Pisara

Alkukotiin avaraan
kaikki kerran kutsutaan.

Muutamille juottavat
nyt jo valtajumalat

pienen kastepisaran,
tuskallisen, ihanan,

johon hiljaa liukenet
– tahtonetpa taikka et –

jonka kylkiin kuvastuu
taivas, maa ja kaikki muu.

Pieneen, pieneen pisaraan
maailmat saa mahtumaan.

Aaro Hellaakoski


Minä en

Minä en ole tehnyt tätä
en minä, ei voimani mun.
Minuss on vain asunut hätä,
se salainen, joka ei jätä
ja johon tukahdun.

Joku uusi asukas , luulen
löys rintani taloon tien.
sen askelen kumean kuulen
sen hengitys on kuin tuulen
yli vesien välkkyvien.

Se sanojen parvia tuoden
minut siivitti sisältäpäin
se kaiken uudestiluoden
teki rikkaaksi raskaan vuoden
ja laulujen liekehtiväin

Radat piirteli rohkeampi
kuin käteni vaivainen,
joku kaikkia korkeampi,
maailmoja mahtavampi
joka käskee ja tottelen.

Aaro Hellaakoski

Etusivu

Runoja