F. Heliö
VUORISAARNAN OPETUKSIA
Luettuasi Uudesta testamentista Jeesuksen Vuorisaarnan, sen autuuden julistukset ja ennen kaikkea sen viisi käskyä, jotka lyhyesti esitettyinä kuuluvat:
"älä suutu,
älä ole epäpuhdas ajatuksissasi,
älä vanno,
älä tee pahalle vastarintaa ja rakasta vihollistasi",
suru valtaa mielesi ja masennus tahtoo saada vallan, sillä siinä esitetty oppi on niin korkea ja vaativa, että me pidämme sen toteuttamista mahdottomana. Me jätämme sen, kuin painajaisunen, yrittämättäkään toteuttaa sitä. Koetamme päinvastoin mahdollisimman pian päästä koko asiasta, ajattelematta sitä, tai siirrämme sen miettimisen aina tuonnemmaksi. Menevätpä monet niinkin pitkälle, että pitävät niitä eräänlaisina runollisina haaveina, joita ei ole tarkoitettukaan toteutettaviksi käytännöllisessä elämässä. Kuitenkin kristikunnan Mestari Jeesus sanoo samassa Vuorisaarnassaan: "Älkää luulko, että Minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en tullut kumoamaan, vaan täyttämään." Tällä lailla hän tarkoitti Mooseksen ja Elämän lakia: Karman syyn ja seurauksen lakia. Ja Hän jatkaa: "Sillä totisesti Minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain eikä ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä lailla opettaa ihmisiä, häntä on sanottava pienimmäksi taivasten valtakunnassa, mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, häntä on sanottava suureksi taivasten valtakunnassa." Ja toisessa paikassa: "Jos rakastatte Minua, niin pidätte minun käskyni — Jolla on Minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka rakastaa Minua, mutta joka Minua rakastaa, häntä Isäni on rakastava ja Minä olen rakastava häntä ja ilmaiseva itseni hänelle — joka ei rakasta Minua, se ei pidä sanojani, ja se sana, jota kuulette, ei ole Minun, vaan Isän, joka on lähettänyt Minut." (Joh. 14:15-24) "Sillä Minä sanon teille: jollei teidän oikeudentuntonne osoittaudu suuremmaksi kuin farisealaisten ja kirjanoppineiden, ette suinkaan astu sisälle taivasten valtakuntaan."
Jeesuksen koko opetuksen sisältö oli: "olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on" ja "joka toisin opettaa, hänen pitää helvetin tuleen vikapää oleman".
Kun Jeesus on näin sanonut ja opettanut, niin ei meille jää tinkimisen varaa. Meidän on tultava täydellisiksi, ennen kuin voimme astua sisälle taivasten valtakuntaan. Epätäydellisinä emme sinne voi astua; se on Jeesuksen sanojen tinkimätön vaatimus, ja jos me toisin opetamme ja elämme, niin me emme rakasta Isää, emmekä Jeesusta. Minkäänlainen sijaissovitus ei hänen oppinsa mukaan tule kysymykseen.
Miten voimme me syntiset, epätäydelliset tuon vaaditun täydellisyyden, Isänkaltaisuuden saavuttaa? Miten siis me voimme tulla taivasten valtakuntaan ja päästä sen asukkaiksi ja jäseniksi ja saada iankaikkisen elämän?
Tähän elämämme ja olemassaolomme tärkeimpään kysymykseen saamme me teosofialta, jumalviisaudelta, oikean ja riittävän vastauksen. Tätä vastausta ja sen oikeudellisuutta tukee Uusi Testamentti ja ennen kaikkea Jeesuksen omat sanat oikein ymmärrettyinä. Tämä vastaus kuuluu: me tulemme täydellisiksi monien elämien aikana saavuttamiemme kokemusten ja opetusten kautta, hankkimalla viisautta ja puhtautta Jeesuksen Vuorisaarnan opetusten mukaan.
Jumalasta lähteneinä henkiolentoina (Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen, vrt. luomiskertomusta) meidän iäinen Itsemme syntyy uudestaan ja yhä uudestaan maan päälle hankkimaan kokemuksia ja niistä oppimaan ja viisastumaan siksi, kunnes olemme saavuttaneet täyden viisauden ja puhtauden ja näin tulleet täydellisiksi. Meissä asuva Jumalallinen Henki pukeutuu aina uudestaan ja uudestaan uuteen sielu- ja fyysiseen ruumiiseen siksi, kunnes "me kasvamme Kristuksen täyteen mittaan", kuten apostoli Paavali niin selvästi sanoo.
Kun meissä asuva Kristus "Kristus meissä", kuten Paavali sanoo Uudessa Testamentissa, on saavuttanut täyden mitan, niin olemme me tulleet täydellisiksi, niin kuin Taivaallinen Isämme täydellinen on. Me olemme silloin tulleet Jumalan kirkkauden lapsiksi ja taivasten valtakunnan asukkaiksi jo täällä maan päällä eläessämme, sillä taivasten valtakunta on meissä, niin kuin sama apostoli sanoo.
Tämän tilan saavuttaminen on meidän inhimillinen päämäärämme, ja tätä varten me elämme täällä maan päällä kerta kerran perästä, kunnes olemme saavuttaneet täydellisyyden tilan.
Kuoltuamme siirrymme kirkkaudesta kirkkauteen, kunnes Suuren Elämän Laki kutsuu meidät jälleen syntymään tänne "heittää meidät torniin", ruumiimme torniin, jossa on "itku ja hammasten kiristys", hankkimaan uusia kokemuksia. Tällainen on Ikuisen Kehityksen kulku, yhä eteenpäin, yhä suurempaa täydellisyyttä kohti.
Kuolemien jälkeinen elämämme on seuraus maan päällä luomistamme syistä. Teoillamme me luomme itsellemme joko taivaat tai helvetit. Nämä ovat joko pitemmät tai lyhyemmät, riippuen meidän suhtautumisestamme siellä oleviin oloihin. Tämä ei kuitenkaan vapauta meitä maan päällä tekemistämme synneistä, sillä mitä me täällä teemme, siitä me täällä seuraavissa ruumistuksissamme niitämme seuraukset. Täällä maan päällä me maksamme tekemämme syntivelat niille, joille me olemme ne tehneet, ja saamme hyvityksen niistä hyvistä töistä, joita olemme täällä tehneet. Täällä me, Jeesuksen sanojen mukaan, niitämme sadon siitä, mitä olemme kylväneet. Jos olemme kylväneet hyvän siemeniä, niin me niitämme myös hyvän sadon, ja päinvastoin.
Opettaako Uusi Testamentti tällaista? Puhuiko Jeesus jälleensyntymisestä ja opettiko hän sitä? Voimme suoraan ja empimättä vastata myöntävästä. Hänhän itse sanoi mm., että profeetta Elias oli jälleensyntynyt Palestiinaan juuri Hänen aikanaan. Hänhän sanoi: "Elias on tullut, mutta häntä ei tunnettu." Viitataanhan hänen sanoissaan, että Johannes Kastaja oli Eliaan uusi ruumiillistuma. Myös hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat Minun olevan?" Opetuslapset vastasivat: "Muutamat Mooseksen, muutamat Eliaan tai jonkun muun profeetan." Ellei hän olisi hyväksynyt jälleensyntymisoppia, ei hän olisi näin puhunut Eliaasta eikä itsestään, vaan sanonut ehkä, niin kuin nykyajan ihmiset sanovat, että sellainen oppi on hassutusta. Paitsi näitä on hän Uudessa Testamentissa useassa kohdassa viitannut entisiin elämiin. Kun häneltä kysyttiin, miksi mies oli sokeana syntynyt, vastasi hän: "Ei hän eikä hänen isänsä syntiä tehnyt", tahtoen tällä sanoa, että synti, josta sokeus oli seurauksena, oli tehty paljon aikaisemmassa ruumiillistumassa.
Näistäkin esimerkeistä käy kyllä selväksi, että Jeesus opetti jälleensyntymistä, ja olisihan ollut aivan luonnotonta, että hän olisi vaatinut ihmisten täydelliseksi tulemista yhdessä ainoassa ruumiillistumassa. Sehän olisi todella mahdotonta, eikä Jumalan Poika voinut mahdottomia vaatia ja opettaa.
Alkukristillisissä seurakunnissa oli tämä oppi opetusaineena. Vasta kuudennella vuosisadalla, tarkemmin sanoen vuoden 553 kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa, tämä oppi kirottiin kristillisistä kirkoista. Näin meneteltiin siksi, että saatiin lunastusoppi jollakin tavoin sovitetuksi uskontoon ja sen avulla pappien valta ja myöhemmin anekauppa kirkon hyväksi.
Kun ymmärrämme jälleensyntymisen salaisuuden mahdollisimman selvästi ja sitä tutkimme, niin me myös opimme huomaamaan, miten syvä viisaus Vuorisaarnan opetuksiin sisältyy ja miten käytännöllisesti se ratkaisee Elämän suuret pulmat. Jeesuksen oppi, niin vaikealta kuin se ensi silmäyksellä näyttääkin, on kuitenkin ainoa ja paras ratkaisu kaikissa elämämme vaikeuksissa. Jeesushan opetti mahdollisimman käytännöllistä uskontoa, sillä hän perusti uskontonsa länsimaita varten ja siis meidän länsimaalaisia olosuhteitamme varten. Siitä on kaikki haaveellisuus ja epäkäytännöllisyys kaukana.
Hänen oppinsa on Viisaan oppi ja tekee noudattajansa viisaiksi ja johtaa heidät vihdoin "Kaidalle Tielle" ja sen kulkemisen kautta Taivasten Valtakuntaan. Hän itse oli kulkenut kaidan tien päähän asti, ja siksi hän osasi sen tien kulkemisen salaisuuden meillekin opettaa. Sitä tietä kulkemalla Hän oli tullut Jumalan Pojaksi, oltuaan sitä ennen Ihmisen Poika ja vielä sitä ennen tavallinen ihminen niin kuin mekin. Hän ei opettanut mitään hämäräperäistä uskomista (totena pitämistä), vaan todellista uskoa, joka on Tahtoa, Tietoa ja Toimintaa, joka taas on Viisautta, Voimaa ja Kauneutta.
Näin saavutettu tieto Elämän suuresta totuudesta ja päämäärästä antaa meille voimaa ja tahtoa muuttaa elämämme tietomme mukaiseksi ja elämämme iloiseksi ja meidät itsemme tyytyväisiksi, missä olosuhteissa joutunemmekin elämämme varrella olemaan. Kun tiedämme, että vaikeutemme samoin kuin onnemmekin, ovat omat luomamme, niin me molempiin suhtaudumme oikealla tavalla. Onnestamme jaamme lähimmäisillemme ja vastoinkäymisemme kannamme uljaasti tietoisina, että meillä nyt on tilaisuus maksaa menneisyydessä tekemämme velat, ja nyt tahdomme tehdä aina oikein kaikissa tilanteissa. Myös me ymmärrämme, että nyt voimme ruveta tekemään työtä henkemme ravitsemiseksi ja tullaksemme jossakin tulevassa ruumiillistumassa täydelliseksi Jumalan Pojaksi. Muistakaamme raamattumme sanaa niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa: "Te olette Jumalia."
elonpyörä 1959 — n:o 1
Etusivu Eri uskonnot