Gnostilaisuudesta

Ranskalainen "Le Voile d'Isis" on äskettäin julkaissut erikoisnumeron, joka käsittelee yksinomaan gnostilaisuutta. Seuraavassa eräitä erillisiä huomioita, jotka nähdäksemme eivät ole aivan merkityksettömiä:

"On tullut suorastaan lauseparreksi väite, että gnostikot ovat keksineet oppinsa voidakseen selittää pahan synnyn, yhteiskunnalliset vastakohdat ja muut toisarvoiset asiat, joihin nykyään kiinnitetään liian paljon huomiota. Jokainen tahtoo arvostella itsensä mukaan, ja niinpä gnostikotkin ovat saaneet jälkimaailmalta aivan uudenaikaiset harrastukset.

Nämä kysymykset ovat vain sangen etäisessä suhteessa esoteeriseen perinnäistietoon. Gnostikot eivät ole — ainakaan alkuaikoina — tuoneet tätä oppia uudessa muodossa, vaan he ovat täydentäneet sen esityksellään lunastuksesta, minkä heidän käsityksensä mukaan suoritti Kristus Jeesus.

Lunastuksen tutkiminen luonnollisesti tuo mukanaan kysymyksen syntiinlankeemuksesta ja siis myöskin pahan alusta, mutta uudelleen täytyy toistaa, että gnostismi ei suinkaan ole pahan syntyä pohtineitten filosofien taikka moralistien aikaansaannos. Gnostismi on esoteerisen perinnäistiedon esitys silmälläpitäen lunastusta. Koko gnosiksen keskuksena on Vapahtava Sana, joka on saattanut meidät löytämään Kadotetun Sanan, joka on yksi ristin mysteerion aspekteista. Jälleenlöydetyn Sanan (INRI) sisältö ei ole sama kuin Kadotetun Sanan (IEVE). Tässä syy siihen, ettei profeettojen ja evankelistojen välillä ole täydellistä vastaavuutta."

"Gnostisismi ei esiinny niinkään huonossa seurassa. Josef puuseppä ja Johannes kastaja olivat esseenejä. Mutta onko totta, että gnostismi vaatii askeesia? Otiitit ja heidän jälkeensä kataarit olivat askeetteja sen vastavaikutuksen johdosta, jonka aiheutti valegnostikkojen häpeämättömyys. Alkuperäiset gnostikot eivät milloinkaan pitäneet askeesia muuna kuin keinona, joka oli toisille hyvä, toisille paha. He vaativat luonnollisesti enemmän pneumaatikoilta kuin muilta ihmisiltä.

Basilides näki elämässä koettelemusten sarjan, piti kärsimyksiä puhdistuskeinona ja neuvoi ottamaan vastaan ne, jotka kaitselmus meille lähettää niitä erikoisesti etsimättä. Hän ei suositellut eikä vastustanut askeesia: kieltäymykset, pidättymiset, ruumiin kidutukset saattoivat olla hyviä niille, jotka osasivat niitä käyttää oikein, mutta ne saattoivat tuottaa myöskin aivan vastakkaisia tuloksia.

On ilmeistä, että aineesta vapauteen pyrkivän täytyy katkaista kahleet, jotka hänet sitovat näkyväiseen maailmaan. Ja vasta silloin, kun olemme kokonaan vapaat, voimme siihen palata ja työskennellä sen lunastuksen hyväksi, koska se ei enää meitä hallitse. Tähän on ainoana keinona se, että luovumme omistamisvaistostamme, kaikesta, vieläpä ja ennen kaikkea itsestämme, niin ettei meillä ole mitään itseämme varten erikoisesti. Tämä on hengellinen köyhyys. Tavat, millä tähän päästään, ovat erilaiset ihmisistä riippuen.

Aineen ja pahan vallasta vapautuminen ei edellytä pahan jumalan olemassaoloa. Gnostikot eivät ole dualisteja — tai käyttääksemme vastaavampaa nimitystä: diteistejä. Manes, jota ennen kaikkea syytettiin diteismistä, näki pahan prinsiipissä, Lusiferissa, langenneen älyn, aineeseen liittyneen järjen. Saatana on aineen henki, mutta ainoa jumala on Valon Jumala; Varjojen Herra on vain kaiken sen johtaja, mikä on Jumalaa vastustavaa, mutta se ei itse ole jumala. Kaikista ponnistuksistaan huolimatta sen on lopulta alistuttava. Valon valtakunta on ainoa ja todellinen, ainoa ikuinen valtakunta, ainoa, jonka profeettana Manes piti itseään.

Gnostikoita on syytetty panteismista ja diteismistä ymmärtämättä sitä, että näitä kahta ei voida sovittaa yhteen."

"Hengessään pienet, köyhät ja alhaiset ovat juuri pneumaatikkoja eikä psyykikkoja. Tietoon johtavia teitä on useita, mutta tätä Tietoa ei voi saavuttaa ennen kuin on löytänyt lapsen yksinkertaisuuden.

Ei ole olemassa kahta kristinuskoa, kahta opetusta, joista toinen on omistettu psyykikoille ja toinen pneumaatikoille, vaan useita asteita samassa kristinuskon opetuksessa. Ihmiset ovat sielullisilta lahjoiltaan eriasteisia. Ihmishenget ovat jaetut kolmeen luokkaan: Lintuihin, Ihmisiin (jotka taas jakautuvat neljään kastiin) ja Konniin. Ja jos jotkut julistavat älyllistä tasa-arvoisuutta, johtuu tämä heidän vihastaan niitä kohtaan, jotka ovat heidät sivuuttaneet ja halusta vetää kaikki heidän omalle tasolleen.

Gnostikoita ei voida tästä syyttää. Samoin oli laita kristinuskon alkuaikoina, kuten aleksandrialaisten kirkkoisien lausunnot todistavat. Sen sijaan tekivät tämän markioniitit.

Cerinthos ei ollut gnostikko sen enempää kuin hänen oppilaansa ja näiden seuraajat ebioniitit ja elkesaiitit. Cerinthoksen opilla on gnosiksen kanssa vain eräitä harvoja yhtymäkohtia ja sen sijaan useita pääerovaisuuksia. Gnostikot tunnustavat Jeesuksen vapahtavaksi sanaksi, luvatuksi Messiaaksi, joka vapahti meidät Hyvän Sanomansa opetuksella, kärsi ja kuoli syntiemme takia ja tämän jälkeen nousi kuolleista.

Cerinthos kieltäytyi näkemästä Jeesuksessa messiasta. Hänestä Jeesus oli ihminen, joka nousi jumaluutta kohden korkeammalle kuin kukaan muu ennen häntä, vastaanotti itseensä korkean olennon, joka kasteessa laskeutui häneen kyyhkysen muodossa. Hän kuoli ja on taas nouseva kuolleista.

Cerinthoksen tarkoituksena oli liittää yhteen kiihkeät juutalaiskristityt, jotka tahtoivat säilyttää koko juutalaisuuden.

Samoin teki Marcion, hänen opettajansa Cerdon, hänen oppilaansa Apelle, eivätkä he olleet gnostikkoja.

On tullut tavaksi liittää gnostikkojen nimen varaan mitä erilaisimpia lahkoja, joista toiset saattoivat olla toisilleen vihamielisiäkin. Nykyään tätä erehdystä koetetaan välttää."

J. E. P.

Ruusu-Risti — marras-joulukuu 1930


Etusivu

Eri uskonnot