I. K. Taimni

Joitain mielenkiintoisia näkökohtia mietiskelystä

Sanalla mietiskely tarkoitetaan ihmisten itselleen valitsemia henkisiä harjoituksia erilaisten henkisten aatteiden toteuttamiseksi elämässään.

Koska mietiskelyyn liittyvä henkinen toiminta ja kuri on hyvin laajaa, ei aihetta ole helppo käsitellä systemaattisesti ja laajakantoisesti. Tämän artikkelin lukijoilta edellytetään yleisiä tietoja mietiskelystä, joten rajoitamme tarkastelun muutamiin mielenkiintoisiin näkökohtiin, joita ei yleisesti ymmärretä, mutta jotka ovat ehdottoman tärkeitä ihmisille, jotka suhtautuvat vakavasti sisäisen elämän ongelmiin eivätkä halua mietiskelynsä muodostuvan pelkäksi rutiiniksi.

Ei ole myöskään helppo määritellä mietiskelyn tarkoitusta, sillä se riippuu ihmisen henkisestä taustasta, kehittyneisyydestä ja temperamentista. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mietiskelyn tarkoituksena on tuoda alempi persoonallisuus kosketukseen Korkeimman Itsen kanssa, jolloin se tulee yhä enemmän tietoiseksi jumalallisesta alkuperältään, kohtalostaan ja luonteestaan.

Kaikkien niiden, joilla säännöllinen mietiskely on osa systemaattista henkistä itsekuria, täytyy uskoa, että fyysisen maailman taakse on kätkettynä sanoinkuvaamattoman loistava henkinen maailma ja että mietiskelyn avulla ihmisellä on yhä parempi mahdollisuus tulla yhteyteen tämän sisäisen maailman kanssa. Muuten tuskin olisi mitään syytä sitoutua tämänkaltaiseen henkiseen toimintaan. Jokaisen ihmisen mielessä on kätkettynä todellisuuden maailma, jota voidaan oppia tuntemaan yhä täydellisemmin tunkeutumalla asteittain mielen syvemmille tasoille. Kaikissa todellisissa henkisissä kasvumenetelmissä on siis välttämätöntä sekä mielen käsittely eri tavoin että myös sen syvemmille tasoille siirtyminen mietiskelyn kautta.

Niin sanotusti asioiden pintaan tai kuoreen rajoittunutta tavanomaista tietoa voidaan saavuttaa fyysisten ilmiöiden havainnoinnilla sekä aistielinten välittämien tietojen keräämisellä ja käsittelemisellä vertailun, järkeilyn ym. avulla. Näitä näkymättömiä ja äärettömän hienoja fyysisen maailman sisään kätkettyjä henkisiä maailmoja ei voida tällä tavalla saavuttaa. On välttämätöntä siirtyä syvemmälle mielen ja tietoisuuden tasoille käyttämällä hyväksi selvästi määriteltyjä tekniikoita, jotka ovat osa joogakuria.

Näiden kahden henkisen toiminnan ero voidaan ymmärtää vertaamalla niitä uimiseen. Ihminen, joka on oppinut uimaan veden pinnalla, voi tutkia kaikkea mitä tällä pinnalla esiintyy; koko maailma, joka liittyy valtamerien pintaan on avoinna hänen havainnoilleen ja tutkimuksilleen. Meren pinnan alapuolella, eri syvyyksillä ja eri seuduilla on monia maailmoja, joita ihminen voi päästä tutkimaan vasta opittuaan sukeltamaan eli siirtymään pinnalta syvempään veteen. Sukeltaminen eroaa hieman tavallisesta uimisesta, ja se vaatii erilaista tekniikkaa. Tavallisen ajattelun ja mietiskelyn välillä on samankaltainen ero.

Tavallinen ajattelu, silloinkin kun se on syvällistä ja tarkoituksenmukaista, liikkuu mielen pintakerroksissa. Tiukassa järkiperäisessä ajattelussa, joka edustaa ehkä korkeinta ja vaikeinta tämänlaatuisen henkisen toiminnan laatua, mieli liikkuu kurinalaisesti mutta silti eräällä tavalla pintapuolisesti; se ei vaikuta mielen syvimpien kerroksiin. Mieli voidaan sitoa pitkitettyyn ja keskitettyyn henkiseen toimeliaisuuteen, mutta liikkuessaan tällä tavalla se voi käsitellä ja tuntea ainoastaan asioita, jotka liittyvät ulkoiseen elämäämme. Kaikki, jopa huomattavat mielen todellisuutta vastaavat saavutukset ovat tavoitettavissa tämänlaatuisen henkisen toiminnan avulla. Herkempiä ja todellisempia maailmoja, jotka ovat kätkeytyneinä mielen syvemmille tasoille, ei voida näin tutkia tai oppia tuntemaan, vaan se vaatii erilaista henkistä toimintaa, jota voidaan kuvata mielen liikkeenä syvyyssuunnassa. Tämän kaltaisessa henkisessä toiminnassa mieli kyllä liikkuu, mutta ihminen yrittää samanaikaisesti tunkeutua asteittain pintaa syvemmälle. Se, mitä syvyyssuunnassa tapahtuvalla mielen liikkeellä tarkoitetaan, voidaan täysin ymmärtää tutkimalla joogasutria.

Edellä esitetyt ajatukset antavat ehkä johtolangan onnistuneen mietiskelyn salaisuuteen. Ne myös osoittavat, miksi useimpien ihmisten kohdalla mietiskely ei kykene saavuttamaan lopullista päämääräänsä, joka on asteittain syvenevä yhteys mielen syvempien tasojen kanssa. Tämä yhteys syntyy havainnoinnin syvälle tunkeutuvasta vaikutuksesta. Kaikelle onnistuneelle mietiskelylle välttämätön syvyyssuunnassa tapahtuva mielen liikehdintä vaatii tavallisesta ajattelusta eroavan liikkumistavan ja enemmän ponnistelua.

Kun olemme oppineet käyttämään mieltämme tehokkaasti, havaitsemme, että mielen harjoittaminen tietynlaiseen aktiivisuuteen tulee miltei ponnistuksettomaksi jonkin ajan kuluttua. Itse asiassa emme voi olla tehokkaita, ennen kuin mieli toimii ilman ponnistusta. Kokenut luennoitsija voi jatkaa puhettaan sujuvasti opittuaan kerran hallitsemaan puheensa aikana tapahtuvan ideoiden järjestelyn ja valitsemisen tekniikan. Ideat ja ajatukset ovat hänen mielessään joko arkipäiväisinä tai syvämietteisinä. Näitä samoja asioita on jo ehkä esitetty satoja kertoja ennenkin, kysymys on nyt ainoastaan niiden valitsemisesta ja saumattomasta esittämisestä. Kokenut kolumnisti voi ottaa kynän käteensä ja pyöräyttää sivukaupalla selostuksia miltei ponnistuksetta. Hänen on ainoastaan valittava ideansa painosta tulevan tekstin virrasta ja ilmaistava nämä ideat vaikuttavalla tavalla. Kun ideoiden, ohjaamisen ja tehokkaan ilmaisun taito hallitaan, on loppu helppoa.

Kuten näemme tämä ideoiden järjestelyn tekniikka ei eroa uimisen oppimisesta. Kun veden pinnalla pysymisen tekniikka kerran on opittu, uinnin jatkaminen on kiinni vain fyysisestä kestävyydestä ja tietyistä ruumiin liikkeistä.

Suurin osa henkistä toimintaamme on tämän kaltaista. Mielemme liikkuu totutuissa urissa miltei ponnistuksetta. Mieltä ei ole tällöin keskitetty tahdonponnistuksella, tai toteutettavan tai tutkittavan asian vetovoima ei ole saanut mieltä keskittyneeseen tilaan. Mieltä ei siis yleensä käytetä johdonmukaiseen henkiseen ponnistukseen, jota tarkalleen määrätty kohde ohjaa ja jota jatkuva tahdon tai asian tärkeyden paine motivoi, vaikkakin juuri näitä asioita tarvitaan onnistuneeseen mietiskelyyn.

Mietiskelyä ei ole tietyssä asennossa istuminen ja sen salliminen, että mieli tuo esille asioita valitusta aiheesta, vaikkakin useimmat ihmiset tekevät juuri näin. Tämän kaltainen henkinen harjoitus on kuin esseen kirjoittamista ilman kynää ja paperia tai luennoimista puhumatta. Todellisena mietiskelynä ei voida pitää mielen liikehdinnän sallimista uskonnollisten tekstien toistamisesta syntyneissä urissa. Juuri tätä useimmat ihmiset tekevät mietiskellessään päivittäisten uskonnollisten menojensa aikana. Pyrimme valamaan kaiken tarvittavan aktiivisuuden rutiiniksi, niin ettei mielen tarvitsisi ponnistella paljon tehdessään valintoja toimintojen ja ideoiden keskellä. Osittain tästä johtuu rituaalien suosio uskonnollisten velvollisuuksien suorittamisessa. Ajatuksena on säilyttää ainakin uskonnollisen elämän ulkomuoto, vaikka sisältö ei säilyisikään. Voidaan selvästi nähdä, että lamaantuminen on ilmeistä näissä olosuhteissa. Henkisen kehityksen tiellä ei ole ehkä suurempaa estettä kuin valheellinen tunne saavutuksista ja rutiinilla hankittu varmuus.

Ei ole mahdollista saada aikaan vaadittavaa henkistä tilaa istuessamme mietiskelemään jos kiinnostuksemme asioihin, joita haluamme mietiskellä, ei ole riittävän voimakasta ja syvää. Luultavasti kuvittelemme, että haluamme löytää todellisuuden, jonka uskomme olevan kätkettynä mielemme ja tietoisuutemme syvimpiin kerroksiin. Kuitenkin tämä on vain heikko ajatus, jota yhtä heikko toive motivoi. Ei ole olemassa tarkoin määrättyä ja dynaamista tarkoitusta eikä tahdon voimakkuutta mielemme taustalla, jolla voisimme ratkaista sisäisen elämämme ongelmat ja paljastaa olemassaolomme mysteerit. Saadaksemme esimerkin vaadittavasta mielentilasta meidän täytyy palauttaa muistiimme se valtava voima ja keskittyminen, joka luonnehtii tiedemiehen mielenlaatua. Esimerkiksi Edison oli työskennellessään jonkin tieteellisen keksinnön parissa niin syvästi päämääräänsä keskittynyt, että unohti jopa syödä ja nukkua. Tämän kaltaista henkistä tilaa tarvitaan todellisessa mietiskelyssä ja kun se on saavutettu, syntyy tuloksia nopeasti, kuten joogasutrissa on osoitettu (I-21).

Tämä tilanne ei ole vallitsevana, koska emme ole täyttäneet tiettyjä perusvaatimuksia kulkeaksemme mietiskelyn kautta henkisen kasvun polkua. Emme ole tietoisia niistä valtavista illuusioista ja rajoituksista, joiden keskellä nyt elämme, ja siksi meillä ei ole todellista ja voimakasta pyrkimystä päästä irti tästä tilasta. Asioiden viehätykset täällä ovat liian voimakkaita aiheuttaen vastustamattoman voiman, joka vie mielen mukanaan. Mieltä ei ole sopivasti koulutettu saattamaan päätökseen niitä kunnioitettavia tehtäviä, jotka olemme itsellemme asettaneet. Ihanne ei viehätä meitä kyllin voimakkaasti, eli lyhyesti sanottuna meillä ei ole välttämättömiä ominaisuuksia.

Tarkoituksena on muodostaa tarvittavat olosuhteet mietiskelyn onnistuneelle harjoittamiselle. Tätä edellyttävät kaikki todelliset henkisen kasvun menetelmät mieltä ja luonnetta valmistavana harjoituksena. Hyvin tunnetussa sadhana-chatushthayassa, Itsen kasvattamisen neliulotteisessa menetelmässä, on välttämätöntä aluksi saavuttaa neljä perusominaisuutta polulla etenemiseen. Nämä ovat viveka, vairagya, shattsampatti, mumukshattva. Vasta edistymisen suhteellisen korkeilla tasoilla käytetään intensiivisen mietiskelyn harjoittamista kanavien avaamiseen alemman ja ylemmän välillä ja ilmentämään tietoisuuden keskusta henkisillä tasoilla.

Kulkiessaan rajajoogan tietä, joka viitoitetaan joogasutrissa, on pyrkijän ensiksi harjoitettava bahirangaa eli ulkonaista joogaa valmistaakseen itseään mietiskelyn harjoittamiseen sen kolmella tasolla: dharana, dhyana ja samadhi. Hänen ei oleteta aloittavan edes dharanan harjoittamista ennen kuin hän on perehtynyt neljänteen pranayama-tekniikkaan, mikä selviää sutrasta (II-53).

Jokaisessa joogasysteemissä pyrkijän oletetaan hallitsevan joogan harjoittamisen perusvaatimukset, jopa silloinkin kun siitä ei erityisesti mainita. Mikäli hän ei hallitse niitä tarpeellisessa määrin, hän tulee käymään läpi ankaran koulutuksen oppiakseen ne. Ainoastaan joogan valesysteemeissä niin kutsutut gurut ottavat oppilaita ja vihkivät heidät transsendenttisen mietiskelyn mysteereihin tai jopa samadhiin edes tiedustelematta, onko heillä tarvittavia ominaisuuksia tai kykyjä tällaiseen.

Jos mietiskelymme ei onnistu, meidän pitäisi hieman tutkia sydäntämme ja itseämme, jolloin on mahdollista nähdä, että perussyy epäonnistumiseen on ehkä vakavan aikomuksen ja rehellisyyden puutteessa. Aloitamme mietiskelyn harjoittamisen jo ennen kuin edes todella haluamme asioita, joita mietiskelyllä voimme saavuttaa. Meillä täytyy olla todellisia ongelmia ennen kuin yritämme ratkoa niitä. Mietiskelyn kohteena on sisäisen elämän ongelmien ratkominen tunkeutumalla mielen ja tietoisuuden syvemmille tasoille. Ratkaisut näihin ongelmiin on löydettävissä ainoastaan tällä tavalla. Jos ongelmat eivät ole meille todellisia ja välttämätöntä ratkaisua vaativia, ei ole mitään mieltä istua päivä toisensa jälkeen ratkomassa niitä. Mietiskely ei ole päämäärä sinänsä, se on ainoastaan keino saavuttaa jotain.

Minua muistutetaan tässä yhteydessä monien yliopistoihimme tieteellistä työtä tekemään tulevien opiskelijoiden mielenlaadusta. He haluavat tehdä tutkimustyötä, mutta kun heiltä kysyy, mitä ongelmia he haluavat ratkaista tai tutkia, heillä ei ole antaa siihen vastausta. Heille täytyy antaa ongelmia, joiden parissa työskennellä. Akateemisessa elämässä on mahdollista ensin haluta tehdä tutkimustyötä ja etsiä ongelmia vasta jälkeenpäin, sillä tällaisten opiskelijoiden tehtävänä ei vielä ole todellinen tutkimustyö vaan koulutus siihen. Pyrkijälle, jonka on tunkeuduttava omin voimin mielen tuntemattomiin todellisuuksiin, tällainen harjoitus on ilmeisen mahdotonta. Hänelle ei ole olemassa mitään kannustinta tai ehdotonta tarvetta, joka pakottaisi mielen jättämään tunnetun todellisuuden ja vetäytymään itseensä havaitakseen, mitä kätkeytyy tietoisuuden syvimpien kerroksiin.

Ainoastaan silloin, kun ongelmat ovat todellisia ja tuloksia omasta ajattelustamme ja kokemuksistamme eivätkä keinotekoisesti luotuja tai muilta lainattuja, alkaa intuitiivinen kyky toimia mietiskelyssä ja henkinen tieto, joka valaisee näitä ongelmia, alkaa pulputa luonnollisesti sisältämme.

Emme saisi unohtaa, että käyttäessämme mieltämme oikeanlaatuiseen mietiskelyyn yritämme käsitellä elämän todellisuutta. Silloin käytössämme tulisi olla todellisia ongelmia ja ennen kaikkea todellista halua ratkoa näitä ongelmia. Intuitio voi toimia ainoastaan tämän kaltaisessa henkisen todellisuuden ilmapiirissä. Mikäli vakavuutta ja rehellisyyttä ei ole tarpeeksi, puuttuvat perustekijät intuitiivisen tiedon saavuttamiseen sisältä käsin, jolloin mietiskely tulee olemaan hedelmätöntä ja turhauttavaa.

Kun sisäisen elämän ongelmat tulevat meille todellisiksi, ne eivät ainoastaan sävytä elämäämme, vaan niiden ratkaiseminen tulee kiireelliseksi. Jopa silloin kun alempi mieli on keskittyneenä ulkoisiin toimiin, hautoo korkeampi mieli taustalla alituisesti näitä ongelmia ja etsii niihin ratkaisuja. Tätä jatkuvaa ongelmien hautomista kutsutaan bhavanaksi, ja se on välttämätön osa todellista mietiskelyä, joka saattaa intuitiivisen kyvyn toimintaan. Jatkuvan hautomisen tehoa voidaan edelleen korostaa japan avulla, jolloin "äänessä" olevaa voimavarausta käytetään vahvistamaan ajatuksen tehoa. Opiskelija kykenee nyt ymmärtämään, sen valossa, mitä edellä on kerrottu, joogasutrien I-28 aforismin merkityksen.

On tärkeää havaita, että kaikkea elämän henkisiä totuuksia koskevaa tietoa ei saavuteta järkeilyllä vaan vähän tunnetulla ja paljon epäillyllä henkisellä kyvyllä, intuitiolla. Todellinen intuitio ei ole salaperäinen eikä epäluotettava kyky totuuden arvaamiseksi, kuten usein materialistisen ajattelutavan omaavat ihmiset luulevat. Se on kyky suoraan havaitsemiseen tai tietoisuuteen todellisuudesta. Se on kyky, joka muodostuu, kun etsijän tietoisuus virittäytyy yhteen jumalallisen tietoisuuden kanssa. Tässä tietoisuudessa kaikki olemassaolon totuudet esiintyvät ulkonaisesti todellisessa muodossaan. Tavallisen intuition harjoittamisen varhaisissa vaiheissa etsijän tietoisuus hypähtelee älyn muurien yli ja voi silloin saada tietää minkä tahansa totuuden ainakin osittain suoran havaitsemisen avulla. Samadhissa sama tulos saavutetaan kontrolloidulla ja tieteellisellä menetelmällä ja havaitseminen on siksi häiriötöntä ja täydellistä. Kaikkien olemassaolon henkisien totuuksien lopullinen luonne on sellainen, ettei niitä voida millään muulla menetelmällä tuntea.

He, jotka etsivät maailmankaikkeuden kätketyimpiä salaisuuksia teleskooppien avulla ja ihmisen perimmäisiä salaisuuksia mikroskooppien avulla, eivät voi, asioiden todellisen luonteen vuoksi, koskaan onnistua.

Koska intuitio on suoran havaitsemisen kyky ilman välittävien instrumenttien apua, se on vapaa tietoisuuden käyttövälineiden vääristävästä vaikutuksesta. Kaikki epätäydellisyys, joka saattaa esiintyä sitä harjoitettaessa, johtuu puutteellisesta mielen välityksestä, mielen, jonka avulla intuitiota harjoitellaan ja tietoa tulkitaan. Jos mieli on puhdas ja harmoninen, ei sen kehityksen puute haittaa, paitsi silloin kun tämän havaintokyvyn tuloksia täytyy tulkita ja muotoilla älyn avulla, jotta voitaisiin kommunikoida muiden kanssa. Monet pyhimykset, jotka olivat henkisesti korkealle kehittyneitä, olivat lukutaidottomia. Harjoitetun älyllisen toiminnan puute esti heitä tulkitsemasta ja ilmaisemasta muille tyydyttävästi sisäisen elämän totuuksia, mutta se ei vaikuttanut heidän kykyynsä havaita näitä totuuksia.

Intuitiivisen kyvyn tehokkuus riippuu sen läpitunkevasta voimasta. Mitä läpitunkevampaa sen havaitseminen on, sen syvempiä ovat todellisuudet, jotka se voi tavoittaa ja sitä laaja-alaisempia ovat sen tarjoamat näkymät. Intuition läpitunkevan voiman huippu on saavutettu, kun se voi tunkeutua kaikkien monimuotoisuuksien ja ilmenevän todellisuuden hämmentävien vaihteluiden läpi ja havaita kaiken pohjautuvan samaan todellisuuteen. Intuition kehittymisessä ei ole kyse asioiden yhdistämisestä tai jonkin rakennemallin laatimisesta, vaan havaitsemisen voiman teroittamisesta, niin että se voi kulkea suoraan illuusioiden ja erilaisten esteiden viidakon läpi, joka suurentaa henkistä näköalaa. Tämän vuoksi puhdistautuminen, itsekieltäymys ja harmoniaan pyrkiminen ovat tärkeimpiä pyhyyden polulla kuin tiedon hankinta.

Koska intuitiolla on näin tärkeä osuus mietiskelyssä, kannattaa syventyä hetkeksi siihen tapaan, jolla intuitiivinen tieto ilmenee tietoisuudessa varhaisemmissa vaiheissaan. Henkisen elämän todellisuuksien suora havaitseminen, sen täydemmässä merkityksessä, tapahtuu ainoastaan samadhissa, mutta pyrkijän ei tarvitse odottaa tätä jooga-harjoituksella saavutettua tilaa saadakseen kokemuksia intuitiivisesta tiedosta. Ei ole ainoastaan mahdollista vaan jopa välttämätöntä saada näitä kokemuksia, koska ne osoittavat meille, että kanava henkisen ja älyllisen luonteemme välillä on alkanut avautua, jolloin mietiskelyn todellinen tarkoitus on tullut ainakin osittain täytettyä.

On poikkeuksellisen rohkaisevaa saada edes satunnaisia kokemuksia tästä, koska ne vakuuttavat meidät siitä, että sisällämme on olemassa tyhjentymätön henkisen tiedon lähde ja että meidän on mahdollista ammentaa tästä lähteestä vähitellen saavuttamalla sopusointua sen kanssa. Me tietysti uskomme kaikkeen tähän teoreettisena mahdollisuutena mutta on aivan eri asia tajuta, että uskomme pohjautuu tosiasioihin ja että sitä voidaan käyttää hyödyllisesti. Tämän selkeän varmuuden avulla käännymme yhä enemmän sisäänpäin saavuttaaksemme kaiken, mitä tarvitsemme henkiseen kehittymiseemme. Näin lasketaan perusta todelliselle okkulttiselle elämälle.

Ymmärtääksemme, miten intuitiivinen kyky toimii henkisen kehityksen varhaisessa vaiheessa on välttämätöntä saada jonkinlainen käsitys henkisen tiedon erilaisuudesta sen esiintyessä henkisellä tai alemman mielen tasolla. Korkeimmilla tasoilla alin mieli ei kiinnity siihen ja se esiintyy svarupa- eli todellisessa muodossaan. Alemmilla tasoilla se on alemman mielen verhoama ja voi esiintyä ainoastaan rupa-muodossaan, suunniteltuina ja ideoina. Kun henkinen tieto laskeutuu alemman mielen todellisuuteen, sen täytyy omaksua jokin luonnos tai ideoiden "ryhmittymä" ruumiikseen, aivan kuten aatman eli hengen täytyy ottaa ruumis, kun sen on toimittava fyysisellä tasolla. Näissä olosuhteissa todellinen henkinen tieto palvelee runkona älyllisen mielen ajattelussa. On olemassa valtava ero käsityksellä, johon henkinen tieto on vaikuttanut tai ajatuksella, jonka mieli on muovannut älyllisen askartelun avulla välttäen kaikkea korkeampaa henkistä näkemystä. Edellinen käsitys on elävää, dynaamista ja tärkeää pyrkijälle. Jälkimmäinen menettely on pelkkää elämästä irrallaan olevien ideoiden kokoilemista, ideoiden, jotka eivät kykene luomaan todellista inspiraatiota tai tuottamaan tyydytystä yksilölle.

Edellä esitetyt näkökohdat antavat selityksen tavalle, jolla tieto henkisestä luonnosta nousee sisältämme intuitiivisen kyvyn toimiessa. Se ei näytä tulevan mistään erityisestä suunnasta, se tulee varoittamatta etukäteen ja sen ensimmäinen vaikutus mieleen tuntuu olevan jotain vailla, ilman muotoa tai ainetta. Mutta hyvin nopeasti se näyttää kiteytyvän ideoiksi, jotka antavat sille mentaalisen muodon ja palvelevat sen sanoman tuomisessa fyysiselle tasolle.

Esiintyessään alemmassa muodossaan intuitio muistuttaa ilotulitusrakettia, joka ammutaan taivaalle ikään kuin se tulisi tyhjästä ja joka lopulta puhkeaa värilliseksi kipinäsateeksi heijastuen kauniisti tummaa taivasta vasten. Aluksi raketti on pelkkä valojuova taivaalla ennakoiden hienoa valojen ja värien tanssia muuttuen lopulta itse välkkyvien tähtien tanssiksi ja paljastaen loiston, joka oli siihen kätkettynä.

Näin ilmenevälle intuitiiviselle tiedolle on luonteenomaista, että se pitäisi pyydystää mentaaliselle alueelle välittömästi sillä hetkellä, kun se ensimmäisen kerran koskettaa mieltä. Tärkeintä on kohdistaa siihen mielen jakamaton huomio, silloin intuitio tulee havaituksi ja se antaa itselleen muodon luonnollisesti, nopeasti ja ponnistuksetta. Tämä ponnistuksettomuus ja ilmaisun kirkkaus paljastavat ajatuksen intuitiivisen alkuperän, joka on osa sen omaa luonnetta. Ilmaisu tarvitsee valppaan ja vastaanottavaisen mielen, joka on valmis ja kykenevä antamaan intuitiolle sopivan muodon ja kuitenkin olemaan täysin irti tapahtumasta tarvittaessa. Runoilijan täytyy kääntää intuitio kauniiksi lauluksi, muusikon sinfoniaksi, matemaatikon teoriaksi, filosofin olettamukseksi ja taiteilijan konkreettiseksi muodoksi. Jokainen viivytys ja huomion puute aiheuttaa melko varmasti sen, että tämä taivaallinen vierailija kääntyy takaisin ja tulee luoksemme ehkä entistä harvemmin.

Edellä esitetty tapa, jolla intuitio virtaa tietoisuuteen on vain yksi mahdollisuuksista, joiden kautta intuitiivinen tieto saattaa kulkeutua pyrkijän mieleen. Hengen tiet ovat salaperäisiä, eikä niitä voi edeltäkäsin ennustaa. Ne eivät aina sovittaudu kuvioiksi tai kaavioiksi, eivätkä kaikki tällaiset yhteydet ole yhtä intensiivisiä tai valaisevia. Aina kun tieto laskeutuu noista korkeammista todellisuuksista, on siinä hengen leima, jonka vastaanottaja tunnistaa. Hengen puhuessa ei voi esiintyä minkäänlaista sekaannusta tai hämmennystä vaan ainoastaan eri asteista valaistumista riippuen vastaanottajan kyvystä.

Näin ilmenevää tietoa ei tulisi sekoittaa psyykkisen luonnon ilmaisuihin, jotka muotoutuvat erilaisiksi näyiksi ja ääniksi, mutta joiden alkuperä on ihmisen psyykessä. Vaikkakin nämä näyt ovat loistavia, niistä puuttuu luotettavuus ja varmuus, joka on kaikessa hengen ilmauksessa. Se tosiasia, että ne vähitellen aiheuttavat jännitystä ja valheellisia ajatuksia ihmisen henkisestä kehittymisestä, riittää todistamaan niiden olevan alhaista syntyperää. Kaikki hengen ilmaisut ovat yhdistyneet sanoin kuvaamattomaan järkkymättömyyteen ja persoonattomuuteen, ja vaikka niissä ilmenee voiman ja rauhan vaikutus ei minkäänlaista jännitystä ole havaittavissa.

Suom. L. H.

Alkuperäinen artikkkeli (The American Theosophist, November 1970):

https://www.theosophy.world/resource/some-interesting-aspects-meditation-i-k-taimni


Etusivu

Mietiskely