V. Jussila

Kreivi De Saint Germain

Euroopassa on pitkin väliajoin esiintynyt loistavalahjaisia miehiä, joiden kehitystaso on ollut paljon muiden ihmisten yläpuolella ja joiden tiedot ja älynlahjat ovat herättäneet aikalaistensa ihmettelyä. Muutamat ajattelevat yksilöt ovat osanneet ymmärtämyksellä suhtautua näihin lahjakkuuksiin, kun taas tavalliset arki-ihmiset ovat leimanneet mainitunlaiset yksilöt joko seikkailijoiksi tai petkuttajiksi. Näin on käynyt miehen, joka historiassa tunnetaan tavallisimmin St. Germainin nimellä.

St. Germainista on Suomessa ilmestynyt käännös Halfdan Lianderin kirjasta "Kreivi De St. Germain" sekä kirjoitettu joitakin artikkeleita. Tässä esityksessä on seurattu osaksi Lianderin kirjaa, osaksi ulkomaisia lähteitä, mm. englantilaisen Mrs. Cooper-Oakleyn kirjaa, "The Comte de St. Germain, the Secret of Kings". Mrs. Cooper-Oakley oli innokas St. Germain -tutkija, joka sai erikoisluvalla suorittaa tutkimuksia mm. Englannin ulkoasiainministeriön arkistossa, joka sisälsi mm. joukon Venäjän Englannin lähettilään, ruhtinas Galitzinin salaisia kirjeitä. Tekijä huomauttaa, että kaikkia hänen kirjassaan mainittuja teoksia ei ole enää saatavissa. Niinpä Cooper-Oakley kertoo löytäneensä markiisitar d'Adhemarin muistelmat Odessasta eräästä yksityiskirjastosta. Melkein kaikki tässä artikkelissa mainitut tapaukset löytyvät täydellisimpinä mainitussa Lianderin kirjassa.

Marita Antoinetten hovineiti ja uskottu, markiisitar d'Adhemar kertoo, että v. 1743 levisi huhu muukalaisen saapumisesta Versaillesiin. Hän oli mahtavasta jalokivikokoelmastaan päätellen, suunnattoman rikas. Mistä hän tuli, siitä ei kenelläkään ollut aavistustakaan..." Monet muistelmateokset kertovat St. Germainin ilmestyneen pyrstötähden tavoin yllättäen. Hän herätti heti saapumisensa jälkeen tavatonta huomiota. Hänet nähtiin usein ylhäisön päivälliskutsuilla, hänen ei kuitenkaan koskaan nähty syövän muruakaan, eikä hän liioin koskenut juomiin. Hän kertoi itse valmistavansa ruokansa, hänen erikoisesti käsittelemänsä vehnän, mutta sen valmistussalaisuutta hän ei ilmaissut kenellekään. Kreivi oli erittäin toivottu vieras, sillä hän oli loistava keskustelija. Hän kertoi Frans I (1494–1547) ja Ludvig XIV hoveissa sattuneista tapauksista niin varmasti ja yksityiskohtaisesti, että kuulijat tulivat vakuuttuneiksi siitä, että hän oli henkilökohtaisesti nähnyt nuo tapaukset. Loistavalla tavalla hän kuvaili tapahtumia laajoilta matkoiltaan Aasiassa, Afrikassa ja useissa Euroopan maissa. Ludvig XV ja hänen hovinsa olivat hyvin kiinnostuneita hänen kertomistaan tapauksista, sillä hän näytti tuntevan tarkasti Euroopan hovit. Joskus hän kertoi 2 000 vuoden aikaisista tapauksista, joissa hän oli esittänyt huomattavaa osaa.

Hänen ikänsä oli siis yhtä suuri arvoitus kuin hän itsekin. Toiset arvelivat hänen olevan 500 vuoden ikäisen, toiset Jeesus Nasaretilaisen aikalaisen. Cooper-Oakley on tehnyt luettelon niistä henkilöistä, jotka tapasivat hänet vuosien 1710 ja 1822 välillä. Hänen fyysiseen olemukseensa ei aika, tuo kaiken kuluttava ja autioittava Kronos, näyttänyt pystyvän. Väitetään hänen kertoneen, että hän oli Intian ja Egyptin hierofanttien oppilas ja että hän tunsi myöskin kaldealaisen viisauden. Bulau kirjoittaa (Geheime Geschichten Und Rätselhafte Menschen), että "v. 1750 esiintyi markiisi de Montferratin nimellä (St. G. käytti myös tätä nimeä) seikkailija, joka osoitti, miten käytännössä saavutetaan kuolemattomuus ja ikuinen nuoruus jo maan päällä sekä voidaan pidentää elämää yli tavallisen mittapuun".

D'Adhemar kertoo Napolin lähettilään ja St. Germainin keskustelusta, jossa hän itse oli läsnä: "Iänikuinen kreivitär de Gergy, jonka noutamisen maan päältä kuolema varmaan oli unohtanut, lausui läsnäollessani kreivi de St. Germainille:

– Viisikymmentä vuotta sitten olin lähettilään rouvana Venetsiassa ja muistan teidät niiltä ajoilta; kasvonne eivät ole muuttuneet lainkaan, oikeastaan olette vain nuortunut.

– Olen onnellinen naisten osoittamasta huomiosta.

– Siihen aikaan kutsuitte itseänne markiisi Ballettiksi.

– Markiisitar Gergy on yhtä hyvämuistinen kuin 50 vuotta sitten.

– Se johtuu ihmelääkkeestä, jonka annoitte ensi kerran tavatessamme. Olette totisesti kelpo mies ..."

Madame de Pompadourin kamarineitsyt du Mausset kertoo jatkoa edelliseen muistelmissaan:

"La Pompadour sanoi kreivi de St. Germainille: Te annoitte mme de Gergylle eliksiiriä, jolla oli hämmästyttävä vaikutus.

Hän on kertonut, että hän pitkien aikojen kuluessa uskotteli, että ei ole vanhempi kuin 24-vuotias. Miksi ette anna samaa ainetta kuninkaalle?

– Olisin hullu, jos ottaisin vastuulleni sen, että kuninkaalle annettaisiin tuntematonta rohtoa, vastasi kreivi."

Hän ei väittänyt kykenevänsä nuorentamaan vanhoja, mutta vakuutti tuntevansa inhimillisen elimistön lahoamista estävän keinon. Hän suositteli ystävilleen sennalehtijuomaa, vatsan puhdistajana, yhtenä pitkän iän saavuttamiskeinoista. Varsinaista ihmejuomaansa hän kutsui "athoeteriksi", mutta sen valmistusohjeen hän piti tiukasti omana salaisuutenaan.

Casanova kertoo muistelmissaan: "Hän säilytti tätä kirkasta nestettä tiiviisti suljetussa pullossa kertoen sen olevan luonnon universaalista henkeä. Jos pullon vaha puhkaistaisiin, vaikka vähitellen, sisältö häviäisi. Pyysin häntä tekemään kokeen. Hän antoi minulle pullon ja neulan, puhkaisin vahan – ja tosiaan, pullo oli tyhjä.

– Suurenmoista, mutta mikä tarkoitus kaikella tällä on, kysyin.

– Sitä en voi sanoa teille, se on minun salaisuutena, oli vastaus."

Kreivi kykeni mm. lukemaan suljettuja kirjeitä. Hänen tietonsa sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta näyttivät olevan erehtymättömiä ja rajattomia. Usein hän hävisi yhtäkkiä niin, ettei kukaan tiennyt, minne hän meni ja ilmestyi taas silloin kun häntä kaikkein vähimmin odotettiin. Hän vaipui usein horrosmaiseen tilaan, joka saattoi kestää jopa kolmatta vuorokautta. Herättyään tästä magneettisesta unesta, hän tavallisesti kertoi kaupungissa juuri sattuneista tapauksista hämmästyttäen kuulijoitaan tarkoilla tiedoillaan.

Hän oli myös musikaalinen ihme. Hän hallitsi kaikkia soittimia, mutta piti erikoisesti viulusta, jota hän soitti niin taiturimaisesti, että häntä on pidetty genualaisen mestarin Paganinin veroisena. Liettualainen paroni, joka oli kuullut kreivin soittavan, lausui haltioituneena kuullessaan Paganinin demonista soittoa v. 1834: "Hän on ylösnoussut St. Germain, joka on italialaisen luurangon muodossa palannut soittamaan." (Kuten tunnettua, Paganini oli hyvin laiha.) Cooper-Oakley kertoo löytäneensä St. Germainin sävellyksiä British Museumista ja vanhan Raudnitzin linnan kirjastosta Böömistä. (Näitä on muutama vuosi sitten julkaissut Manly Hall, Philosophical Research Sociey, Los Angeles, California.)

St. Germain oli yleisnero, mutta syvällisempi kuin monet muut historian tuntemat lahjakkuudet. Monet muistelmateokset kertovat hänen kemiallisista taidoistaan, erikoisesti värikemian alalla. Ludvig XV antoi hänelle huoneiston Chambordin linnassa ja suuren rahasumman, 100 000 livrea laboratorion perustamiseksi. Kreivi oli hyvin innostunut kankaiden värjäämisessä käytettävien värien tutkimiseen. Hänen johdollaan perustettiin kangastehtaita, joissa hänen väriteknilliset keksintönsä tulivat käytäntöön. Mutta hänen vuosisatansa ei vielä ollut keksintöjen aikakautta, joten hänen keksintöjään ei osattu riittävästi käyttää hyväksi.

Varsinaisen kuuluisuuden St. Germain saavutti alkemian alalla. Hänen kerrotaan muuttaneen metalleja toisiksi, kehittäneen timantteja ja eheyttäneen säröllisiä jalokiviä säröttömiksi. Nämä taidot hän kertoi oppineensa osaksi Persiassa, osaksi Intiassa, jossa hän opiskeli joogaa ja vihkiytyi intialaisiin mysteerioihin. St. Germain kirjoittaa kirjeessään kreivi von Lambergille: "Saan kiittää jalokivien sulattamisesta toista matkaani Intiaan v. 1755 kenraali Cliven seurassa." Hän kertoi lisäksi, että oppi intialaisilta brahmaaneilta, miten puhdas hiili keinotekoisesti kristallisoidaan (elähdytetään), so. muutetaan timantiksi. Mrs. Cooper-Oakley huomauttaa, että jokainen kirjailija, huolimatta positiivisesta tai negatiivisesta suhtautumisestaan St. Germainiin, mainitsee hänen ihmeellisen kykynsä eheyttää jalokiviä. St. Germain sanoo:

"Suuren kokonaisuuden alun ja lopun olen saanut tuntea, olen nähnyt kullan voimassansa kaivoksen pohjalla, olen käsittänyt sen ainekset ja yllättänyt sen hapatuksen."

Mainittu de Hausset kertoo muistelmissaan: "Kuningas (Ludvig XV) käski tuoda keskikokoisen, säröisen timantin. Punnittuaan sen hän kääntyi kreivin puoleen ja sanoi: ’Timantin arvo säröisenä on 6 000 livreä, mutta ilman sitä ainakin 10 000. Tahtoisitteko auttaa minua saamaan 4 000 livren voiton?’ St. Germain tutki kiveä tarkasti ja vastasi: ’Se on mahdollista. Teen sen. Kuukauden kuluttua tuon sen takaisin.’

Kreivi saapui määrättynä aikana antaen kuninkaalle timantin, joka oli nyt virheetön... Kuningas punnitsi sen heti ja huomasi, että sen paino oli vain vähän pienentynyt. Hänen majesteettinsa jalokiviseppä de Gontaut, joka ei tiennyt mitään tapahtuneesta, arvioi sen hinnaksi 9 600 livreä... Kuningas ei toipunut hämmästyksestään ja selitti, että St. Germain oli miljoonien arvoinen, mikäli hän vielä omasi taidon kehittää pienistä timanteista suuria. Kreivi ei vastannut, osasiko vai ei, mutta selitti varmasti omaavansa taidon kasvattaa helmiä kauniin loistavaksi."

Manly Hall kertoo kustantamansa kirjan "The Most Holy Trinosophia of the Comte De St. Germain"* esipuheessa seuraavan tapauksen, joka on todennäköisesti d'Adhemarin muistelmista: "Markiisi de Valbelle, joka vieraili St. Germainin laboratoriossa, tapasi alkemistin touhukkaana sulatusuuninsa edessä. Tämä kysyi, oliko markiisilla kuuden frangin kolikkoa? St. Germain peitti rahan mustalla aineella, asetti sen sulatusuuniin pienen liekin alle. De Valbelle näki rahan värin muuttuvan kirkkaan punaiseksi. Muutaman minuutin kuluttua, kun se oli vähän jäähtynyt, adepti otti astian ja antoi sen markiisille. Raha ei ollut enää hopeaa, vaan puhdistaa kultaa. Muuntuminen oli ollut täydellinen. Kreivitär d'Adhemar omisti rahan vuoteen 1786, jolloin se varastettiin hänen sihteeriltään."


* Hall kertoo, että Ranskasta Troyes'in kirjastosta on löydetty vanha käsikirjoitus, joka on todennäköisesti St. Germainin kirjoittama. Sen teksti mystillisine kuvineen ja salaperäisine ideografisine merkkeineen näyttää olevan – ainakin ilman syvempää tutkimusta – suurelta osalta täysin käsittämätöntä.


Hesse Casselin maakreivi Charles kertoo muistelmissaan (Memoirs de Mon Temps), samoin kuin Cooper-Oakleyn Leipzigistä löytämä vanha asiakirjakin, että St. Germain oli unkarilaista syntyperää. Hän oli Siebenburgenin maanpaossa elävän ruhtinas Frans II Leopold Rakoczyn nuorin poika, joka joutui nuorena italialaisen, viimeisen Medicin, Gian Gastonen kasvatettavaksi. Aikuiseksi tultuaan hän sai Ranskasta huomattavan omaisuuden, jonka hänen isänsä oli jättänyt Ludvig XV haltuun.

ST. GERMAININ TEHTÄVÄ

St. Germainin elämäntyönä oli olla luomassa eteenpäinpyrkivää ja onnellista ihmiskuntaa. Hän vietti viimeiset elinvuotensa ystävänsä Hessenin maakreivin Charlesin luona. Viimemainittu sanoikin hänestä: "Mitä tulee St. Germainiin, niin olin hänen ainoa uskottunsa. Hän oli suurin henki, mitä koskaan olen tavannut."

St. Germainin on sanottu henkisesti johtavan Euroopan ja Amerikan valtioiden kohtaloita ja häntä kutsutaan Lännen Valtiaaksi. Kansojen historiaa tarkastellessa saattaa näyttää siltä, että hallitsijat, poliitikot, sotapäälliköt ym. olisivat tehneet ratkaisevia tekoja kansojen kohtaloita määrättäessä. Mutta esim. Platonin mukaan "inhimilliset olennot eivät ole suuren arvoisia, emme ole muuta kuin jumalien nukkeja näytellessämme vain lyhyen ajan, vain hetken elämän tragikomediassa".

Siellä, missä ihmisen ja luonnon tutkimista pidetään kunniassa, siellä myös näkymätön, yli-inhimillinen voima tukee ja innostaa näitä pyrkimyksiä. Mutta kun ihmisarvo poljetaan maahan ja yksilöiden ihanteelliset pyrkimykset tukahdutetaan, silloin saattavat tämän seurauksena valtaistuimet vapista, kruunupäät kaatua ja tyrannit kukistua.

Väitetään, että St. Germain oli inspiroivana voimana myös Ranskan, Venäjän ym. vallankumouksissa. Hän tahtoi antaa näille kansoille vapauden, veljeyden ja tasa-arvoisuuden ihanteet ja mahdollisuuden saavuttaa ne. Hän ei kuitenkaan kannattanut väkivaltaista olojen muuttamista, vaan ponnisteli viimeiseen asti Ranskan ministereiden lyhytnäköistä ja itsekästä politiikkaa vastaan. Kaikki turhaan. Kun hän vielä vähän ennen vallankumouksen alkua varoitti Ludvig XVI:ta, kuningatarta ja pääministeriä vallankumouksen vaarasta, niin viimeksi mainitun ainoa toimenpide oli antaa käsky poliisiministerille St. Germainin vangitsemiseksi ja sulkemiseksi Bastiljiin. Inhimilliset kahleet eivät voineet pidättää yli-inhimillisiä voimia hallitsevaa St. Germainia. Hän hävisi – myös tässä tilanteessa – aivan kuin maa olisi hänet niellyt.

Jokaiselle ihmiselle tulee kerran hetki, jolloin hän on kehittänyt moraaliset, sielulliset ja henkiset kykynsä täyteen kukoistukseen. Hän on oppinut kaiken, mitä fyysinen elämä voi opettaa. Syntymällä ja kuolemalla ei ole enää valtaa tällaiseen yksilöön vastoin hänen tahtoansa. Useat vihityt jäävät kuitenkin maan päälle vapaehtoisesti auttamaan ihmiskunnan kehitystä. Näin teki myöskin St. Germain, 18. vuosisadan lähettiläs siitä yli-inhimillisestä yhteisöstä, jota Raamatussa nimitetään Pyhäin Yhteydeksi.

Elonpyörä – 1967 n:o 2


Etusivu

Sekalaiset