Patisena

Vanhaan aikaan, jolloin Buddha asui Sravastissa, siellä eli eräs vanha kerjäläismunkki, nimeltä Pan-teh-san (Patisena). Tämä oli luonnostaan yksinkertainen ja tyhmä eikä voinut oppia ulkoa yhtä ainoaa gathaa (värssyä). Buddha määräsi 500 rahatia (oppilasta) opettamaan häntä päivittäin, mutta kolmen vuoden kuluttua hän ei ollut vielä oppinut yhtään enempää. Koska koko maakunnan kansa (neljä kansan kastia) tunsi hänen taitamattomuutensa, se alkoi pitää vanhusta pilkkanaan. Tällöin Buddha säälien Patisenan tukalaa tilannetta kutsui hänet luokseen ja kertasi lempeästi hänelle seuraavan stanzan :

"Se ihminen, joka lukitsee suunsa (hillitsee puheensa) ja hallitsee ajatuksensa, eikä tee syntiä ruumiissaan (aistimilla), saavuttaa pelastuksen."

Ja Patisena, liikuttuneena mestarin hyvyydestä ja armahtavaisuudesta häntä kohtaan, tunsi sydämensä lämpenevän, ja juuri sillä hetkellä hän osasi ja muisti tämän stanzan. Ja Buddha neuvoi häntä edelleen: "Te, joka olette jo vanha mies, voitte toistaa ainoastaan tätä yhtä stanzaa, ja ne, jotka sen ymmärtävät, eivät enää rupea teitä pilkkaamaan. Minä tahdon vielä selittää teille tämän stanzan sisällön, te puolestanne kuunnelkaa minua tarkkaavaisesti."

Tämän jälkeen Buddha selitti, mitkä ovat ne kolme syytä, jotka sitovat ihmisen ruumiiseen, ja mitkä ovat ne neljä syytä, jotka sitovat hänet puheeseen, ja lisäksi mitkä ne kolme syytä, jotka sitovat hänet ajatukseen: "Näiden hillitsemisen avulla ihminen voi saavuttaa vapahduksen."

Vanha kerjäläismunkki kuultuaan tämän selityksen, opetteli tuntemaan sen totuuden, joka tuossa selityksessä piili. Sitten hän sovelsi oppia täydellisesti jokapäiväiseen elämäänsä − ja saavutti rahatin arvon.

Samaan aikaan eli 500 bhikshunia (nunnaa) samassa Viharassa. He lähettivät erään jäsenensä Buddhan luo anomaan, että Buddha toimittaisi heidän luoksensa jonkun oppineen papin, joka heille olisi selvittänyt Lain. Buddha määräsi tähän toimeen Patisenan.

Kuultuaan, että tällainen määräys oli tehty, kaikki nunnat nauroivat keskenään ja päättivät, että sinä aamuna kun tämä tulisi, he sanoisivat gathan väärinpäin (takaperin) ja saisivat siten tuon vanhan miehen hämmentyneeksi ja häpeämään.

Sitten sinä aamuna kun hän saapui perille, kaikki bhikshunit, suuret ja pienet, tulivat häntä tervehtimään, ja tätä tehdessänsä he katselivat toisiaan ja hymyilivät. Sitten he istualtaan tarjosivat hänelle ruokaa. Ruokailtuaan ja pestyään hänen kätensä he pyysivät Patisenaa aloittamaan saarnansa. Tämän jälkeen tuo vanha kerjäläismunkki astui pyhälle paikalle ja istuttuaan alas aloitti: "Sisaret, minun taitoni on vaatimaton ja oppini sangen vähäinen. Minä osaan ainoastaan yhden gathan. Sen tahdon teille toistaa, ja koetan sitten selittää sen sisällön. Siis kuunnelkaa minua tarkkaan."

Silloin kaikki nuoret nunnat yrittivät toistaa tuota gathaa takaperin, mutta he eivät voineet avata suutaan ja tunsivat häpeää, ja heidän päänsä painuivat murheellisina alas. Silloin Patisena kertasi gathan ja alkoi selittää sitä kohta kohdalta, aivan niin kuin Buddha oli sen hänelle opettanut. Nyt kaikki nunnat, kuultuaan hänen sanansa, suuresti hämmästyivät ja ilo täytti heidän sydämensä, saadessaan kuulla tällaista opetusta. He vastaanottivat opin koko sielullaan ja saavuttivat rahatin asteen.

Jonkin aikaa tämän jälkeen kuningas Prasenadshit kutsui Buddhan ja koko pappiskunnan hoviinsa juhlapitoihin (ottamaan osaa hänen vierasvaraisuudestaan). Mutta Buddha huomattuaan Patisenan kunnioitettavan ja ylvään olemuksen pyysi häntä kantamaan omaa kerjuuastiaansa ja seuraamaan häntä aina, vaikka mestari menisi mihin tahansa.

Kun he sitten saapuivat palatsin portille, niin portinvartija, joka tunsi Patisenan menneisyyden, ei laskenutkaan tätä hoviin, vaan hän sanoi: "Meillä ei osoiteta vieraanvaraisuutta sellaiselle papille, joka ei osaa muuta kuin yhden gathan. Täällä ei ole paikkaa sellaiselle alhaiselle munkille kuin te − tehkää tilaa paremmille ja poistukaa!" − Tämän kehotuksen mukaisesti Patisena istuutui palatsin portin ulkopuolelle.

Buddha nousi kunniapaikalleen, kun hän oli pessyt kätensä. Ja katso! Patisenan käsivarsi almuastia kädessä ilmestyi huoneeseen. Silloin kuningas, palvelijat ja kaikki läsnäolevat nähdessään tämän näyn ikään kuin kivettyivät kauhusta ja sanoivat: "Voi, kenen käsivarsi tuo on?" – Siihen Buddha vastasi: "Se on Patisenan, kerjäläismunkin käsivarsi. Hän on nykyisin valaistunut, ja minä pyysin häntä kantamaan minun almuastiaani perässäni, mutta portinvartija on kieltänyt häneltä sisäänpääsyn, ja nyt hänen käsivartensa on täällä ja se pitää minun kerjuuastiaani." Tämän jälkeen Patisena kutsuttiin sisään ja päästettiin juhlaan.

Silloin kuningas Prasenadshit riensi Buddhan luo ja sanoi: "Olen kuullut, että tämä Patisena on sangen vähä-älyinen ja että hän ei osaa muuta kun yhden ainokaisen gathan. Kuinka hän siis on voinut saavuttaa korkeimman viisauden?" Buddha vastasi: "Ei suuri oppineisuus auta ihmistä paljoakaan. Itsehillintä on ensimmäinen askel. Tämä Patisena on sovelluttanut elämäänsä tuon ainokaisen gathan sanojen salaisen opin taidon, ja se on kirkastanut hänen henkensä, ja hänen puheensa, aistimensa ja ajatuksensa ovat saavuttaneet täydellisen levollisuuden. Ja vaikka ihminen olisi kuinka oppinut tahansa, eikä hänen oppinsa ohjaisi hänen elämäänsä, niin että hän vapautuisi harhan talutusnuorasta, − mikä siunaus voi hänellä olla kaikesta oppineisuudesta huolimatta?"

Ja Buddha kertasi seuraavat stanzat:

"Vaikka ihminen osaisi toistaa tuhat stanzaa, mutta ei käsittäisi niiden sisältöä, niin se ei ole parempi kuin yhden ainoan, hyvin ymmärretyn ajatelman toistaminen ja kyetessään hallitsemaan omat ajatuksensa."

"Mitä hyötyä on tuhannen sanan kertaamisesta ymmärtämättä niiden sisältöä? Ainoastaan yhden totuuden käsittäminen ja sen mukainen toiminta elämässä riittää johtamaan vapautukseen."

"Ihminen voi toistaa ulkoa monta kirjaa, mutta jos hän ei ymmärrä niiden sisältöä, eikä järjestä elämäänsä niiden opetusten mukaisesti, niin mitä tuo oppineisuus hyödyttää häntä?"

"Vain Lain yhden lauseen ymmärretty merkitys ja sen mukainen vaeltaminen on tie, jolla salattu, korkein viisaus on löydettävissä."

Kuullessaan nämä sanat kaksi sataa blikshua saavutti vapautuksen, ja kuningas ja hänen palvelijansa täyttyivät ilosta.

Suomentanut Martti Humu (suomennoksen kieliasua on uudistettu)

Tietäjä – helmikuu, 1909

Engl. kiel. Texts from the Buddhist Canon

https://archive.org/stream/textsfrombuddhis00beal/textsfrombuddhis00beal_djvu.txt


Etusivu

Sekalaiset