Jeesuksen oppi viimeisestä tuomiosta ja ikuisesta kadotuksesta

Eräs selitys asiasta on seuraavanlainen. "Ikuinen" eli oikeammin "aikakaudellinen (aioninen) tuli" on astraalitason (kaamalokan, tuonelan, kiirastulen) kärsimys, joka puhdistaa sielun kaikesta himosta ja pahuudesta. Se on "ikuinen", koska se tietysti sellaisenaan kestää yhtä kauan kuin Logos ylläpitää meidän maailmaamme. "Tämän maailman loppu" on kullekin ihmiselle hänen fyysisen elämänsä loppu. "Viimeinen tuomio" on niin muodoin hänen fyysisen elämänsä lopputili, joka määrää hänen kohtalonsa kuoleman jälkeen. "Enkelit" erottavat hänessä hyvän ja pahan. Mitä hänessä pahaa on, se joutuu astraalielämän tuleen, ja kun hän on siitä puhdistunut, nousee hän taivaiseen kaikkine hyvine ominaisuuksineen ja ansioineen, – syntyäkseen uudestaan, noustakseen jälleen ylös sinä "viimeisenä tuomiona", joka kutsuu hänet taas "haudasta" maan päälle elämään. Meidän on vain muistettava, että vaikka astraalitulen kadotus itsessään on "ikuinen", ei kukaan inhimillinen yksilö viivy siellä "ikuisesti". Toinen puoli asiasta on se, että astraaliset kärsimykset monen vainajan mielestä tuntuvat ikuisilta.

Z

Omatunto – kesäkuu 1906 (n:o 10)


 Etusivu   Eri uskonnot