Milloin —?

Mestarit suuret, Valkeat Veljet,
milloinka poistatte tietojen teljet,

milloinka ylhän totuuden tuotte —
mysteerioihin katsoa suotte?

Milloin on ihmisen edessä päivä
jolloin jo kaipuu harhojen häivä,

ratkeaa arvoitus elon harmaan,
katkeaa side kostavaan karmaan?

Kasvua hengen, oi hoivatkaatte,
alati, ylhät, kunnekka saatte

joukotkin vietyä sinne asti,
mistä käy kulku nopeammasti

valoa kohti, ikuista, suurta —
lähemmäs, lähemmäs henkemme juurta!

Anni Kaste

Ruusu-Risti — huhti-toukokuu 1931


Ei suotta meissä maa ja taivas yhdy

Elämän pieni, karu löytöretki —
iäiseen jälleen palajava hetki —

luo iloiten sä henkes korkuiseksi,
tee pyrkimyksilläsi ikuiseksi.

Kas, siemen, jonka paina kylmään multaan
pyrkivi lämpöön, ylös päivän kultaan!

Niin myöskin luovan hengen elinvoima,
sitä ei surmaa pettymys, ei soima.

Ja pimeässäkin, kas, onhan meillä
sielumme lyhdynvalo opas teillä.

Ei suotta meissä maa ja taivas yhdy —
Laps Kaikkivallan, työhös uskoin ryhdy!

Anni Kaste

Ruusu-Risti — helmikuu 1932


Mihin vie sillat yli elämän —

On marraskuu,
ylläni tähtitaivas laajentuu,
sen rajat katoavat mittaamattomuuteen,
se on kuin silta maahan uuteen
Suureen Tuntemattomaan.

Ah, kuinka hetkin sinne kaipaankaan!

Ja kaipuu tuo,

mi tuikkaa rinnassa
kuin liekki lapsuuskodin kynttilöiden,
se ohjaa, siivittää mua yli öiden maan,
elon-öiden pimeimpienkin.

Kas, kaipuu toivon luo,
se herättää sen tulipovin,
valaen siitä lyhdyn käteeni,
niin että kulkea taas näen tovin.

Näin kauas-vaeltajain saattoon yhdyn
tuikkeessa sydämeni toivonlyhdyn
ja rukoillen:

Ikuinen, lainaa lyhtyyn kynttiläs,
yks' pilke kirkas tuolta ylähältä
taivaalta marraskuun,
ahjosta linnunradan,
jossa ne kätes alla palaa lakkaamatta
ja liekkiin suurempaan vain leimahtaa
silloin, kun maassa pimeys on ja yö,
jäähileisinä syksyn kellot lyö...

On marraskuu,
ylläni öinen taivas kaareutuu,
ja tähtisade vihmoo läpi avaruuden,
kuin lupaus ja anti maan sen uuden,
mihin vie sillat yli elämän,
tuhannen versoavan elämän...

Anni Kaste

Ruusu-Risti — marras-joulukuu 1933

Etusivu

Runoja