Sarasvati

Vishnun neljäs avataara

Vishnun neljäs inkarnaatio sattui Hiranja-Akshahan [Hiranja = kultainen, Akshah = demooni] kaksoisveljen, Hiranja-Kasipun hallitessa maailmaa. Tämän pahuuden ruhtinaan valta oli suuri. Jopa aurinko ja kuu tottelivat hänen mahtisanaansa ja kansa ylisti hänen kunniaansa. Erikoisen asemansa hän oli saavuttanut kieltäymysten ja itsehillinnän avulla, joita hän oli harjoittanut kymmenentuhatta vuotta. Sankarillisen kärsimyksensä johdosta hän oli saanut valita joko nopean kehityksentien olemalla kolmessa elämässä Vishnun vihollinen [Sama Hiranja-Kasipu syntyi myöhemmin Lankaan (Ceylonille) demoniruhtinas Raavanaksi.] tai hitaan kehityksen syntymällä lukuisia kertoja Vishnun ystävänä. Ja hän oli valinnut kehitykselleen nopeimman keinon. Kun Kasipu näin oli askeesillaan saavuttanut herruuden kolmen valtakunnan yli ja vapautunut jumalten, ihmisten ja eläinkunnan vallasta, ne eivät voineet vahingoittaa häntä päivällä eivätkä yöllä, eivät sisällä eivätkä ulkona, eivät maassa eivätkä taivaassa. Kuitenkin tähän tarkoin määriteltyyn vahingoittumattomuuteen kätkeytyi heikko kohta, joka aikanaan koitui hänen tuhokseen. Se sattui ovensuussa olevan pylvään luona, joka ei ollut sisällä eikä ulkona, hetkellä joka ei ollut päivää eikä yötä, vaan niiden vaihde, ilta. Sen aiheutti Vishnu-jumala ollessaan yhtä aikaa sekä ihminen että eläin eli kaikkien kolmen valtakunnan asukas.

Kasipulla oli hyvä ja viisas poika, Prahlaada [Prahlaada = Vishnua palvova demooni]. Tämän hän lähetti pappien opetettavaksi ja kasvatettavaksi. Joidenkin aikojen kuluttua isä kutsui poikansa kotiin ja tiedusteli, mitä tämä oli oppinut. Poika sanoi oppineensa, että Vishnu on maailmankaikkeuden herra ja että hän palvoo tätä. Tästä vastauksesta isä suuttui ja haetti papit luokseen ja moitti heidän opetustaan. Papit kiistivät opettaneensa mitään sellaista ja arvelivat Prahlaadan saaneen tietonsa suoraan itse Vishnulta. Poika myönsi tämän ja sanoi Vishnun vallanneen hänet ja asustaessaan hänessä opettavan häntä. Tämän kuultuaan Hiranja-Kasipu suuttui entistä enemmän ja lähetti poikansa uudelleen kasvatettavaksi. Muutamien aikojen perästä isä jälleen kutsui Prahlaadan kuulusteltavaksi ja tiedusteli, mitä tämä nyt oli oppinut. Vastaukseksi poika esitti Vishnulle omistetun ylistys- ja rukoushymnin. Isän suuttumuksella ei ollut rajoja ja raivoissaan hän määräsi palvelijansa antamaan Prahlaadalle raippoja. Kun Kasipu arveli kuritusta annetun tarpeeksi, hän keskeytti ja vaati poikaansa peruuttamaan sanansa, mutta tämä kieltäytyi, sillä pitäessään ajatuksensa lujasti Vishnuun keskitettyinä, hän ei ollut tuntenut lainkaan kipua. Yhä uudestaan ja uudestaan Prahlaadaa kuritettiin. Kerran hänet jopa viskattiin jyrkänteeltä mereen terävien kivenjärkäleiden joukkoon, mutta hän ei vahingoittunut, sillä hänen ajatuksensa olivat kiinteästi Vishnussa.

Lopulta pahuuden ruhtinas Kasipu tiedusteli pojaltaan tämän palvoman jumalan olinpaikkaa. Nuorukainen vastasi Vishnun olevan kaikkialla. Osoittaen vieressään olevaa pylvästä ja koskettaen sitä isä sanoi pilkallisesti: "Sitten hän lienee myös tässä pylväässä." Samassa pylväs aukeni ja puoliksi ihmisen ja puoliksi leijonan kaltainen Vihsnu syöksyi Hiranja-Kasipun kimppuun ja raateli tämän kuoliaaksi.

Näin loppui demonien valta maan päältä ja jumalten hallitus koitui jälleen maailman siunaukseksi.

Vishnun kymmenen avataaraa ovat:

I

Matsja (kala)

II

Kurma (kilpikonna)

III

Varaha (villisika)

IV

Nara-Sinha (puoliksi ihminen puoliksi leijona)

V

Vaamana (peukaloinen)

VI

Parasu-Raama (kirves-Raama)

VII

Raama (jumalvoimien valtias)

VIII

Krishna (jumalihminen)

IX

Buddha (täydellinen ihminen)

X

Kalkii (loistava pyrstötähti kädessä miekkanaan, valkean ratsun selässä saapuva voittaja, Vishnu)

Ensimmäinen ja toinen avataara kuvaavat jumalten antamaa apua luonnonvoimien ja demonien hillitsemisessä ja voittamisessa. Kolmas, neljäs ja viides kuvaavat kamppailua määrättyjä demonivoimia vastaan. Kuudes avataara hävittää koko sotivan ihmiskunnan, seitsemäs kamppailee jälleen määrättyjä pahuudenvoimia vastaan ja ne voitettuaan hallitsee oikeudenmukaisesti. Se on täydellisen elämäntaidon malliesimerkki. Kahdeksannessa inkarnaatiossaan Vishnu auttaa taistelemaan sotijia vastaan. Yhdeksännestä puuttuu sota täysin ja kymmenennessä, joka on vasta tulossa, sota on jo poistettu maailmasta.

Elonpyörä — 1970 n:o 1


Etusivu

Eri uskonnot