I. K. Taimni

Joogan tiede

[Poimintoja]

Mielen puhdistaminen

Oletetaan, että sadhaka yrittää puhdistaa mieltään. Hänen on järkähtämättömästi suljettava pois mielestään kaikki epäpuhtaat ajatukset ja tunteet ja hänen on saatava mentaalinen käyttövälineensä (manomaya kosa) värähtelemään puhtaimpien ja korkeimpien ajatusten mukaisesti, kunnes käyttövälineessä oleva tavallinen karkea aines on täydellisesti korvattu mitä hienoimmalla ja herkimmällä aineella, joka voi reagoida vain puhtaisiin ja yleviin tunteisiin. Jos tämä tehtävä suoritetaan loppuun, muuttuu käyttövälineen värähtelykyky täydellisesti ja sadhakan on yhtä vaikea pitää yllä minkäänlaisia epäpuhtaita ajatuksia kuin irstailevan ihmisen on pitää yllä puhtaita ajatuksia. Oletetaan sitten, että hän kuitenkin luopuu tästä ponnistelusta saavutettuaan siinä jonkin verran edistymistä. Silloin alkuperäinen tila pyrkii vähitellen palautumaan, ja jos hän pitkän ajan kuluttua taas ryhtyy tähän harjoitteluun, täytyy puhdistautumisprosessi aloittaa, alusta. (s23)

_______________________________________

sadhaka = joogan harjoittaja, kokelas


Halu muuttuu vähitellen tahdoksi

Syy siihen, miksi vairagyalla on niin tärkeä osa citta-vrttien hillitsemisessä ja niiden poistamisessa, perustuu siihen tosiasiaan, että halu kahdessa ilmenemismuodossaan (raga ja dvesa) on valtava eteenpäin ajava ja häiritsevä voima, joka väistämättä saa aikaan vrttejä mielen alueella. Evoluution varhaisvaiheissa vain halu on eteenpäin ajava voima ja mielen kehitys tapahtuu miltei yksinomaan jatkuvasta pyrkimyksestä vastata halun aiheuttamaan vetovoimaan. Myöhemmissä vaiheissa tähän liittyy myös muita tekijöitä, ja sitä mukaa kun halu vähitellen muuttuu tahdoksi, tulee tahto yhä enemmän kehitystä eteenpäin vieväksi voimaksi.

Tämän vuoksi tulee kaikkien joogan polulla kulkevien pyrkijöiden yrittää ymmärtää selkeästi halun rooli elämässä ja se tapa, jolla se pitää mielen jatkuvassa liikkeessä. Monet sadhakat, jotka eivät ymmärrä halun häiritsevää vaikutusta riittävän selkeästi, yrittävät harjoittaa mietiskelyä kiinnittämättä tarpeeksi huomiota halujen hallitsemisen ongelmiin sillä seurauksella, että he eivät juurikaan onnistu vapauttamaan mieltä häiriöistä mietiskelyn aikana. Yritys rauhoittaa mieli puuttumatta halujen poistamiseen on kuin yrittäisi pysäyttää veneen liikkeen voimakkaan tuulen nostattamassa aallokossa. Yritimmepä miten voimakkaasti tahansa pitää venettä paikallaan ulkoisen voiman avulla, se tulee kuitenkin liikkumaan edelleen aaltojen vaikutuksesta. Tuulen tyyntyessä ja aaltojen asettuessa vene asettuu itsestään aloilleen – aikanaan – jopa ilman minkään ulkoisen voiman vaikutusta. Mielen kanssa käy samoin. Jos halun muodostama liikkeelle ajava voima poistetaan kokonaan, mieli saavuttaa levon luonnollisesti ja automaattisesti. Vairagyan harjoittaminen on halun toimintaan ajavan voiman poistamista; sanaa halu on tässä yhteydessä käytetty laajimmassa merkityksessään. (s26)

Eräs suuri pyhimys on sanonut, että on helpompi tuntea oma atma kuin poimia kukka, sillä tässä jälkimmäisessä tapauksessa sinun on ojennettava kätesi, kun taas edellisessä tapauksessa sinun tarvitsee vain katsoa sisäänpäin.

Opiskelijaa tuskin tarvitsee muistuttaa siitä, että todellisessa joogan harjoittamisessa toimimme tajunnan itseensä vetäytymisen parissa emmekä keskity mihinkään ulkoiseen aineelliseen muutokseen. Prosessi on luonteeltaan enemmänkin 'irti päästämistä' kuin 'jonkin rakentamista', mikä luonnollisesti vie aikaa. Esimerkiksi Isvara-pranidhana, joka on itsenäinen ja itseriittoinen keino samadhin aikaansaamiseksi, voi kehittyä tavattoman nopeasti, kun henkisesti kypsä sielu antautuu täydestä sydämestään Isvaralle. Se on todella prosessi, jossa päästämme irti otteemme maallisen elämän viehtymyksistä ja pyrkimyksistä. Tällaisen prosessin aikana edistyminen voi olla tavattoman nopeaa. Oikeastaan koko prosessi voidaan saattaa päätökseen välittömästi. Mikäli olemme todella vakavissamme on prosessi todellakin hyvin helppo ja nopea. Kiinni pitäminen vaatii voimaa ja ponnistusta, irti päästäminen ei sen sijaan vaadi lainkaan voiman käyttöä tai ponnistelua ja se voidaan saada aikaan pelkällä asenteen muuttamisella.

Useimpien pyrkijöiden todellisena ongelmana on se, että he eivät ole aivan tosissaan ja siksi heillä ei ole kylliksi tahdonvoimaa, jotta he voisivat raivata tieltään kaikki esteet ja vaikeudet. Heikkoudet ja halut yksinkertaisesti haihtuvat olemattomiin siinä ilmapiirissä, joka syntyy kun ihminen on tosissaan tai kun hän lähestyy realistisesti elämän ongelmia. Nämä heikkoudet ja halut voivat kuitenkin pitää pyrkijöitä sidoksissa vuodesta toiseen tai elämästä toiseen silloin, kun heidän halunsa saavuttaa päämäärä ei ole riittävän syvä. Tästä johtuen pyrkimyksen voimakkuus on ensiarvoisen tärkeää, jotta joogan polulla voitaisiin edistyä nopeasti. Päämäärän saavuttamiseen tarvittavan ajan lyhentämisen suhteen ei ole olemassa mitään rajoituksia. Itsen oivaltaminen voi tapahtua välittömästi, jos tosissaan oleminen on kyllin voimakasta ja jos halu sen saavuttamiseen on vastaavasti suuri, mutta tässä on iso 'jos'. Halun voimakkuus lisääntyy tavallisesti vähitellen, ja vasta sitten kun pyrkijä on juuri lähestymässä maalia tämä voimakkuus saavuttaa vaadittavan tempon.

On vielä välttämätöntä mainita, että tämä halu löytää Itse ei ole halua sanan tavanomaisessa merkityksessä, mutta parempien sanojen puuttuessa käytämme sitä ilmaisemaan ajatuksiamme. Halulla tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä sitä lannistumatonta tahtoa, ja intensiivistä tarkoitukseen keskittymistä, joiden edessä kaikki esteet ja vaikeudet sulavat vähitellen pois. Tätä mumuksutvaa kutsutaan joskus melko oikeutetusti haluksi, sillä toisinaan se heijastuu tajunnassamme tunteiden alueelle, missä se aiheuttaa syvää päämäärän saavuttamiseen kohdistuvaa ikävöintiä. (s48-49)

_______________________________________

sadhaka = joogan harjoittaja, kokelas

vairagya = pyyteettömyys, vapautumista erilaisten kohteiden aiheuttamasta kiintymyksestä

citta-vrtti = mentaalinen aktiivisuus, mielessä tapahtuva muutos, liike tajunnassa

raga = "kaipaus", mielihyvää aiheuttavien kohteiden aikaansaama viehtymys ja kiintymys

dvesa = viha, vastenmielisyys, torjunta

vrtti = olemisen tapa, toimintamuoto

sadhaka = joogan harjoittaja, kokelas

Isvara määritellään purusaksi, jota klesat, karma ym. eivät sido. Isvara on erityinen siksi, että hän on aurinkokunnan korkein hallitsija. Jokaista aurinkokuntaa voidaan pitää oman Isvaransa ruumiillistumana, joka tuo makrokosmisella tasolla ilmennyksen piiriin sitä edeltäneiden aurinkokuntien samskarat. Isvara on myös korkein opettaja, hän on se sisäisen valon lähde, jonka avulla joogi pyrkii vapautumiseen, mutta tämä valo voi opastaa häntä vasta kun hän on kyllin puhdas havaitakseen sen.

Isvara-pranidhana = Jumalaan keskittyminen, on yksi kriya-joogan kolmesta osa-alueesta. Sen sanotaan olevan itseriittoinen keino samadhin saavuttamiseksi. Se on kehitettävissä nopeasti kun henkisesti kypsä sielu omistautuu täydellisesti ja koko sydämestään lsvaralle. Tämä omistautuminen on enemmänkin "antamista mennä" tai "irti päästämistä" kuin aktiivista voiman käyttämistä. Täydellinen omistautuminen Korkeimman Tahdolle on Isvara-pranidhanan olemus. Tämän asian mentaalista tasoa syvempi hyväksyminen on omistautumista tälle asialle ja se muokkaa yksilön persoonallisuudesta jumalallisen Tahdon työkalun ja se sulauttaa lopulta yksilön tajunnan jumalalliseen tajuntaan. Omistautuminen saa eri vivahteita erilaisen luonteen omaavilla ihmisillä, esim. bhakti korostaa rakkauden voimasta tapahtuvaa yhdistymistä.

mumuksutvaa = vapautumisen ikävöiminen. Se merkitsee joskus melko oikeutetusti halua, sillä toisinaan se heijastuu tajunnassamme tunteiden alueelle, missä se aiheuttaa syvää päämäärän saavuttamiseen kohdistuvaa ikävöintiä.


Joogan ihanne

Joogan ihanne eroaa täysin oikeaoppisesta uskonnollisesta ihanteesta. Uskonnollisen ihanteen yhteydessä kuvataan tietynlainen elämis- ja käyttäytymismalli. Tähän malliin mukautuessaan jonkin tietyn uskonnon seuraaja odottaa elävänsä fyysisen ruumiin häviämisen jälkeen ylifyysisessä maailmassa kaikenlaisten nautintojen ja onnellisuutta tuovien asioiden keskellä. Eri uskontojen taivaat saattavat vaihdella esittämiensä houkutusten suhteen, mutta niiden taustalla vaikuttava ajatus on sama; se nimittäin viittaa tietynlaiseen elämään, johon liittyy määrättyjen velvoitteiden ja moraalisääntöjen noudattaminen, jotta onnellinen tuonpuoleinen elämä voitaisiin varmistaa.

Joogafilosofia ei kiellä taivaan ja helvetin olemassaoloa, mutta se tuo joogin eteen ihanteen saavutuksesta, jossa taivaselämän miellyttävyydellä ja nautinnoilla ei ole mitään sijaa, sillä nekin ovat vain väliaikaisia ja harhanomaisia. Taivaselämän nautinnot eivät ole mitään verrattuna siihen autuuteen ja niihin voimiin, jotka joogi saavuttaa siirtyessään tietoisesti korkeammille olemassaolon tasoille. Kulkiessaan kohti lopullista päämääräänsä hänen on kieltäydyttävä jopa näistä ylimaallisista tiloista. Jokainen voima ja nautinto, joka 'syntyy' yhteydestä prakrtiin, eikä siis sisälly Itseen eikä siitä syystä tee joogista itsenäistä, on luettava kuuluvaksi anusravika-visayaan. (s.27)

_______________________________________

prakrti = ainetta, materiaa. Se on ikään kuin valkokangas, jonka ansiosta tajunnan valo voi heijastua ilmenneeseen maailmaan. Prakritin maailma ylitetään kaivalyan saavuttamisen yhteydessä. Prakriti on ilmenneen universumin "objektiivinen" puoli.

anusravika-visaya = harhanomainen kohde, joka aiheuttaa puoleensa vetävää viehtymystä ja sen seurauksena sitovaa kiintymystä tähän kohteeseen.


Väkivallattomuus, ahimsa

Ahimsa ei näin ollen merkitse ainoastaan pidättymistä murhista, vaan se merkitsee myös sitä, ettei tahallisesti aiheuteta mitään vahinkoa, kärsimystä tai tuskaa sanojen, ajatusten tai toiminnan avulla yhdellekään elävälle olennolle. Ahimsa edustaa täten korkea-asteista vahingoittamattomuutta, jollaista voidaan löytää vain pyhimysten ja pyhien ihmisten keskuudesta ja tavallinen ihminen, joka yrittää vakavasti harjoittaa sitä elämässään, tulee piankin havaitsemaan, että täydellinen vahingoittamattomuus on ihanne, jota on mahdoton toteuttaa. (s198)

Ahimsan havaitaan olevan positiivista ja dynaamista universaalin rakkauden ilmentymää, eikä vain passiivista asennoitumista vahingoittamattomuuden suuntaan. Ahimsaa kehittänyt ihminen kantaa ympärillään näkymätöntä rakkauden ja säälin sävyttämää auraa silloinkin, kun hän ei ilmaise näitä ominaisuuksia emotionaalisella tasolla. Rakkaus on kaikki erilliset Yhden elämän osaset henkiseen yhteyteen sitova voima ja siksi jokainen tällaisen rakkauden kyllästämä ihminen on sisäisesti saatettu sopusointuun kaikkien elävien olentojen kanssa, jolloin hän automaattisesti synnyttää niissä luottamusta ja rakkautta. (s225)

_______________________________________

ahimsa = pidättymistä kaikesta väkivallasta niin täysin, ettei esim. itsepuolustusta voida pitää oikeutettuna. Ahimsa perustuu elämän ykseyden ymmärtämiseen, minkä pohjalta on mahdollista harjoittaa tätä hyvettä jokapäiväisessä elämässä. Ahimsa on yksi Patanjalin 8-osaisen joogajärjestelmän ensimmäisen osan, yaman, viidestä osa-alueesta. – – – Yama kuvataan itsehillinnän juhlalliseksi lupaukseksi, johon sisältyy pidättyminen väkivallasta, varastamisesta, valheellisuudesta, irstaudesta ja voitonhaluisuudesta tai ahneudesta.


Uudistuminen joogan polulla

Joogan koko päämäärä ja prosessi sisältyy tajunnan vetäytymiseen ulkoisesta sisäiseen suuntaan, sillä elämän perimmäinen mysteerio on kätkeytyneenä olemuksemme sisimpään sydämeen ja keskukseen, ja se voidaan löytää vain sieltä, ei mistään muualta. Joogin tulee vähitellen muuttaa alemman mielen pyrkimys suuntautua ulospäin ja touhuta ulkoisen maailman kohteiden parissa taipumukseksi palata automaattisesti ja ponnistuksetta keskittyneeseen tilaansa. Ainoastaan näiden ehtojen tultua täytettyä alempi mieli voidaan liittää yhteen korkeampien prinsiippien kanssa. Tässä kohden tulee painottaa vielä sitä, että pelkkä pyrkimys suuntautua kohti keskusta ei ole pratyak cetana, vaikkakin tämä on välttämätön vaihe sen saavuttamiseksi. Pratyak cetanan ydinolemuksena on persoonallisuuden valaiseminen, joka syntyy varsinaisesta kontaktista korkeampien prinsiippien kanssa ja näiden prinsiippien (atma-buddhi-manas) vaikutuksesta. Yhteys on eittämättä epäsuora, mutta se on kuitenkin riittävän tehokas ja todellinen, jotta persoonallisuus voisi hyötyä siitä monella tavalla. Atman voima, buddhin valaiseva kyky ja korkeamman mielen tieto suodattuvat vähitellen persoonallisuuteen yhä enemmän ja juuri niistä muodostuu joogan polun kulkemisen kannalta välttämätön ohjaus ja liikkeelle paneva voima. Tästä yhteydestä tulee suora vasta samadhissa, kun tajunta jättää käyttövälineen toisensa jälkeen ja keskittyy yhä syvemmille tasoille.

Joogin polulla olevien esteiden katoaminen vähitellen on toinen tulos, joka syntyy japasta ja pranavan mietiskelemisestä. Näitä esteitä on monenlaisia – on epäpuhtautta ja harmonian puuttumista käyttövälineissä, on luonteen heikkoutta, puutteellista kehittymistä jne. Pranava, kuten olemme havainneet, koskettaa olemuksemme sisintä keskusta herättäen mikrokosmoksessa värähtelyjä, jotka voivat vetää esiin kaikki siinä uinuvat voimat ja kyvyt. Kaikki esteet, millaisia ne lienevätkin, taipuvat sen dynaamisen vaikutuksen edessä. Vajavuudet poistuvat vastaavien hyveiden kasvaessa tai voiman virtaamisen voimistuessa. Epäpuhtaudet pestään pois. Käyttövälineissä oleva harmonian puute korjautuu ja käyttövälineet alkavat sointua yhteen toinen toisensa kanssa sekä Isvaran korkeimman tajunnan kanssa. Tällöin tapahtuu yksilöllisyyden täydellinen uudistuminen, joka tekee ihmisestä kykenevän kulkemaan astanga-joogan tai Isvara pranidhanan polkua.

Näin voimakkaan ja vaikuttavan instrumentin käyttäminen hajanaisella tai huolimattomalla tavalla aiheuttaa sadhakalle kaikenlaisia vaikeuksia ja vaaroja. Tämän vuoksi on ehdottoman välttämätöntä pohtia millaiset olosuhteet ovat tarpeen tai miten niitä tulisi säädellä. Tämä ei ole oikea kohta käsitellä yksityiskohtaisesti näitä olosuhteita. Riittää kun sanotaan, että puhtaus, itsehallinta sekä hyvin varovainen ja vähitellen tapahtuva voiman käyttö ovat muutamia näistä välttämättömistä edellytyksistä. Näin ollen harjoitusta voidaan jatkaa hyödyllisesti ja turvallisesti vasta sitten kun yamaa ja niyamaa hallitaan melko hyvin. (s 68-69)

_______________________________________

pratyak cetana = tietoisuuden kääntyminen sisäänpäin kohti keskustaa

japa = on tunnettu mantra joogan tekniikka, jossa mantra toistetaan yhä uudelleen, ensin ääneen, sitten hiljaisesti ja lopulta vain mentaalisesti. Japa alkaa mekaanisella toistamisella, mutta se muotoutuu lopulta mietiskelyksi, joka kehkeyttää toimintaan tajunnan syvempiä kerrostumia. Näin tapahtuu siksi, että tämä tekniikka kääntää tehokkaasti joogin tajunnan sisäänpäin kohti päämäärää.

pranava = tunnettu mantrajoogaan liittyvä mantra, joka voi koskettaa olemuksemme sisintä osaa

Isvara-pranidhana = Jumalaan keskittyminen, on yksi kriya-joogan kolmesta osa-alueesta. Sen sanotaan olevan itseriittoinen keino samadhin saavuttamiseksi. Se on kehitettävissä nopeasti kun henkisesti kypsä sielu omistautuu täydellisesti ja koko sydämestään lsvaralle. Tämä omistautuminen on enemmänkin "antamista mennä" tai, "irti päästämistä" kuin aktiivista voiman käyttämistä. Täydellinen omistautuminen Korkeimman Tahdolle on Isvara-pranidhanan olemus. Tämän asian mentaalista tasoa syvempi hyväksyminen on omistautumista tälle asialle ja se muokkaa yksilön persoonallisuudesta jumalallisen Tahdon työkalun ja se sulauttaa lopulta yksilön tajunnan jumalalliseen tajuntaan. Omistautuminen saa eri vivahteita erilaisen luonteen omaavilla ihmisillä, esim. bhakti korostaa rakkauden voimasta tapahtuvaa yhdistymistä.

sadhaka = joogan harjoittaja, kokelas

yama = "pidättyminen", on ensimmäinen osa Patanjalin 8-osaisesta joogajärjestelmästä. Yama muodostaa yhdessä niyaman kanssa joogaelämän eettisen ja moraalisen perustan. Yaman olemus on itsehillintää ja kieltäytymistä tietynlaisesta elämänmuodosta. Se on pidättymistä vääristä teoista: varastamisesta, valheellisuudesta, sukupuolisista nautinnoista, ahneudesta ja väkivallasta.

niyama = "noudattaminen", on toinen Patanjalin 8-osaisen joogajärjestelmän osa-alue. Se sisältää hyveitä, joita tulee noudattaa päivittäin, nimittäin puhtautta, tyytyväisyyttä, askeettisuutta, itsetutkiskelua ja itseuhrausta.


Alempi ja ylempi jooga, vasemman ja oikean käden tie

Korkea moraali ei aina ole välttämätöntä joogan harjoittamiselle, mikä saattaa kuulostaa uskomattomalta. On olemassa kahdenlaista joogaa, alempaa ja korkeampaa. Alemman joogan päämääränä on tiettyjen psyykkisten kykyjen ja yliluonnollisten voimien kehittyminen, eikä yamaan ja niyamaan sisältyvä korkea moraali ole lainkaan välttämätön tämän päämäärän kannalta. Se on itse asiassa este, sillä se aiheuttaa sisäisen ristiriidan ja estää joogia etenemästä henkilökohtaisen vallan ja kunnianhimoisten päämäärien tavoittelussa. Kaikkialla Intiassa, Tiibetissä ja muissa maissa on paljon joogeja, joilla epäilemättä on yliluonnollisia voimia ja kykyjä, mutta jotka eivät millään tavalla erotu tavallisesta maailmallisesta ihmisestä yhdenkään henkisen tai moraalisen luonteenpiirteensä puolesta. Jotkut heistä ovat hyviä ihmisiä, tosin itsekeskeisiä tai tyhjänpäiväisiä, mutta harmittomia. Joitakin, jotka kuuluvat toisenlaiseen luokkaan, ei voida pitää viattomina eikä harmittomina. He ovat taipuvaisia osallistumaan kyseenalaisiin toimiin ja loukattuina he saattavat vahingoittaa ihmisiä, jotka asettuvat poikkiteloin heidän tielleen. On olemassa vielä kolmanteen luokkaan kuuluvia joogeja, jotka kulkevat määrätietoisesti vasemman käden polkua ja joita kutsutaan varjon veljiksi. Heillä on erilaisia pitkälle kehitettyjä voimia, ja he ovat häikäilemättömiä ja vaarallisia, vaikka heidän ulkoinen elämäntapansa saa heidät näyttämään uskonnollisilta. Jokainen, jonka intuitio on kehittynyt, voi kuitenkin tunnistaa tällaiset ihmiset ja erottaa heidät oikean käden tien kulkijoista sen perusteella, että he ovat taipuvaisia julmuuteen, häikäilemättömyyteen ja itserakkauteen.

Joogasutrissa esitetty korkeampi jooga tulisi erottaa hyvin huolellisesti edellä kuvatusta alemmasta joogasta. Korkeamman joogan päämääränä ei ole sellaisten voimien kehittäminen, joita voidaan käyttää itsekorostukseen tai itserakkauden tyydyttämiseen, vaan se pyrkii valaistumiseen ja siihen liittyvään vapautumiseen alemman elämän harhoista ja rajoituksista. Saavuttaakseen tämän valaistumisen sadhakan on käytävä läpi määrätty fyysinen ja mentaalinen kurinalaisuus, joka on samankaltaista kuin se minkä vasemman käden tien kulkijat ovat omaksuneet, joten nämä kaksi polkua näyttävät kulkevan jonkin matkaa rinnakkain. Polut alkavat kuitenkin erota toisistaan nopeasti jo varhaisissa vaiheissa. Toinen polku johtaa yhä kasvavaan voiman keskittämiseen yksilön käyttöön ja hänen erottautumiseensa Yhdestä Elämästä. Toinen polku johtaa yksilöllisen tajunnan sulautumiseen vähitellen Yhteen Tajuntaan sekä vapautumiseen sidonnaisuudesta ja harhoista. Edellisen tien kulkijoiden toivo on luonnollisesti erittäin rajoitettua, ja se on rajoittunut älyn alueelle, kun sen sijaan jälkimmäisen joogin saavutuksille ei ole olemassa mitään rajaa. (s196-197)

_______________________________________

yama = "pidättyminen", on ensimmäinen osa Patanjalin 8-osaisesta joogajärjestelmästä. Yama muodostaa yhdessä niyaman kanssa joogaelämän eettisen ja moraalisen perustan. Yaman olemus on itsehillintää ja kieltäytymistä tietynlaisesta elämänmuodosta. Se on pidättymistä vääristä teoista: varastamisesta, valheellisuudesta, sukupuolisista nautinnoista, ahneudesta ja väkivallasta.

niyama = "noudattaminen", on toinen Patanjalin 8-osaisen joogajärjestelmän osa-alue. Se sisältää hyveitä, joita tulee noudattaa päivittäin, nimittäin puhtautta, tyytyväisyyttä, askeettisuutta, itsetutkiskelua ja itseuhrausta.

sadhaka = joogan harjoittaja, kokelas


Äly ja tieto

Aiemmin viitattiin älyn vääristävään vaikutukseen ja näimme, miten äly ilman buddhin tuomaa valoa ei kykene havaitsemaan elämän syvempiä totuuksia. Tarkastelkaamme lyhyesti, miten tämä älyn aiheuttama hämärtyminen toimii. Haluamme tietää totuuden kokonaan tietoa etsiessämme, mutta äly sallii meidän nähdä kerrallaan vain osan totuudesta. Täten älyn kautta saatu tieto ei koskaan ole täydellistä eikä olemuksestaan johtuen voikaan olla sitä. Tapa, jolla äly saa aikaan totuuden pirstoutumisen, ja estää näkemästä asioita sellaisina kuin ne ovat, oivalletaan vasta kun äly ylitetään samadhissa ja tunkeudutaan älyn tuolla puolen oleviin syvempiin maailmoihin. Älyllä ei nähdä mitään kokonaisena, sillä ei nähdä mitään myöskään oikeasta näkökulmasta käsin suhteissa toisiin asioihin ja totuuksiin, jotka ovat samanaikaisesti olemassa. Tämä saa aikaan osittaisten totuuksien tärkeyden liioittelua, luonnonlakeja koskevan tiedon väärinkäyttöä, väärien keinojen käyttämistä pyrittäessä oikeisiin päämääriin sekä monia muita pahoja asioita, joista nykyinen älyyn perustuva sivilisaatio antaa liiankin monia valaisevia esimerkkejä. Kokonaiskuvan ja perspektiivin puuttuminen on luonteenomaista kaikelle viisaudesta erillään olevaan älyyn perustuvalle tiedolle ja toiminnalle.

Tieto, joka on saavutettu samadhissa buddhin valon valaistessa mieltä, on vapaata virheistä ja epäilyistä, ja se liittyy myös ilmennyksen taustalla hallitsevaan kosmiseen lakiin. Se perustuu sekä todelle että oikealle. Tämän vuoksi sanotaan näissä korkeammissa samadhin vaiheissa toimivaa prajnaa rtambharaksi. Joogin saama tieto on ehdottomasti totta, eikä hän myöskään kykene käyttämään väärin tätä tietoa, kuten vain älyn avulla saavutettua tietoa voidaan käyttää. Todelliseen tietoon perustuvan toiminnan ja elämän täytyy olla oikeudenmukaista ja sopusoinnussa koko universumia hallitsevan suuren lain kanssa. (s112-113)

Älyn tuolla puolen olevilla henkisillä tasoilla saatu tieto ei perustu päättelyyn tai todisteluun, vaan suoraan havaitsemiseen. Tähän havaitsemiseen ei liity erheitä, kuten suoraan havaitsemiseen aistinelinten kautta, eikä tätä tarvitse korjailla päättelyn tai todistamisen avulla.

Mitä termi visesarthatvat merkitsee? Kirjaimellisesti ottaen se merkitsee 'johtuen erityisen kohteen omistamisesta'. Edellä on jo osoitettu, että äly kykenee tarttumaan kerrallaan vain yhteen asiaan, joko kohteeseen tai sen olemuspuoleen. Älyllisen havaitsemisen suurin rajoitus on juuri tämä tiedon pirstoutuminen, kykenemättömyys nähdä asiat kokonaisuuden taustaa vasten. Intuitiivinen havaitseminen on vapaa tällaisesta rajoituksesta. Tajunnan korkeammissa maailmoissa kukin kohde nähdään osana kokonaisuutta (ei siis erillään olevana), jossa kaikilla totuuksilla, laeilla ja periaatteilla on oma paikkansa. Äly on kuin kaukoputki, joka voidaan suunnata vain jotakin tiettyä tähteä kohti. Sen avulla tuo tähti nähdään muista erillään olevana.

Intuitiivinen tajunta on kuin silmä, joka voi nähdä koko taivaankannen yhdellä silmäyksellä ja oikeassa perspektiivissä. Vertaus on eittämättä karkea, mutta se saattaa auttaa opiskelijaa ymmärtämään näiden kahden tajunnan tyypin välillä vallitsevan eron. (s114-115)

_______________________________________

samadhi = keskittymisen vaiheen kautta tapahtuva tietoinen uppoutuminen tajunnan syvimpiin kerroksiin. Ilmentyessään yksi todellisuus on tullut kolminaiseksi, jolloin tietäjä, tiedon kohde ja tietäminen ovat erillisiä, mutta ne voidaan yhdistää ja tässä yhdistämisessä piilee samadhin "salaisuus". Yhteensulautuminen tapahtuu neljällä tajunnan tasolla alkaen alemmalta mentaalitasolta. Samadhi voidaan saavuttaa myös omistautumalla täydellisesti Korkeimman Tahdolle. Kriya-joogan harjoittaminen on valmentautumista samadhin harjoittamiselle.

prajna tulee sanoista pra (korkea) ja jna (tietää). Se on korkeampaa tajuntaa, joka toimii mielen kaikkien tasojen kautta. Se eroaa tavallisesta mentaalisesta tajunnasta. Prajnan rooli päättyy kun viveka-khyati eli puhdas tietoisuus todellisuudesta saavutetaan.

rtambhara = tajunnan laatuominaisuus, joka aiheutuu samadhissa tapahtuvasta muutoksesta, jolloin älyllinen tajunta vaihtuu henkiseksi.


Tajunnan laskeutuminen aineeseen

Sanskritinkielinen sana asmita tulee sanasta asmi, joka kirjaimellisesti ottaen merkitsee minä olen. 'Minä olen' edustaa puhdasta Itsen olemassaolon tietoisuutta, ja on sen vuoksi puhtaan tajunnan eli purusan ilmaisu, jota kutsutaan myös bhavaksi. Kun puhdas tajunta kietoutuu aineeseen ja mayan voiman takia menettää tiedon omasta todellisesta olemuksestaan, muuttuu puhdas 'minä olen' ilmaukseksi 'minä olen tämä'. Tällöin 'tämä' saattaa olla hienoin käyttöväline, jonka kautta tajunta toimii, tai se voi olla myös karkein käyttöväline, nimittäin fyysinen ruumis. Nämä kaksi prosessia, tietoisuuden menettäminen omasta todellisesta olemuksesta ja samastuminen käyttövälineisiin tapahtuvat samanaikaisesti. Sillä hetkellä kun tajunta samastuu käyttövälineisiinsä se on pudonnut puhtaasta tilastaan ja tullut avidyan rajoitusten sitomaksi. Voimme toisaalta sanoa, että sillä hetkellä kun avidyan verho laskeutuu tajunnan ylle seuraa tajunnan samastuminen käyttövälineisiinsä välittömästi, vaikka filosofisesti ajatellen avidyan täytyy edeltää asmitaa.

Tajunnan laskeutuminen aineeseen on asteittain tapahtuva prosessi ja tästä johtuen avidyan ja asmitan voimakkuus kasvaa samanaikaisesti tajunnan yhdistyessä aineeseen yhä voimakkaammin, huolimatta siitä, että avidya ja asmita saavat alkunsa silloin, kun hienoin mayan verho kietoo puhtaan tajunnan hienoimpaan käyttövälineeseen. Tajunnan laskeutuessa käyttövälineestä toiseen tulee avidyan verho ikään kuin vahvemmiksi ja pyrkimys samastua käyttövälineeseen tulee yhä voimakkaammaksi ja karkeammaksi. Toisaalta päinvastaisen prosessin tapahtuessa ja tajunnan vapautuessa rajoituksistaan kehityksen ylöspäisellä kaarella avidyan verho tulee ohuemmaksi, jolloin asmita tulee vastaavasti heikommaksi ja hienommaksi. Kehitys ylöspäisellä kaarella tapahtuu seitsemän määrätyn ja selkeästi tunnistettavan vaiheen kautta... Nämä vaiheet vastaavat tajunnan siirtämistä käyttövälineestä toiseen, seuraavaan hienompaan käyttövälineeseen. (s136)

_______________________________________

asmita = "minäisyys" on korkein gunien neljästä kehitysvaiheesta ja se liittyy atmisen käyttövälineen toimintaan, mikä on luonteenomaista samprajnata samadhin viimeiselle vaiheelle atmisella tasolla. Asmita kuuluu vielä aineelliseen olemassaoloon, mutta kun samprajnata samadhi ylitetään, tajunta sulautuu purusaan. Asmita määritellään (II osan 6. sutrassa) tajunnanvoiman (purusa) sulautumiseksi tietämisen voimaan (buddhi). Se voidaan myös tulkita tajunnan samastumiseksi sen käyttövälineen kanssa, jonka kautta se toimii. Sanskritinkielinen sana on peräisin sanasta "asmi" (minä olen). Minä ilmentää puhdasta olemassaolon tietoisuutta, mutta mayan voiman vaikutuksesta tajunnan tieto sen omasta todellisesta olemuksesta katoaa ja silloin ilmaisun "minä olen" tilalle tulee ilmaisu "minä olen tämä" (käyttöväline). Tajunta samastuu siihen käyttövälineeseen, jonka kautta se tällöin ilmentää itseään. Asmita on yksi viidestä klesasta.

purusa = henki, tajunta, perimmäinen todellisuus

bhava = ilmaisu tai olemisen tila. Jonkin asian ilmaisumuoto on bhava, esim. purusan bhava on ’Minä olen’.

maya = käännetään usein ilmaisulla "harhan verho" tai "suuri harha" ja sillä tarkoitetaan aineellisten maailmojen aiheuttamaa harhanomaista vaikutelmaa.

avidya = "tietämättömyys" on yksi viidestä klesasta, tarkemmin sanottuna niiden juurisyy. Kokonaisvaltaisesti käsitettynä se merkitsee tajunnan laskeutumista aineellisiin maailmoihin, jolloin tajunta kadottaa tiedon omasta todellisesta olemuksestaan mayan ansiosta. Tämä tiedon menettäminen saa aikaan tajunnan samastumisen aineeseen, mikä edelleen mahdollistaa muiden klesojen syntymisen. Avidyan sanotaan olevan klesojen juurisyy.


Jooga ja seksi

Brahmacarya: Kaikista yama-niyamaan sisältyvistä hyveistä tämä tuntuu olevan tylyin, ja monet tosissaan olevat opiskelijat, jotka ovat syvästi kiinnostuneet joogafilosofiasta arastelevat soveltaa sitä käytännön elämäänsä, sillä he pelkäävät joutuvansa luopumaan seksuaalisista iloista. Monet länsimaiset kirjoittajat ovat yrittäneet ratkaista tämän ongelman ehdottamalla sanalle brahmacarya vapaamielistä käännöstä, jonka mukaan se ei merkitsisikään täydellistä pidättäytymistä, vaan se sallisi säännöstellyn ja kohtuullisen seksuaalielämän laillisen avioliiton puitteissa. Itämainen opiskelija, jolle joogan harjoittamisen perinteet ja todelliset edellytykset ovat tutummat, ei tee tätä virhettä. Hän tietää, että todelliseen joogaelämään ei voida yhdistää itsensä hemmottelua eikä sitä elinvoiman tuhlausta, joka liittyy seksuaalielämän nautintoihin, joten hänen on valittava näiden kahden välillä. Hänen ei ehkä tarvitse luopua seksuaalielämästä kertaheitolla, mutta hänen on luovuttava siitä täydellisesti ennen kun hän voi aloittaa vakavamman korkeamman joogan harjoittamisen, mikä eroaa pelkästä teoreettisesta opiskelusta tai jopa valmistavista joogaharjoituksista.

Halu yhdistää maallisen elämän nautinnot korkeamman elämän rauhaan ja transsendenttiseen tietoon vaikuttaa vakavan ja edistyneen opiskelijan silmissä melko liikuttavalta, ja se on samalla osoituksena siitä, että joogaelämän todellisuuteen liittyviä arvoja ei ole tajuttu, mikä kertoo myös soveltumattomuudesta tällaisen elämän viettämiseen. Ihmiset, jotka voivat asettaa samanarvoiseen asemaan aistinautinnot ja sen korkeamman elämän rauhan ja autuuden, jota kohti joogi pyrkii, tai edes harkita sitä ja jotka tästä johtuen epäröivät luopua edellisestä vaihtoehdosta, joutuvat vielä kehkeyttämään itsessään voimakkaan intuition, joka kertoo heille selkeästi, että heidän on uhrattava pelkkä varjo todellisen asian vuoksi eli ohimenevä aistimus elämän suurimman lahjan vuoksi.

Opiskelija, joka epäröi luopua tällaisista aistinautinnoista tai joka etsii niihin kompromissia, kysyköön rehellisesti itseltään, uskooko hän, että intohimojensa orjana oleva ihminen soveltuisi todella astumaan tähän jumalalliseen seikkailuun. Vastaus, jonka hän tulee saamaan sisältään, tulee olemaan selkeä ja ehdoton.

Tämä on siis ensimmäinen asia, mikä brahmacaryasta tulee ymmärtää. Korkeamman joogan harjoittaminen vaatii ehdotonta pidättäytymistä seksuaalielämästä; mikään kompromissi ei ole tässä suhteessa mahdollinen. On tietenkin olemassa monia joogan angoja, joita tuleva joogi voi jossain määrin harjoittaa valmentautumisensa aikana, mutta hänen tulee päättäväisesti ja järjestelmällisesti valmentautua luopumaan täysin fyysisten halujen tyydyttämisestä ja jopa seksuaaliseen mielihyvään liittyvistä ajatuksista ja tunteista.

Toinen huomionarvoinen asia tässä yhteydessä on, että laajemmassa merkityksessään brahmacarya ei ole vain pidättäytymistä seksuaalisesta tyydytyksestä, vaan se on myös vapautta kaikenlaisten aistinautintojen himoitsemisesta. (s202-203)

Sukupuolielämän täydellistä hallintaa ei saavuteta pidättäytymällä pelkästään seksuaalisesta toiminnasta, vaan siihen liittyy myös hyvin tiukka ajatusten ja halujen hallinta, niin ettei edes pieninkään seksiin tai siihen viittaava ajatus tai halu koskaan tule sadhakan mieleen. Tämä energiavirta, johon edellä on viitattu, on äärimmäisen herkkä ajatukselle ja heikoimmatkin seksuaaliseen haluun liittyvät ajatukset kiihottavat tätä ja ohjaavat sen sukupuolielimiin. Brahmacarya ei täten liity niinkään pelkästään sukupuolisesta toiminnasta pidättäytymiseen kuin niin täydelliseen ajatusten hallintaan, että edes heikoimmatkaan sukupuolivietin ilmentymät eivät milloinkaan ole mahdollisia. Vain tällaisten olosuhteiden vallitessa voidaan ruumiin karkeammat energiat muuntaa palvelemaan sielun korkeampia tarkoituksia. Mitä aikaisemmassa elämänvaiheessa aloitamme tämän itsekurin harjoittamisen sitä helpompaa on sen hallinnan saavuttaminen. (s229)

Itse asiassa asanan hallitseminen ei yksin riitä, vaan myös yama-niyaman harjoittamisessa on edistyttävä ennen kuin pranayaman harjoittaminen aloitetaan. Pranayaman pitkälle viety harjoittaminen herättää kundalinin ennemmin tai myöhemmin. Tämä voidaan tehdä turvallisesti vasta sitten kun seksuaalisen tyydytyksen halu on täysin hallittu ja poistettu. Pranayaman harjoittaminen saattaa koitua sadhakalle tuhoisaksi ellei hän ole pitkäaikaisesti harjoittanut brahmacaryaa ja muita yama-niyaman osa-alueita, ja saavuttanut halujensa ja luontaisten taipumustensa tietoista ja todellista hallintaa. Tulee ymmärtää selvästi, että näitä asioita ei ole tarkoitettu ihmisille, jotka viettävät tavallista maallista elämää kaikkine haluineen ja niiden tyydyttämisineen ja jotka naiivisti haluavat saada sisäisen elämän rauhaa ja autuutta moninaisten ulkoisen maailman nautintojen lisäksi. Ovi alemman elämän nautintoihin on suljettava kokonaan ja lopullisesti ennen kuin joogan polulla voidaan toivoa mitään todellista edistystä. (s248)

_______________________________________

brahmacarya = tarkoittaa täydellistä pidättymistä sukupuolisista nautinnoista ja jopa niiden ajattelemisesta. Kaikki näin säästyvä energia tarvitaan korkeampiin tarkoituksiin. Syvemmin käsitettynä tämä merkitsee pidättymistä kaikenlaisten aistinautintojen etsimisestä.

anga = jäsen, joka voidaan kyllä erottaa kokonaisuudesta, mutta jota ei voida irrottaa siitä. Joogan angat ovat Patanjalin mukaan yama, niyama, asana, pranayama, pratyahara, dhyana, dharana ja samadhi. Nämä angat voidaan kääntää esim. sanoilla pidättyminen, noudattaminen, asento, hengityksen säännöstely, aistien vetäminen pois ulkoisista kohteista, keskittyminen, kontemplaatio ja todellinen mietiskely.

sadhaka = joogan harjoittaja, kokelas.

pranayama = hengityksen hallintaa ja se on neljäs osa-alue Patanjalin 8-osaisessa joogajärjestelmässä. Patanjalin mukaan pranayamaan kuuluvat vain sellaiset harjoitukset, joihin liittyy hengityksen pidättäminen (kumbhaka).

kundalini = perusvoima, joka voidaan tahdon avulla johtaa ruumiin eri keskuksiin. Patanjali ei turvallisuussyistä ole käsitellyt kundalinin herättämisen ja ohjaamisen käytännöllistä puolta jooga-sutrissaan.


Henkinen erottamiskyky, viveka

Vivekan heräämisen seurauksena syntyvän ymmärtämisen ensimmäinen tulos on pelko. Koko maa tuntuu hävinneen jalkojemme alta. Tuntuu siltä, että meillä ei ole jalansijaa eikä mitään mistä pitää kiinni tässä nopeasti liikkuvassa ajan ja materiaalisten muutosten virrassa. Koko universumi tuntuu olevan pyörteinen ilmiöiden virta, joka muistuttaa sillan alla virtaavaa vettä. Ennen niin todellisilta vaikuttaneet ympärillämme olleet ihmiset ja kohteet ovat tulleet pelkiksi haamuiksi ohitsemme kulkevassa näytelmässä. Meistä tuntuu siltä, että seisomme tyhjyydessä ja sanoin kuvaamaton yksinäisyyden kauhu nielee meidät.

Mitä todella teemme tämän oivalluksen tullessa meille yhtäkkisesti tai ilmenneen elämän todellisen olemuksen syvän ja pitkäaikaisen pohdinnan tuloksena? Tavallisimmin säikähdämme, kauhistumme ja yritämme työntää tämän oivalluksen pois uppoutumalla yhä voimakkaammin maallisen elämän toimintoihin ja kiinnostuksen kohteisiin, vaikka teoreettisesti edelleen uskoisimme ympärillämme olevien asioiden epätodellisuuteen. Ellemme kuitenkaan yritä tukahduttaa tätä hirveää näkyä, vaan kohtaamme sen suoraan ja nojaudumme joogan velvoittamaan harjoitukseen, niin alamme tämän nopeasti kulkevan ilmiöiden virran alla ennemmin tai myöhemmin ensin aavistaa ja sitten erottaa jotain kestävää, joka ylittää muutoksen ja antaa meille ikuisen jalansijan. Alamme ymmärtää, että ilmiöt muuttuvat, mutta ei SE, jossa ilmiöt tapahtuvat. Tämä ikuisen ymmärtäminen kasvaa meissä ensin heikosti, mutta myöhemmin kaikella tehollaan. Meidän on kuitenkin kuljettava pelon laakson läpi ennen kuin tämä ymmärrys tulee. Meidän täytyy nähdä koko kiinteän maailman ihmisine ja kohteineen katoavan pelkkien ilmiöiden virtaan, ennen kuin voimme nähdä epätodellisen taakse kätketyn Todellisen. (s156-157)

Viveka sanaa käytetään yleensä merkitsemään mielen tilaa, jossa mieli on tietoinen tavalliseen inhimilliseen elämään kuuluvista suurista ongelmista ja harhoista. Aviveka-tilassa otamme vastaan kaiken sellaisenaan pitäen sitä totena. Elämän suuret ongelmat eivät edes ole olemassa meille, ja silloinkin kun ne ovat tunnettuja, ne ovat pelkän akateemisen kiinnostuksen kohteita. Halua ihmetellä tai kysellä elämään liittyviä tosiasioita ei silloin ilmene, ei myöskään pyrkimystä nähdä sen tavallisten harhojen tuolle puolen tai käyttää erottamiskykyä todellisten ja pysyvää arvoa sisältävien asioiden ja ohimenevien kiinnostuksen kohteiden välillä. Kaikki muuttuu vivekan valon alkaessa sarastaa mielessä. Avaudumme silloin elämän perustavaa laatua oleville ongelmille, alamme etsiä elämän arvoja ja erottautua tavanomaisten halujen ja ajatusten virrasta, ja ennen kaikkea haluamme löytää sen todellisuuden, joka on kätkeytyneenä ilmiöiden virran tuolle puolen. Tämä ei ole pelkästään ajattelun tulosta, vaan se on eräällä tavalla valaistunut mielen tila. Se saattaa tulla esille väliaikaisesti jonkin elämässä koetun järkytyksen seurauksena, tai se voi kasvaa luonnollisesti ja muodostua pysyväksi piirteeksi elämässämme. (s191)

_______________________________________

viveka = erottamiskyky ja sen harjoittaminen synnyttää tehokkaasti vairagyan. Se tekee sen tehokkaammin kuin taisteleminen puoleensavetäviä haluja vastaan. Taistelu sitoo ihmisen entistä tehokkaammin siihen, mistä hän yrittää vapautua. Viveka saa vapautumisen aikaan kun kohteiden todellinen olemus tunnistetaan. Joogin saavuttamat välähdykset itsessään piilevästä todellisuudesta luodaan vähitellen vivekan avulla jatkuvaksi tilaksi.

aviveka-tilassa ihminen ottaa kaiken sellaisenaan, eivätkä elämän suuret ongelmat vielä kosketa häntä. Tarve pysyvän ja muuttuvan erottamiseksi ei ole vielä herännyt, sillä kun viveka alkaa herätä, kaikki muuttuu.


Pitäisikö miellyttävät aistimukset sulkea kokonaan pois?

Onko joogin silloin koetettava suorittaa se mahdoton tehtävä, että hän sulkee pois kaikki miellyttävät aistimukset? Ei, ei alkuunkaan. Aistimuksen tuntemiseen, mikä sinänsä on aivan luonnollista ja itsessään harmitonta, ei liity mitään ongelmaa; ongelma liittyy haluun toistaa miellyttäviä aistimuksia sisältävä kokemus. Juuri tätä halua tulisi tarkkailla, ja se tulisi kitkeä irti juurineen, sillä juuri halu (katua) häiritsee mieltä ja luo samskaroja; itse aistiminen ei tätä tee. Kuten kaikki muutkin joogi liikkuu kaikenlaisten kohteiden keskellä, mutta hänen mielensä ei ole kiintynyt sellaisiin kohteisiin, jotka aiheuttavat mielihyvää, eikä hän torju kohteita, jotka aiheuttavat kipua. Tästä syystä erilaisten kohteiden läheisyys tai niiden puuttuminen eivät häneen vaikuta. Kosketus kohteeseen aiheuttaa tietynlaisen aistimuksen, mutta kaikki päättyy siihen.

Kiintymättömyyden tila voidaan saavuttaa vain harjoittamalla kauan ankaraa itsekuria ja kieltäytymällä kaikenlaisten mielihyvää tuottavien kohteiden tavoittelusta. (s204)

_______________________________________

samskara = kokemuksesta syntyisin oleva säilyvä vaikutelma, joka saa aikaan mielen muuntelua. Samskarat säilyvät elämästä toiseen, mutta samskaroja ei pidä sekoittaa mielikuviin.


Yksilöllisen tahdon sulautuminen jumalalliseen tahtoon

Jumalallisen tahdon tiedostaminen ei ole välttämätöntä ennen kuin persoonallisuus on hallittu, sillä vaikka tuo tahto tunnettaisiin, ei oikukas ja hallitsematon persoonallisuus salli sen ilmentämistä vapaasti ja täysipainoisesti. Ponnistelu ihanteen toteuttamiseksi poistaa vähitellen tämän toteuttamisen tiellä olevat esteet, kuten tapahtuu kaikissa tämän laatuisissa tapauksissa, ja mikäli sadhaka pyrkii sinnikkäästi ihanteeseensa, hän tulee onnistumaan ja hänestä tulee jumalallisuuden tietoinen välittäjä. Hänen valheellinen alempi minänsä häviää ja jumalallinen tahto voi työskennellä vapaasti hänen tajuntansa minättömän keskuksen kautta. Tämä on todellista karma-joogaa.

Isvara-pranidhanan harjoittaminen saa erilaisen muodon silloin, kun sadhakalla on voimakas emotionaalinen temperamentti ja hän kulkee bhaktin polkua. Yksilöllisen tahdon sulautumista jumalalliseen tahtoon ei silloin korosteta, vaan rakkauden kautta tapahtuvaa yhdistymistä Rakastettuun. Bhaktin polku johtaa myös epäsuorasti minän eli asmitan pois sulamiseen, sillä rakkaus ilmentää itseään luonnollisesti itsensä kieltämisenä ja Rakastetun tahdon asettamisena persoonallisten halujen edelle. Tällöin rakkaus on eteenpäin työntävänä voimana ja se tuhoaa minäkeskeisyyden saaden aikaan tajunnan yhteensulautumisen ja sen seurauksena samadhin. (s217)

_______________________________________

sadhaka = joogan harjoittaja, kokelas

Isvara-pranidhana = Jumalaan keskittyminen, on yksi kriya-joogan kolmesta osa-alueesta. Sen sanotaan olevan itseriittoinen keino samadhin saavuttamiseksi. Se on kehitettävissä nopeasti kun henkisesti kypsä sielu omistautuu täydellisesti ja koko sydämestään lsvaralle. Tämä omistautuminen on enemmänkin "antamista mennä" tai, "irti päästämistä" kuin aktiivista voiman käyttämistä. Täydellinen omistautuminen Korkeimman Tahdolle on Isvara-pranidhanan olemus. Tämän asian mentaalista tasoa syvempi hyväksyminen on omistautumista tälle asialle ja se muokkaa yksilön persoonallisuudesta jumalallisen Tahdon työkalun ja se sulauttaa lopulta yksilön tajunnan jumalalliseen tajuntaan. Omistautuminen saa eri vivahteita erilaisen luonteen omaavilla ihmisillä, esim. bhakti korostaa rakkauden voimasta tapahtuvaa yhdistymistä.

asmita = "minäisyys" on korkein gunien neljästä kehitysvaiheesta ja se liittyy atmisen käyttövälineen toimintaan, mikä on luonteenomaista samprajnata samadhin viimeiselle vaiheelle atmisella tasolla. Asmita kuuluu vielä aineelliseen olemassaoloon, mutta kun samprajnata samadhi ylitetään, tajunta sulautuu purusaan. Asmita määritellään (II osan 6. sutrassa) tajunnanvoiman (purusa) sulautumiseksi tietämisen voimaan (buddhi). Se voidaan myös tulkita tajunnan samastumiseksi sen käyttövälineen kanssa, jonka kautta se toimii. Sanskritinkielinen sana on peräisin sanasta "asmi" (minä olen). Minä ilmentää puhdasta olemassaolon tietoisuutta, mutta mayan voiman vaikutuksesta tajunnan tieto sen omasta todellisesta olemuksesta katoaa ja silloin ilmaisun "minä olen" tilalle tulee ilmaisu "minä olen tämä" (käyttöväline). Tajunta samastuu siihen käyttövälineeseen, jonka kautta se tällöin ilmentää itseään. Asmita on yksi viidestä klesasta.


Miten päästä eroon ei-toivotuista taipumuksista?

33. sutra: "Kun sopimattomat ajatukset häiritsevät mieltä, on vastakohtien jatkuva pohtiminen parannuskeinona."

Käsitellessään yamaa ja niyamaa Patanjali on antanut kaksi sutraa, jotka ovat suureksi avuksi joogaa harjoittavalle opiskelijalle. Ensimmäinen näistä, josta nyt on kyse, antaa tehokkaan menetelmän niiden tapojen ja taipumusten käsittelemiseksi, jotka häiritsevät yama-niyaman harjoittamista.

Opiskelija, joka yrittää harjoittaa yama-niyamaa, tuo mukanaan edellisistä elämistä pyrkimyksen toteuttaa erilaisia taipumuksia, ja siitä huolimatta, että hän vastustaa niitä, nämä vähemmän toivottavat tavat pitävät voimakkaasti kiinni oikeuksistaan pakottaen hänet toimimaan, tuntemaan ja ajattelemaan ihanteidensa vastaisilla tavoilla. Mitä hänen näissä olosuhteissa tulisi tehdä? Aina silloin kun ne vaivaavat häntä, hänen tulisi pohtia jatkuvasti näiden ei-toivottujen taipumusten vastakohtia. Tässä sutrassa kirjoittaja on esittänyt yhden tärkeimmistä luonteen rakentamiseen liittyvistä laeista, jonka nykyinen psykologia tunnustaa ja jota se suosittelee itsekasvatukseen liittyvien ongelmien käsittelemiseen.

Perussyy siihen miksi tällä tekniikalla voidaan voittaa pahat tavat ja ei-toivotut pyrkimykset, jotka saattavat liittyä toimintaan, tunteisiin tai ajatuksiin, perustuu siihen tosiasiaan, että kaikkien huonojen taipumusten juuret ovat väärissä ajattelu- ja asennoitumistavoissa. Tästä johtuen ainoa tehokas keino niiden hävittämiseksi täydellisesti ja pysyvästi on käydä ongelmien perussyyn kimppuun ja muuttaa ei-toivottujen ilmentymien taustalla olevia ajatuksia ja asenteita.

Kuten hyvin tiedetään, voidaan huono mentaalinen tapa muuttaa vain korvaamalla se täysin vastakkaisella mentaalisella tavalla – viha rakkaudella tai epärehellisyys rehellisyydellä. Uusia ja suositeltavampia mentaalisia kanavia luodaan uusien ajatusten avulla, joita pitkin mentaalista energiaa alkaa virrata yhä enemmän. Se taas näännyttää ja lopulta korvaa huonot ajatustavat ja väärät asenteet. Tarvittavan mentaalisen energian määrä ja tähän kuluvan ajan pituus riippuvat luonnollisestikin huonon tavan voimakkuudesta ja sadhakan tahdon voimasta, mutta mikäli hän omistautuu tälle työlle täysin sydämin ja kestävyydellä, tämä on tehtävissä. (s218)


Tyytyväisyys

Täydellisen tyytyväisyyden kehittämisestä on seurauksena korkein onnellisuus. Tämä on aivan luonnollista. Pääasiallisin syy jatkuvaan onnellisuuden puutteeseemme johtuu häirinnästä, jota kaikenlaiset halut alinomaa aiheuttavat mielessä. Kun jokin erityinen halu tulee tyydytettyä, hellittää onneton tunteemme hetkeksi ja tunnemme tämän onnellisuutena verrattuna sitä edeltävään tilaan, mutta muut piilevänä olleet halut nostavat pian päätään ja lipsahdamme takaisin omaan onnettomaan olotilaamme. Joskus meistä tuntuu, että olemme pyyteettömiä. Tämä tunne on harhanomainen, sillä pyyteiden puuttuminen tietoisesta mielestä jonain tiettynä ajankohtana ei välttämättä merkitse sitä, että meistä olisi tullut pyyteettömiä. Tiedostamattomaan mieleemme saattaa kätkeytyä lukemattomia pyyteitä, joista jotkut voivat olla hyvinkin voimakkaita. Nämä saavat yhdessä aikaan yleisen epämukavuuden tunnun, vaikka tietoisessa mielessä ei olisi ainoatakaan voimakasta pyydettä. Surullisuutemme syynä olevien persoonallisten pyyteidemme hävittämisestä seuraa todellinen ja täydellinen tyytyväisyys.

Tähän voidaan esittää vastaväite, jonka mukaan surun puuttuminen ei välttämättä merkitse onnellisuutta, joka on positiivinen mielen tila. On olemassa määrätty syy siihen, miksi korkein onnellisuus viihtyy täydellisen rauhallisessa ja tyytyväisessä mielessä. Rauhallinen mieli kykenee heijastamaan itsessään todelliseen jumalalliseen olemukseemme erottamattomasti kuuluvaa autuutta. Jatkuva pyyteiden kuohu estää tämän autuuden ilmenemisen mielessä. Vasta sitten kun nämä pyyteet on poistettu, mielestä tulee täysin tyyni ja tiedämme mitä todellinen onnellisuus on. Tätä hienostunutta ja jatkuvaa iloa kutsutaan sukhaksi; se pulppuaa sisältämme, ja se on riippumaton ulkoisista olosuhteista ja oikeastaan se on heijastumaa [Itsestä]. (s234)

_______________________________________

sukha = autuus, joka ei ole riippuvainen ulkoisista lähteistä ja olosuhteista


Mielen vetäytyminen itseensä

Vaikka pratyahara näyttääkin olevan mielen avulla tapahtuvaa aistien hallintaa, niin sen oleellisena tekniikkana on oikeastaan mielen vetäytyminen itseensä. Se on eräänlaista erottautumista, joka on niin täydellistä, että aistinelimet lakkaavat toimimasta. Jokainen koulupoika, joka on syvästi kiinnostunut lukemastaan kertomuksesta erottaa itsensä ulkoisesta maailmasta. Jokainen Edisonin kaltainen ongelmaansa syventyvä keksijä voi unohtaa ulkoisen maailman täysin. Vaikka näissä kaikissa tapauksissa saavutetaankin voimakas erottautuminen, niin se tapahtuu tahattomasti ja mieli on silloin keskittynyt johonkin ulkoisessa maailmassa olevaan kohteeseen. Erottautuminen on pratyaharassa vapaaehtoista, eikä mielellä ole tällöin ulkoisessa maailmassa mitään sitä kiinnostavaa kohdetta. Mielen toiminnan alue on silloin kokonaan mielessä itsessään, ja ulkoinen maailma pidetään siitä poissa pelkällä tahdon voimalla kuten esimerkiksi rajajoogassa tai se tapahtuu sisäisen rakkauden kohteen mitä voimakkaimmalla puoleensavetävällä voimalla kuten bhakti-joogassa. (s256)

_______________________________________

pratyahara = aistien hallintaa, jonka avulla mieli suljetaan ulkoisilta vaikutteilta ja niiden aiheuttamilta häiriöiltä. Pratyahara on viides osa-alue Patanjalin 8-osaisessa joogajärjestelmässä.


Hyvien luonteenominaisuuksien voimistaminen

Tunnetun psykologisen lainalaisuuden mukaan pyrkii mikä tahansa jatkuvasti ajatuksissa oleva ominaisuus tulemaan yhä suuremmassa määrin osaksi ajattelijan luonnetta. Tämä vaikutus korostuu mietiskelyssä, jossa mielen keskittyneisyys on paljon voimakkaampaa kuin tavallisessa ajattelussa. Samadhissa tämä vaikutus lisääntyy valtavasti seuraavasta syystä: Kun joogi harjoittaa samyamaa johonkin ominaisuuteen, hänen mielensä tulee sillä hetkellä yhdeksi tuon ominaisuuden kanssa. Hyvät ominaisuudet, kuten rohkeus, myötätunto jne. eivät ole heikkoja ja epämääräisiä asioita, jollaisina ne ilmenevät alemmalle mielelle, vaan ne ovat rajoittamattoman voiman todellisia, eläviä ja dynaamisia olemuspuolia, jotka eivät voi täysin ilmetä alemmissa maailmoissa sopivien käyttövälineiden puuttuessa. Kun vain ajattelemme jotain ominaisuutta tai periaatetta se ikään kuin heijastaa säteilyään vain heikosti, mutta säteily tulee yhä kirkkaammaksi sitä mukaa kun ajattelu syvenee ja tulee jatkuvammaksi ja kun mieli on yhä enemmän sopusoinnussa tuon ominaisuuden kanssa. Ominaisuus voi ilmetä rajoittamattomana mielessä, kun samyamaa harjoitetaan tuohon tiettyyn ominaisuuteen ja kun se sulautuu yhteen mielen kanssa. Vaikka välitön kosketus siihen päättyy samyaman keskeytyessä, niin tämän suoran yhteyden vaikutuksesta mieleen syntyy pysyvä jälki, joka lisää valtavasti mielen voimaa ilmentää tuota ominaisuutta normaaleissa olosuhteissa. Kun samyamaa toistetaan, mieli soinnuttautuu siihen niin, että sen täydellinen ilmentäminen elämässä tulee helpoksi ja luonnolliseksi.

Pitkälle edistynyt joogi voi juuri tällä tavalla tehdä itsestään rakkauden, myötätunnon, rohkeuden, kärsivällisyyden jne. ruumiillistuman ja hän voi ilmentää niitä niin suuressa määrin, että se tuntuu ihmeenomaiselta aloittelijasta, joka yhä ponnistelee saavuttaakseen näitä ominaisuuksia. Tästä johtuen samyama on joogille mitä tehokkain menetelmä luonteen rakentamisessa. (s304-305)

_______________________________________

samyama = täydellinen prosessi, joka alkaa dharanasta ja joka jatkuu samadhissa edelleen. Samyamassa mietiskelyn "siemen" (pratyaya) ei voi joutua hukkaan, vaikka se eräissä vaiheissa katoaakin tajunnan kentästä.


[Lyhyitä poimintoja]

Äänen värähtelyiden tullessa liian nopeiksi ne vaikuttavat hiljaisuudelta. Kun valon värähtelyt tulevat liian hienoiksi, ne vaikuttavat pimeydeltä. Samaan tapaan tämä äärimmäisen hieno transsendenttinen tietoisuus todellisuudesta tuntuu mielen tyhjyydeltä. (s117)

_______________________________________

Pyrkijästä saattaa tuntua siltä, että hän ei koskaan voi saavuttaa tavoittelemaansa täydellisyyttä. Tämä saavuttamattomuuden tunne on kuitenkin paljon parempi kuin helppo itsetyytyväisyys, mikä on kohtalokasta joogan polkua kulkevalle ihmiselle. (s222)

_______________________________________

Ensinnäkin se painottaa sitä, että hyve on kehitettävä eli hyveen harjoitusta on jatkettava lähes täydelliseksi. Aivan liian monet ihmiset alkavat kuvitella saavuttaneensa täydellisyyden jonkin tietyn hyveen osalta, vaikka he ovat vielä aivan alkuvaiheissa. (s224)

_______________________________________

Karmaa on kolmenlaista: prarabdha, samcita ja kriyamana. Samcita karma on kerääntyneen karman koko varasto; varasto, jonka ihmisyksilö on kerännyt nykyisessä ja edellisissä elämissään ja joka on työstettävä pois. Prarabdha on se osa tästä karman koko varastosta, joka on käytävä läpi nykyisen inkarnaation aikana. Kunkin inkarnaation alussa valitaan tämä osuus koko varastosta niiden mahdollisuuksien mukaan, joita tähän inkarnaatioon liittyvät olosuhteet suovat tietyn tyyppisen karman työstämiselle. Kriyamana on karmaa, jota luodaan päivästä toiseen. Osa tästä kulutetaan pois välittömästi, mutta jäljelle jäävä osa siirtyy paisuttamaan kerättyä varastoa. (s303)

_______________________________________

Samadhissa pääsemme kosketukseen mietiskelyn kohteen todellisuuden kanssa, kun taas älyllisellä ymmärtämisellä pääsemme yhteyteen vain sen hämärän ja vääristyneen mielikuvan kanssa, jonka kohde on aiheuttanut mieleemme. Näiden kahden menetelmän välillä oleva ero muistuttaa sitä eroa mikä on tosiolion ja sen varjon välillä. (s336)

_______________________________________

Kiintymys kaikkitietävyyteen ja kaikkivoipaisuuteen sisältää sidonnaisuuden siemenen, joka täytyy tuhota vairagyan avulla ennen kuin kaivalya voidaan saavuttaa. Kiintymys niihin on sekä sidonnaisuuden että vaarojen lähde. Luonnon eri osissa tai eri tasoilla työskentelevät ja niistä vastuussa olevat voimat testaavat tällaisen ylevän tilan saavuttanutta joogia, ja jos hän täydellisen kiintymättömyyden puuttuessa taipuu heidän viehätykseensä, hän varmistaa oman putoamisensa. Tällaisiin houkutuksiin joutuminen on kaikkien pitkälle ehtineiden joogien kohtalona. Viittauksia tämän kaltaisiin tapahtumiin löydetään kaikkien suurten henkisten opettajien, esim. Kristuksen ja Buddhan, elämäkerroista. – –

Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että tällaiset houkutukset tulevat vain sellaisten ihmisten kohdalle, jotka ovat henkisesti hyvin korkealle kehittyneitä. Sillä hetkellä kun joogi saavuttaa edes jossain määrin todellista voimaa, hänestä tulee hyökkäysten kohde ja hänen on oltava varuillaan kaiken aikaa. Houkutusten luonne riippuu luonnollisestikin hänen erityisistä heikkouksistaan ja kehitysasteestaan. Pelkät elementaalit saattavat houkutella aloittelijaa, joka yrittää päästä seuraavalle ylifyysiselle tasolle. Luonnon erilaisista osista vastaavat suuret deevat hyökkäävät sellaisten joogien kimppuun, jotka ovat saavuttaneet yleviä voiman ja tiedon tasoja. Mitä korkeammasta tasosta on kyse sen hienostuneempi on houkutus ja sen korkeampi on myös vairagyan aste, joka on tarpeen houkutuksen vastustamiseksi. (s345)

_______________________________________

Joogin on tuhottava täysin ja ikuisiksi ajoiksi tietyt olemukseensa syvään juurtuneet taipumukset ja sen vuoksi hänen tulisi tietää perussyyt, jotka aiheuttavat näiden taipumusten eri muodot. Hänen tulee tietää, ettei jonkin taipumuksen pelkkä tukahduttaminen merkitse sen poistumista. Taipumus saattaa elellä hiljakseen jonkin aikaa potentiaalisessa muodossa ja otollisten olosuhteiden ilmaantuessa se nostaa päätään jälleen. Välittömien syiden poistaminen ei hyödytä. Alttiiksi tekevät syyt tulee poistaa. (s364)

_______________________________________

Kehitys etenee ja kun joogan harjoittamisen ansiosta saavutetaan yhä hienompia tajunnan tasoja, tulevat halut yhä hienostuneemmiksi ja ylevämmiksi ja siten vaikeammin tunnistettaviksi ja voitettaviksi. Mitä ylevin ja hienostuneinkin halu, joka sitoo tajunnan korkeampien tasojen autuuteen ja tietoon, eroaa perustavasta halusta – halusta elää – vain asteen verran, ollen itse asiassa vain hienostunut muoto tästä perushalusta. (s377)

_______________________________________

Alempi ilmiöiden maailma ei ole olemassa itsensä vuoksi, (joka on vain mekaanisen välttämättömyyden laki), vaan se on olemassa ikuisen toteuttamiseksi. Sen päämääränä on saada aikaan tiettyjä muutoksia korkeammissa henkisissä maailmoissa ja nämä muutokset ovat juuri sen olemassaolon päämäärä. (s382)

_______________________________________

vairagya = pyyteettömyys, vapautumista erilaisten kohteiden aiheuttamasta kiintymyksestä

kaivalya = henkinen riippumattomuus, vapautuminen, on täydellistymisprosessin huipentuma, jossa tajunta on vapautunut kaikesta, mikä sitoo sen alempiin maailmoihin. Kaivalya on joogan päämäärä, joka saavutetaan ylittämällä dharma-megha-samadhi ja astumalla sen jälkeen todellisuuden maailmaan purusan alueelle. Silloin klesojen "siemenet" palavat lopullisesti. Kaivalya on tila, jossa tajunta voi toimia täydessä vapaudessa. Kehitys ei pääty kaivalyan saavuttamisen yhteydessä vaan jatkuu edelleen, vaikka meidän on hyvin vaikeaa edes kuvitella, millaista se silloin on.


"Joogan tiede" sisältää Patanjalin joogasutrat kommentaarioineen.

Poiminnot julkaistu Teosofisen Seuran luvalla.


Teosta ja siihen liittyvää sanastoa voi tilata
Teosofisesta Seurasta, Aatmasta tai Biokustannuksesta.


 Etusivu   Eri uskonnot