Pulvis et umbra

Yössä tähtikirkas avaruus
syvän rauhan syleilyssä nukkuu
suuri hiiskumaton hiljaisuus,
autius, min helmaan aatos hukkuu.

Ihminen, mi yössä yksinäs
katsot rajatonta rauhaa taivaan,
pohjaan tunne osa elämäs:
murun murtuvan sun sielus sai vaan.

Tummuudessa yön soi tunnustus:
elää - tomu, tuulten tuoma olla;
toden tuska, kauniin kajastus
pilvein varjoleikki aavikolla...

Eino Kaila

Etusivu

Runoja