alaiseksi. Omistan pronssisen rosenkreutsilaisen ristin, jonka on annettu olla ilman, suolavesihöyryn ja säänvaihteluiden alaisena. Näissä olosuhteissa jokainen alempi metalli ruostuu, mutta tämä risti on jatkuvasti yhtä kirkas kuin silloin kun sain sen. Sitä ei ole koskaan tarvinnut puhdistaa eikä kiillottaa.

Tämä mies kykeni myös muuttamaan palavat aineet palamattomiksi ja hän sai aikaan monta sellaista alkemistista reaktiota, joista spandaulainen abotti T. Trithein puhuu kirjoissaan. Hän väitti, että hän olisi kyennyt pidentämään elämäänsä tuhanteen vuoteen, jos olisi löytänyt henkilön, joka olisi auttanut häntä hänen alkemistisissa töissään."4


1 Tri Franz Hartmann (s. 1838) oli hyvin kiinnostunut aikansa tietäjistä, maagikoista, alkemisteista ym. Hän matkusteli paljon, kävi tutustumassa mm. Amerikan intiaaneihin ja tutki Intiassa seitsemän vuotta idän tietäjien viisautta. Häntä ei kullantekotaito liene kiinnostanut, mutta sitä enemmän inhimillisen olennon kehitys yli-inhimilliseen suuruuteen. Hän sanoikin, että "tärkein alkemistinen tuote on ihminen, sillä häneen tarvitaan kemiallisten aineyhdisteiden lisäksi sielun kemiaa ja henkisiä aineksia. Kaikkien näiden tekijöiden on työskenneltävä keskenään sopusoinnussa, jolloin tuloksena on inhimillinen ihmeolento, henkinen homunculus."

2 Nyt tiede tuntee jo yli 100 alkuainetta.

3 Nyt valmistetaan jo keinotekoisesti timantteja teollisuustarkoituksiin. Unkarista tulleet tiedot kertovat, että siellä on onnistuttu valmistamaan jalokiviä, jotka ovat laadultaan luonnon jalokivien veroisia. Valmistusmenetelmä ei ole tiedossani. Atomifyysikko Millikan selosti, että jos uraanin, jonka atomipaino on 238, ytimestä poistetaan yksi positiivinen protoni, ei se enää ole uraaniatomi. Jos poistetaan kymmenen protonia, saadaan lyijyatomi. Jos poistetaan kolmetoista, on tuloksena kulta-atomi, poistettaessa 91, saadaan vetyatomi jne.

4 Kreikkalainen Demokritos väitti, että ihminen pystyy luomaan kuten jumalatkin. Mutta mitä tulee esim. kullantekotaitoon, niin kirjoittajan käsitys on, että niin kauan kuin ihminen on kuolevainen olento, niin jonkin metallin muuttaminen henkisenä toimintana kullaksi on hänelle hyvin vaikea ellei aivan mahdotonkin teko. Mutta kun ihminen on saavuttanut kehitysasteen, jolloin hänen ei enää tarvitse syntyä kuolevaista olentoa koskevien lakien alaisena, niin kysymys on kokonaan toisenlaisista mahdollisuuksista. Useat viime vuosisadan kirjalliset lähteet todistavat, että Siebanburgen ruhtinaan Frans II Leoboldin poika, kreivi St. Germain oli etevä kemisti. Hän tunsi erikoisesti värien ja metallien kemiaa ja pystyi muuntamaan metalleja kullaksi ja hiiltä timanteiksi. Hänen elämäänsä koskevat tiedot on koottu kirjaksi, joka on ilmestynyt suomeksi "Kreivi de St. Germain" -nimisenä.


Nykyinen fysikaalisen kemian tiede pitää Demokritosta, ei ainoastaan atomiopin vaan myös materialistisen tieteen perustajana. Se vain unohtaa, että atomifilosofin opit olivat alkemistisia. Vanhemman kreikkalaisen kirjallisuuden mukaan hän oli myös maagikko ja hermeettinen filosofi. Diogenes Laertius kertoo (Demokrit. Vitae, toistanut David Low kirjassaan ’Simple Bodies in Chemistry’): "Nyt se käsityskanta, mikä tästä nauravasta filosofista on meille tavattoman tärkeätä, sen jälkeen kun maagit lähtivät Xerxesin toimesta Abderasta, jossa hänen innoittajansa ja hän (Demokritos) olivat opiskelleet magiaa, ja vielä enemmän, huomattavan pitkän ajan Egyptin pappien johdolla."

Plinius kirjoittaa (Hist. Nat., toistettu H. P. Blavatskyn "Isiksessä"): "Lähes 90 vuotta hänen elämänsä 109 vuodesta tämä suuri filosofi teki kokeita ja merkitsi ne kirjaansa, joka Petroniuksen maininnan mukaan, käsitteli luonnon salaisuuksia, joita hän itse oli vertaillut. Huomaamme hänen väheksyvän ja hylkäävän ihmeet, ja vakuuttavan, että jokaisen kokeen todistavat tunnetut silminnäkijät, että ne ovat tapahtuneet, useat niistä olivat hyvinkin uskomattomia, mutta ne suoritettiin luonnon salaisten lakien mukaan."

Leukippos oli Abderan Demokritoksen opettaja ja innoittaja, ja jo hän kehitteli atomioppia. Mainittakoon muutamia Demokritoksen käsityksiä atomista: Sielu (psyche) syntyy atomien kasautumisesta. (Sanalla psyche hän tarkoittaa kuolevaa sielua eli tunneruumista, jota Platon kutsuu aina toiseksi kuolevaksi sieluksi.) Ainehiukkasia (joita hän kutsuu atomeiksi) on luvultaan lukematon joukko, niitä ei voi jakaa osiin, ne ovat ilman laatua ja liikkuvat avaruudessa. Kun ne lähestyvät toisiaan, ne yhdistyvät, liittyvät tiukasti toisiinsa ja muodostavat kasaantuessaan vettä, tulta, kasvin tai ihmisen. Avaruus on ikuisesti täynnä atomeja, jotka ovat alituisessa liikkeessä ja kun ne laskeutuvat alas, niin ne synnyttävät pyörteitä, kevyemmät työntyvät sivulle ja raskaimmat putoavat alas. Vielä hän väitti Leukippoksen tavoin, että kaikkien kappaleiden ensimmäisenä prinsiippinä avaruudessa olivat atomit ja tyhjyys (vakuumi). (Muinaiset filosofit selittivät, että avaruudessa ei ole mitään tyhjyyttä, joten Demokritoksen käsitys "vakuumista" lienee ollut sama).

Anaksagoras toi julki opin Ainoasta Elämästä eli MaailmansieIusta. Tätä hän opetti, koska hän ei hyväksynyt Demokritoksen oppeja materialistisesta maailmansynnystä ja atomien liikkeistä.

Atomien keskinäisen valinnan laista, ja Demokritoksen väitteet: atomien synnyttämistä pyörreliikkeistä ja niiden sokeasta putoamisesta avaruudesta vaatisivat oman käsittelynsä. Tarkasteltakoon tällä kerralla Anaksagoraan oppia Ainoasta elämästä, jota Paracelsus kutsuu nimellä Mysterium Magnum, jumallisen elämän ikuista ja suurta mysteeriota.

Muinainen filosofia kertoo, että on vain Ainoa Elämä, syytön syy, josta kaikki maailmat ja kaikki olennot ilmenevät Suuren Aikakauden (josta intialaiset käyttävät nimitystä Brahmân päivä) aamuna. Kun Suuren Aikakauden ilta koittaa ja alkaa Brahmân yö, niin kaikki luodut maailmat kaikkine olentoineen taas sulautuvat tähän äärettömän jumaluuden valtamereen, Ainoaan Elämään, joka on luomaton, muuttumaton ja ikuinen. Kaikki, mikä on luotu, häviää. Intialainen filosofia sanoo, että aine on maajaa, harhanäkyä. Poincare nimitti ainetta rei’iksi eetterissä. Fysikaalisen kemian (E. Tommila) mukaan atomin ytimen suuruus on enintään 1/10 000 osa koko atomin koosta. Jos lisäksi oletamme, että atomin muut, ns. kevyet osaset ovat myös 1/10 000 osaa atomi suuruudesta, niin kaikki muu atomissa on tyhjyyttä, sanovat eräät tiedemiehet.

Miksi tämä Ainoa Elämä eli itsetiedoton jumaluuden valtameri vaatii moninaisia luomistapahtumia ja elämän ilmiöden lukemattomia muotoja. Siksi, "että tiedoton ei olisi koskaan muuten ryhtynyt tähän suunnattomaan ja vaivalloiseen työhön, maailman kehittämiseen, ellei Se olisi tahtonut saavuttaa Itsetietoisuutta", sanoo Hegel, eräs terävä-älyisimmistä filosofeista.

Mikä tämä uinuva alkuperäinen periaine oikeastaan on, sitä tuskin kukaan tietää. Vain sen ilmenemismuodot tunnetaan. Spencer, kuten Schopenhauerkin, sanoo: "Se, joka pysyy muuttumattomana kokonaisuudessaan, mutta aina muuttuvana muodoltaan5 ... on tuntematon ja tutkimaton voima, joka meidän täytyy tunnustaa rajattomaksi alaltaan ja loputtomaksi ajaltaan."


5 so. aine ja ilmenneet maailmat – kirjoittajan huomautus.

6 Myös Paavali selittää, että Jeesus niin kuin ihmisetkin ovat alkuisin yhdestä (Ainoasta Elämästä) eli hänen omilla sanoillaan: "Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä." (Hebr. 2:11).


Kun sitten maailmankaikkeuden luomispäivä koittaa suuren lepokauden (Brahman Yön) jälkeen, niin luodaan seitsemän olemisen tasoa eli maailmaa. Kolmea alinta kutsutaan nimillä:

5. äly- eli ajatusmaailma (alempi mentaalitaso)

6. tunnemaailma (astraalitaso)

7. fyysinen maailma, joka on koottu eetteri-, kaasu-, vesi- ja kiinteän aineen atomeista.

Alkemistit selostavat, että samoin kuin ihmisen fyysinen keho ja näkymättömät verhot ovat ikuisen Jumalanpojan käyttövälineitä, on atomillakin ikuinen aines. Useat heistä työskentelivät niillä tasoilla, jonne kenenkään ihmisen ajatus ei yllä, ellei hän kehitä itselleen selvänäköä. Kun alkemistiset aatteet tulevat tunnetuiksi, niin ne antavat kemialle sielun ja hengen kuten metafysiikka7 fysiikalle.8


7 meta = (aineen) tuolla puolen

8 Näihin seikkoihin saa selvitystä uskontojen pyhistä kirjoista. Niinpä Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus ja vaikeus tuli." (I Moos. I:3) Vasta saman luvun 14. jakeessa hän sanoo: "Tulkoon valot taivaanvahvuuteen..." Mikä oli se valo, joka loisti ennen kuin aurinko ja kuu olivat luodut? Todennäköisesti tunne- eli astraalimaailma. Sana astraali merkitsee loistava. Psalmeissa sanotaan: "Taivaat ja maa häviävät, mutta me odotamme uusia taivaita ja uutta maata." Bhagavad Gita (9:4,7,8) kertoo, että siunattu Herra Krishna sanoo (jumaluuden kollektiivisessa ominaisuudessa):

"Minä ilmenemättömässä olemuspuolessani läpäisen koko tämän maailman; kaikilla olennoilla on juurensa Minussa, mutta minä en ole juurtunut niihin.

Maailmanaikakauden lopussa, oi Kuntinpoika, kaikki olennot palaavat Minun alempaan luontooni, ja Minä vuodatan ne jälleen ilmi, kun uusi maailmanaikakausi koittaa.

Kätkeytyneenä luontoon (sanskr. prakriti = aine), joka on Minun omani, Minä uudelleen ja uudelleen vuodatan ilmi kaiken tämän olentojen moninaisuuden, auttamattomasti, itse luonnon pakosta."


Elonpyörä – 1964 n:o 2


Etusivu Artikkelit