LÄPIKUULTAVA  JALOKIVI

PATANDSHALIN  KOKOAMIA  AJATELMIA 
JA  NIIDEN   SELITYKSIÄ
 

I kirja

1.

ajatelma   — Nyt selitetään jooga.
2. ajatelma   — Jooga on ajatuselämän muodostelmien voittamista.
3. ajatelma   — Siinä tilassa katselija on vaipunut itseensä; taikka
keskityksen aikana on sielu kuin katselija ilman katseltavaa.
4. ajatelma   —  Muuten se sulautuu muodostelmiinsa; taikka
muulloin kuin keskittyessään on sielulla sama muoto kuin sen ajatuselämän muodostelmilla. 
5. ajatelma   — Muodostelmat ovat viidenlaisia, ovat tuskallisia tai ei-tuskallisia.
6. ajatelma   — Niitä on oikea tieto, väärä tieto, kuvittelu, nukkuminen ja muisto.
7. ajatelma   — Oikea tieto on suoranainen tietäminen tai johtopäätös tai todistus.
8. ajatelma   — Väärä tieto on väärä huomionteko asiasta, joka todellisuudessa ei vastaa tätä havaintoa.
9. ajatelma   — Kuvittelu on havainto, joka on syntynyt vain sanoista ja jolla ei todellisuudessa ole mitään vastinetta.
10. ajatelma   — Nukkuminen on se muodostelma, joka johtuu ei-minkään havaitsemisesta.
11. ajatelma   — Muisto on havaitun esineen ei-unohtamista.
12. ajatelma   — Näiden muodostelmien ehkäiseminen tapahtuu harjoituksen ja himottomuuden kautta.
13. ajatelma   — Harjoitus on uudistuva ponnistus tätä (muodostelmista vapaata) tilaa kohti.
14. ajatelma   — Vakava mielentila syntyy, kun sitä pitkän aikaa harjoitetaan keskeytymättä ja täydellä hartaudella.
15. ajatelma   — Himottomuus on tajunnantila, jossa himot ovat voitetut.
16. ajatelma   — Kun himottomuutta on äärimmäisyyteen asti kehitetty, syntyy välinpitämättömyys kaikkea, paitsi sielua kohtaan. 
17. ajatelma   — Mietiskely syntyy, kun tarkastellaan väitteitä, vapautumista, iloa ja olemisentunnetta.
18. ajatelma   — Ennen toista (vasta selitettyä) mietiskelymuotoa, on levossa olevan ajatuksen harjoittaminen. Toinen on ajatuksen itsestään muodostumista (kun kaikki kappaleet ovat poistuneet mielestä). 
19. ajatelma   — Näiden kahden pyrkijäluokan erilaiseen mietiskelytilaan on maailma syynä.
20. ajatelma   — Toisessa on "sen" (joogan) edellä usko, tarmo, muisto, erottaminen (erittyminen).
21. ajatelma   — "Tämä" (jooga) on sitä lähinnä, jonka tunne on hartain.
22. ajatelma   — Koska valittujen keinojen luonteet, lempeä, keskinkertainen ja herkkä, ovat erilaisia, on myöskin olemassa ero niiden askeettien välillä, jotka näiden keinojen välillä valitsevat.
23. ajatelma   — Taikka (toinen keino on) Herralle antautuminen.
24. ajatelma   — Herra on määrätty henki, johon eivät vaikuta huolet, teot, hedelmät tai ansiot.
25. ajatelma   — Hänessä tulee kaikkitietävän siemen äärettömäksi.
26. ajatelma   — Ajasta riippumattomaan on Hän suurista suurin.
27. ajatelma   — Hänen nimensä on Kunnia (mystistä "Om" nimeä käytettäessä).
28. ajatelma   — Sen alituista kertaamista ja sen merkityksen miettimistä on kiihkeästi harjoitettava.
29. ajatelma   — Siitä johtuu tosi-älyllisen hengen tieto ja esteitten poistuminen.
30. ajatelma   — Tauti, ikävä, epäilys, huolimattomuus, laiskuus, aistinesineisiin kiintyminen, harhaanvievä havainto, onnistumattomat syventymisen yritykset, vakavuuden puute siinä tilassa ollessa, nämä ovat esteitä askeetin mielessä hänen tiellä kulkiessaan.
31. ajatelma   — Suru, huoli, vavistus ja huokaileminen ovat näiden esteiden seuralaisia.
32. ajatelma   — Miettikää jotakin totuutta niiden välttämiseksi.
33. ajatelma   — Hyvyyden, lempeyden, tyytyväisyyden harjoittaminen, sekä onnen syiden, surun, hyveen ja paheen halveksiminen puhdistavat mieltä.
34. ajatelma   — Taikka ulos- ja sisäänhengittäminen.
35. ajatelma   — Taikka voi silmänräpäyksellinen aistinhavainto synnyttää mielenlujuutta.
36. ajatelma   — Taikka voi suruton mielentila, täynnä valoa, synnyttää mielenlujuutta.
37. ajatelma   — Taikka voi ajatus valitessaan mietiskelyesineekseen jonkun himottoman olion, löytää jotain sellaista, mikä synnyttää mielenlujuutta.
38. ajatelma   — Taikka voi unessa tai nukkuessa saadun tiedon miettiminen synnyttää mielenlujuutta.
39. ajatelma   — Taikka oman mielen mukaan mietiskeleminen.
40. ajatelma   — Hänen valtansa ulottuu pienimmästä atomista äärettömyyteen asti.
41. ajatelma   — Henkilössä, joka on mielenmuodostelmansa voittanut, luo täydellinen yhtyminen ja täydellinen sulautuminen tuntijan, tunnettavan ja tuntemisen välillä läpikuultavan jalokiven.
42. ajatelma   — Kesytetyn mielen väittelevässä tilassa sekoitetaan sana, merkitys ja ymmärtäminen.
43. ajatelma   — Muistin selvittämisessä (sanan ja siihen sopimuksesta kiinnitetyn merkityksen kautta) on asian itsensä (mentaalinen) esiintyminen se (mielentila), jota kutsutaan (teknillisesti) ei-väitteleväksi.
44. ajatelma   — Näiden avulla selitetään myöskin arvosteleva ja ei-arvosteleva, sillä ne ovat suhteessa hienoihin elementteihin.
45. ajatelma   — Hienon alue päättyy sulamattomaan.
46. ajatelma   — Nämä aikaansaavat siemenettömän mietiskelyn.
47. ajatelma   — Kun ei-arvosteleva puhtaus saavutetaan, seuraa sisäinen tyytyväisyys.
48. ajatelma   — Tässä tapauksessa saavutetaan tieto, joka on totuutta.
49. ajatelma   — Sen syy on toinen kuin ilmennyksen ja johtopäätöksen, koska se viittaa sivuseikkoihin.
50. ajatelma   — Tästä johtuva itsemuodostavan ajatuksen sarja panee esteen muille (ajatuksen) langoille.
51. ajatelma   — Näidenkin poistuttua, koska kaikki (mentaaliset muodostelmat) ovat poistettavat, on mietiskely siemenetöntä.

I kirjan loppu

bar
II kirja

1.

ajatelma   — Valmistava jooga käsittää kuolettamisen, tutkimisen ja Herralle antautumisen.
2. ajatelma   — Sitä harjoitetaan jatkuvan samaadhin saavuttamiseksi ja esteitten laimentamiseksi.
3. ajatelma   — Esteitä on viisi: tietämättömyys, olemisentunne, himo, vastenmielisyys ja kiintymys.
4. ajatelma   —  Tietämättömyys on toisten, seuraavien alkulähde, olkoot ne uinuvassa, laimennetussa, voitetussa tai laajennetussa tilassa.
5. ajatelma   — Tietämättömyyttä on ei-iäisen, epäpuhtaan, pahan ja ei-aatmaan pitäminen iäisenä, puhtaana, hyvänä ja aatmaana.
6. ajatelma   — Olemisentunne on tietävän voiman ja sen välikappaleiden sekoittamista toisiinsa.
7. ajatelma   — Se, mikä piilee nautinnossa, on himoa.
8. ajatelma   — Se, mikä piilee tuskassa, on vastenmielisyyttä.
9. ajatelma   — Kiintymys on kiihkeä aina oman voimansa tukema elämänhalu, — joka asuu oppineessakin.
10. ajatelma   — Kun nämä ilmenevät hienoina, on niitä vältettävä vastustavalla toiminnalla.
11. ajatelma   — Niiden muodostelmat ovat mietiskelyllä voitettavat.
12. ajatelma   — Siitä tekojen määrästä, joka syntyy huolista (tai esteistä) tullaan korjaamaan hedelmä täällä näkyväisessä olotilassa tai tuolla näkymättömässä.
13. ajatelma   — Niin kauan kuin niiden juuri on olemassa, on hedelmöiminen asteita, vuosia ja nautintoa.
14. ajatelma   — Niiden hedelmänä on nautinto tai tuska riippuen siitä, onko syynä pahe vai hyve.
15. ajatelma   — Valaistulle on kaikki "kurjuutta" seurauksien, levottomuuden ja vaikutelmien tähden; kuin myöskin ominaisuuksien toiminnan vastustuksen tähden.
16. ajatelma   — Se kurjuus, mikä ei vielä ole tullut, on torjuttava.
17. ajatelma   — Syy torjuttavaan on näkijän ja nähtävän yhtymässä.
18. ajatelma   — Näön muodostavat elementit ja elimet, luonteeltaan on se valaistusta, toimintaa ja asentoa, ja sitä tarvitaan kokemuksien ja ehdottomuuden saavuttamiseen.
19. ajatelma   — Gunojen (kaikkiallisen aineperustan ominaisuuksien), olotilat ovat rajoitettu, rajaton, liukeneva ja liukenematon.
20. ajatelma   — Näkijä on suoraan käsitettä katsellessaan yksinkertaisesti sama kuin nähtävä, vaikka puhdas.
21. ajatelma   — Nähtävä on häntä varten olemassa.
22. ajatelma   — Se on hävitetty hänen kohdallaan, joka on tarkoituksensa perillä, mutta ei ole muualla hävitetty, sillä se on olemassa muiden kohdalla, joille se on tavallinen.
23. ajatelma   — Yhtymä aiheuttaa niin hyvin oman kuin Herran voiman tunnustamisen.
24. ajatelma   — Sen syy (tietämättömyys) on jätettävä.
25. ajatelma   — "Jättäminen" on yhtymän voittamista, — tämä on sielun eristämistä.
26. ajatelma   — (Kahleditun tilan) Jättäminen saadaan aikaan jatkuvalla erottamiskyvyn harjoittamisella.
27. ajatelma   — Valaistus, viimeinen aste, on seitsenkertainen.
28. ajatelma   — Joogasääntöjen seuraamisesta johtuu valaistus, — sekä epäpuhtauden hävittämisestä, joka vie erottamiskyvyn harjoittamiseen.
29. ajatelma   — Kahdeksat joogamääräykset ovat suvaitsevaisuus, sääntöjen noudattaminen, asento, hengityksen hallinta, syventyminen, mietiskely, sulautuminen, transsi.
30. ajatelma   — Suvaitsevaisuus käsittää pidättymisen tappamisesta, epärehellisyydestä, varkaudesta, kohtuuttomuudesta ja ahneudesta.
31. ajatelma   — Näitä (viittä suvaitsevaisuuden jaotusta), joita ei lievennä luokka, paikka, aika tai hyötyperuste, kutsutaan suuriksi lupauksiksi, koska ne ovat kaikkiallisia (— muodostavat kaikkiallisen suuren hyveen).
32. ajatelma   — Noudattaminen käsittää puhtauden, tyytyväisyyden, kuolettamisen, tutkimisen ja Herralle antautumisen.
33. ajatelma   — Poistettaessa määrättyjä asioita (se on asioita koskevia ajatuksia), neuvotaan ilmentämään jotakin päinvastaista.
34. ajatelma   — Kysymyksessä olevat asiat, tappaminen, epärehellisyys, varkaus, kohtuuttomuus ja ahneus tehtyinä, aiottuina tai hyväksyttyinä, johtuneina himosta, vihasta tai petoksesta, — hetkellisinä tai ylenmääräisinä, eivät lakkaa tuskan tai tietämättömyyden hedelmää kantamasta. Tämän johdosta hartaasti kehotetaan kutsumaan esille jokin vastakkainen hyve.
35. ajatelma   — Kun tappamisesta pidättyminen (loukkaamattomuus) on vahvistettu, hallitaan vihollisuuden tunteet joogin lähellä (ja häntä kohtaan).
36. ajatelma   — Kun totuudenrakkaus on täydellinen, niin hän, (joogi), itse on tekojensa hedelmien varastopaikka.
37. ajatelma   — Kun varkaudesta pidättyminen on vahvistettu, niin kaikki jalokivet tulevat joogin lähelle (tai häntä kohtaan).
38. ajatelma   — Kun kohtuullisuus on vahvistettu, kehittyy voima.
39. ajatelma   — Kun ahneudesta pidättyminen on vahvistettu, herää tieto olemassaolon (ja olemassaolojen) syystä ja tarkoituksesta.
40. ajatelma   — Puhtaudesta syntyy vastenmielisyys fyysistä ruumista kohtaan.
41. ajatelma   — Ja puhtaus hyvyytenä, tyytyväisyytenä, tarkkaavaisuutena, aistimien hillintä sekä sielun tarkastelemisen kyky ovat puhdistumisen hedelmiä.
42. ajatelma   — Tyytyväisyydestä syntyy ääretön onni.
43. ajatelma   — Epäpuhtauden hävittämisen jälkeen herää kuolettamisen kautta ruumiissa ja aistimissa salaisia voimia.
44. ajatelma   — Kuulumattomien pyyntöjen kautta löydetään mieluisin jumala.
45. ajatelma   — Mietiskelyn täydellinen kehitys johtuu vasta Herralle antautumisesta.
46. ajatelma   — Oikea asento on vakava ja mieluinen.
47. ajatelma   — Lempeän ponnistuksen kautta ja ääretöntä mietiskellessä tulevat asennot vakaviksi ja mieluisiksi.
48. ajatelma   — Silloin eivät vastakohdat tee hyökkäyksiään.
49. ajatelma   — Kun nämä ovat täytetyt, seuraa praanajama, hengityksen hallitseminen.
50. ajatelma   — Se on ulkonainen, sisäinen tai vakava, paikan, ajan ja luvun määräämä ja se on pitkä tai lyhyt.
51. ajatelma   — Neljäs tuntee sekä ulkonaiset, että sisäiset piirit.
52. ajatelma   — Täten hävitetään valon peite.
53. ajatelma   — Ja mieli kykenee havaintojen tekoon.
54. ajatelma   — Pidättyminen on niin sanoakseni aistimien sovelluttamista mielen mukaan niiden omista pyyteistä välittämättä.
55. ajatelma   — Siten saadaan suurin valta aistimien yli.

II kirjan loppu

bar
III kirja

1.

ajatelma   — Keskittyminen on mielen kiinnittämistä johonkin.
2. ajatelma   — Mielen yhdistäminen siihen on syventymistä.
3. ajatelma   — Kun tässä tilassa ollaan tietoisia vain esineestä, mutta tiedottomia itsestä, kutsutaan sitä transsiksi (samaadhi).
4. ajatelma   —  Nämä kolme yhdessä käsittävät "samjanan" (alemman älyn ja aistimien voittaminen).
5. ajatelma   — Kun "samjana" voitetaan ( — kun se tulee luonnonomaiseksi — ) kehittyy eristämisen kyky.
6. ajatelma   — Sitä käytetään asteettaisesti.
7. ajatelma   — Nämä kolme joogangaa (huomio, keskittyminen ja mietiskely) ovat alempia muotoja, kuin ensimmäiset viisi joogangaa, suvaitsevaisuus jne.
8. ajatelma   — Nämä kolme ovat myöskin ulkopuolella siemenettömän mietiskelyn.
9. ajatelma   — Estetty muuttuminen on mielen muuttumista estämisen hetkellä, — kun vastaavat häiriöt ja esteet ilmenevät ja nousevat.
10. ajatelma   — Sen virta lujittuu vaikutelmien kautta.
11. ajatelma   — Transsimuodostelma on vastaavien häiriöiden ja keskityksen laskemista ja nousemista.
12. ajatelma   — Silloin ovat taas voitettu ja kiihoitettu samalla kertaa olemassa tajunnassa.
13. ajatelma   — Näiden kolmen kautta selitetään puhtaus, luonne ja tilanmuutos.
14. ajatelma   — Perustana on se, mikä vastaa ominaisuuksiin, rauhallinen, toimiva ja kuvaamaton.
15. ajatelma   — Muotojen muuttumisen syy on käskyn muuttuminen.
16. ajatelma   — Menneisyyden ja tulevaisuuden tieto tulee joogille kolmea (juuri selitettyä) samjanan lajia harjoitellessa.
17. ajatelma   — Sana, sen merkitys ja itse tieto sekoitetaan keskenään, koska niitä vuorotellen käytetään toistensa asemasta. Mutta jos joogi näkee nämä erotettuna samjanaa niistä harjoitellessaan, oppii hän ymmärtämään kaikkien elävien olentojen puhetta.
18. ajatelma   — Tämän asteinen entisissä elämissä saavutettu tieto herää, kun älylle annetaan hallittavaksi itsetoimivan ajatuksen ohjakset.
19. ajatelma   — Toisten ihmisten älyn oppii joogi tuntemaan, kun hän harjoittaa samjanaa toisten ihmisten älystä.
20. ajatelma   — Mutta ei sen omistajasta (ajatuksesta), sillä se ei ole aiheena.
21. ajatelma   — Kun samjanaa harjoitetaan ruumiin muodosta, käsittämiskyvyn ollessa hillittynä ja valon ja silmien välisen yhtymän ollessa erotettuna, niin haihtuu ruumis näkyvistä.
22. ajatelma   — Karma (tekojen hedelmä) on kahta lajia, toimiva ja uinuva. Kun niistä harjoitetaan samjanaa herää joogissa tieto omasta kuolemastaan, taikka saa hän enteiden kautta tiedon kuoleman hetkestä.
23. ajatelma   — Kun harjoitetaan samjanaa myötätunnosta, niin jokainen tulee aina osoittamaan hyvää tahtoa ja ystävyyttä.
24. ajatelma   — Kun harjoitetaan samjanaa eläinten voimista, saa joogi nämä voimat (voimaa, jos hän on ajatellut elefantin voimaa jne.)
25. ajatelma   — Pienten, salattujen ja etäisten aistinesineitten tieto herää askeetissa, jos hän heittää niihin silmänräpäyksellisen tuntemisen valon.
26. ajatelma   — Kun joogi harjoittaa samjanaa loistavasta ruumiista, herää hänessä tieto maan ja auringon välisestä avaruudesta.
27. ajatelma   — Kun harjoitetaan samjanaa kuusta, herää tieto tähtimaailmasta.
28. ajatelma   — Kun joogi harjoittaa samjanaa Pohjantähdestä, herää hänessä tieto tähtien liikunnosta.
29. ajatelma   — Harjoittaessa samjaana keskus-"thakrasta", (astraaliruumiin elimestä) herää tieto ruumiin rakenteesta.
30. ajatelma   — Kun joogi harjoittaa samjaana kurkkutorvesta, voittaa hän nälän ja janon tunteet.
31. ajatelma   — Kun harjoitetaan samjanaa kurkkutorven alla olevasta laskimosta, voitetaan mielenlujuus tai sellainen ruumiin lujuus, jota ei mikään voi liikuttaa.
32. ajatelma   — Kun joogi harjoittaa samjanaa pään valosta, (dshjotis), niin näkee hän jumalallisia henkiä, adepteja tai henkiolentoja.
33. ajatelma   — Tai halveksien kaikkia muita välikappaleita saa joogi kaikesta oikean tiedon.
34. ajatelma   — Kun joogi harjoittaa samjanaa sisäisestä elimestä (Hridajasta), herää hänessä tieto älystä ("tshitta"tajunnan kenttä; ajatus, äly).
35. ajatelma   — Kuvittelemalla samaksi sielullista tietoa ja ymmärtämisenkykyä, jotka ovat oleellisesti erilaisia, herää "kokemus" (ilon ja surun tieto).
36. ajatelma   — Tästä herää joogissa tieto, jonka aistimet, kuulo, tunne, näkö, maku ja haju, välittävät.
37. ajatelma   — Nämä (hedelmät) ovat esteitä samaadhia kohti vievällä tiellä, mutta muuttuvat voimiksi hallitsemisen hetkellä.
38. ajatelma   — (Kehittyneen joogin) Äly tunkeutuu toisen ruumiiseen voitettuaan kahlehtimisea syyn ja tietämällä siirtymisen keinon.
39. ajatelma   — Kun voitetaan Udana, eräs eetterikaasu, opitaan erottumaan ja nousemaan vedestä, mudasta, orjantappuroista jne.
40. ajatelma   — Kun voitetaan ilma, "samana" syttyy leimahdus (tai liekki).
41. ajatelma   — Kun joogi harjoittaa samjanaa kuuloaistin ja eetterin suhteesta, herää hänessä jumalallisen kuulon elin.
42. ajatelma   — Kun harjoitetaan samjanaa ruumiin ja eetterin suhteesta, syntyy keveydentila, jossa hän, joogi, voi kulkea ilmassa tai leijailla läpi avaruuden.
43. ajatelma   — Ulkonainen, älyn aavistamaton muuttumisentila, on suuri ruumiiton ("mahavideha"). Tästä johtuu harhapeitteen hävittäminen.
44. ajatelma   — Kun harjoitetaan samjaana karkeasta, kestävästä, hienosta, kaikkiläpäisevästä ja hedelmällisestä, kehittyy elementtien voittaminen (tai valta niiden yli).
45. ajatelma   — Niistä nousee kolme täydellisyyttä, "tarkkuus", ruumiin oivallisuus ja sen ansioiden hävittämättömyys.
46. ajatelma   — Ruumiin oivallisuus sisältää värin, sulouden, voiman ja timantinlujan tiheyden.
47. ajatelma   — Kun harjoitetaan samjanaa huomiokyvystä, luonteesta, itsekkyydestä, toisten seuraamisesta ja esineitten omistamisesta, voitetaan aistinelimet.
48. ajatelma   — Siitä johtuu mielenvirkeys, riippumattomuus välikappaleista ja luonteen voittaminen.
49. ajatelma   — Kaikkitieto ja kaiken olevaisen yliherruus herää siinä joogissa, joka on voittanut eristelevän tiedon puhtauden (sattvan) ja sielun (purushan) suhteesta.
50. ajatelma   — Kiintymättömyyttä seuraa "kaivalja", kun kahleiden siemenet ovat hävitetyt.
51. ajatelma   — Voimia kutsuttaessa pitää nautinnon ja ylpeyden hävittämisen olla täydellisen, sillä pahan uusiutuminen on mahdollinen.
52. ajatelma   — Eristävä tieto herää samjanassa hetkissä ja niiden käskystä.
53. ajatelma   — Sen kautta erotetaan asiat toisistaan.
54. ajatelma   — Eristyksestä syntynyt tieto on "taraka" ja se suhtautuu kaikkiin esineisiin, kaikkiin tiloihin ja on samanaikainen.
55. ajatelma   — Sielun eristyminen (Kaivalja) herää samjanaa tehdessä "purushan" ja "sattvan" välisestä puhtauden yhtäläisyydestä.

III kirjan loppu

bar
IV kirja
Sielun eristymisen kirja

1.

ajatelma   — Siddhit (joogin täydelliset kyvyt tai salaiset voimat) ovat tuloksia syntymästä, mystisten hyveitten iduista, loitsuista, itsekasvatuksesta ja samaadhista.
2. ajatelma   — Muuttuminen toiseen luokkaan syntymässä johtuu luonteitten (entisten elämien luonteitten) yhteistuloksesta.
3. ajatelma   — "Prakritin" toiminnassa ei satunnainen syy ole todellinen syy. Siitä johtuu esteitten poistaminen kuten maamiehen tieltä.
4. ajatelma   —  Luodut älyt (se on joogin luomat) johtuvat vain hänen itsekkäisyydestään. 
5. ajatelma   — Erilaisten älyjen (joogin luomien) erilaisissa toiminnoissa on joogin oma äly liikkeellepanevana.
6. ajatelma   — (Erittelevät älyt, syntymässä luonnollisessa luodut joogin mietiskelyssä luomista älyistä) — äly, joka syntyy mietiskelystä, on vaikutelmista vapaa (töiden summasta, karmasta).
7. ajatelma   — Joogin teot eivät ole valkoisia, eivätkä mustia, — toisten kohdalla niitä on kolmea lajia.
8. ajatelma   — Niistä syntyy vain näiden älyllisten summien ilmennykset, joille olosuhteet ovat sopivia.
9. ajatelma   — Niidenkin välillä on syyn ja seurauksen suhde, vaikkakin erotettuina luokassa, ajassa ja tilassa riippuen muistin ja vaikutelmien yhteydestä.
10. ajatelma   — Niissä on iäisyyttä, koska siunaus on iäinen.
11. ajatelma   — Näitä pitävät yhdessä (tai kokoavat) syy, seuraus, perusta ja tukeminen, (siksi) näiden ei-olemisesta johtuu vaikutelmien ei-oleminen.
12. ajatelma   — Menneisyys ja tulevaisuus ovat olemassa todellisessa luonnossa riippuen ominaisuuksien olosuhteiden erilaisuudesta.
13. ajatelma   — Ne ovat joko ilmenneitä tai hienossa tilassa, koska se ovat gunojen luontoa.
14. ajatelma   — Suhteessa muodostelmien yhteyteen seuraa esineitten ykseys.
15. ajatelma   — Näiden kahden suhde (esineen ja asian) on määrätty, sillä on olemassa erilaisia ajatuksia yhdestä asiasta.
16. ajatelma   — Esineet eivät ole yhden ainoan älyn tuloksia. Jos niin olisi, niin mitä niistä tulisi, jos ei tämä äly niitä tuntisi.
17. ajatelma   — Siitä, että äly välttämättä värittää asiat, johtuu, että ne ovat sille joko tuttuja tai tuntemattomia.
18. ajatelma   — Mentaalisten tilojen muodostelmat ovat aina tuttuja, sillä johtava henki ei muutu.
19. ajatelma   — Se ei myöskään ole itse-valaiseva, sillä se on havaitseva.
20. ajatelma   — Huomio ei voi olla kiinnitettynä kahteen esineeseen yhtä aikaa.
21. ajatelma   — Jos vaadittaisiin toisenkin mielen tuntemista, niin tulisi olemaan ääretön määrä tuntijoita sekä myöskin muiston hämmennystä.
22. ajatelma   — Kun ei-koskaan muuttuva sielu pukeutuu muotoonsa, syntyy sen oman tuntemisen tieto.
23. ajatelma   — Näkijän ja nähdyn värittämä äly omaa kaiken alaisenaan.
24. ajatelma   — Lukemattomien vaikutelmien (halujen) värittämänä se toimii toisen sielun eduksi, sillä se toimii yhteydessä.
25. ajatelma   — Sielun luonteen tuntemisen halu loppuu hänessä, joka on erilaisuuden (älyn ja sielun välillä) voittanut.
26. ajatelma   — Silloin äly taipuu erottamiseen päin ja valuu alaspäin kohti eristymistä tai kulkee sen kautta.
27. ajatelma   — Väliajoilla on muita vaikutelmista johtuvia ajatuksia.
28. ajatelma   — Näiden välttämisen keinot sanotaan olevan samat, kuin surujen (esteiden).
29. ajatelma   — Valaistuksenkin jälkeen nousee ihmisessä, joka toimii ilman kiintymystä, alituinen puhtaan erottamisen virta. Sitä kutsutaan ansion pilveksi ja se on paras samaadhi.
30. ajatelma   — Siitä johtuu huolien ja tekojen hävittäminen.
31. ajatelma   — Sitten tulee äärettömän, kaikesta pimeydestä ja epäpuhtaudesta vapaan tiedon kautta tunnettava pieneksi.
32. ajatelma   — Sitten seuraa ominaisuuksien muodostelmien sarjaa päättyminen, joka on tehnyt tehtävänsä (on saanut loppunsa).
33. ajatelma   — Sarja tunnetaan hetkissä ja pidetään viimeisenä muodostelmana.
34. ajatelma   — Ominaisuuksien uudestaan sulautuminen tai itseensä keskitetty sielun voima on Eristymistä.

IV kirjan loppu

bar

SELITYKSIÄ

I luku

     Jalokivi, josta tulen puhumaan, ei ole maan uumenista kaivettu timantti. Se ei ole arvoltaan vähempi kuin ihmisen oma sielu nostettuna aineellisen elämän pimeyksistä täydelliseen kirkkauteen. Silloin se johonkin esineeseen kohdistettuna kykenee sen kokonaan läpäisemään ja kykenee ymmärtämään sitä samalla tavalla kuin vuorikristalli, joka imee itseensä värin kohtaamistaan värillisistä aineista. Tämä on se tietoinen, transsintapaisen selvänäköisyyden tila, jonka ns. hartaudenjoogan harjoittajat saavuttavat.
     Kansantajuiset joogaa käsittelevät kirjat ovat tulleet jotensakin yleisiksi ja jokainen, jolla yleensä on tapana lueskella, varmasti ennen tai myöhemmin saa sellaisen käsiinsä. Mutta harvat kykenevät antamaan minkäänlaista selvyyttä tutkijalle, joka ei etsi opetusta itse alkulähteestä. Onneksi on tuo lähde löydettävissä. Hartauselämään johtavat ajatelmat, säännöt ja määräykset, jotka saivat muodon hindulaisten keskuudessa kaukaisessa menneisyydessä, ovat säästyneet meidän aikoihimme ja tulleet käännetyiksi. Vasta-alkajan silmissä ilmenevät ne aluksi ihmeellisenä sekamelskana. Mutta kun niitä jonkun aikaa tutkii, avautuvat ne ja ilmentävät ylevän elämänfilosofian ja täydellisen elämänlain. On tietysti hyvin vaarallista ruveta niitä kansantajuisesti esittämään. On vaarallista esittää vain osia tästä opetuksesta ja se vaara on hyvin suuri. Ala on niin laaja, että supistaminen tuntuu luonnolliselta. Mutta hartaudenjoogaa voidaan ymmärtää ainoastaan, jos sitä tutkitaan kaikessa laajuudessaan. Sekin on mahdollista, että jokin oleellinen kohta jää esityksestä pois, vaikkakin tarkoituksena olisi ollut sen täydellinen julkaiseminen.
     Hindulaiset kutsuvat joogaksi melkein kaikkia harjoitusjärjestelmiä, joiden avulla luullaan päästävän vapautumaan maaelämästä. Ja joogiksi kutsutaan Intiassa kaikenlaisia askeetteja. Mutta joogi, joka on päässyt läpikuultavan jalokiven omistajaksi, ei enää ole vain askeetti tai kiihkoilija, vaan ihminen, joka tajuaa heijastamalla omassa puhtaassa sielussaan sen, mitä hän katselee. On selvää, että kun hän lakkaamatta kykenee pitämään huomionsa Korkeimpaan keskittyneenä, niin hänen sielunsakin yksinomaan heijastaa Korkeinta. Ja kuten kristalli tulee täyteen väriä, joka siihen heijastuu, niin täyttyy hänkin Jumalasta. Kun joogi on irroittanut sielunsa kaikesta paitsi Jumalasta, on hän saavuttanut korkean asteen hartaudenjoogan tiellä. Se ei kuitenkaan ole lopullinen aste, vaikka se ensi näkemältä siltä tuntuu. Hänen sielunsa on yhä vielä läpikuultava jalokivi ja näkee Korkeimmassa olion, joka siihen heijastuu.
     Viimeisessä ja lopullisessa asteessa on tämäkin vaikutelma hävinnyt ja katselija elää itsessään, katselijana ilman katseltavaa. Hän ei enää katsele Korkeinta, hän tietää olevansa Korkeimmassa. Hän elää kiihkeässä, toimivassa tajunnantilassa, josta emme voi itsellemme muodostaa minkäänlaista käsitystä, sillä olemme oman älyllisen näköpiirimme rajoittamia. Tätä viimeistä tilaa on kutsuttu siemenettömäksi keskittymiseksi. Minkäänlaista levottomuutta tai karmaa ei tästä tilasta seuraa, sillä siinä ei kylvetä siementä. Tämä haltioitumistila saavutetaan hartaudenjoogaa seuraamalla, oppimalla vähitellen sielua hallitsemaan ja sitä ohjaamaan niin, ettei se katsele muuta kuin Korkeinta, jolloin lopulta läpikuultava jalokivi on sulanut siihen, jota se katselee.
     Tämä tie on toisasteinen, avoin kaikille, joiden sielut ovat pimennettyjä, jotka ovat harhan sokaisemia, mutta jotka vakavasti haluavat päästä totuudentietoon. Mahabharatassa sanotaan, että "viisas, joka on saanut apua Veedoista ja saavuttamastaan tiedosta, joka on havainnut näkyväisen maailmankaikkeuden harhaksi, hän heti käsittää Korkeimman Hengen ainoaksi riippumattomaksi olemukseksi, jotavastoin se, jotka antautuvat joogamietiskelyyn, tarvitsevat aikaa päästäkseen samaan tietoon." Vielä huomautetaan, että sitä, joka on antautunut joogaan, vielä voivat maalliset kiintymykset häiritä. Hän ei siksi ennätä yhdessä elämässä päästä voitolle, vaan on hänen tehtävä sama yritys uudelleen toisessa ruumistuksessa. Siinä on hänellä kuitenkin apuna edellisessa tekemänsä työ ja voittamansa saavutukset. Hän ryhtyy vaivalla työhön, sillä häntä vaivaavat samat viettelykset, jotka jo ennen veivät hänet harhaan. "Mutta ihminen, joka tietää, näkee aina häviämättömän Ykseyden ja siksi eivät maailman ilot kiinnitä hänen sydäntään, vaikka hän niiden keskessä eläisikin." Nämä ovat niitä todella suuria sieluja, niitä todellisia rodun johtajia, jotka voivat antautua kaikkiin ihmistoimiin kuitenkin pysyttämällä itsessään täydellisen tietoisuuden siitä Yhtymisestä, joka on kaikkien joogajärjestelmien päämäärä ja tarkoitus. He eivät tarvitse Tietä, sillä he ovat jo matkan päässä, mikäli ihminen sitä voi astua. Mahabharata kertoo, että oli aikoja maapallon historiassa, esihistoriallisia aikoja kaiketi meidän fyysiseen tasoomme nähden, jolloin tällaisia viisaita oli olemassa ja maata hallittiin oivallisesti. Niinä päivinä, sanotaan ohimennen, eivät Brahmanat koskaan "myyneet Veedoja", se on, "opettaneet rahasta".
     Jotkut kääntäjät käyttävät sanaa "keskittyminen" joogaa vastaamaan, mutta sillä ei tarkoiteta niin paljon itse yhteyttä, kuin "tulemista yhdistetyksi" korkeimpaan. Keskittyminen on edistynyt harjoituksen tila, hartauden ja mietiskelyn kautta saavutettu. Patandshali, joka yhdisti vanhat opetukset hänen nimeänsä kantavaan ihmeelliseen ajatelmien sarjaan, aloittaa koko tutkielmansa asettamalla heti nähtäväksi päämäärän, johon pyritään ja joka saavutetaan ehkä vasta monien ruumistusten jälkeen hyvin suurien vaikeuksien kautta ja hyvin suurella kestävyydellä. Tämä päämäärä on siemenettömän keskittymisen tila ja se kuvataan alussa, ensimmäisen kirjan kolmannessa ajatelmassa. Tämä ajatelma on hyvin vaikea kääntää sanskritista englanninkieleen. Toinen kääntää sen täten: "Silloin katselija elää itsessään", toinen taas seuraavasti: "Keskittymisen aikana sielu on katselija ilman katseltavaa". Kirjan ensimmäinen ajatelma sisältää vain siunauksen ja ilmoituksen, että joogaa tullaan selittämään. Toinen ajatelma sisältää koko järjestelmän salaisuuden yhdessä ainoassa lauseessa: "Jooga on ajatuselämän muodostelmien voittamista."
     Ensimmäisen kirjan täyttävät selitykset näihin kahteen säkeeseen, jotka koskevat päämäärää ja Tietä. Aloittaessaan toista kirjaa lähtee Patandshali yksityiskohtaisesti selittämään ns. valmistavaa joogaa, tapaa, millä tuon Tien voi saavuttaa. Se kuljettaa opiskelijan suoraa päätä kohti salatiedettä, kehittämään ihmeellisiä kykyjä, tajuamaan yli-inhimillisiä olemisentasoja, pääsemään mielihyvällä osalliseksi yli-inhimillisten olentojen elämästä, saamaan tietoa kivikunnan salaisuuksista. Kyvyt, jotka joogi itselleen voittaa, ovat ihmeellisiä, hänen tajuntansa laajeneminen yhä jatkuva. On tietysti uskomattomia vaaroja tällä Tiellä. Suuressa osassa toista kirjaa selitetäänkin, kuinka syvää siveellistä harjoittamista ja suurta luonteen puhdistamista vaaditaan, ennenkuin sitä polkua voidaan kulkea tai ennenkuin Tielle astutaan. Patandshali on lisännyt kahdeksan sääntöä tähän joogajärjestelmään, jotka säännöt kehottavat luomaan huomiota yleisiin hyveisiin, sekä toisiin, joita länsimaalaiset pitäisivät merkillisinä. Mutta ne ovat kaikki korkeamman elämän perusvaatimuksia, eikä niitä voida välttää tai olla huomioonottamatta. Ne vastaavat Buddhan määräyksiä sekä kaikkien muiden uskontojen tärkeimpiä käskyjä. Patandshali huomauttaa, ettei niitä lievennä luokka, paikka, aika eikä hyötyperusta, vaan että ne ovat yleismaailmallisia ja kutsutaan suuriksi lupauksiksi. Yritykset eteenpäin pääsemiseksi lievempiä valoja tekemällä, ovat turhia. Valmistavassa joogassa on ehdottomasti sanottu, että on välttämättä tultava "konfirmoiduksi" (vahvistetuksi) näiden suurien lupausten täyttämisessä.
     Kolmannen kirjan ajatelmat selittävät kontemplatioon kautta saavutettavia tuloksia. Miehen, joka jo muistuttaa läpikuultavaa jalokiveä, voi heijastaa kaikkea, mitä on maailmankaikkeudessa ja voi siten saavuttaa täydellisen tiedon ja ymmärtämyksen. Tämän tienosan kehittäminen ja tutkiminen vie kulkijan todelliseen satumaahan, sillä kaikki luomakunnan salaperäinen kauneus ja loisto avautuu hänelle sitä mukaa kuin hänen voimansa kasvaa. Joogi, joka on edistynyt näin pitkälle, on hyvin arvokas työntekijä maailmassa, sillä Korkeimman johdolla voi hän käyttää lahjojaan auttaakseen eteenpäin sitä sokeata ja tietämätöntä ihmisrotua, jonka jäsen hän vielä on. Mutta nämä salaiset kyvytkin ovat esteitä tiellä kohti sitä tilaa, joka on lopullinen päämäärä.
     Se alempi joogajärjestelmä, jota monet Intian askeetit seuraavat, sisältää vaikeita fyysisiä harjoituksia, sillä siinä selitetään, että paras on aloittaa tiellä kulkeminen oppimalla täydellistä ruumiin hillintää. Tässä tarkoituksessa saattaa askeetti pitää toisen käsivartensa ylöspäin ojennettuna kahdenkymmenen vuoden ajaa. Mutta tämä on ainoastaan keino, millä päästä hartausjoogan tielle. Patandshalin suuri järjestelmä sitävastoin pitää silmällä mielenhillitsemistä Tielle astumisen ehtona.
     Epäilemättä on olemassa joogeja, jotka harrastavat ankaria fyysisiä harjoituksia, sillä he ovat huomanneet itselleen tärkeäksi tämän tason täydellisen hallitsemisen, ennen ryhtymistä joogin todelliseen tehtävään, mielen hillitsemiseen ja puhdistamiseen. Tämä, voimakkaiden ja kiihkeiden intohimojen täyttämän ihmisen luonnollinen kykenemättömyys astumaan korkealle tielle, on johtanut Hathajoogan merkillisiin harjoituksiin, erilaisissa asennoissa istumiseen ja hengityksen hillitsemiseen älyllisten ponnistusten edellä. Tämä johtuu siitä ihmeellisestä käsityksestä, että ruumis on lähin ja helpoimmin hallittava ja voitettava ihmisen osa. Itse asiassa on se kauimpana minästä, se ihmisolemuksen osa, jolta vaaditaan itsehillintää, ja siksi askeetti, joka harjoittaa fyysistä kidutusta, voi sitä jatkaa koko tämän elämän ja vieläpä useiden muiden elämien ajan saavuttamatta enempiä tuloksia, kuin fyysisen ruumiin passiivisuuden.
     Sitävastoin saattaa ihminen, joka ryhtyy hartaudenjoogan harjoittamiseen, millä hetkellä tahansa saada valaistusta. Sillä hän käsittelee olemuksensa ajatuspuolta, todellisinta käyttövälinettään ihmiselämässä ja ruumiin hallinta seuraa helposti ajatuksenhallintaa. Siksi asettaa Patandshali asennossa istumisen ja hengityksen myöhemmäksi asteeksi valmistavan joogan tiellä, kuin älyllisten asteitten voittamisen. Niiden aloittamista ei suositeta, ennenkuin pyrkijä on oppinut voittamaan vastakohtien parit ja älyllisesti oppinut kiintymättömyyden salaisuuden. Tarkoitetaan, että näitä asioita tulee ymmärtää. Sillä pääsemistä täydellisesti niiden herraksi ei hän voi toivoa, ennenkuin syntymisen sarjan lopussa, tai kun hän on päässyt siihen korkeaan kehityksentilaan, joka tekee hänestä harvinaisen olennon, täydellisen adeptin. Mutta hänen on ymmärrettävä, mihin suuntaan on kuljettava. Hänen täytyy tietää, mikä hänen päämääränsä on, alkaessaan tietä kulkea, ennen ryhtymistään harjoituksiin, joiden tarkoituksena on kehittää hänen uinuvia kykyjään. Muussa tapauksessa antautuu hän mitä suurimmille vaaroille alttiiksi. Jos hän on voimakas, voi hän silloin äkkiä huomata olevansa mustan maagikon tiellä, kietoutuneena voimien ja kykyjen valtaan, joita ei hän pysty hallitsemaan, — huomata olevansa suuren petoksen vallassa. Jos hän on heikko, voi hänestä, kuten niin monesta muusta, erehdysten tähden tulla tylsämielinen tai hullu.
     Kyllin voimakkaasti ei voida varottaa ryhtymästä minkäänlaisiin joogaharjoituksiin ymmärtämättä täydellisesti hartaudenjoogan filosofiaa. Tämä ymmärtäminen voidaan voittaa kolmella tavalla, harjoittamalla täydellistä itsehillintää melkeinpä kidutukseen asti, hartaasti tutkimalla ja alati tarkasti lukemalla asiaa käsitteleviä kirjoja, pyhiä sanoja kertaamalla mielessään, ja lopuksi antautumalla täydellisesti Korkeimmalle. Nämä ovat ne kolme ensimmäistä askelta, joiden avulla ihminen valmistuu antautumaan joogaharjoituksiin. Patandshalin ajatelmissa annetaan näille kolmelle työtavalle seuraavat nimet: kuolettaminen, tutkiminen ja antautuminen Ishvaralle. Kuolettamisella tarkoittaa itämaalainen tutkija paastoja, katumusharjoituksia ja määrättyjä sääntöjä, jotka ovat annetut Dharmasastrassa ja jotka auttavat häntä saavuttamaan sen, mitä tavallisesti itsehillinnällä tarkoitetaan. Länsimaalainen tutkija tulkitsee tämän omien käytöslakiensa mukaisesti. Jos ei hän voi saada käsiinsä Patandshalin ohjeita, voi hän helposti muodostaa itselleen säännöt oman korkeimman siveysasteensa mukaisiksi.
     Se on korkein mahdollinen kanta, ja siten täysin siveellisessä ihmisessä, joka ei ole uskonnollinenkaan tai antautunut, hallitsee henki kaikkea ruumiin toimintaa. — "Tutkimiseen" sisältyy älyn harjoittaminen yksinkertaisesti vain alituiseen kertaamalla pyhää sanaa tai säettä, sekä tarkka ja jatkuva lukeminen. Länsimaalaiset opiskelijat eivät voi kerrata pyhiä sanoja ja säkeitä, kuten itämaalaiset salatieteilijät, sillä tiedämme hyvin vähän, tuskinpa mitään oikeasta korostamisesta. Jos tätä kertaamista käytetään älyn tarkoituksena, on viisaampaa ja varmempaa tehdä se kokonaan älyllisesti. Se, joka tietää, voi käyttää sanaa "Om" kolmitavuisine lausumistapoineen aikaan saamaan mitä ihmeellisimpiä tuloksia. Mutta ne, jotka eivät osaa sitä oikein lausua, mieluummin vain ajatelkoot sitä. "Ishvaralle antautumisella" tarkoitetaan kaiken työn ja toiminnan vihkimistä korkeimmalle ilman minkäänlaista persoonallista tulosten toivoa. Ishvara on yksinkertaisesti "Herra" ja vedaantalaiset käsittävät sillä kosmista henkeä. Hän on maailmankaikkeuden Herra, Aurinkologos. Yhtymällä Häneen avautuu Tie toisten Logosten tajuntaan ja lopulliseen päämäärään. Sanotaan eräässä ensimmäisen kirjan ajatelmassa, joka käsittelee kehittynyttä joogaa, 23. ajatelma — että koko joogin tehtävä voidaan suorittaa antautumalla Ishvaralle.
     Tähän yksinkertaiseen ja hyvin lyhyeen ajatelmaan sisältyy koko mahtava filosofia. Ajatelma alkaa partikkelillä "tai", joka tarkalle tutkijalle ilmentää suuren salaisuuden. Se on ajatelmien sarja, joka esittää korkea-asteista joogaa. Koko tästä monimutkaisesta ja vaikeasta tehtävästä voidaan päästä ja sama tulos saavutetaan vain täydellisesti antautumalla sille Hallitsijalle, jonka alaisena ihmiset elävät. Mutta tämä antautuminen on niin syvää, että harvat siihen kykenevät, muuten kuin tutkimisen ja joogaharjoitusten kautta. Siihen sisältyy täydellinen itsekkyyden voittaminen ja alistuminen vastakohtien hyökkäyksiin. Se on mahdollista vain sille, joka täysin ymmärtää kiintymättömyyden.
     Tämä on suuri kompastuskivi tavallisen tutkijan tiellä, joka ei ole käsittänyt filosofian perustaa.
     "Kiintymättömyys" käsitetään monella tavalla väärin. Monet käsittävät sen varsin karkeasti vapautumiseksi rakkaussiteistä, tunteen puutteeksi ja vieläpä rakkaudenkin puutteeksi, jotavastoin joogi juuri on rakkautta täynnä, antaa rakkautta sydämensä kyllyydestä pyytämättä sitä toisilta. Hän on todellinen rakastaja, joka rakastaa ilman itsekkyyttä. Toiset arvelevat sen merkitsevän vapautumista siitä elämänrakkaudesta, joka ruumistuksen aikana on yhteistä kaikille eläville olennoille. Mutta jos tätä ajatelmaa miettii suhteessa kahteen edelliseen, tulee todellinen tarkoitus selväksi, sillä ne käsittelevät vapautumista vastakohtien vaikutuksesta. On selvää, että tämä saavutettava kiintymättömyys on syvä ja oleellinen asia, hengen pysyvä tila. Elämänhalu on tuonut ihmishengen tähän kovaan kouluun, jossa se on ristiinnaulittu ajassa ja tilassa ja jossa vastakohdat lakkaamatta häneen hyökkäävät. Elämänhalu on kaiken kurjuuden syy, koska se on aiheuttanut nämä tilanteet, joissa ihmisrotu valittaa ja työskentelee. Se on tuonut tänne meidät kaikki, tähän paikkaan, jossa taistelemme vapauden puolesta. Joogi, joka on tehtävänsä suorittanut, on vapauttanut itsensä tästä elämänhalusta. Kauan sitten, ruumiittomassa tilassa ollessaan, pyysi hän ruumistunutta elämää. Hän on oppinut sen opetukset, kykenee nyt peruuttamaan pyyntönsä ja lähtemään pois täältä.
     Kiintymättömyys on kaukainen henkinen tila, yhtä käsittämätön vasta-alkajalle, kuin se tila tai olosuhde, josta hänen henkensä ruumistumista ja kiintymistä halutessaan tuli. Ennenkuin tätä salaisuutta voidaan lähestyä, on tietämättömyys voitettava, se kauhea tietämättömyys, joka on ensimmäinen tien viidestä esteestä ja neljän seuraavan syy. Patandshali ei käytä tätä sanaa merkitsemään oppimisen puutetta, vaan karkeudentilaa, jossa asiaa pidetään toisena, kuin mitä se on. Asian koko ydin on siinä, että "tietämätön" ihminen pitää aineellisena sitä, mikä on henkistä. Se on positiivinen älyllinen tila, ei negatiivinen tiedonpuutteen tila. Se aiheuttaa "Minän", Itsen, yhtäläistymisen ulkonaisiin esineisiin, jonka yläpuolella sen tulisi olla. Siten Itse erehtyy pitämään välikappaleita, joita se käyttää fyysisellä tasolla, itsenään. Se yhtäläistyttää itsensä älyn ja aistimien kanssa, jotka vain ovat sen hetkellisiä työkaluja. Tämä erehdys on se tietämättömyys, joka aiheuttaa kärsimystä ja aiheuttaa esteitä kehityksen tiellä.


II luku

     Patandshalin joogajärjestelmän mukaan on olemassa viisi estettä oppilaan tiellä, joka aikoo saattaa mielensä läpikuultavaan jalokiveen verrattavaan mielentilaan. Neljään on jo viitattu, mutta on välttämätöntä syventyä niiden luonteeseen vielä enemmän, jotta voisimme käsittää niistä johtuvat vaarat. Toinen, itsekkyys, on äärettömästi vaikeasti käsiteltävä, luonteeltaan syvä ja vaatii paljon tutkimista. Patandshali esittää nuo viisi estettä seuraavassa järjestyksessä: tietämättömyys, olemisentunne, halu, vastenmielisyys ja kiintymys. Tietämättömyys on toisten esteitten syy ja siksi myöskin se "kenttä", missä ne kasvavat, kuin suuret rikkaruohot, jotka voivat tulla niin suuriksi, että ne peittävät auringon itsensäkin. Kuten tässä esityksessä myöhemmin selitetään, voi korkeallekin kehittynyt, voimia ja kykyjä omistava joogi vielä joutua sen uhriksi. Silloin "Valoa tiellä"-kirjassa mainittu jättiläisrikkaruoho rehoittaa hänen vainiollaan.
     Jotkut kääntäjät käyttävät sanaa "vaivoja" "esteitten" sijasta. Joissakin tapauksissa on se sana parempi, sillä niitä kokiessamme seuraa ehdoton kurjuus. Mutta toisissa suhteissa on "esteet" parempi käännös, sillä suuri ilo on myöskin niistä johtuva tulos. Että ilo luonteensa mukaisesti voi vain olla ajallista, ei tällä hetkellä muuta sen luonnetta. Moni valitsee mieluummin ilon, eikä katsele sen pitemmälle. Useimmat ihmiset haluavat omistaa ja nauttia juuri tällä hetkellä ja se, minkä he omistavat ja mistä he nauttivat, näyttää heistä olevan heidän omaansa ikuisesti. Tämä on osa sitä harhaa, jota kutsutaan tietämättömyydeksi. Siihen sisältyy se erehdys, että ei-iäinen, epäpuhdas, paha ja ei-henkinen, on iäistä, puhdasta, hyvää ja henkistä.
     Ensimmäistä petosta, joka johtuu tietämättömyydestä, kutsuu Patandshali "olemisentunteeksi" tai itsekkyydeksi". Se on aistimien, älyn ja ruumiin sekoittamista henkeen, joka niitä käyttää ja jonka ajallisia käyttövälineitä ne ovat. Tästä harhasta nousee eristymisen tunne, joka on kehityksen pääesteenä suuren ponnistuksen alkutaipaleella. Tämä yhteys tai yhtyminen korkeimpaan, jota esihistoriallisten sanskritinkielisten lähdeopetusten mukaan kutsutaan joogaksi, voidaan saavuttaa vasta, kun tämä suuri harha on poistettu. Ajatuksen "Minä olen osa" tulee eläytyä sen mieleen, joka haluaa astua joogan tielle. Eräs kääntäjä lausuu toisen kirjan 6. ajatelman seuraavasti: "Olemisentunne on tietävän voiman ja sen käyttövälineiden toisiinsa sekoittamista." Toinen kääntää sen yksinkertaisemmin: "Itsekkyys on näkevää voiman yhtäläistyttämistä näkemisen kykyyn." Tämä erehdys aiheuttaa sen salaperäisen tilan, jota Patandshali nimittää "yhtymäksi". Tämä näkijän ja näön yhtymä on voitettava. Se onkin itse asiassa ainoa asia, minkä tavallinen ihminen pitää ehdottomana, epäämättömänä tosiasiana, se, minkä hän mielellään ilmaisee sanoilla: "Minä olen minä". Salatieteilijän tulee oppia, ettei hän ole hän itse, mutta osa äänettömästä kokonaisuudesta. Tämä yhtymä on irrotettava tai voitettava. Näkemisen kyky ei ole, kuten satunnainen lukija arvelisi, fyysinen näkö, vaan tulos eräästä puhtauden lajista (kuten selitetään vanhassa Sankhiafilofiassa, josta Patandshalin järjestelmä on saanut alkunsa) ja merkitsee ymmärtämisen prinsiippiä. Näkijän ja näkemisen yhtenäpitäminen on huomattu kaiken kurjuuden syyksi. Katselija, puhdas olento, on aina puhdas ja vapaa. Näkö tai ymmärtäminen käsittää tai sisältyy sanoihin (II kirjan 18. ajatelma) "elementit ja elimet ovat luonteeltaan valaistusta, toimintaa ja asentoa ja tarvitaan kokemuksien ja ehdottomuuden saavuttamiseen." Toinen käännös on ehkä helpommin ymmärrettävä: "Näkyväinen, jonka (puku) on valaistusta, toimintaa ja lepoa ja joka on muodostettu elementeistä ja elimistä, on olemassa kehityksen ja vapautumisen hyväksi." Muistiinpanijat selittävät "levon" tai "asennon" merkitsevän pimeyttä tai inertiaa.
     Hindulaisessa filosofiassa vastaavat viidet "elementit" viittä aistinta. "Elimiä" sanotaan olevan yksitoista ja ne jakautuvat kolmeen ryhmään, tiedon elimiin, toiminnan elimiin ja siihen, mitä tässä filosofiassa sanotaan "sisäiseksi elimeksi". Se on ajatuselin, se on ihmeellinen olemismuoto, mikä on ihmisen kunnia ja voima ja mikä nyt on hallittava, puhdistettava ja tehtävä läpikuultavaksi. Huomaamme nyt, että "näkö" tai ymmärtäminen, ei ole vähempää, kuin koko se monimutkainen älyllisen ja fyysinen koneisto, jonka kautta sisäinen henki havaitsee aineellisen maailmankaikkeuden. Ja tämä aineellinen maailmankaikkeus, niin on meille kerrottu, sen koko panoraama ja loistonäytäntö on olemassa vain hengen kokemuksia varten. Kaikki luonnon ihmeet, samaten kuin ihmiselämän vaiheet ovat tätä varten olemassa.
     Hengen yhtymää ruumiista ja älystä ei voida hetkessä ja väkivaltaisesti irrottaa. Luonteen muutoksen ja suunnan muutoksen täytyy tapahtua. Erittelevä tieto saa tämän aikaan. Jatkuvaa erottamiskykyä on harjoitettava niin, että siitä tulee varma ja alituinen tapa. Tämän menetelmän mukaan muuttuu toiminnan luonne ja aistimet ohjataan kääntymään sisäänpäin ja tarkastamaan, mitä siellä on. Tämä on muuttumisen ja muuttamisen suuri salaisuus. Sen kautta ihminen luo itsestään olion, joka on arvollinen iankaikkiseen elämään. On välttämätöntä syventyä tähän vielä täydellisemmin jossakin tulevassa luvussa.
     Seuraavassa esitetään tie eristelevän tiedon voittamiseen ja lopulta olemme ns. joogaharjoituksen alussa. Nyt on mietittävä ja tutkittava joogan kahdeksaa "sääntöä", näitä sääntöjä, joiden seuraamisesta opitaan valaistusta ja erittelevää tietoa. Ne ovat suvaitsevaisuus (Jama), noudattaminen, asento, hengityksen hallitseminen, syventyminen, mietiskely, sulautuminen ja transsi. Suvaitsevaisuuteen luetaan ne viisi suurta lupausta, joita ei muuta luokka, paikka, aika tai hyötyperusta ja joita kutsutaan viideksi "suureksi lupaukseksi", koska ne ovat kaikkiallisia. "Jamat" ovat viisi siveellistä hyvettä: tappamattomuus, totuudenrakkaus, varastamattomuus, puhtaus ja himottomuus. Suvaitsevaisuus, johon nämä viisi suurta lupausta sisältyvät, on ensimmäinen joogan kahdeksasta asteesta, jotka ovat täytettävät ja vahvistettavat, ennenkuin joogi voi ryhtyä muihin harjoituksiin. On selvästi sanottu, että muutetut tai rajoitetut lupaukset ovat hyödyttömiä. Ja vielä pahempi, ne ovat vaarallisia. Lupausten tulee jokaisen ja kaikkien olla vahvistettuja. On myöskin selvästi selitetty, että ne kaikki ovat positiivisia ja käsittävät toimintaa. Kaikista ensimmäinen, tappamattomuus, ei ole negatiivinen tila, joka vain merkitsisi pidättäymistä tappamisen pahasta teosta. Se on positiivinen tila, äärettömän myötätunnon ja kaikkiallisen rakkauden tila. Kun tämä vala on täydellisesti vahvistettu, ei kukaan, ei edes nälkäinen petoeläin, tee pahaa joogille tai vahingoita häntä.
     Näissä viidessä lupauksessa on paljon tutkimista ja miettimistä. Niiden täyttäminen kokonaisuudessaan aikaansaa ihmeellisiä tuloksia ja joogi, jossa ne ovat vahvistetut, kulkee läpi maailman, kuin omassa kodissaan pelkäämättä ja kammoamatta, vahingoittumattomana, luottavana, tyytyväisenä. Joogan kahteen ensimmäiseen asteeseen sisältyy kymmenen siveellistä hyvettä, — suvaitsevaisuuteen viidet suuret lupaukset ja noudattamiseen (toiseen sääntöön), puhtaus, tyytyväisyys, kuolettaminen, tutkiminen ja Ishvaralle alistuminen. Kolmesta viimemainitusta on jo puhuttu edellisessä luvussa. Kaikki selittäjät sanovat "puhtaudella" tarkoitettavan alituista, sekä ruumiin, että mielen puhdistamista. Kuten ruumista puhdistetaan vedellä, niin pestään ja puhdistetaan ruumista "tappamattomuutta" tai kaikkiallista rakkautta harjoittamalla. Tämän saa aikaan toimiva hyväntahtoisuus.
     Viiden esteen tai kiusauksen sarjaan kuuluvat himo ja vastenmielisyys. Nämä johtuvat salaperäisestä vastakohtien toiminnasta, ovat mielivaikutelmia, jotka aiheutuvat niiden hyökkäyksistä. Siitä salaperäisestä ja heltymättömästä dualismista, joka on nykyisen olomuotomme syvimpiä luonteenominaisuuksia ja jonka ilmennyksinä tunnemme nautinnon ja tuskan, kuuman ja kylmän, hyvän ja pahan, miehellisen ja naisellisen, täytyy joogin vapautua. Halu piilee nautinnossa niin että siitä nousee jano, joka on tyydytettävä. Tuskassa taas asuu vastenmielisyys. Nämä tilat tai esteet voidaan voittaa ainoastaan ajatuselämää hallitsemalla. Huomion tulee irroittua näistä vaikutelmien lähteistä yliaistillisten ponnistusten kautta, joita tässä järjestelmässä kutsutaan "sisäisen elimen muodostelmien voittamiseksi". Mutta nautinnon ja tuskan välttäminen, pyrkiminen ei-kiintymykseen, ei voi tehdä ihmisestä epäinhimillistä, kovasydämistä tai kylmää, jos hän seuraa joogin tietä, jonka aivan ensimmäiset askeleet jo sisältävät jamojen ymmärtämisen ja niiden vahvistamisen. Joogaan astuminen on mahdollista vain niille, jotka ovat oppineet elämään kirkkojen kaikkien korkeimpien siveyssääntöjen mukaan ja jotka ovat voittaneet määrätyn asteen kirkoissa tuntematonta epäitsekästä rakkautta ja rakastavaa ystävyyttä. Se nähdään selvästi siitä tosiasiasta, että lihansyömisestä pidättymistä pidetään ehdottomana. Ja mikä kirkko sitä vaatisikaan, paitsi paastoa aikana?
     Ainoastaan buddhalainen uskonto opettaa kaikkiallista kunnioitusta elämää kohtaan. Se sanskritinkielinen sana, jonka parhaimpana vastaavaisuutena on käytetty sanaa "tappamattomuus", sisältää paljon laajemman merkityksen, olemisen pahaa toivomatta kenellekään elävälle olennolle ja olemisen pahaa tekemättä kenellekään elävälle olennolle, ei sanoilla, ajatuksilla eikä teoilla. Tämä johtaa sopusointuun koko luonnon kanssa, tilaan, joka ei missään ole ristiriidassa luonnon kanssa. On selvää, että tappamattomuuden lupaus täytyy olla kokonaan vahvistettu, ennenkuin tähän tilaan voidaan astua. Jos näiden lupausten vahvistaminen tuottaa vaikeuksia, neuvoo Patandshali "jatkuvaa vastakohtien miettimistä". Jos esimerkiksi on vaikea vahvistaa sitä mielentilaa, jota tarkoitetaan "tappamattomuudella", on välttämätöntä hartaasti mietiskellä sitä rakkauden ominaisuutta, jonka joogin täytyy omata. Toisin sanoen, ei tule kiinnittää huomiota siihen, mitä on vältettävä, vaan siihen, mikä on saavutettava. Tämä on paras tapa saavuttaa "suuntautumisen" kyky, oppia katselemaan aina kohti päämäärää ja kulkemaan varmasti, vaikka hitaasti, sitä kohti. Kun näiden vahvistettujen lupausten pitäminen on tullut tavaksi, kehittyvät luonnollisena seurauksena ne salaiset kyvyt, jotka tavallisessa ihmisessä ovat uinuvina. Tappamattomuudesta johtuu yhtyminen luontoon, joka on joogin ensimmäinen salainen saavutus. Täydellisestä totuuden seuraamisesta, joka sisältyy toiseen suureen lupaukseen, nousee ihmeellinen voima. Ihminen, jonka jokainen sana ja ajatus ovat tosia, huomaa, että hänen sanansa ja ajatuksensa tulevat, "silmänräpäyksessä vaikuttaviksi". Se merkitsee, että minkä muut saavuttavat vain uhrauksen ja ponnistuksen kautta, saavuttaa hän pelkällä ajatuksella tai sanalla. Varastamattomuus on, kuten tappamattomuuskin, ensimmäinen aste suurta henkistä kehitystä kohti, jonka seurauksena on itserakkauden kuolema. Joogi oppii olemaan kaipaamatta mitään itselleen, ei omaisuutta, ei etuja. Tämän mielentilan salaperäinen seuraus, täydellisesti vahvistettuna, on että rikkaus "lähestyy" häntä. Hän saa sitä kaikilta puolin. Nyt, kun ei hän enää halua sitä itselleen, on hän noussut yläpuolelle sen opetuksen, jota siitä pidättyminen on tarkoittanut. Viimeinen viiden suuren lupauksen joukossa, himottomuus, vie opiskelijan syvälle hänen oman luonteensa syvyyksiin, sillä se merkitsee kaiken himon tappamista, vieläpä voittamattomalta näyttävän elämänhalun. Kun tämä lupaus on täysin vahvistettu, on joogi vapautunut kiintymyksestä.
     Vasta kun joogi on täysin lupautunut näiden viiden lupauksen täyttämiseen, voi hän aloittaa "noudattamisen", josta hänelle koituu vielä muita voimia. Tyytyväisyyden voittaminen aikaansaa suuren ja hävittämättömän onnentunteen. "Kuolettamisesta" johtuu sisäisten aistimien kehittyminen. Ja "tutkimisesta" nousee salaperäinen yhteys luonnon korkeimpien elementtien kanssa. Nämä ovat "Jooga bala", kykyjä, jotka kehittyvät ihmisessä, kun hän etenee tiellä ja jotka hänessä ilmenevät luonnollisina. Kehittyneelle joogille syntyvät siddhit ovat erinomaisia luontoa hallitsevia voimia. Hän saavuttaa kehitystilan, jossa hän kykenee hallitsemaan kosmisia lakeja, sensijaan että hän nyt itse on niiden hallitsema. Hän on niin tunkeutunut niiden luontoon ja on tullut niin täydelleen sopusointuun niiden tajunnan kanssa, että jokainen on siddhi, jota hän itse voi käsitellä. Näistä puhutaan tarkemmin seuraavan esityksen kulussa. Luodaksemme yleissilmäyksen tähän järjestelmään, on hyvä muistaa, että nämä siddhit ovat vaaroja kehittyneen joogin tiellä. Näiden hyvien lahjojen nauttiminen voi pidättää häntä, kun hän jo kauan sitten on voittanut aikaisemmat kiusaukset ja esteet.
     Koko joogan salaisuus on siinä menettelyssä, jota Patandshali kutsuu "sisäisen elimen muodostelmien voittamiseksi." Tämä merkitsee mielen ja ajatusten estämistä ihmiselämän harrastusten, tuskien ja nautintojen keskessä harhailemasta ja niiden koko toiminnan keskittämistä näkymättömään, soinnuttomaan, korkeimpaan.


III luku

     Eräs kääntäjä on asettanut seuraavan siunauksen Patandshalin ajatelmien alkuun:
     "Terve Ganeesa! Tuottakoon teille kaikille siunausta tämä kaksoisolentojen Shivan ja hänen vaimonsa yhtyminen, jonka käsittämisen kautta saavutetaan vapautus, niin vaikea kuin sen voittaminen onkin.
     Edward Carpenter selittää Shivan (hindulaisten kolminaisuuden kolmannen persoonan) luonteen seuraavasti: Shiva esittää involuutioaatteen, jonka toimissa ajatus ja näkyväinen maailmankaikkeus vedetään takaisin hiljaisuuteen."
     Luonnollinen ihmiskehitys johtaa ihmisen ehdottomasti kohtaan, jossa hän ennen tai myöhemmin astuu involuution tielle. Mutta hänen täytyy ensin kulkea kehityksen läpi tässä olemisen tilassa. Toiset ovat niin onnellisia, että he saavuttavat kohdan, missä takaisin paluu alkaa paljon, paljon ennemmin kuin muut. Tämä tietysti riippuu heidän karmansa laadusta, joka tuo heidät joogan tielle. Ja kuitenkin, vaikka muutos todella olisikin tapahtunut heidän sisässään, voi jokin karman osa kantaa sellaista hedelmää, että joogan tielle astuminen näyttää heistä aivan mahdottomalta. Perhesiteet, perinnölliset velvollisuudet, käytännölliset vaikeudet voivat heitä niin sitoa, etteivät he tunne itseänsä vapaiksi. He eivät olekaan vapaita, vaan ovat menneisyytensä orjia, sidotut täyttämään entisten tekojensa seurauksia ja yhdyssiteitä, joita he entisissä elämissä ovat solmineet. Niitä ei voi paeta. Tämän kypsän karman täytyy kantaa hedelmää. On hyödytöntä väkivallalla katkaista sellaista, mikä on oleellinen osa ihmisestä itsestään. Ihmisen itsensä täytyy kantaa oma karmansa ja sen hedelmä ilman toisen apua. Mutta apua voidaan saada. Hindulaisten filosofiassa tapaa siellä täällä mainittuna sen suuren totuuden, että ihminen millä hetkellä tahansa voi alkaa uuden, toisenlaisen karman luomista ja myöskin, että hän voi kulkea vielä eteenpäin oppimaan välinpitämättömyyden salaisuuden tekojensa tuloksista. Sen kautta vähitellen hänen karmansa hedelmässä tulee olemaan yhä vähemmän taakkoja ja siteitä ja yhä enemmän apua tiellä. Tämä saadaan aikaan antautumalla Herralle ja uhraamalla Hänelle kaikki hedelmät. Jos kaikki uudet teot ovat tässä hengessä tehdyt, tulevat ihmiselämän siteet helpoimmiksi. Ei voi astua tielle siinä ruumistuksessa, jossa halu ihmisen hengessä herää. Mutta ei ole estettä sen tutkimiseen. Työn velvoittama ihminen, ihminen, joka on kokonaan kaikenlaisten maallisten siteitten sitoma, voi kuitenkin elämänsä rauhallisina hetkinä mielessään ajatella tietä, jolle hän haluaisi astua. Täten on Patandshalin filosofian tutkiminen kaikille apuna. Mutta Patandshalin jooga-harjoituksia voi koettaa vain se, joka voi kokonaan antautua täyttämään viisiä suuria lupauksia ja sääntöjä. Näiden tutkiminen on hyvin hyödyllistä sillekin, joka ei vielä katso voivansa niitä täyttää. Hänelle se näyttää, kuinka kaukana hänen elämänsä on puhtaasta ja todellisesta. Ja kun hän on tämän huomannut, ei hän voi olla koettamatta sitä muuttaa ja niin tulee hän luomaan uutta ja toisenlaista karmaa.
     Olemme jo tutkineet valmistavan joogan kolmea astetta, jotka ovat kuolettaminen, tutkiminen ja antautuminen Hallitsijalle, sille voimakkaalle Olennolle, "joka ylläpitää maailman yksinomaan tahdollaan". Näiden kolmen ponnistuksen välitön seuraus on esteiden väheneminen tai heikontuminen. Esteitä olemme jo ylimalkaisesti tutkineet. Hindulaisten salatieteessä käytetään sanoja, jotka sisältävät ylänteitä ja syvyyksiä ja jokaisen miettiminen on länsimaalaiselle tutkijalle opiksi. Tutkikaamme esimerkiksi ensimmäistä estettä, joista toiset aiheutuvat. Sitä kutsutaan joskus toisella nimellä ("pimeys"), jossa muodossa se viettelee kehittyneenkin oppilaan saattaen häntä uskomaan hengeksi sitä, mikä ei ole henkeä, sellaista kuin kosmista älyä, meidän maailmankaikkeutemme yksilöitymisen perustaa ja sen viittä "tanmatraa" ja ilmennyksen muotoa. Ne aikaansaavat "viisinkertaisen kentän", sen ihmeellisen maailmankaikkeuden, joka on olemassa ihmisen kehitystä varten. Joogin tai joogiksi pyrkijän täytyy oppia erottamaan puhdas henki kaikista muodoista ja ilmennyksistä, ennenkuin hän voi päästä siitä pimeydestä, jota kutsutaan tietämättömyydeksi. Tätä ei voida tehdä älyllisen ponnistuksen kautta. Tämän tiedon voi saavuttaa vain valaistuksen kautta. Älyllinen ponnistus ei riitä, kun kysymyksessä ovat tällaiset syvät asiat, joita eivät rajoitetut aivot voi käsittää. Siksi sanoo Patandshali aivan ensimmäisen kirjan alussa selittäessään joogaa, että se on ajatuselämän muodostelmien voittamista. Toisin sanoen, se sisältää täydellisen ajatustoiminnan hillinnän. Se ei ole ajatuksen hallitsemista tai sen ohjaamista, se on sen täydellistä toiminnasta pidättymistä tai sen tukahduttamista. Tämä tietysti tarkoittaa keskittymisen aikaa ja se tila tai aste on joogin ponnistusten kruunu tai huippu, vaikkakin Patandshali asettaa sen alkuun osoittamaan, mihin suuntaan on kehityttävä. Joogin toivomuksena on hengen valon saavuttaminen ja koska aivot eivät ole henkeä, täytyy niiden hiljentyä ja olla paikoillaan niinä kehityksen korkeina hetkinä, jolloin joogi hakee valaistusta. Joogan valmistuksissa, toisessa kirjassa, neuvotaan apua niitä esteitä vastaan, jotka tässä esiintyvät. Käsketään mietiskelemään niiden vastakohtia. Mietiskellään Herraa, tämän maailman valaisijaa, kun tahdotaan, että pimeys edes jonkin verran haihtuisi. Mietiskely määritellään sanalla "harkitseminen", ja siihen neuvotaan välttämättömästi: antautumaan, kun esteet pimentävät mieltä ja haihduttavat tien. Kontemplaatiota, mielenkiinnittämistä johonkin esineeseen, jota tilaa kutsutaan "yksipisteisyydeksi", käsitellään joogan kolmannessa kirjassa ja on selvästi sanottu, ettei sitä voida yrittää, ennenkuin aistimet ovat voitetut ja sisäinen itse puhdistettu. On selvää, että niin täytyy olla, sillä kun tässä hyvin onnistuu, aiheutuu joogauni. Tämä on joogan kuudes aste. Kun yksipisteisyyttä tai jonkun esineen miettimistä on harjoitettu, ennenkuin nuo viidet lupaukset ovat vahvistetut, ennenkuin säännöt ovat tulleet tavoiksi ja ennenkuin sisäisen itsen puhdistus on täydellinen, niin seuraa siitä hyvin tuskallisia ja vaarallisia vaikutuksia sekä ruumiiseen että mieleen. Mietiskely on "eristämisen palvomista". Se merkitsee, että se on aikaisempi harjoitus, valmistava tila ennen todellista kehittämistä, sielun eristämistä, joka on koko ponnistuksen tulos. Ennenkuin siihen päästään, täytyy mielen olla täydellisesti puhdistettu ja läpikuultava.
     Toisella esteellä, egoismilla, on toinen nimi, joka auttaa ymmärtämään sitä persoonalliseen elämään nähden, joka joogin on saavutettava. Sen toinen nimi on "harha". Aloittelijan on vaikea erottaa itsensä ruumiista ja mielestä, ja kun tämä vaikeus on voitettu, on kuin työ olisi tehty. Mutta mitkään tehtävät eivät vielä ole täytetyt. Esteet tulevat joogin tielle uusissa ja hienommissa muodoissa jokaisella edistymisen asteella. Kun joogi on salaisten, hänessä nousevien voimien kautta tullut luojaksi, on hänen vaikea välttää itsekkyyttä luomiensa muotojen suhteen. Näyttää siltä, kuin ne olisivat häntä itseään. Kolmannella esteellä, himolla, on vielä kauheampi toinen nimi. Sitä kutsutaan "suureksi harhaksi". Niin kiihkeät ovat ne hienojen nautintojen ilot ja salaiset kokemukset, jotka tulevat joogin tielle, että niiden himoitsemiseen lankeamisen vaara on suurempi, kuin mikään kiusaus, joka tulee ihmiselle fyysisellä tasolla tai edes astraalisten kokemusten alueilla. Niin kauan kuin joogi on suuren harhan vallassa, on hän yhtä kaukana määrästään, kuin vasta-alkaja, joka taistelee tavallista inhimillistä halua ja himoa vastaan. Vastenmielisyys tai pelko muodostuu vihaksi sitä vastaan, joka on hänen herruutensa ja hänen nautintonsa esteenä. Ja viimeinen este, kiintyminen, lankeaa hänen päälleen voimalla, joka on tuhatkertaisesti kasvanut hänen edistyessään. Hän pelkää voimiensa kadottamista ja tarttuu niihin kiihkolla, joka on tuntematon yksinkertaiseen, alkuperäiseen inhimilliseen, vaikka kuinka suureen haluun tottuneelle ihmiselle. Tästä näkee, kuinka välttämätöntä on puhdistaa sisäinen itsensä alussa ja kokonaan täyttää valmistavat tehtävät, jotka yksin voivat antaa varmuutta. On helppo nähdä, että joogi, joka on saanut kyllin suuren vallan voidakseen vaikuttaa vain tahtonsa voimalla, voi horjahtaa mustan magian kuiluihin, jos ei hän ole tullut epäitsekkääksi jo alkutaipaleella. Tämä on saavutettava tuloksena kolmannen suuren lupauksen täydellisestä täyttämisestä.
     Jokainen askel tässä tutkimisessa osoittaa yhä täydellisemmin, kuinka oleellista, kuinka ehdottomasti oleellista on voittaa valmistavat asteet, ennenkuin ryhdytään seuraaviin harjoituksiin. Viisi lupausta ovat luetellut ja selitetyt kumpaisessakin muodossaan, karkeassa ja hienossa, ja keino niiden vastustamiseksi on selvästi esitetty. Karkeita esteitä on, kuten jo sanottu, vastustettava mietiskelemällä niiden vastakohtia. Hienot esteet, jotka tulevat edistyneen joogin tielle, voidaan voittaa vain joogan korkeimmalla saavutuksella, ajatuselämän täydellisellä hallitsemisella, sen toiminnan estämisellä ja nostamalla mieli abstraktiseen tajunnantilaan. Siten on päämäärä saavutettu ja — kuten Patandshali sanoo ensimmäisen kirjan alussa kolmannessa ajatelmassa — "katselija katselee itseään". Tämän ihmeellisen ajatelman toinen käännös on "keskittymisen aikana on sielu katselijana ilman katseltavaa."
     Tavalliselle ihmiselle, joka pitää aistittavia esineitä ainoana todellisuutena ja ajatusta korkeimpana toimintanaan, on tämä tila aivan käsittämätön ja sanat, joilla sitä selitetään, tuntuvat merkityksettömiltä. Ne ovat kuitenkin täynnä merkitystä ja selittävät korkeinta tilaa, mihin ruumistunut ihminen voi kohota ja korkeinta kohtaa, minkä hän voi saavuttaa.
     Selitettyään tarkasti viisi lupausta ja neuvottuaan keinon, millä aloittelija voi aloittaa niiden voittamisen, ryhtyy Patandshali selittämään karmaa sekä näkijän ja näön salaperäistä yhtymistä. Vasta sitten mainitsee hän ne kahdeksan joogasääntöä, joilla harjoitukset alkavat. Ennen astumistaan tielle pitää kulkijan täysin ymmärtää ne. Tältä tieltä ei kukaan palaa. Sen vetovoima on liian suuri, jotta kukaan, joka on tuntenut halun astua sille, voisi kääntyä pois. Mutta se on täynnä vaaroja niille, jotka eivät alusta asti täysin tunne päämäärää ja niitä suuria ponnistuksia, joita sen saavuttamiseen kysytään. Mitään oikotietä ei ole olemassa. Joka sitä kuvittelee tai johdetaan siihen luuloon, tulee tavalla tai toisella kovasti kärsimään erehdyksestään. Koko puhdistamisen työ ja koko positiivinen siveellinen kehitys on suoritettava ilman vähintäkään horjumista. Suvaitsevaisuuden oppiminen ja sen vahvistaminen, johon sisältyvät kaikki viisi suurta lupausta, vaatii useimmilta ihmisiltä enemmän kuin yhden elämää. Ensimmäinen vaatimus, tappamattomuus, on ehdoton. Elämä on elämää, mikä elävä olento sen omistaneekin ja elämän lahjan on hänelle antanut Luoja, Herra. Hänellä yksin on oikeus ottaa se takaisin. Hyttysellekin suo joogi turvan. Luonnollisena seurauksena on, että myöskin hyttynen, samoin kuin tiikeri, jättävät joogin rauhaan. Joogi ei tunne vastenmielisyyttä ainoatakaan elävää olentoa kohtaan. Hänet täyttää "myötätunnon kiihko" kaikkia kohtaan.
     Tietysti kaikki nämä lupaukset ovat ehdottomia. Mutta näyttää välttämättömältä korostaa erikoisesti ensimmäistä, sillä ihmiset sitä ymmärtävät niin harvoin. Selittäjät ovat erikoisesti huomauttaneet Patandshalin arvelevan, ettei mistään osittaisesta tai rajoitetusta lupauksesta ole apua. Ja näiden lupausten positiivinen luonne tekee niiden vahvistamisen vielä vaikeammaksi. On selvästi sanottu, etteivät ne ole kielteisiä lupauksia. Ihminen, joka ei tapa, suojelee elämää. Se on jokapäiväinen ja jokahetkinen velvollisuus. Ensi näkemältä se näyttää hyvin vaikealta, ehkä kaikkein vaikeimmalta. Se ei todellisuudessa kuitenkaan ole niin vaikea, kuin jotkut muut. Varastamattomuus näyttää erittäin yksinkertaiselta näin ilmaistuna. Mutta kun sitä selitetään, ilmenee hyvinkin vaikea puoli. Buddhan pappien ei sallittu pyytää ruokaa. Hän kielsi heitä ojentamasta kuppiansa ikäänkuin pyytääkseen sen täyttämistä. Jos ei kukaan pannut siihen ruokaa, täytyi buddhalaisen papin äänettömänä kuolla nälkään. Toisin tekeminen, pyytäminen, mitä ei hänelle annettu, tai edes antautuminen sitä toivomaan, oli varastamista. Käskyt, jotka Kristus antoi apostoleille, olivat aivan samat, vaikkakin kirkko on antanut niille toisen merkityksen. Työntekijällä, joka on palkkansa ansainnut, ei ole tarkoitettu palkattua pappia, jolla on koti ja tulot. Hän on ihminen, jolla ei ole kukkaroa eikä pussia, koska hänen Mestarinsa on kieltänyt häntä niitä kantamasta. Palkalla on tarkoitettu hänelle annettua ruokaa. Matteuksen evankeliumissa sitä on sanottukin ruoaksi. Kukkaron pitäminen edellyttää, että toivottaisiin siinä olevan rahaa. Tämän toivominenkin on varastamista. Se on, niin sanoakseni, varastamista maailmankaikkeudelta, jonkin pyytämistä, jota ei karma ole antanut. Tämän lupauksen täyttäminen on vaikea jokapäiväisessä elämässä, sivistyskaudessa, jossa liikkeenharjoittaminen laajemmassa merkityksessä on liikemiesten pyrkimistä toisiaan voittamaan, tai voitosta kilpailemaan ja taistelemaan.
     Niin pian kun tämä lupaus on täysin vahvistettu, niin joogi "kompastuu rikkauteen", — "kaikki jalokivet lähestyvät häntä". On ikäänkuin tavallinen ihminen koettaessaan avata ovea olisi mennyt väärälle puolelle ja painaisi sitä kiinni koettaessaan raivata tietä itselleen. Ovet ponnahtavat auki joogin edessä, joka pidättyy kaikesta ponnistuksesta.
     Vastaamaan käsitettä, joka määrittelee viimeisen lupauksen, on eräs kääntäjä pannut sanan "ahneus". Ihmiset ahnehtivat elämän viiniä ja koettavat päästä juomaan maljan pohjasakkaa myöten. Tässä merkityksessä on sanaa käytetty. Tämäkin lupaus voidaan selittää positiivisella sanalla, kuten totuus ja puhtaus. Mutta tappamattomuus ja varastamattomuus ovat luonteeltaan niin merkillisiä, että niitä täytyy toisin selittää. Synnit, jotka käsittävät tappamisen tai pahan tekemisen tuntevalle olennolle teolla, sanalla tai ajatuksella ja sellaisen haluamista, mitä kosmisesta rikkaudesta ei ole meille annettu, ovat niin kaikkiallisia ja yleisiä, niin yleisesti oikeaksi käytökseksi arvosteltuja, että filosofin, joka näyttää tietä, on pakko positiivisesti ja erikoisesti ne kieltää. Ehdottomina ja kaikessa laajuudessaan noudatettuina ovat nämä viisi lupausta saaneet nimen "Suuri Hyve". Totuudenrakkaus ja puhtaus ravitsevat ja voimistavat sisäistä itseä ja saavat sen kasvamaan voimassa ja kykeneväksi ryhtymään tien vakaviin ponnistuksiin. Toiset kolme hyvettä saattavat voimistetun sisäisen itsen kosmiseen sopusointuun, jota se ei enää loukkaa. Hän on lopultakin kotonaan maailmankaikkeudessa, tietää omaavansa siinä paikan karman lain mukaisesti, että enää pyydä muuta kuin valaistusta.
     Joogan kahta ensimmäistä astetta olemme nyt tarkastaneet, Jamaa, ensimmäistä, joka on nimensä saanut sanskritinkielisestä tukahduttamista, "suuren hyveen" täyttämistä, merkitsevästä sanasta, sekä nyt toista, Ni-jamaa, pidättymistä, jatkuvaa sääntöjen noudattamista. Nyt seuraa kolmas aste Aasana, asento. Kuten uskonnollinen ihminen polvistuu rukouksessa ja hillitsee tässä asennossa ollessaan kaikki ruumiin liikkeet, jotka liittyvät toisiin tekoihin, niin valitsee joogi asennon mietiskelynsä ajaksi. Jooga-asennon pitämisellä tarkoitetaan, että ruumis joutuisi pois huomiopiiristä ja rauhoittuisi mietiskelyn ajaksi. Toisen kirjan 46. ajatelmassa Patandshali suoraan sanoo, että asento on valittava vakavaksi, helpoksi ja miellyttäväksi. Ponnistuksen asennon pitämiseksi tulee olla niin helpon kuin mahdollista. Patandshali sanoo sitä 47. ajatelmassa lempeäksi ponnistukseksi. Selittäjät painostavat, että kaikki kiihkeä ponnistus asennon pitämiseksi tuottaa tuskaa ja siitä seuraa epävakaisuutta. Dvivedi sanoo, että asteettaisen ja lempeän ponnistuksen kautta tulee minkä tahansa asennon pitäminen tavaksi ja käy yhtä helpoksi valita asento hetken ajattelemiseen, kuin pitkäksi aikaa. Niin pian kun asentoon on asetuttu, vaipuu joogi mietiskelyyn. Kun mietiskely on aiheuttanut täydellisen mielenvakaisuuden, eivät vastakohdat tee hyökkäyksiään sen aikana. Joogin ruumis ei tämän ajan kuluessa tiedä mitään kylmän ja kuuman, nälän ja janon aistimuksista ja hänen sisäinen itsensä, joka Herraa mietiskelee, ei kärsi halun tai vastenmielisyyden tunteista. Tullaan huomaamaan, että tämä on aivan eri asia, kuin Hatha-joogassa istuminen. Hatha-jooga-järjestelmään kuuluu kahdeksankymmentä neljä asentoa ja kullakin sanotaan olevan erikoinen vaikutuksensa ruumiiseen ja mieleen. Olosuhteet, joissa mainittua järjestelmää on tutkittava, ovat sivuseikkojaan myöten selitetty Hathapradipikassa, mutta niiden vaikeus aiheuttaisi hyvin suuria hankaluuksia nykypäivinä.
     "Hathan harjoittajan tulee asua luostarissa tai muussa aivan eristetyssä paikassa, maassa, jota hallitsee hyvä kuningas, jossa asuu uskonnollista kansaa. Sen tulee helpoin keinoin hankkia toimeentulonsa. Sillä tulee olla helpot toimeentulomahdollisuudet ja olla huolista vapaan. Paikka ei saisi olla nuolenkantamaa laajempi ei leveydeltään eikä pituudeltaan. Sen pitäisi olla ilman kiviä, tulta ja vettä. Joogan harjoittamisen paikka tulee olla huoneessa, missä on pieni ovi sisäänastumista ja ulosmenemistä varten, muuten tulee sen olla ilman ikkunoita, ilman halkeamia ja reikiä, ei liian korkean, eikä liian matalan, puhtaan ja miellyttävän, puutarhojen, lähteiden ja muiden samankaltaisten mukavuuksien ympäröimä."
     Sanotaan monien hindulaisten pitävän mahdottomana saavuttaa salaisia kykyjä tai siddhejä käymättä läpi Hatha-joogan tuskallisten valmistavien harjoitusten asentoineen, voimisteluineen ja muine harjoituksineen, jotka toisinaan ovat vastenmielisiä ja kiusallisia. Mutta tunnetaan varmoja esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet ainakin muutamia tällaisia kykyjä käymättä Hatha-joogan tietä. On huomattava, että toiset selittäjät pitävät linnun ilmaan nousemista ja lentoa yliluonnollisena kykynä. Sellaiset kyvyt kehittyvät joogissa joissakin harvoissa tapauksissa. Ja tämän kyvyn, jonka avulla painolaki tehdään voimattomaksi, sanotaan viiden unkarilaisen kuningasperheen jäsenen omistaneen. Sir William Crookes väittää, että näiden henkilöiden elämäkerrat ovat täydellisesti toteennäytetyt ja että vaikka he olivat askeetteja ja olivat kuolettamisen ja antautumisen harjoittajia, niin he varmasti eivät olleet käyttäneet vuosia intialaisen intoilijan Hatha-joogan harjoittamiseen. Sir William Crookes on tehnyt luettelon neljästäkymmenestä henkilöstä, joiden on todistettu omaavan levitaatiokyvyn. Näistä ovat useat olleet roomalaiskatolilaisia munkkeja, saarnaajia, abbedissoja tai nunnia, joille tällaiset aikaavaativat menetelmät olisivat olleet mahdottomia. Hatha-joogan harjoittelijat pitävät järjellisenä mahdollisuutena määrätyn asennon pitämistä kahdenkymmenen vuoden ajan. Pyhä Ignatius Loyola oli yksi niitä, jotka omasivat levitaatiokyvyn.
     Vakavan ja helpon mietiskelyasennon hankkiminen on Patandshalin joogajärjestelmän mukaan välttämätöntä. On myöskin välttämätöntä voittaa ehdoton valta asentojensa yli, ennenkuin pyritään eteenpäin. On tarkoitus erottaa mietiskelytila kaikista muista toiminnantiloista siten, että kun valittuun asentoon on asetuttu, on mielikin samalla antautunut mietiskelytilaan. Ja sinä aikana, jolloin tätä tilaa kestää ja jolloin mieli on lujasti Herraan kiinnitetty, ei vastakohdista johtuneilla kärsimyksillä ole valtaa sen yli. Siten niiden valta vähitellen kokonaan laimenee.
     Kun asentoa on opittu hallitsemaan, ryhdytään hallitsemaan hengitystä. Hindulaisissa pyhissä kirjoissa kutsutaan tätä harjoitusta praanajamaksi. Bhaghavad Gita käskee "pidättämään sisään- ja uloshengityksen virtaa ja olemaan kokonaan praanajamaan vaipuneena." Täydellisestä praanajamasta on tuloksena "kaikkien elon voimien hillitseminen ja niiden kaikkien alistaminen itsen alle" ja määrätyt salaiset kyvyt kehittyvät kullakin edistyksen asteelle. Hengitys on saatava sopusointuun maailmankaikkeuden suonensykinnän kanssa. Kun neljäs kehityksen aste on saavutettu ja tulikäärme, kundaliini, on herännyt, niin on hengityksen pituus suhteessa tattvaan. Tämän kehitysasteen aikana johtaa joogi kehityksen toimintaa ruumiin hermoissa ja hermosolmuissa (eetteriruumiin lootuskukissa) ja "vie sen hyvin, hyvin hitaasti, aste asteelta viimeiseen padmaan tai lootuskukkaan, missä täydellinen samadhi syntyy". Samadhi on täydellinen keskittymisen tila, missä mieli puhtaan ja läpikuultavan jalokiven kaltaisena heijastaa yksin Korkeinta. Täten on aikaansaatu yhdistyminen, yhteys, Jooga.
     Tullaan huomaamaan, kuinka vakava ja ankara harjoitusmenetelmän osa hengityksen hallitseminen on. Jotkut kansantajuiset joogaharjoituksen esittäjät ovat supistelleet tätä opetuksenosaa ja ovat kiihkeälle kuulijakunnalleen selittäneet, että on mahdollista tulla yhdeksi maailmankaikkeuden kanssa yksinomaan rytmillisen hengittämisen avulla. Kun kukin tämän kehitysharjoituksen aste synnyttää määrätyn salaisen kyvyn, niin luodessamme yleissilmäyksen yli koko menetelmän, huomaamme helposti, mikä vaara on tarjolla niille, jotka ryhtyvät tähän harjoitukseen käymättä läpi niiden siveellisten harjoitusten, joissa on tielle astumisen ainoa varma turva.
     Kun tähän ponnistusten asteeseen on päästy, kun joogi on voittanut siveellisen itsehillinnän ja päässyt fyysisten tilojen herraksi täydellisen mietiskelytoiminnan avulla, niin on, kuten Patandshali toisen kirjan 53. ajatelmassa sanoo sen kautta "valon peite hävitetty", tai "tämän kautta on valon peittäminen poistettu".
     Sanoilla "sen tai tämän kautta" tarkoitetaan hengityksen ohjaamista. Tämä peitteen poistaminen on sen tulosta. Peite tai pimentäminen johtuu vastakohtien toiminnasta karmasta johtuvan elämän aikana. Valo, joka on peitetty tai pimennetty, on ihmishengen tai korkeamman itsen valo. Välittömästi seuraa tästä (53. ajatelma) että "mieli kykenee havaintojen tekoon" tai "mieli oppii sulautumiseen". Tämä lopettaa III kirjan, jota on kutsuttu "Keinojen kirjaksi".


IV luku

     Ennenkuin mennään eteenpäin, on välttämättä tutkittava ensimmäisen kirjan vaikeatajuisia ajatelmia. Ajatelmat 18, 19 ja 20 ovat hyvin vaikeat kääntää, etenkin 20. ajatelma. Professori Dvivedi turvautuu kahteen sanskritinkieliseen sanaan koettamattakaan niitä kääntää. Nämä sanat ovat "Videha" ja "Prakritilaga". Toinen kääntäjä käyttää näiden sanojen kirjaimellista merkitystä, joka jättää tavallisen lukijan samaan pimeyteen. Hän kääntää sanan "Videha" sanalla "ruumistumaton", sekä sanan "Prakritilaga" sanoilla "luontoon sulautunut" sekä selittää, että nämä sanat ovat teknillisiä nimityksiä, jotka kuvaavat kahta maailmaa tai konkreettista maailmankaikkeutta mietiskelevää pyrkijäluokkaa. Kolmas luokka, johon 20. ajatelma viittaa, ovat todellisia joogeja.
     "Videha"- ja "Prakritilaga"-joogit ovat korkealle kehittyneitä, mutta ovat kehityksessään pysähtyneet määrätylle asteelle, koska he eivät ole voineet erottaa puhdasta henkeä kaikista esineistä. Ensimmäiset, joita teknillisesti sanotaan "ruumiittomiksi", ovat saaneet nimensä siitä, että he ovat kohottautuneet mietiskelyssään puhtauden asteeseen, jota ei enää ruumis tai itsetajunta väritä ja kosketa. Mutta he eivät ole kohonneet ylemmäksi vapauden tiellä. Heidän asteensa on saavutettava, mutta sen ohi on kuljettava. Kaikki muutkin asteet ovat sivuutettavat paitsi viimeistä tilaa, korkeimpaan keskittymistä. Alempiin joogeihin, jotka vielä pysyttelevät ymmärtämystä oppimassa ja yhä mietiskelevät maailmaa, josta heidän ruumiinsa on osa, vaikuttavat vielä väittelyt, vapautumisen tunne, ilo ja olemisen tunne (tai itsekkyys), kuten 17. ajatelmassa selitetään. Professori Dvivedi huomauttaa muistutuksessaan tähän ajatelmaan: "Mietittäessä viittä karkeaa elementtiä ja sisäisen havaintokyvyn elimiä siinä tarkoituksessa, että niiden keskinäistä suhdetta ja niiden nimitysten todellista merkitystä päästäisiin ymmärtämään, sanotaan harjoitettavan väittelevää mietiskelyä". Nämä mainitut viisi "karkeata elementtiä" ovat "viisi tattvaa", joista "viisinkertainen kenttä" on muodostettu. Tämän kautta kulkee ihminen pyhiinvaellusmatkansa ja saavuttaa pelastuksen. "Tattvat" ovat syvästi mielenkiintoisia ja pääsemällä selville niitä ympäröivästä salaisuudesta, voittaa joogi salaiset voimansa. —Toinen pyrkijäin luokka, ne jotka ovat "luontoon sulautuneet" ovat niin maailmankaikkeuden ihmeitten tutkimiseen syventyneitä, etteivät he voi sen yläpuolelle nousta. Edelliset suuntaavat tarmonsa "autuaalliseen mietiskelyyn", jälkimäiset "itsekkääseen mietiskelyyn". Tässä on toisen pyrkijäluokan luonteenkehityksen avain. Sen jäseniä ovat juuri salaisten kertomusten mustat maagikot, jotka ovat joutuneet kokonaan kehittyneitä joogeja vaivaavien kiusausten valtaan, joogien, jotka ovat päässeet niin pitkälle, että heitä uhkaa persoonallisten elementtien haihtuminen vaara. Luontoon hajoaminen on tämän tien loppu, niinkuin korkeimpaan sulautuminen on todellisen joogin päämäärä. 20. ajatelmassa annetaan "todellinen abstraktisen mietiskelyn käsky". "Toisessa käy ’sen’ (todellisen joogan tai täydellisen, tajuisen keskityksen) edellä usko, tarmo, muista erottaminen." Toisessa käännöksessa lisätään "mietiskely" siihen luetteloon, mikä käsittää ennen todellista joogaa käyviä mielentiloja. Kääntäjä selittää, että tämä on yhteen kohtaan keskitettyä mietiskelyä, jonka kautta saavutetaan arvostelukyky valittuun esineeseen nähden. Se on itse asiassa valmistavan joogan osa, eikä ole syytä lukea sitä niiden asteitten joukkoon, jotka kuuluvat itse päämäärään johtavalle tielle.
     Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että "uskolla" tarkoitetaan luottamusta harjoitusten vaikutukseen, ainaista ja horjumatonta älyllistä myöntämistä, että tie on ainoa todellinen. "Tarmo" on vapaa käännös sanskritinkielisestä "virja"-sanasta, joka käsittää muutakin, kuten elollisuutta ja kestävyyttä. Toisin sanoen, palkinto on voimakkaan saavutettavissa. "Erottamiskyvystä" jo on ollut puhetta. Se on kyky oppia erottamaan todellinen haihtuvasta.
     Näiden kolmen vaikean ajatelman yhteydessä on huomattava, että todellisen joogin mietiskely on "siemenetöntä mietiskelyä", jota vastoin 17. ajatelmassa on selitetty "ruumiittoman" mietiskely "mietiskelyksi siemenineen". Siemen, josta niin usein tämän filosofian yhteydessä puhutaan, sanotaan olevan "esine, jonka saavuttamisen ponnistuksessa itse mietiskely syntyy." "Siemen" on se itsensä toistava ajatus, joka aiheuttaa muita ajatuksia ja aikaansaa karmaa. Näistä olotiloista nousevat tulevaisuudessa elämät, kuten kasvit nousevat hedelmälliseen maahan kylvetyistä siemenistä. Ihmisen mielessä on näillä olotilojen siemenillä salainen hedelmöittymisen paikkansa. Mietiskelyssä luo ihminen tulevaisuutensa, samoinkuin yksinkertaisen syyn ja seurauksen lain kautta ulkokohtaisessa maailmassa. Hänen tekonsa aiheuttavat täydellisiä ja määrättyjä vaikutuksia. Joogi ei luo persoonallista tulevaisuutta maan päällä, vaan asettuu siemenetöntä mietiskelyä harjoittamalla yläpuolelle karman lain. Mitä hänen ulkonaisiin tekoihinsa tulee, pitää paikkansa vanha opetus, että "valaistuneen teot ovat kuin tulessa poltettujen siemenien kylvämistä". Se on jooga-tulta, josta puhutaan Svetsavatra Upanishadissa. Kun siemenet leviävät, sanotaan sielun asustavan omassa luonnossaan, puhtaana, yksinäisenä, vapautuneena. Kuinka suuret ovatkaan joogin voimat, kuinka korkea hänen kehitystilansa, jolle maailma vielä on mietiskelyn aiheena, lieneekään, niin luetaan hän yhä alempien joogien joukkoon. Mutta hän voi päästä eteenpäin milloin tahansa. Ja sitten, saavutettuaan täydellisen joogan, opittuaan heijastamaan korkeinta ja yksin korkeinta, niin hän, sielunsa läpikuultavassa jalokivessä nousee ihmiskunnan korkeimpiin asteisiin. Hän on vapaa, eikä hänelle enää ole maailmankaikkeutta olemassa, paitsi velvollisuuden kutsuessa.
     Suuria vaikeuksia asettuu vasta-alkajan tielle, joka ilman edelläkäyvää tutkimista ja valmistusta ensi kertaa lukee ensimmäisen kirjan 30. ajatelmaa. Ihmiselämän tutkijat hyvin tietävät, kuinka paljon yleensä opitaan sairauden aikana ja he tietävät, että sairaus itse asiassa on yksi ihmiskunnan arvokkaimpia opettajia. Mutta joogi ei tutki ihmiskunnan tavallisia opetuksia ja kokemukset, jotka vielä ovat välttämättömiä maailman ihmiselle, ovat hänelle esteitä tiellä. Ne poistetaan vain jatkuvilla todellisilla keskityksen harjoituksilla. "Kun jooga-havaintoja on tehty maasta, vedestä, valosta, tulesta, eetteristä, silloin on jooga alkanut. Häneen ei koske sairaus, ei vanhuus, ei kuolema, jonka ruumis on joogatulen läpäisemä. Ensimmäiset joogaan astumisen merkit ovat valoisuus, terveys. Iho tulee pehmeäksi, väri kirkkaaksi, ääni kauniiksi". (Svetsvatra Upanishad, II luku.) Tästä huomaa, ettei sairaus estä ihmistä joogiksi tulemasta, kuten jotkut ensin arvelevat tätä ajatelmaa tutkiessaan, vaan että joogan tielle astuminen päinvastoin poistaa sairauden. Sairaus pimentää ruumiin, kuten tässä ajatelmassa luetellut seitsemät muut esteet pimentävät mielen.
     "Nämä yhdeksän (estettä)" sanoo eräs selittäjä, Tookaram Tatya, "jotka ovat olemassa intohimoisten ja mustien ominaisuuksien voimasta (näiden kahden ominaisuuden, jotka ilmiömaailmassa vastustavat puhtaan ja hyvän voimia) tulevat mielelle häiriöksi."
     Sama selittäjä määrittelee nämä erilaiset esteet ja häiriöt. "Ikävää" kutsuu hän, "mielen toimettomuudeksi". Tämä määritelmä on hyvin tärkeä, sillä useat näiden tutkimusten aloittelijat arvelevat, että sanaa "ikävä" on käytetty sen tavallisessa tai lääketieteellisessä merkityksessä kuvaamaan fyysistä tilaa. Sen voisi liittää "sairauteen", joka on ainoa mainittu fyysinen este. "Epäilys" on epävarmuutta siitä, onko joogan tie oikea. "Huolimattomuus" on tarkkaavaisuuden puutetta, — tarkkaamattomuutta abstraktisen mietiskelyn vaikutukseen nähden. "Laiskuus" on mielen raskautta, joka on vaadittavan kestävyyden ja hartauden esteenä. "Antautuminen aistinesineiden vaikutuksille" ei tarkoita tekoja, vaan sitä alemman joogan mielensuuntaa, joka jää maailmankaikkeuden ihmeitä miettimään. Se on se mielentila, joka estää kehittyneen joogin saavuttamasta lopullista astetta, näkymättömän katselemista. "Väärä havainto on havainnon erehdys samoin kuin jos hopeisen esineen luullaan olevan päärlemosta tehdyn." Toisin sanoen, se on sellaisen erehdyksen tekemistä kuin on aineellisen, kuten mielen ja aistimien, sekoittaminen henkiseen. Molemmat seuraavat esteet ovat selitetyt ajatelman sanamuodossa. Siinä huomautetaan, että kehittynyt henkilö voi langeta takaisin itse kynnykseltä, hänelle voi käydä ylivoimaiseksi asemansa pitäminen ja eteenpäin kulkeminen. 30. ajatelmassa lueteltujen esteitten seurauksina esiintyvät 31. ajatelmassa selitetyt mielentilat, jotka ovat mielentilojen muunnoksia.
     32. ajatelmassa sanotaan, että esteitten aiheuttamat pahat seuraukset voidaan välttää "yhtä totuutta" mietiskelemällä. Näin selittää yksi käännös. Toinen kehottaa "kiihkeään yhteen asiaan kiintymiseen". Selvää on siksi, että jokainen ajateltavaksi valittu totuus tekee saman vaikutuksen. Tarkoitetaan, että kiihkeä keskittyminen tai syvä mietiskely, jossa tarkastetaan jotakin, mikä on totta, vapauttaa mielen näistä tien esteistä. 34. ajatelmassa viitataan mekaaniseen tai fyysiseen keinoon vaihtoehtona niille, jotka eivät voi mieltänsä hallita.
     Professori Dvivedi sanoo muistutuksessaan: "Tämä ajatelma esittää toisen menetelmän mielen rauhoittamiseksi." Patandshali edellyttää, että lukija tietää, mitä tarkoitetaan "praanajamalla". Tätä sanaa käytetään toisinaan kollektiivisena merkitsemään hengityksen sisään vetämistä, pidättämistä ja ulostyöntämistä, toisinaan merkitsemään kutakin erikseen. Se merkitsee "hengityksen voittamista". Järjestyskään ei ole määrätty. Jotkut luettelevat ne seuraavasti: ulostyöntäminen, sisäänvetäminen ja pidättäminen, toiset sisäänvetäminen, pidättäminen ja ulostyöntäminen. Patandshali viittaa vain ulostyöntämiseen ja pidättämiseen. Mutta koska pidättämistä ei voida pitää mahdollisena ilman sisäänhengittämistä, ovat useat selittäjät pitäneet välttämättömänä käsittää järjestyksen seuraavaksi: ulostyöntäminen, sisäänvetäminen ja pidättäminen, sitten taas ulostyöntäminen jne. Maniprabha kuitenkin arvelee, että hengitys on työnnettävä ulos ja pidättäminen on vaan siinä, ettei sallita uuden ilman tulvimista sieramista sisään. Luultavaa on kuitenkin, ettei selittäjistä kukaan ole oikeassa, sillä monet itämaalaiset tutkijat arvelevat ajatelmiin kätketyn verhottuja ja salaisia harjoitussalaisuuksia. Patandshali kirjoitti muistiin ja järjesti tiedot, jotka ennen häntä suullisesti olivat ilmoitetut ja teki sen kautta todellisille tutkijoille mahdolliseksi tien löytämisen. Mutta tuskin hän pani harjoitussalaisuuksia paperille ja hengityksen hallinta on yksi mahtavimmista salaisista mysteerioista.
     "Svara", "Suuri Hengitys" on, kuten Rama Prasad selittää kirjassaan "Natures Finer Forces" "kaikkiallinen liikunto, joka ilmenee "maajassa" (ilmiöinä) kosmoksen näkymättömän perustan, veedantalaisten parabrahmanin avulla. "Svaraa" parhaiten vastaava lausemuoto englannin (suomen) kielellä on "elämän pyörre". Intialainen hengityksen tiede tutkii ja muodostelee lakeja tai oikeammin kaikkiallista lakia, jonka mukaan tämä elämänpyörre, tämä kaikkiallisen älyn liikkeellepaneva voima ajatuslankoja pitkin kulkien, kuten Emerson niin kauniisti sanoo, hallitsee kehitystä ja takaisinpaluuta, kaikkia ihmiselämän ilmiöitä, fysiologisia, mentaalisia ja henkisiä. Maailmankaikkeuden koko laajuudessa ei ole ilmiötä, ei pientä eikä suurta, joka ei saisi luonnollisinta, käsitettävintä ja sopivinta selitystään sen teorian kautta, joka selittää kaikkiallisen liikunnon viittä ilmenemistapaa, viittä "tattvaa", "elementtiä".
     "Tämä nousevan hengityksen tiede, salaisista salaisin, todellisen jumalan ilmaisija, on helmi viisaan pään päällä", sanotaan ajatelmassa, jonka Rama Prasada on kääntänyt eräästä sanskritinkielisestä kirjasta. Se on siinä peitettynä Siva jumalan ja hänen vaimonsa Parvatin keskeiseen kaksinpuheluun. Siinä käytetty sanamuoto "salaisista salaisin" osoittaa, että hengityksen tiede ja harjoitus on salaperäisin kaikista tutkimuksista ja harjoituksista. Se on "helmi viisaan pään päällä", joka sanamuoto runollisesti kuvaa sitä, että sen voi oppia tuntemaan ainoastaan vihitty, ei vasta-alkaja. Vasta-alkajat, jotka pelkällä ponnistuksella koettavat päästä tämän salaisuuden perille, ovat tulella leikkiviä lapsia. Toinen mainitussa kaksinpuhelussa esiintyvä ajatelma on seuraava: "Opetusta nousevan hengityksen tieteestä annetaan henkisen opettajan rauhalliselle, puhtaalle, hyveelliselle, lujalle, kiitolliselle ja lempeämieliselle oppilaalle." Tästä huomaa, että opetukset annetaan opettamalla ja suullisesti. Niitä ei voida tutkia kirjoista tai koota katkelmista. "Tuntemalla sisään- ja uloshengityksen luonteen herää kolmen ajan tieto." Nämä "kolme aikaa" ovat mennyt, nykyinen ja tuleva. Onko luultavaa, että sellainen ase annettaisiin käsiin sille, joka ei ole kulkenut läpi valmistavan joogan siveellisen harjoituksen?
     Mutta 35. ajatelmassa neuvotaan toinen tapa keskityksen oppimiseen. Tämänkin oppii vain se, joka on käynyt läpi valmistavan joogan, joka on saavuttanut kiteytyneen mielentilan ja jonkun määrän salaisia voimia. Tämän hyvin vaikeatajuisen ajatelman johdosta sanoo Dvivedi: "Toinen mielen lujittamisen keino, sopiva niille, jotka eivät siihen kykene saamatta sen kautta jonkinlaista aistillista nautintoa, on huomion kiinnittäminen johonkin aistimeen, hajuun, makuun, väriin, tuntoon tai ääneen."
     Toinen muistiinpanija selittää ajatelman seuraavasti: "Aistinesineitä ovat tuoksu, maku, väri, tunto ja ääni. Missä nämä lienevätkään hedelminä, on niiden helppo huomaaminen ja varsinkin niiden silmänräpäyksellinen tunteminen aistillisuutta ja tämä kiihotettuna aiheuttaa mielen kiinnittymisen. Hän, joka kiinnittää huomionsa nenän päähän, huomaa taivaallisen tuoksun nousevan. — — — Huomio, jonka synnyttää yksi tai toinen taivaallinen aistinesine, aiheuttaa mielen keskittymisen määrättyyn suuntaan." Dvivedi sanoo: "Ilmennyt aistinvaikutelma ei ole ainoastaan haihtuva nautinnontunteen leimahdus, vaan eräänlaatuinen täydellinen sulautuminen siihen erikoiseen nautinnonlajiin, jota on mietitty. Ei pidä koskaan unohtaa, että tämä vain on keino päämäärän saavuttamiseksi." Näyttää siltä, kuin vaatisi tämä esitys tarkempaa selitystä. Lyhyesti sanoen ovat "keinot" kehittyneen joogin salaisia voimia, taivaallisten asioiden ja nautintojen katselemisen käyttämistä mielen rauhoittamiseksi ja sen keskittymisen harjoittamista. "Päämäärä" on 3. ajatelmassa selitetty keskityksen tila, jolloin "sielu on katselijana ilman katseltavaa".
     36. ajatelmassa mainitaan vaihtoehtoinen keino, joka viittaa autuaallisen mietiskelyasteen aiheuttamaan suruttomaan mentaaliseen tilaan. Tässä tilassa selitetään "askeetin olevan ei vielä vapaan ilmiöllisen maailman kolmesta kahleesta, mutta melkein vapaana karkeammasta." Dvivedi selittää pienessä muistiinpanossa hyvin mieltäkiinnittävästi tämän ajatelman ja osoittaa siinä jonkinverran tietoa muutamista salaisista voimista. Hän sanoo: "Tässä mainittu valo on puhtaan ’sattvan’ valoa. Kun mieli on kokonaan tähän ominaisuuteen sulautunut, niin kehittyy todella kaikesta tuskasta valon tila. Vatshuspatimi’ara huomauttaa, että sydämessä silloin on kahdeksanteräinen lootuksentapainen muodostus, jonka terä on alaspäin kääntynyt. Tämä olisi nostettava Retshakalla (uloshengittämisellä) ja sitten sitä mietittävä kuvittelemalla sen sisään "pranavan" neljä osaa, nimittäin A:n, U:n, M:n ja pisteen erilaisine merkityksineen. Kun mieli täten mietiskellessään vaipuu Susumnan tielle, näkyy täydellisen rauhallinen, kuunvärinen valo. Tämä on dshjootis, valo, täydellisen "sattvan" varma merkki.
     "Sattva" on Sankhyafilosofian mukaan kolmesta kosmisesta ilmennysmuodosta korkein. Se on sopusointua, rytmillistä ilmenemistä. "Susumna" on auringon seitsemästä mystisestä säteestä ensimmäinen. "Pranavaa" ei voida selittää, koska sen voi käsittää vain se, joka on tutkinut tuon kunniakkaan "Om" sanan korostamista ja tuntee sen kolmen tavun mystisen arvon. Piste on mietiskelyn aihe. Koko lause on hyvin hämärä lukijalle, joka ei ole joogaharjoituksissa paljon edistynyt, mutta siinä tehdään mielenkiintoisia viittauksia.
     37. ja 38. ajatelmassa on vielä mainittu kaksi vaihtoehtoista keinoa. Mieli voi rauhoittua, kun jatkuvasti mietiskellään henkilöä, joka on "kiintymyksestä vapaa" tai, kuten toinen kääntäjä sanoo "intohimoa vailla". Selittäjät huomauttavat, että sellaisia henkilöitä ovat Rama, Siva, Krishna, Kristus ja Buddha. — Viimeinen keino on unen ja nukkumisen aikana tehtyjen kokemusten miettiminen. Tämä nähtävästi koskee vain joogia, joka on kyllin pitkälle kehittynyt hallitakseen täydellisesti transsin tai unielämän fyysisiä tai mentaalisia hämmentäviä voimia. Tavallinen ihminen erehtyy uskomaan sitä selitystä, minkä hänen fyysiset aivonsa antavat unitajunnassa tehdyistä kokemuksista. Unitranssin aikana voi antautunut päästä eetteriseen tai henkiseen tilaan ja tuoda sieltä mukanaan saavuttamansa tiedon. Jos hän hallitsee mieltään, ei hän salli aivojen hämmentää tehtyjä huomioita, vaan mietiskelee hän tätä tietoaan lujittaakseen sillä mieltänsä.
     Esitettyään nämä erilaiset mielen kiinnittämisen keinot, lausuu Patandshali 39. ajatelmassa perustavan aatteen. Tästä sanoo Dvivedi: "Välttämätöntä on vain totuttaa mieli pysymään sulautuneena jossakin tai kutsumaan elämään jotakin määrättynä aikana. Tapa ei merkitse mitään eikä keinot, millä se voitetaan. Huolellinen lukija huomaa kuitenkin helposti edellä kerrotusta, että aistinesineet tai asiat, jotka helposti kiihottavat tai tavalla tai toisella liittyvät asioihin, joilla on huonot yhtymät tai vaikutukset, eivät ole suositeltavia. Tulee muistaa, että kaikki nämä keinot esitetään I kirjassa, joka käsittelee edistyneitä joogeja. Patandshali otaksuu, että ne, jotka lukevat näitä esityksiä todella seuratakseen kaikkia opetuksia, jo ovat käyneet läpi II kirjassa selitetyn valmistavan joogan.


V luku

     Viidestoista ja kuudestoista ajatelma esittävät ihmeellisen ja kauniin kuvauksen joogista, valmiina siihen suureen ponnistukseen, joka sisältyy keskittymiseen Korkeinta ajattelemaan. Hän on voittanut itsensä ja sen kautta voittanut vallan kaiken muun yli. Edellä 16. ajatelmassa on selitetty keino, millä joogi voittaa vallan luonnon yli. Hän on puhdistanut ja keskittänyt mielensä siihen määrin, että hän on saavuttanut läpikuultavaan jalokiveen verrattavan mielentilan. Tämän kirjan nimi selittää, minkälainen on mielentila ihmisellä, joka on täyttänyt valmistavan joogan, joka on valinnut jonkun edellä esitetyistä mielen kiinnittämisen keinoista, joka on saanut tietää maailmankaikkeuden salaisuudet ja joka on valmis heijastamaan näkymätöntä, joka piilee hänen voittamassaan jalokivessä. Kolmannen ja neljännen kirjan ajatelmissa selitetään minkälainen on tämä luonnon hallitseminen. Siinä viitataan siddheihin tai niihin salaisiin voimiin, jotka mainittuun tilaan saapunut joogi omaa. Vastaiseksi Patandshali vain todentaa, mitkä saavutukset hänen käskemiensä harjoitusten kautta voitetaan. Dvivedi selittää nimityksen "läpikuultava jalokivi" seuraavasti: "Kun mieli on johdettu kohtaan, missä se hallitsee kaikki muodostavat taipumuksensa, on se yhtä väritön kuin puhdas vuorikristallipalanen ja tulee siksi esineeksi, jonka päälle se asetetaan. Tämä selitetään niin, että mieli yhtäläistyy ajatuksissa olevan esineen kanssa ja sulautuu siihen. Mieli haihtuu itse asiassa siihen esineeseen, jota se ajattelee ja yksinomaan tämä esine nähdään sen tilalla, kuten kristallikin ottaa värin siitä, minkä päälle se on asetettu. Kaikki maailmankaikkeuden asiat jakautuvat kolmeen luokkaan suhteessaan erittelevään mieleen, nimittäin asiat, joita tunnetaan, välikappale, jonka kautta ne tunnetaan ja se, joka tuntee. Mieli yhtäläistyy niihin kuhunkin ajatellessaan niitä. Tästä selityksestä opitaan ymmärtämään, kuinka joogi yksinomaan keskityksen kautta voi "kaikkea täyttää".
     Tämä tila on "samadhia", haltioitunutta mietiskelyä tai innoitettua, transsintapaista tajunnantilaa. Se ei ole joogaa. Sekin, joka on oppinut pääsemään samadhin tilaan, voi vielä langeta takaisin täydelliseen joogaan, Korkeimman miettimiseen vievältä kynnykseltä ja jäädä alempien joogien luokkaan. Mielen harjoittamisella tähän suuntaan ei tarkoiteta kykyjen voittamista, ei salaisuuksien oppimista, ei luonnon hallitsemista, vaan oppimista läpikuultavan jalokiven mystisessä värittömyydessä heijastaa Korkeinta, vain yksin Korkeinta.
     T. Subba Row sanoo kokoelmassaan "Esoteric Writings": "Samadhiin sisältyy jooga aanandam’in täydellistyminen, vaikka se generisenä sanontatapana määrää erilaisia tiloja." Sana "aananda" merkitsee iloa ja sitä käytetään yleisesti merkitsemään Ainoan Olemassaolon autuuspuolta. On hiukan ihmeellistä ajatella, että joogi, joka on oppinut astumaan tähän mielentilaan voi langeta suureen kiusaukseen olemaan koskaan sen yläpuolelle nousematta ja siksi putoamaan takaisin kynnykseltä. Tätä huippukohtaa seuraavista ajatelmista sanoo, Dvivedi: "Lopetettuaan selityksensä itsetajuisesta samadhista palaa kirjoittaja taas eri luokituksista puhumaan". Näihin jaotuksiin viitattiin edellä 17. ja 18. ajatelmissa.
     43. ajatelmassa kuvataan puhtaasti abstraktista mietiskelyä, joka tunkeutuu mieleenkiinnitetyn asian ytimeen ilman minkään ulkopuolella olevan aatteen sitä värittämättä. Tämä niin kutsuttu ei-väittelevä mietiskely on vastakohtana sille, joka sisältää ajatuksia mielessä olevasta asiasta. Molemmat nämä luokat käsittävät karkeita elementtejä, vastakohtana niille kahdelle, jotka käsittelevät vain hienoja elementtiä. Näihin on viitattu 44. ajatelmassa. Kaikki nämä mietiskelymuodot sisältyvät tajuiseen samadhiin ja kuuluvat syventyvään mietiskelyyn, jossa fyysisiä tai taivaallisia asioita mietiskelemällä siemen on laskettu mieleen. Tämä voi joogin tavalliseen tajuntaan tullessa kasvaa esteeksi.
     47. ajatelmassa selitetään lopuksi, kuinka asioita mietiskelemällä päästään puhtaaseen abstraktiseen mielentilaan. Dvivedi sanoo selittäessään tätä ajatelmaa: "Samadhin viimeinen aste kehittää täydellistä älyllisyyden tunnetta tai täydellistä sieluun sulautumisen tunnetta. Tästä johtuu ainainen ilo ja tyytyväisyys. Radshaksen ominaisuudet (intohimo, kunnianhimo) haihtuvat täydellisesti, tamas (tietämättömyys, inertia) kokonaan kuoleutuu ja sattva (sopusointu, valo, totuus) jää yksin hallitsemaan ja tästä johtuu sattvallisten ominaisuuksien päätekijöinä ollessa täydellinen valo ja puhtaus mieleen. Ajatuselämän muodostelmien voittamisesta seuraa puhdas sattvallinen tila, ainoa, missä voidaan kokea autuutta. Se on todellista purushan, sielun tuntemista. Purusha, korkein autuus, kaikkitieto, ainainen vapaus nähdään ja koetetaan silloin todellisessa luonnossaan. Se on "prasaada", onnen ja tyytyväisyyden tila".
     Bhagavad Gitassa, jonka sanotaan selittävän ja kuvaavan tätä jooga-harjoitusjärjestelmää, on "purushaa" määritelty "yleissieluna".
     Seuraavan, 48. ajatelman, selittää Dvivedi seuraavasti: "Kaikki, mikä estää todellista, intuitiivista luonnon tuntemista, on poistettu tieltä. Totuus vuotaa niin sanoakseni siihen kohtaan, joka täten on sen vastaanottamiseksi valmistettu. Äly voittaa todellisen tiedon tässä tilassa pelkän intuition kautta."
     Tieto, joka tässä tilassa voidaan saavuttaa, on korkeampaa laatua, kuin tavallinen. Se "käsittelee pienempiäkin sivuseikkoja ja on ajasta ja paikasta riippumaton". Sen sanotaan olevan ehdottomasti oikean ja erehdyksistä vapaan. 50. ajatelmassa kuvataan, kuinka harjaantunut mieli lepää valitsemassaan asiassa ja työntää luotaan kaikki muut ajatukset ja ajatussuunnat. Edellytetään ymmärretyksi, että ajateltavaksi valittu asia on "yleissielu". Ensimmäisen kirjan viimeinen ajatelma osoittaa, että tämä korkea kehityksentila vain on aste, vaikkakin viimeinen. Se johtaa siemenettömään mietiskelyyn, missä mieli lepää tyhjyydessä, missä se kirjaimellisesti on katselijana ilman katseltavaa. Mietiskelyn aiheena ei ole enää edes Korkeimman sielu tai muoto, ei edes Hänen Valoverhonsa. Joogin mieli heijastaa läpikuultavan jalokiven kaltaiseksi puhdistettuna Korkeinta itseään. Inhimillisen pyhiinvaelluksen päämäärä on saavutettu.


VI luku

     Toinen kirja alkaa käsittelemällä asian alkua, lopusta on puhuttu ensimmäistä kirjassa. Meille on sivuseikkoja myöten selitetty, mitä joogaan pyrkivältä välttämättömästi vaaditaan ennen ensimmäisen askeleen ottamista ja meitä on sitten huolellisesti ja tarkasti kuljetettu kautta kaikkien ponnistusten, kaikkiin kokemuksiin on ainakin viitattu, joskaan ei niitä näissä ihmeellisissä ajatelmissa täydelleen ole kuvattu. Mutta tarkimmallekin opiskelijalle jää suuri osa salatuksi, kunnes hän itse on saavuttanut sen kehitystilan, missä se voidaan ymmärtää. On varma, että vain eri asteiden vihityt voivat ymmärtää vastaavia asteita koskevia asioita.
     Meille ilmoitetaan heti alussa, että valmistava jooga käsittää kuolettamisen, tutkimisen ja Herralle antautumisen. Esteitten luonnetta sekä tietämättömyyttä tai harhaa olemme jo käsitelleet, sekä myöskin itsekkyyden harhaa tai olemisen tunnetta, joka toisella nimellä tunnetaan suuren eristyksen harhana. Näitä asioita sekä opetuksia ajatuselämän muodostelmien voittamisesta käsittelevät toisen kirjan ajatelmat aina 17. ajatelmaan asti. Sitten käsitellään erästä pääoppia, jolle koko järjestelmä on perustettu 23. ajatelmaan asti. "Syy torjuttavaan on näkijän ja nähtävän yhtymässä". Tämän käännöksen olen valinnut, koska se mielestäni on helpoimmin käsitettävä. Toinen käännös kuuluu: "Syy kartettavaan on näkijän ja nähtävän yhtymisessä." On jo sanottu, mitä on torjuttava tai kartettava, nim. kurjuutta tai tuskaa, joka ei vielä ole ilmennyt.
     "Näkijä ajatuksen muodossa", sanoo eräs selittäjä. "Näkevällä tarkoitetaan ymmärtämystä (joka tosin ei itse näe, mutta joka on ajatuksen käyttöväline). Näiden molempien yhtyminen, erittelevän tiedon puutteesta johtuva, — niiden yhtyminen koettavana (sillä kaikki, mikä näyttää ulkonaiselta on itse asiassa kehittynyt ymmärtämyksestä) ja kokijana on "kartettavan" syy tai aihe, tuskan tai maailman syy, "ominaisuuksien muodostelmien luomana". Kun nämä loppuvat, niin loppuu maallinen olotila. Tämä on tarkoitus."
     Seuraava ajatelma sisältää määritelmän "nähtävästä", jota ei ole helppo ymmärtää. On ehkä paras kokonaisuudessaan. toistaa erään toisen selittäjän antama määritelmä, vaikka siinä onkin eräitä pimeitä lausemuotoja, jotka vaativat selitystä, ennen kuin voidaan jatkaa: "On tarkasti pidettävä mielessä, että sankhja-filosofian mukaan maailmankaikkeus kehittyy ja että sen tähden kaikki olemassa oleva on suoranaisesti tai epäsuorasti alkuperäisen "prakritin" "muotoa", joka taas on samaa kuin "kolmet ominaisuudet, Gunat, tasapainotilassa". Valaisemattomassa tilassaan synnyttävät nämä kolme gunaa, sattva, radshas ja tamas. valaistuksen, toiminnan ja paljaan omistamisen tai kestämisen tai kasvamisen vastaavina tuloksina. Koska nämä kolme ominaisuutta aiheuttavat kaiken, minkä näemme, niin käsittää koko maailmankaikkeus vain niiden muunnoksia ja ilmenee toisessa tai toisessa näistä kolmesta tilasta. Ajatelmassa sanotaan siis suoraan, että näkö on luonteeltaan joko valaistusta, toimintaa tai asentoa. Sankhjafilosofian kehitysoppi on hyvin tunnettu, siksi sanotaankin tässä ajatelmassa heti, että nähtävä käsittää tai että siihen sisältyy viisi karkeata elementtiä yhdistettyinä tanmatroihin ja yhdettoista elimet sekä ulkonaiset että sisäiset yhdistettyinä buddhiin ja ahankaraan (itsekkyyteen). Koko tämä alkuperäisen aineolemuksen kehitys monissa muodoissaan ja kolminkertaisessa ilmenemistilassaan auttaa meitä hyödyllisellä tavalla voittamaan vapautuksen koettuamme täydelleen niihin sekoittuneen nautinnon ja tuskan. On huomattava, että Hän, todellinen Tuntija, ei ole näissä eikä näistä, vaan siksi juuri ilmentää Hän itseään täydellisellä tiedolla. Koko tämä prakritillisen panoraaman ilmeneminen johtaa "purushaan,11, yleissieluun ja on siksi vain päämäärän saavuttamisen keino. Sillä, kun purushan on käsittänyt, loppuu heti prakritin toiminta. Tämä kehitys tapahtuu eräältä kannalta katsottuna Häntä varten, kuten sankhjafilosofit runollisesti sanovat."
     "Nähtävä"-sanan käyttö tässä käännöksessä ja muistutuksessa on aivan erikoinen ja hyvin laaja. Se on kaikkea sitä, mitä henki "näkee" ulkokohtaisessa maailmassa käsittäen itse hengen käyttämään ruumiiseen kuuluvan aineen, elimet ja aistimet, sen korkeamman ajatuselämän, sekä itsekkyyden, joka aiheuttaa yksilöllisyyden. Näkijänä ollessaan riisutaan hengeltä kaikki verhot ja puvut. Nämä verhot ja puvut ovat itsessään osina siitä, mitä se katselee, nim. nähtävästä. Tanmatra on sisästä ulospäin esiintyvä ilmennysmuoto, "kaikkiallisen tiivistymättömän aineen eristämistä". Ne ovat niin sanoaksemme sieluja kehityksen viidenkertaista ilmenemiskenttää muodostavissa tattvoissa. Buddhalaiset kirjat puhuvat neljästä, elementistä, ilmasta, tulesta, vedestä ja maasta. Hindulaisessa filosofiassa puhutaan viidestä, jotka vastaavat ääntä, tunnetta, näköä, makua, hajua. Näkyväinen maailmankaikkeus on aistimien käsitettävissä, sillä ne havaitsevat elementit ja niiden toiminnasta johtuvat ilmiöt. Tämän "viidenkertaisen kentän" käyttämiseen sisältyy hengen, näkijän kehitys ja "vapautuminen". Niin pian kuin näkijä käsittää "yleissielun", ei hän enää tarvitse ilmennyttää elämää. Salaisuuteen, joka käsittää itse "yleissielun" välttämättömästä tarpeesta viidenkertaisen kentän ajallisessa olemassaolossa, on viitattu, mutta sitä ei ole selitetty. Sitä ei voikaan selittää, sillä se kuuluu siihen tiedonalueeseen, joka on yläpuolella inhimillisen ymmärryksen.
     20. ajatelma lausutaan tavalla, joka tekee sen ensi lukemisella hyvin vaikeaksi. Se esittää väitteen, että näkijä tai henki, joka on näkijä, itsessään on kaikkitieto tai tajunnan selittämätön syy tai olemus. "Hän ei ole kehityksen alaisena eikä koskaan sekoita itseään luonnon kehittyvään puoleen. Henki on sen tähden, puhdas. Mutta siitä huolimatta jatkuu näön ja ymmärtämisen työ, ja se selitetään sanomalla, että vaikka henki onkin puhdas, näkyy se käsittävän älyn kautta, joka läheisyytensä nojalla tarttuu elämän kipinään ja toimittaa kaikki käsittämisen kanssa yhteydessä olevat toiminnat". Täten tekee henki havaintojaan, älyn välityksellä. Mutta sitä ei itse vedetä lokaan, joka sen oman luonnon mukaisesti on mahdotonta. "Se on ainoa laatuaan ja ainainen autuus", sanoo Dvivedi selittäessään tätä vaikeata ajatelmaa. Seuraavassa, 21. ajatelmassa, sanotaan meille, että ilmennyt maailmankaikkeus on olemassa sitä varten, että henki sen näkisi. Ja 22. ajatelmassa selitetään, että vaikka täydelliselle joogille, katselijalle ilman katseltavaa, ei aineellista maailmankaikkeutta enää ole olemassa, niin on sillä yhtä suuri tehtävänsä täytettävänä, se esittää jatkuvasti loistonäytäntöjään, luonnon panoraamojaan, murhenäytelmiään ja inhimillisten kokemusten haltioitumista, sillä "Puille se vielä on tuttua". Koko ihmisrodulle on tämä ihmeellinen näyttämö ja samalla sulatusuuni annettu kehityksen keinoksi. Meitä kasvatetaan nyt käsittämään tätä mystistä ja vaikeata kohtaa, joka aiheuttaa koko harhan ja on syynä kaikkiin ponnistuksiin. Älkäämme myöskään unohtako, että se antaa ihmiselle hänen suuren edistymistilaisuutensa, jonka tähden niin paljon on uhrattu, niin paljon tehty. Tämä kohta on näkijän ja nähtävän yhtyminen. Se johtuu vain tietämättömyydestä. Se saattaa ihmisen pitämään itseään ihmisenä, eikä henkenä. Hindulaiset filosofit puhuvat sielun eristämisestä ja länsimaiset lukijat toisinaan kuvittelevat tarkoitettavan sitä eristämistä, johon Matthew Arnold viittaa kuuluisassa säkeessään "Me miljoonat kuolevaiset elämme yksinämme."
     Mutta niin ei ole. Se ei ole sitä yksinäisyyttä, joka riippuu ihmisolentoja erottavista naamioista ja kuorista ja saattaa ihmisen liikkumaan kuin suuressa sumuisessa aarniometsässä tietämättä kenen kanssa hän kulkee. Se on sielua eristämistä niistä naamioista ja kuorista, jotka ovat toisten henkien osia. Se on sielun erottamista koko aineellisesta ilmiömaailmasta, josta toisten henkien naamiot ja kuoret ovat osia. 25. ajatelmassa sanotaan: "yhtymän voittaminen, — tämä on sielun eristämistä". "Vain tämän yhtymän kautta", sanoo Dvivedi, "pitää vapautettu sielu itseään sidottuna ja kurjana, ja siksi todellinen tieto hävittää sen, sielun täytyy todella ymmärtää itsensä. Sielun aina vapaata ja autuasta luontoa kutsutaan nimellä "Kaivalja", eristäminen. Se on tila, jota eivät mitkään olosuhteet rajoita. Tämä on "Moksha", viimeisen, ja korkeimman asteen täyttyminen". Se on tosiaan "Nirvana".
     Meille kerrotaan 27. ajatelmassa, että joogavalaistuksen viimeinen aste on seitsenkertainen. Tähän asteeseen päästään vasta, kun 26. ajatelmassa mainittu jatkuva erotamiskyvyn käyttäminen on voitettu. "Nämä seitsemän astetta ovat järjestetyt sen mukaan, kuinka lähellä ne ovat kaivattua päämäärää, viimeistä astetta. Ne ovat jaetut kahteen ryhmään, jotka käsittävät toinen neljä, toinen kolme astetta, ja joista ensimmäinen ryhmä vastaa ulkokohtaista toinen sisäkohtaista olemista."
     1. Olen saanut tietää kaiken, joka on ollut tiedettävissä, eikä sen enempää ole tiedettävissä. 2. Olen vapauttanut itseni kaiken lajisista kahleista. 3. Voittaessani sielun eristämisen tilan, olen voittanut kaiken, eikä mitään enää ole voitettavissa. 4. Olen täyttänyt kaikki velvollisuuteni. 5. Mieleni on levossa. 6. Aineen kaikki ominaisuudet tai ilmenemismuodot ovat pudonneet pois, kuten kivet vuorenhuipuilta, eivätkä ne enää koskaan nouse takaisin. 7. Päästyäni vapaaksi näistä ilmenemismuodoista ja niiden vaikutuksista "olen se, mikä minä olen", alati vapautunut ja alati autuas. — Näitä joogan seitsemää astetta, joiden kautta vapauden ja onnen tila saavutetaan, voidaan selvästi ja yksinkertaisesti määrätä, vaikkakin niiden täyttäminen vaatii aikoja kestävää suurta ponnistusta.
     Kussakin asteessa kysytään täydellistymistä, voittamista ja lopettamista. Mielentilan tulee kohota kuhunkin, sen tulee täyttää kussakin vaadittavat ominaisuudet ja sen tulee kohota kokonaan yläpuolelle vaatimusten voittamalla ne täydellisesti. Nämä seitsemän astetta voidaan täten lyhyesti määritellä: 1. tiedon halu; 2. vapauden halu; 3. autuudenhalu; 4. velvollisuuden täyttämisen halu; 5. suru; 6. pelko; 7. epäilys.
     Nämä samat asteet ovat esitetyt erilaisilla sanamuodoilla "Valoa tielle"-kirjan säkeissä.
     Olemme nyt ajatelmia käsitellessämme, joutuneet kohtaan, missä alkuvalmistusten todellisia perusteita selitetään. 29. ajatelmassa on lueteltu kahdeksat joogamääräykset ja kutakin määräystä selitetään ja määritellään seuraavassa. Kutakin on tarkasteltava vuorostaan, oikeassa järjestyksessä, selvästi ymmärrettävä, täydellisesti voitettava ja vahvistettava. Tämä on ensimmäinen oleellinen vaatimusten esitys tien sisäänkäytävällä ja tämä valmistus voi vaatia usean ruumistuksen ajan.
     Suvaitsevaisuus on vaatimuksista ensimmäinen ja sisältää itsessään koko siveellisen harjoituksen ja valmistuksen, sillä se muuttaa kokonaan ihmisen luonnon ja hänen suhteensa elämään ja ympäristöön. Tästä sanoo Dvivedi: "Suvaitsevaisuus käsittää sellaisen vallan ruumiin ja puheen yli, että se kokonaan estää tutkijaa lankeamasta lueteltuun viiteen erehdykseen." Nämä viisi erehdystä ovat vaatimusten vastakohdat ja käsittävät tappamisen, epärehellisyyden, varkauden, kohtuuttomuuden ja ahneuden. Ensimmäinen ja tärkein on "tappaminen", sanoo Dvivedi. Eräs toinen selittäjä sanoo, että "tappaminen on toimintaa, joka kohdistuu elämän poistamiseen, ja se on kaiken pahan syy." Tappamattomuudella tarkoitetaan tästä pidättymistä. Koska "tappamisesta" aina on pidättäydyttävä, on sen vastakohta "tappamattomuus" ensimmäisenä luettelossa.
     Dvivedi jatkaa: "On vaikea pukea yhteen englanninkieliseen (suomalaiseen) sanaan "himsa"-sanan koko merkitys ja olen paremman puutteessa kääntänyt sen sanalla "tappaminen". Se käsittää pahan aiheuttamista jollekin olennolle sanalla, teolla tai ajatuksella. — — — Siihen sisältyy ehdottomasti eläimellisestä ravinnosta pidättyminen, koska ei sitä voi olla saatavissa ilman suoranaista tai välillistä "himsan" harjoittamista. Sen tulee aina luoda varmuutta elämään luonnon mukana, ei koskaan sitä vastaan, tai toisin sanoen elämään rakkaudessa luonnon yhteydessä, jotta kaikki muut rajoitukset haihtuisivat." Tappamattomuus tai täydellinen ja kaikkiallinen myötätunto on ainoa ominaisuus, jota ehdottomasti vaaditaan ja käsketään voittaa. Sen ohella ovat neljät muut suvaitsevaisuuden jaotukset kyllä tarpeellisia, mutta eivät ehdottomia. Ensimmäinen käsky ei merkitse vähempää kuin täydellistä rakkautta ja sen saavuttaminen käsittää luonnollisesti kaikkien muiden määräysten ja valojen täyttämisen, sillä kaikki ne tarkoittavat jotakin väärää tekoa toisia kohtaan tai väärää suhtautumista heihin, Ja sellaiset teot ovat mahdottomia sen tehdä, joka omaa täydellisen ja kaikkiallisen rakkauden ja myötätunnon.
     Selittäjät ovat huomauttaneet 31. ajatelman sisältävän vakuutuksen, ettei suuri lupauksia voida rajoittaa tai muuttaa. Niitä ei lievennä luokka, paikka, aika tai hyötyperusta, koska ne muodostavat kaikkiallisen suuren hyveen."' Joogi ei voi sanoa, että hänen olosuhteensa tekevät mahdottomiksi näiden valojen täydellisesti tarkan noudattamisen. Hänen täytyy kohottaa olosuhteensa eikä alentaa näkökantaansa. Muutetut tai rajoitetut lupaukset eivät ole ainoastaan hyödyttömiä vaan vaarallisiakin.
     35. ajatelmassa käy Patandshali puhumaan valmistusten hedelmästä. Voitettuaan täydellisen rakkauden ja myötätunnon kyvyn on joogi kaikkialla turvassa, sillä vastenmielisyys ja vihamielisyys häntä kohtaan on kaikista olennoista haihtunut. Hänen oma ilmapiirinsä ja hänen suhtautumisensa toisiin tekee heille mahdottomaksi kokea epäystävällisiä tunteita häntä kohtaan. Siitä on esimerkkinä Daniel leijonan luolassa. Dvivedi sanoo, että "kun joku henkilö on saavuttanut tällaisen, vahvistetun mielentilan, niin väistyy luonnollinenkin vastenmielisyys hänen tieltään. On turha lisätä, ettei kukaan tee hänelle pahaa tai vääryyttä. Kaikki olennot, ihmiset, eläimet, linnut, lähestyvät häntä ilman pelkoa ja ovat tekemisissä hänen kanssaan osoittamatta minkäänlaista varovaisuutta."
     36. ajatelma on hyvin epäselvästi lausuttu, mutta sen ymmärtää, jos avaimen tuntee. Eräs selittäjä sanoo: "Joogissa, joka harjoittaa totuudenmukaisuutta, kasvaa totuudenrakkaus siihen asteeseen, että hän voittaa hedelmät tekoja tekemättä." "Teoilla'' sanotaan tarkoitettavan "uhrauksia". Se määrätty "hedelmä", jonka joogi voittaa tuloksena täydellisestä ja horjumattomasta totuudenrakkaudesta, on hänen, ajatustensa ja sanojensa voima. Kaikki ajatukset ja sanat aiheuttavat silmänräpäyksellisen tuloksen. "Sen minkä muut saavat aikaan tekojen, esim. suurien uhrausten kautta, sen voittaa hän ajatuksilla ja sanoilla. Dvivedi selittää varkaudesta pidättymisen hedelmän seuraavasti: "Kun ihminen on voittanut itserakkauden ja sen mukana kaiken väärinkäytön halun, niin kompastuu hän joka askeleella rikkauksiin niitä ollenkaan hakematta."
     Tookaram Tatya selittää hyvästi 39. ajatelman. Hän kääntää sen seuraavasti: "Kun ahneudesta pidättyminen on voitettu, herää tieto kaikista olemassaolon asteista." Ja hän selittää huomautuksessaan, että sillä tarkoitetaan nykyisen tilan tuntemista, kaikkea tietoa siitä ja sen täydellistä käsittämistä. Sillä tarkoitetaan, että hän (joogi) täydellisesti ymmärtää kaiken, mikä koskee mainittua kysymystä. "Mikä olin jossain entisessä ruumistuksessa? Minkälainen henkilö? Mitä tein ja toimitin?" — Ahneudella ei tarkoiteta ainoastaan nautintokeinojen ahnehtimista, vaan tarkoitetaan sillä ahneutta, jolla sielu ahnehtii itselleen ruumista. Koska ruumis suhtautumisellaan himoihin on nautintojen välikappale elämän aikana ja koska koko tarmomme siinä kohdistuu ulkonaiseen elämään, niin ei todellinen tieto voi sen kautta ilmetä. Jos taas ihminen ei ahnehdi ruumista, vaan antautuu siitä välinpitämättömäksi, niin hän haluista päästyään saa tuntea menneet ja tulevat olemisen tilat ja niistä tulee todellisen tiedon lähde sille välinpitämättömälle ihmiselle, joka tämän kautta pääsee käsittämään, kuinka vähän merkitsee viisaalle, missä maallisissa olosuhteissa hän elää."
     Puhtaus tai puhdistuminen, johon 40. ajatelmassa viitataan kuuluu kahdeksan noudatettavan joogasäännön sarjan toisen ryhmän sisältämään viiteen alajaotukseen. Se on. näin selitettynä hyvin epäselvä ja vaikea sen ymmärtää, joka ei ole saavuttanut vastaavaa kehityksenastetta. Mutta luultavasti siinä tarkoitetaan, että joogin on toisten kanssa seurusteltava korkeimmilla tajunnanasteilla, jotta se olisi hänelle ollenkaan mahdollista ja hyödyllistä. On luonnollista, että hän vetäytyy pois niistä, joille fyysinen ruumis ja aineellinen olotila ovat ainoaa todellisuutta. Se, joka koettaa pyrkiä kokonaan yläpuolelle aineellisen maailmankaikkeuden viidenkertaisen kehityskentän ja joka käsittää, että fyysinen ruumis on samaa ainesta kuin kaikki muu, minkä hän haluaa jättää taakseen, luonnollisesti myöskin toivoo voivansa päästä siitä sekä omalla että muiden kohdalla. Hänen seurustelunsa toverien kanssa ei ole fyysistä laatua, eikä tapahdu fyysisellä tasolla. Siinä on "henki henkeä vastaan", eikä siitä voi muuttua.


VII luku

     Vasta kun kahdeksat joogamääräykset ovat täytetyt ja viidet suuret lupaukset vahvistetut, voi joogi ruveta esineitä tutkimaan. Siinä käytetään kolmea menetelmää "erotettuja, mutta samalla erottamattomia" ja nämä kolme yhdessä muodostavat mielentilan, jota kutsutaan "samjanaksi". Sitä ei selvästi voida kääntää englanninkielelle (suomeksi), joten kaikki kääntäjät käyttävät alkuperäistä sanaa. "Samjana" on keino monen salaisen voiman saavuttamiseksi. Niistä on kenties "autuus" ihmeellisin.
     Eräs selittäjä sanoo toisen kirjan 42. ajatelman yhteydessä: "Kun tyytyväisyys on kohonnut korkeimpaan asteeseensa, syntyy joogissa sellainen sisäinen ilo, että ulkonaisten nautinnonesineitten ilo ei vastaa sadatta osaa siitä." Kun epäpuhtaus ankaran harjoituksen kautta on ruumiista poistettu, kehittyvät ruumiin aistimet täydellisiksi ja herää kyky hienon, salaisen ja äärettömän erottamiseen. Myöskin kyky nähdä pienin atomi ja mahdottomin joukko.
     Tutkimisen hedelmä tai kuulumaton kuiske, jonka sanotaan tarkoittavan hurman ja taian käyttöä, on sen jumaluuden näkyvää ilmenemistä, johon hurma ja taika on kohdistettu. Näiden luonteeseen ei ole viitattu, mutta joogia pidetään epäilemättä nyt niin pitkälle kehittyneenä, että hän itse kykenee hankkimaan itselleen tietoa, jota hän milloinkin haluaa. Lukijan tulee välttämättä muistaa, että ajatelmat ovat kirjoitetut todellisille tutkijoille. Kolmannessa ja neljännessä kirjassa on joitakin erittäin hämäriä ja vaikeita ajatelmia. Sekin, joka älyllisesti käsittää niiden tarkoituksen, huomaa, että hänen on mahdoton selittää ne toiselle. Pukiessaan salatun henkisen tarkoituksen toisiin sanoihin, huomaa hän, ettei hän sittenkään saa ajatusta selvemmäksi. Ei ole muuta keinoa myöhempien ajatelmien käsittämiseksi, kuin kulkeminen kautta valmistavien joogaharjoitusten, eikä vain niitä ymmärtämällä, vaan kokemalla kaiken sen, mikä piilee vastaavien ajatelmien sanoissa.
     Se, joka on päässyt ajatuselämän muodostelmien herraksi ja puhdistanut mielensä läpikuultavan jalokiven kaltaiseksi, käsittää kaikki asiat, olkoot ne kuinka hämäriä tahansa. Hän kääntää vain huomionsa epäselvään tai vaikeaan kohtaan ja saa heti siitä valaistuksen. Ne, jotka eivät vielä ole lähteneet tielle tai jotka ovat vain sen alussa, voivat vain toivoa, että valo tulevaisuudessa valkenisi. Tavalliselle lukijalle jäävät muutamat ajatelmat, jotka selittävät kehittyneitä joogatiloja välttämättä aivan käsittämättömiksi. Vain vihitty voi käsittää niiden merkityksen ja voi sattua, ettei hänkään tajua niissä piilevää opetusta. Ei ole epäilystä siitä, että sanamuotojen epäselvyys on tahallista ja kääntäjät ponnistelevat turhaan selvittääkseen asioita, joita on tarkoitus salata. Miksi ovat nämä säännöt ollenkaan kirjoitetut, voitaneen kysyä. On selvää, että Patandshali muodosteli ne vastauksiksi oppilaittensa kysymyksiin. Lukija kuulee siis vain vuorokeskustelun vastaukset.
     Toisen kirjan 51. ajatelma on esimerkkinä erittäin hämärästä säännöstä. Sen ymmärtäisi kuitenkin helposti, jos ei sitä lähestyisi ulkoapäin, vaan askel askeleelta olisi sisäistä tietä sitä kohti ponnistellut. Eräs toinen käännös kuuluu: "Neljäs on se, mikä viittaa sisäiseen ja ulkonaiseen esineeseen" ja selittäjä arvelee, että se viittaa määrättyyn hengityksen järjestelyyn. Kolmeen muuhun muotoon on hämärästi viitattu edellisissä ajatelmissa. Dvivedi sanoo näistä kahdesta ajatelmasta: "Se vakavanlaatuinen "pranajaama", jota kutsutaan "kbumbakaksi", on sisään ja uloshengittämisen ehkäisemistä huomioonottamatta sisäistä tai ulkonaista asentoa. Siksi huomautetaan 50. ajatelmassa, että sitä harjoitetaan vasta, kun ensimmäinen "udghata" on saavutettu. Tähän tilaan tullessa on harjoitettu pranajaaman neljäs aste. Se käsittelee hengityksen asentoa eri padmojen kiertäessä (lootuskukissa tai hermo- ja gangliakeskuksissa ruumiin eri kohdissa, luvultaan seitsemän) ja johtaa sen hyvin hitaasti, askel askeleelta viimeiseen padmaan, jossa täydellinen samadhi syntyy. Ulkonaisesti luodaan huomiota hengityksen pituuteen, joka riippuu tattvasta. Kullakin kehityksen asteella kehittyvät erilaiset salaiset voimat. Seuraavassa ajatelmassa sanotaan, että tämän harjoituksen oppimista seuraa valon peitteen hävittäminen. Valolla tarkoitetaan tässä täydellisen passiivisuuden valoa, joka on samaa kuin sielun valo, aina autuaaksitekevä ja vapaa. Peittäminen riippuu ilmiöelämästä, joka on karman seurausta. "Pranajaamaa" harjoitettaessa häviää tämä peite ja sielun todellinen luonto selviää yhdessä hetkessä ja kaikiksi ajoiksi. Mieli kykenee silloin täysin sulautumaan ajateltuun esineeseen (53. ajatelma). Sulautuminen syventyy unohtumiseksi ja tulemiseksi siksi asiaksi, mitä ajatellaan. Se on silloin joogatranssia eli samadhia. Huomataan heti, että samadhiin sisältyy kaksi määrättyä tajunnantilaa yhtyneinä. Ensimmäinen, itse transsi, on tapahtuman täydellinen unohtaminen. Toinen, merkitsevämpi tekijä, on ajateltavaksi asiaksi tuleminen. Pelkkä passiivinen transsi on vaarallista ja voi johtaa hulluuteen ja syyntakeettomaan mediumisuuteen. On siksi välttämätöntä painostaa samadhisanan toista merkityspuolta. Nämä kolmet asteet kontemplaatio, sulautuminen ja transsi ovat itse asiassa kontemplaation erilaisia asteita, sillä sekä asia, jota ajatellaan ja ajattelija käyttövälineineen, sekä muut asiat, jotka arvellaan siihen sisältyvän, ovat kaikki olemassa ensimmäisessä. Toisessa ovat olemassa kaikki, paitsi viimeinen. Kolmannessa vain itse asia. Transsi ei kuitenkaan sekään ole täydellistä joogaa, sillä se on vain "sairkalpaa" eli tietoista samadhia, jossa on, millä mielen levätä. Selitettyään "atnjanaa, johon sisältyy kolme "erottumatonta menetelmää kollektiivisesti määrättynä", jatkaa Patandshali huomauttamalla mitä voimia niiden harjoittamisella voitetaan. Useimmat näihin voimiin viittaavat ajatelmat ovat hyvin epäselviä. Kolmannen kirjan 33. ajatelma sisältää hyvin mieltä kiinnittävän huomautuksen "dshootiksesta", pään valosta.. Eräs selittäjä sanoo tästä: "Jokaisessa ruumiissa on päälaella aukko, jota kutsutaan Brahmarandraksi ja se on valoa (dshootis), koska se on valon säiliö. Kuten huoneessa olevasta säteilevästä, jalokivestä valo kokoontuu avainreikään, niin valo, jonka mielen, loistava sattva levittää, kokoontuu päälaella olevaan, Brahmarandraksi kutsuttuun aukkoon." Sen tähden, kun joogi harjoittaa samjanaa tästä valosta, niin näkee hän kaikki jumalalliset henget, jotka asuvat laajassa avaruudessa maan ja taivaan välillä ja hän katselee heitä ja puhelee heidän kanssaan.
     35. ajatelmassa kutsutaan sisäistä elintä "Hridajaksi" ja määritellään erikoiseksi ruumiin osaksi. Tässä osassa on elimen paikka pienessä ylösalaisin käännetyssä lootuskukassa. Kun joogi harjoittaa samjanaa siitä, niin herää hänessä tieto omasta ja muiden mielestä, tieto ihmismielen mielikuvista, himoista ja ajatuksista. Määrätyllä kehitysasteella herää hänessä määrättyjä voimia, levitaatiokyky, näkymättömäksi tulemisen kyky, ilman ruokaa ja juomaa olemisen, mikroskoopillisen pieneksi tulemisen, laajaksi tulemisen, ihmisjoukoksi laajenemisen kyvyt. Samoin ilmenee hänessä kykyjä, joiden avulla hän saa selville maan, ilman, veden salaisuudet.
     Mutta sanotaan selvästi, että nämä salaiset voimat ja ihmeelliset kyvyt ovat esteitä tiellä. Ne ovat suurena apuna sille, joka tekee työtä maailman hyväksi, mutta ovat samalla suuria kiusauksia, paljon vaikeammin vältettäviä kuin fyysisen elämän kiusaukset. Kun sielun eristyminen on voitettu ja läpikuultava jalokivi heijastaa yksinomaan Korkeinta, niin kaikki nämä kyvyt ja voimat jäävät syrjään. Jos niitä käytetään, tapahtuu se toisten auttamiseksi itsen täydellisessä ja ehdottomassa unohtamisessa. (Loppu)

MABEL COLLINS
Suom. K. I.
[Suomennoksen kieliasu nykyaikaistettu.]

{Ruusu-Risti, 1921}

bar


LEGES -SOCIETATIS

Jumalallisen viisauden tutkimisseuran säännöt

Jeesus on sanonut, että kun kaksi on koolla hänen nimessään rukoillakseen hänen Isäänsä, kuullaan heidän rukouksensa, sillä hän on silloin heidän keskellään.

  1. Jokaisen seuran jäsenen tulee rakastaa veljiään.

  1. Jäsenten ei tule puhua pahaa toisistaan eikä halveksia toinen toistaan.

  2. Heidän tulee olla uskollisia toisilleen.

  3. Heidän tulee olla aina totuudenmukaisia sanoissaan.

  4. Nöyriä ja kohteliaita toisilleen.

  5. Heidän ei tule ollenkaan nauraa näille korkeille tutkimuksille.

  6. Heidän tulee pitää salassa mitä siinä oppivat.

  7. Heidän tulee jakaa omaisuutensa keskenään.

Huomattavin tämän seuran jäsen on Herra Jeesus, Jumalan poika; sillä sitä johdetaan hänen nimessään, ja hänen oma sanansa antaa meille varmuuden hänen läsnäolostaan. Siten kaikki jäsenet ovat häneen nähden velvolliset noudattamaan seuran ohjeita.

Vanhasta rosenkreutsiläisestä teoksesta

{Ruusu-Risti, 1921}

bar

Etusivu