V. Jussila

Raamatun taivasten valtakunta

Jeesus on käsitellyt kuoleman jälkeistä olotilaa vain yhdessä vertauksessaan. Hän kertoo vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, minkälainen olotila kuoleman jälkeen odottaa erilaisia elämäntapoja noudattavia ihmisiä.

Taivas ja tuonela

Luukas kertoo (16:19-31): "Rikas mies eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Hänen ovensa edessä makasi köyhä mies, Lasarus, täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan. Kun Lasarus kuoli, niin enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan." Rikas mies joutui kuoltuaan tuonelaan.

"Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kaatamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä.’

Mutta Aabraham sanoi: "Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän saa täällä lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa."

Tällä vertauksellaan Jeesus antaa sen opetuksen, että ne, jotka elävät yhteiskunnan lakien määräämällä tavalla ja joita ihmiset pitävät kunnallisina, jopa esimerkillisinäkin, kuoleman jälkeen, kun asiat punnitaan oikeudenmukaisuuden vaa'alla, huomataankin liian keveiksi, siis elämässä etsimämme arvot voivat olla usein turhia; joskus turmiollisiakin. Puhumattakaan, että ihminen olisi elänyt elämää, joka on Jumalan pojille soveliasta. Raamattu sanookin: "Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi." (I Moos. 5:1) .

Vertauksen mukaan rikas mies oli elänyt omaa elämäänsä, niin kuin suurin osa ihmiskuntaa. Hän ei itsekylläisyydessään huomioinut heikompiosaisia, köyhiä, sairaita ja muita kohtalon kovia iskuja saaneita veljiään. Hänen ajatusmaailmansa ei ulottunut omia sukulaisiaan pitemmälle.

Nytkin vaivoissa ollessaan hän ensin ajatteli itseään. Kun hän huomasi, että apua ei ole saatavissa, hän tyytyi siihen. Hänen ajatustensa seuraavana kohteena olivat hänen omat veljensä. Jeesuksen vertaus jatkuu: "Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua isä, että lähetät hänet (Lasaruksen) isäni taloon — sillä minulla on viisi veljeä — todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.' Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot heitä.' "

Jeesuksen vertaukset tähtäävät hyvin syvälle. Tässäkin hänen ajatuksensa tähtäävät syvemmälle kuin siihen mitä teksti selvästi sanoo. [Alaviite: Tästä johtuen useat Raamatun kohdat ovat virheellisesti käännetyt. Niinpä Matteus kertoo 24. luvun kolmannessa jakeessa: "Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ’Sano meille, milloin se tapahtuu ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailmanlopun merkki?’" Oikea käännös on seuraava: "Sano meille, milloin nämä tapahtuvat? Ja mikä on oleva sinun läsnäolosi ja aikakauden täyttymisen tunnusmerkki?" Alkutekstissä oleva kreikkalainen sana paruusia merkitsee "läsnäolo" ja synteleia tuu aioonos merkitsee "aikakauden lopputiliin vieminen" eli "täyttäminen". Virhe korjattiin jo englantilaisessa Uudessa Testamentissa, kun v. 1881 tarkastettiin 1611 vuoden käännös. Meikäläiset tekstit yhä kertovat maailmanlopusta. — Mainittakoon vielä eräs käännösvirhe, mikä tekee tekstistä epäloogisen ja käsittämättömän. Johanneksen ev. kolmannen luvun kahdeksannessa jakeessa kerrotaan: "Tuuli puhaltaa, missä se tahtoo, ja sinä kuulet sen huminaa, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on hengestä syntynyt." Alkukielessä ja itämaisen kreikkalaisen kirkon käännöksessä (myöskin ulkovenäläisten Raamatussa, painettu Tukholmassa 19.46) on: "Henki menee, minne se tahtoo..." Tuuli-sana ei sovi tähän.] Tämän vertauksen Jeesus puhui fariseuksille, niin kuin aikaisemmasta kohdasta (Luuk. 16:14,15) selviää. "Laki ja profeetat", siihen sisältyi heidän oppinsa pääsisältö. Mutta miten on käsitettävä profeettojen opetukset?

Tämä vastaus on Jeesuksen ironiaa fariseuksille ja kirjanoppineille, jotka selostavat kirjoituksia kuolleen kirjaimen mukaan, ottamatta selvää, mitä viisautta kätkeytyy tekstien taakse. Kaikissa uskonnoissa on salainen puoli, myös kristinuskossakin. Sitä selostavat useat Uuden Testamentin kirjoitukset. Mm. opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Minkä tähden sinä puhut heille (kansalle) vertauksilla?" Hän vastasi: "Sen tähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu." (Matt. 13:10,11)

Väitetään, että jos ihminen viimeistään kuolinvuoteellaan uskoo ja katuu syntejään, niin hän pääsee paratiisiin, missä enkelit laulavat ja harput soivat. Taivaallinen soitto kaikuu ikuisesti. Mutta kun analysoi Jeesuksen vertauksia, niin tulee toisenlaiseen käsitykseen. Ei Jeesus tässäkään puhu mitään katumuksen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Hän puhuu vain rikkaan miehen itsekylläisestä elämästä ja mitä seurauksia sellaisesta elämästä on kuoleman tuolla puolen. Täällä maan päällä me voimme pettää itseämme ja muita, kuoleman esiripun takana emme enää voi.

Rikas mies rukoilee Aabrahamia lähettämään jonkun varoittamaan hänen veljiään heidän huonosta elämästään. Aabraham vastaa: "...meidän ja teidän välillemme on vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme." [Kuten Abraham selostaa, niin kuoleman tuolta puolen ei pääse tänne fyysiseen maailmaan. Raamattu myös ehdottomasti kieltää kuolleitten manaamisen. (II Kun. 21:6; II Aikak. 33:6 ja I Sam, 23:7)]

Seitsemän taivasta

Pyhien kirjojen mukaan on seitsemän taivasta. Jokaisen välillä on juopa, kuten edellä puheena olleessa vertauksessa sanotaan. Näissä eri osastoissa voivat vapaasti liikkua vain erittäin kehittyneet olennot. Muut ovat niissä vallitsevien lakien alaisia. Paavali kertoo, että hänet "temmattiin kolmanteen taivaaseen" ja hän "kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua". (II Kor. 12. luku). Eräs apokryfinen kirja, "Kahdentoista patriarkan testamentti" kertoo seuraavaa:

"Kuule siis seitsemästä taivaasta. Alin on sen tähden pimeä, koska se näkee ihmisten pahat teot. Toisessa taivaassa on tuli, lumi, jää, valmistettuna Jumalan suurta tuomiopäivää varten. Siinä ovat kaikkien niiden henget, jotka palvelevat jumalattomien rangaistukseksi. Kolmannessa taivaassa ovat ne sotavoimat, jotka ovat määrätyt Harhan ja Beliarin hengille kostamaan tuomion päivänä. Ne, jotka ovat näiden yläpuolella neljännessä (ja siitä ylöspäin.) ovat pyhiä. Siinä taivaassa, joka on kaikkien yläpuolella, asuu korkeimman suuri kunnia, kaiken pyhyyden yläpuolella. Seuraavassa (= kuudennessa) taivaassa ovat Herran kasvojen Enkelit [Alaviite: Neljä suurta Läsnäolon Enkeliä eli neljä mahtavaa ilmavallan hallitsevaa hierarkiaa, jotka Enokin, Hankin eli Heenokin kirja mainitsee (XL,2). (Enokin kirja on hyvin merkillinen teos, jonka Bruce ja Ruppel löysivät Abessiniasta, ja piispa Laurence käänsi sen. Roomalaiskatolinen kirkko ei hyväksynyt sitä Raamattuun, koska se oli erittäin vanha iältään. Enokin kirja on nykyisessä muodossaan lyhennetty ja puutteellinen, myös ruotsin- ja suomenkieliset painokset. Mutta siitä löytyy paljon otteita vanhoissa kirjoissa. Enok oli seitsemäs patriarkka ennen vedenpaisumusta. (I Moos. 4 luku ja Hebr. 11:5).], jotka palvelevat ja rukoilevat Herraa vanhurskaitten ylikäymisten puolesta. Sen alapuolella (viidennessä) ovat ne enkelit, jotka tuovat Herran kasvojen enkeleille vastaukset. Sen jälkeisessä taivaassa ovat valtaistuimet ja herraudet, joissa viritetään alituisesti Jumalalle ylistyksiä. [Alaviite: E. Kautzsch, Die Apcikryfen und Pseudepigrafen des Alten Testaments, toistettu V.H.V:n kirjassa Kristinuskon alkuperäinen oppi elämästä ja kuolemasta.]

Jeesus viittaa Matteuksen 11. luvussa taivasten valtakunnan todelliseen olemukseen sanoilla: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole vaimosta syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisinkin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän." Tällä sanonnallaan Jeesus tarkoittaa, että vaikka Johannes Kastaja jo edellisessä elämässään oli profeetta Elias (Matt. 11:8-14) ja nyt suuri erämaan profeetta, niin hän oli vielä syntymän ja kuoleman lakien alainen. Hän ei ollut vielä täydellinen eikä sen vuoksi ollut kelvollinen astumaan todelliseen taivasten valtakuntaan (buddhalaisten nirvanaan), koska "pieninkin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän".

Paratiisi ja ryöväri ristinpuulla

Jeesus sanoi toiselle ryövärille ristinpuulla: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43) .

Tämä Jeesuksen lause on vaikeasti tulkittavissa. Ei Jeesuskaan heti mennyt taivaaseen. Kristinuskon mukaan hän astui alas helvettiin ja saarnasi vangeille parannusta. (I Piet. 3:19 ja 4:6) Ja vielä seuraavanakin päivänä hän sanoo Maria Magdaleenalle: "Minä en ole vielä mennyt ylös isäni luo." (Joh. 20:17) Tämä paratiisi, jonka Jeesus mainitsi, on tulkittava hänen rikkaan vertauskuvakielensä ilmauksena. Sillä hän lienee tarkoittanut, että hän voi antaa ryövärin sielulle rauhan. Vaikka tämä olikin eksynyt pahuuden teille, mutta katui vilpittömästi, hänen sielunsa, koko hänen tajuntansa oli sinä päivänä, jo sillä hetkellä saavuttava paratiisin ylimaallisen onnen tilan.

"Tämä on ainoa kerta, jolloin Jeesus evankeliumeissa käyttää paradeisos-sanaa, mikä on raamatullisen sanakirjan mukaan: persialainen sana; merkitsee ihanaa puutarhaa eli oikeammin puistoa, joka on mitä kauneimmilla kukilla ja puilla koristettu, vesijohdoilla varustettu ja täynnä riistaa metsämiehen huviksi." (Handlexicon öfver Nya Testamentets afskrifter, Abo 1842. Toistettu V. H. V:n kirjassa: Kristinuskon alkuperäinen oppielämästä ja kuolemasta.)

Vertauksellaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus osoittaa, kuinka järkkymättömät ja oikeudenmukaiset luonnonlait ovat. Se käy selville Aabrahamin kylmissä vastauksissa rikkaalle miehelle. Niissä ei ole merkkiäkään suuren olennon jumalallisesta säälistä, eikä hituistakaan rakkautta eksynyttä veljeä kohtaan. Mutta evankeliumit osoittavat, että vain rakkaus ja siitä aiheutuva toiminta voivat tehdä ihmisen suureksi, ei mikään muu. Mestarin sana kuuluu: "Etsikää, niin te löydätte..." Ja kun löydämme, niin annamme taivaallisten virtojen veden juosta. Silloin voi käydä niin kuin Jeesus sanoi. "Joka ymmärtää minun sanani oikein ja opettaa niiden mukaan, kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa."

elonpyörä 1962 — n:o 2


Etusivu Artikkelit