Kaitselmuksen tiet

Hurskas Hans Sachs, suutari ja kuuluisa runoilija Nürnbergissä — hän kuoli 1576 — ajatteli eräänä iltana kaitselmuksen kummallisia teitä ja näki sitten yöllä merkillisen unen, jonka hän on kertonut seuraavasti:

Olin kulkenut harhaan pimeässä metsässä enkä löytänyt tietä ulos. Huutelin apua. Silloin ilmaantui luokseni saattaja, joka sanoi olevansa Jumalan enkeli, lähetetty näyttämään minulle kaitselmuksen teitä. Tämä johdatti minut metsästä majataloon, jonka isäntä otti meidät ystävällisesti vastaan. Hän sanoi tänään elävänsä onnen päivää; hänen vihamiehensä oli sopinut hänen kanssaan ja sovinnon pantiksi lahjoittanut hänelle hopeisen, sisältä kullatun maljakon.

Poistuessamme enkelini varasti maljakon. Minä närkästyin, mutta enkeli sanoi: "Ole vaiti ja kunnioita kaitselmuksen teitä!"

Vaikenin ja saavuimme taloon, jonka läpeensä ilkeä isäntä teki meille kaikkea harmia. Pian nousimme lähteäksemme, ja hyvästellessämme enkeli lahjoitti hävyttömälle miehelle ihanan maljakon. Minä toruin ja harmittelin. Mutta enkeli sanoi: "Ole vaiti ja kunnioita kaitselmuksen teitä."

Sitten tulimme isännän luo, jonka talossa vallitsi köyhyys ja hätä. Hän oli hyvä mies, mutta oli vastoinkäymisissä kadottanut omaisuutensa. Viikon kuluttua piti talo häneltä vietämän. Poistuessamme poltti enkeli talon hänen päänsä päältä. Minä suutuin. Mutta enkeli sanoi kolmannen kerran: "Ole vaiti ja kunnioita kaitselmuksen teitä." Vihdoin saavuimme talon isännän luo, jonka elämän ilo oli hänen ainoa poikansa, kukoistava lapsi. Enkeli sanoi olevansa epätietoinen tiestä. Isäntä antoi hänelle poikansa tiennäyttäjäksi ja enkeli — hukutti pojan ohikulkevaan virtaan. "Ei", minä huudahdin, "nyt en ota askeltakaan enää sinun kanssasi! Paholainenhan sinä olet, etkä mikään enkeli!" Silloin taivaallinen valo säteili hänen ympärillään, ja hän huusi: "Houkkiot yksin moittivat Ikuista!... Maljakko oli myrkytetty. Sen tähden se otettiin hyvältä pois hänen omaksi onnekseen ja annettiin pahalle hänen häviökseen. Talonsa tuhkasta löytää vahingon kohtaama aarteen, ja tulipalo auttaa hänet hyvinvointiin ja siunaukseen. Hemmoteltu poika kauemmin elettyään olisi murhannut isänsä ja äitinsä. Hänen täytyi kuolla vanhempiensa onneksi."

Vaieten, kuolevaiset, ja palvoen kunnioittakaa kaitselmuksen teitä!

Hans Sachs

Saks. suom. P. E.

Ruusu-Risti — marraskuu 1928


Etusivu Sekalaista