Auran loiste henkisessä elämässä

Kreikkalaiskatolisen Piispa Theophanin kirjeitä

Kirje XXVII

Olen hyvin iloinen siitä, että haluatte tehdä työtä oman uudestisyntymisenne puolesta. Tämä halu on kokonaan vallannut teidät; auttakoon teitä Jumala muuttamaan tämä toivo päätökseksi ja toteuttamaan päätös teossa. Sanoin lausuttuna tämä ei vielä ole mitään monimutkaista eikä pitkäaikaista, ja kuitenkin on se sisäisesti katsoen oleva koko elämän työ.

Ja itse olette nyt elämänne käännekohdassa. On valittavananne joko Jumalan armon johdatus, tai jotakin aivan vastakkaista. Kun oletamme teidän valitsevan edellisen, saavutatte koko elämän kestävän työn jälkeen autuaan päämäärän. Miltä luulette silloin sisäisesti näyttävänne? Kuin loistava tähti, joka levittää valoisat säteensä kaikkiin suuntiin.

Sanoitte minulle kerran, ettette kykene pitämään ajatuksianne aisoissa. Sanoitte, että epäjärjestys vallitsee sisäisessä itsessänne, että ajatukset, tunteet ja toivomukset myllertävät mielessänne. Näin on asianlaita, koska ei ole olemassa mitään keskustaa, koska ette itse vapaasta tahdostanne ja tietoisesti ole päättäneet mille puolen asettua.

Tähän asti on Jumalan armo johtanut teitä oikealla tiellä, ja sisässänne on ollut järjestystä, mutta nyt se ei enää yksin vaikuta, vaan odottaa päätöstänne. Ehkä se on hylkäävä teidät kokonaan, jättäen teidät oman tahtonne huostaan. Ehkä on oma sydämenne valitseva vastakkaisen suunnan. Kuitenkaan älkää silloin odottako sisäisen rauhattomuutenne vähenevän. Ei, silloin mieleenne on astuva vielä suurempi hämminki ja hajanaisuus!

Rauha ja järjestys on ainoastaan silloin tuleva osaksenne, kun antaudutte Jumalan armolle ja pidätte henkisen elämän sääntöjä rikkomattomana elämän lakina.

Ratkaisevasta hetkestä lähtien on sisässänne muodostuva voimakas keskus, joka vetää puoleensa kaikki olemisen voimat. Tässä keskuksessa on Jumalan armon tyyssija, joka tästä lähtien hallitsee ajatuksianne ja tahdonvapauttanne. Tämä on se, jota nimitetään hengen ylösnousemiseksi eli uudestisyntymiseksi.

Tästä keskuksesta järjestää Jumalan armo olemuksenne ruumiilliset ja sielulliset voimat. Se ylläpitää tasapainon sen toiminnassa, säilyttäen kaiken hyvän mutta hyljäten huonon.

Tämä koko ihmisen olemuksen vetäminen määrättyyn keskustaan jumalallisen armon suuntaan on uudestisyntyminen, jota niin palavasti toivotte.

Kun uudestisyntymisenne on täydellisesti toteutunut, silloin on niin suuri kuin pieni saava alkunsa tästä keskuksesta, ja sellainen sopusointu ja jumalainen rauha on saava vallan olentonne sisäisessä temppelissä, että se on ylittävä jokaisen käsitteen. Mikä ihana ja autuas olotila!

Nyt muistatte, mitä jo aikaisemmin puhuimme hyvin hienosta alkuaineesta, joka tunkee kaiken läpi ollen sukua sielunverhollenne. Kun Jumalan armo ei ole tavattavissa sielussa, on sielunverho tumma kuin synkin yö, jos ihminen antautuu intohimojensa valtaan, tai harmaa kuin epämääräinen sumu, jos ihminen elää turhuudessa palvomatta kuitenkaan erikoisesti intohimojaan. Mutta jos Jumalan armo alkaa vaikuttaa läpäisten sen, valkenee se kuin ilma huonon sään jälkeen. Ja jos Jumalan armo kokonaan läpäisee sielun, silloin on sieluverho valkean loistava.

Kuten kaikki sisäinen vetäytyy keskustaa kohti, nähdään myös sielunverhon säteilemisen lähtevän samasta pisteestä seuraten henkistä vaikutusta. Siten ilmenee valonsäteily. Sisäinen armoittuminen ei ainoastaan loista esille henkisesti, vaan myöskin aineellisen valon tapaisesti.

Tämä sisäinen loistaminen tunkeutuu useasti esille tullen myöskin toisille näkyväksi. Kun kerran olin Pietarissa, kuulin tällaisesta tapauksesta, ja tahdoin tällöin omin silmin todeta sen. Eräs munkki, jossa armoittuminen jo havaittavasti tuli näkyviin, kävi luonani. Puhe kääntyi henkiseen toimintaan. Sitä mukaan kuin hän antautui tähän ja syvensi ajatuksiaan, tuli hänen kasvonsa yhä valoisammiksi, kunnes ne vihdoin olivat valkoiset kuin lumi, jolloin hänen silmänsä leimusivat. Sanotaan myös Serafim Sarowilaisesta, että hän usein loisti niin, että kaikki sen näkivät, erittäinkin rukouksen aikana kirkossa. Tällaisista ilmiöistä on olemassa kirkkomme isistä monta tarua. Eräästä kerrottiin, että hänen asettuessaan rukoukseen valoa säteili hänen molempien käsiensä kaikista sormista. Eräästä toisesta sanottiin, että kun hänen oppilaansa kerran kolkutti hänen ovellensa saamatta vastausta ja tällöin kumartui tirkistämään sisään avaimenreiästä, näki hän vanhuksen tulen ympäröimänä kuin valopylväs. Tällaisia kertomuksia on paljon. Lapsena kuulin samantapaista pyhästä Tikhonisia. Kristuksen kirkastus kokonaan valon ympäröimänä ilmennyksenä on ilmiö, jolla on samanlainen alkuperä.

Venäläisestä alkutekstistä kääntänyt V. B.

Ruusu-Risti — lokakuu 1924


Etusivu

Eri uskonnot