V. Jussila

Paavalin teologiaa

Kun lähdemme vertaamaan Paavalin kirjeiden sisältöä evankeliumin ja kristillisten kirkkojen käsityksiin, joudumme aivan kuin eri uskonnon piiriin. Tosin kyllä tutkijan täytyy huomioida eräät Paavalin lausunnot muunnettuina ja valita vain niitä, jotka kuuluvat aikain viisauteen. Paavalin omista lausunnoista selviää, että hän oli vihitty, joten hänen täytyi tuntea sekä opettamansa kristinusko että myös muita korkeampia uskontoja.

Tri Albert Schweitzer kertoo, että teologi Franz Overbeck sanoi pöytäkeskustelussa Adolf von Harnackille, että "ei kukaan muu kuin Marcion ole ymmärtänyt Paavalia, ja hänkin on ymmärtänyt väärin". Overbeck kertoo sen kirjassaan Christentum und Kultur (1919), ja Harnack teki sen julkiseksi luennoissaan Über Dogmengeschichte.

Kääntymyksensä jälkeen Paavali kutsuttiin Arabian korpeen, missä hän vietti kolme vuotta. Apollonios Tyanalainen oli myös siellä samoihin aikoihin. Näin mainitaan Apollonioksen elämäkerrassa, jossa myös kerrotaan, että Apollon löysi Ylä-Egyptissä kokonaisen siirtokunnan intialaisia askeetteja. (Mead, Apollonios of Tyana s. 70).

H. S. Olcott, Teosofisen Seuran ensimmäinen puheenjohtaja, kertoo kirjassaan Näin puhui Buddha seuraavaa:

"Keisari Asoka hallitsi kolmannella vuosisadalla eKr. Hänen jaloimmat ominaisuutensa olivat rakkautensa totuuteen ja oikeuteen sekä tasapuolisuuteen hallitusasioissa. Hän oli yksi viisaimpia ja ylevämielisimpiä hallitsijoita, mitä koskaan on ollut. Hän lähetti lähetystöjä viiden kreikkalaisen kuninkaan, jotka olivat hänen liittolaisensa, ja kaikkien Intian hallitsijoiden luo saarnaamaan Buddhan oppeja. Nämä olivat suostuneet vastaanottamaan hänen uskontonsa saarnaajia. Nämä kuninkaat olivat Syyrian Antiokus, Egyptin Ptolemaios, Makedonian Antigonus, Kyrenen Margas ja Epeiroksen Aleksander."

Tiedonlähteet kertovat myös, että Israelin eteläpuolella, jota kutsuttiin Arabian korveksi, oli myös pythagoralaisia veljeskuntia. Kristinusko oli siis alun perin sangen korkea uskonto, mutta myöhemmin paljon muuttunut ihmisten käsittelyssä.

Paavali ei luottanut juutalaisten pyhiin kirjoihin, vaan piti niitä tarukokoelmina. Paavali varoittaa Timoteusta, "etteivät muuta oppia esittäisi, eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin antavat aihetta riitakysymyksiin kuin edistävät Jumalan talouden hoitamista." (Tim. 1:3,4). Matteuksen evankeliumi alkaa sukuluettelolla, joka muka alkaa Aabrahamista ja loppuu Joosefiin, Marian mieheen. "Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob" jne. Toinen sukuluettelo on Luukkaan evankeliumin kolmannessa luvussa. Se yrittää kertoa kaikista miespuolisista jäsenistä, jotka ovat jatkaneet sukua, Aatamista Jeesukseen. Mutta molemmissa luetteloissa on suureksi osaksi eri nimet aivan kuin kysymyksessä olisi eri luvut. Sen vuoksi Paavali sanoikin, etteivät puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin.

Jälleensyntyminen

Paavali sanoo: "On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin" (Hepr. 11:35). Tutkijoiden mukaan alkuteksti kuuluu: "jotka jälleensyntymisen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin". Edellisessä tapauksessa lauseessa ei ole mitään järkeä. Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553 poistettiin jälleensyntymisoppi ja keskusteltiin mm. siitä, onko naisella sielu. Evankeliumin mukaan Jeesus opetti jälleensyntymistä. Matteus kertoo selvästi, miten Vanhan Testamentin aikainen profeetta Elias syntyi Johannes Kastajana. "Ja jos tahdotte uskoa, hän on Elias, joka oli tuleva." (Matt. 11:14).

Karman oppi eli syyn ja seurauksen laki

Karman oppi eli syyn ja seurauksen laki"Älkää antako pettää itseänne, ei Jumala anna itseään pilkata, mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Gal. 6:7).

Paavali kertoo karmasta myös korinttolaiskirjeessään. "Sillä kaikkien meidän on ilmestyminen Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan kuin hän ruumiissaan tehnyt on, oli se hyvää tai pahaa." (2. Kor. 5:10) Voiko kukaan väittää, että nämä kohdat tarkoittavat samaa kuin kristillisten kirkkojen selittämä lunastusoppi?

Henki, jumalallinen Itse, Ego, Jumala

Paavalilla oli sangen korkea käsitys todellisesta ihmisestä. "Teissä jokaisessa on Jumala." (Koll. 2:2,3) Tämän vahvisti myös Jeesus. Juutalaiset syyttivät Jeesusta jumalanpilkasta, koska hän sanoi itseänsä Jumalan Pojaksi. Silloin hän otti todisteen psalmista. "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettu: 'Minä sanoin, että te olette jumalia ja kaikki Korkeimman lapsia.’" (Ps. 82:6 ja Joh. 10:34). Jumalanpoikaa ihmisessä nimitetään Itseksi tai jumalalliseksi Egoksi. C. G. Jung käytti usein kirjoituksissaan sanaa "Itse". Grafologi, kirkkoherra Pennanen ihmettelee eräässä kirjoituksessaan Jungin "Itseä" ja sanoo: "Mikä on Itse? Onko Itse Jumala?"

Kun mystinen Kristus on syntynyt ihmisessä, se ei ole synnillisen ihmisen synnillinen lapsi, vaan se on Jumalan Poika ihmisessä, ikuisuuden kuolematon matkamies. Itsessä on silloin ratkaistu kaikki ihmisen ongelmat, ja siinä piilee jumaluuden koko täydellisyys. Intialainen kirja Upanisadit sanoo, että silloin Jumala ensimmäisen kerran katselee itseään, kun ihminen on saavuttanut täydellisyyden.

"Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon sellaisia jumalia ja herroja." (1. Kor. 8:5) Näin sanoo Paavali, jolla on erilaiset käsitykset Jumalaa koskevissa kysymyksissä. Juutalaiset palvoivat kansallisjumalaansa Jehovaa, mutta Paavalilla oli avarampi jumalkäsitys. Raamatun alkuperäisissä teksteissä mainitaan usein Jehova, mutta myös Herra Sebaot. Raamatun kääntäjät ovat kuitenkin suureksi osaksi pyyhkineet pois nämä jumalien nimet ja panneet tilalle Herra, Jumala tai Herra Jumala. Kuitenkin heprealaisen tekstin mukaan luomisen (tämän aurinkokunnan) toimitti Elohim-jumaljärjestö. Jeremian kirjaan on aivan kuin vahingossa (heprealainen teksti) jäänyt maininta heistä. "Sanokaa heille näin: Elohimit, jotka eivät luoneet, ne minä hävitän maan päältä ja taivaan alta." (Jer. 10:11 heprealaisen tekstin mukaan, mutta eräs tutkija väittää, että tämä kohta heprealaisessa tekstissä olisi arameankielinen).

Lunastusoppi

Paavali ei ollut lainkaan lunastusopin kannalla. "Keskeisin uskontulkinta eli Paavalin teologia suorastaan vastustaa pelastushistorian tulkintaa", kertoo saksalainen teologi G. Klein (Bibel und Heilsgeschichte). Tästä asiasta kertoo myös psalmi. "Ei kukaan voi veljeänsä lunastaa, eikä hänestä Jumalalle sovintoa maksaa." (Ps. 49:8)

Kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen. (1. Kor. 15:44) Mitä Paavali tarkoittaa tällä lauseella? Ihmisen henkeä, "Kuvanveistäjien Kuvanveistäjää", voidaan verrata tavalliseen kuvanveistäjään. Viimeksi mainittu ryhtyy hakkaamaan muodotonta tai pyöreätä kivenjärkälettä ihmisen muotoiseksi. Se lienee vaivalloista työtä, mutta lopulta siitä saattaa syntyä kuolematon taideteos, jolle taiteilija on antanut ehkäpä ylevän "sielun", jos taiteilijalla itsellään on kehittynyt sielu.

Henki, Suuri Kuvanveistäjä, on moukaroinut ihmisen sielua miljoonia, miljoonia vuosia. Sen moukarin iskut ehkä kiihtyvät, koska "tuskin yksi tuhannesta pyrkii täydellisyyteen", sanoo Intian pyhä kirja Bhagavad Gita. Moukarin iskut jatkuvat siihen asti, kunnes inhimillinen sielu jalostuu yli-inhimilliseksi. Joskus iskut ovat niin lujia, että sieluparka itkee ja valittaa. Mutta silloin sielu herkemmin alkaa etsiä kaitaa polkua, "joka vie elämään", silti "harvat ovat ne, jotka sen löytävät". (Matt. 7:14) Suuren Kuvanveistäjän moukarin iskut saattavat lähitulevaisuudessa kiihtyä ja käydä yhä raskaammiksi.

Mikä on kaita tie ja missä se kulkee? Kulkeeko se maan päällä vai maan alla? Kulkeeko se pilven ala- vai yläpuolella? Kaitaa tietä ei ole olemassa ulkonaisissa puitteissa, vaan se on tajunnan tila. Se on tosin vaikea ja vaivalloinen tie kulkea. Kalevalan mukaan pitää kulkea "veitsen tapparan teriä" pitkin. Kun tapaa sellaisen ihmisen, jota otaksuu viisaaksi, voi kysyä: "Kuljetko kaitaa tietä pitkin, millainen on kaita tie jne." Silloin voi saada hyvin merkillisiä vastauksia.

Paavali kirjoittaa korinttolaisille merkillisen lauseen: "Sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo turmiokseen." (1. Kor. 11:29) Lause vaikuttaa hyvin suljetulta ja salaperäiseltä. Hän tarkoittanee sitä, että aterialle ryhdyttäessä pitäisi lukea mantra tai rukous niin kuin suomalaiset ennen tekivät. He ristivät kätensä ja sanoivat: "Siunaa Herra ruokamme." Aterian aikana tulisi ajatella tai keskustella henkisistä asioista eikä rupatella kaikenlaisia turhuuksia. Joka näin tekee, hänen terveytensä saattaa kohentua. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä." Paavali sanoo, että joka syödessään ei erota Herran ruumista muusta, syö ja juo turmioksensa ja sen vuoksi onkin joukossanne paljon sairaita ja heikkoja, ja moni on nukkunut pois." (1. Kor. 11:30) Ehkä voi lisätä: ennen aikojaan.

Henkilö, joka on noussut tarujen yläpuolelle, on kiinnostunut sekä uskonnollisesta kritiikistä että kritiikistä yleensä. Silloin hän lopulta löytää totuuden ihmeellisen maailman. Tohtori Schweitzer sanoo kirjassaan Piirteitä elämästäni ja ajattelustani (1950): "Varsinaiselta henkiseltä ja eettiseltä olemukseltaan kristinuskon uskonnollinen totuus pysyy samana kautta vuosisatojen. Muuttuvainen on vain ulkonainen muoto, johon se maailmankatsomuskäsityksissä pukeutuu."

Elonpyörä — 1984/2


Etusivu Artikkelit