Olen sukua Sun

Olen sukua Sun,
Sinä loit minut kuvakses, Herra.
Olet kuvasi vaativa kerran
kirkastetun.

Olen sukua Sun,
vaikka kulkisin erheen tiellä,
olen silloinkin sukuas vielä,
oi, veljeni mun.

Olen sukua Sun,
vaikka tahraisin kuvasi kalliin,
sen hukkua sentään et salli,
oman kuvasi Sun.

Olen sukua Sun,
vaikken sitä aina muista,
kun oon uupunut harhailuista —
ole oppaani mun!

Olen sukua Sun,
vaikka sieluuni tuskaa tuotat,
vaikka murheen maljasta juotat,
Sinä sukua mun.

Olen sukua Sun,
mua kiirastulessa käytä,
taas taivaan kirkkaus näytä,
oma kotini mun.

Olen sukua Sun —
oi, hukkukoon maat ja taivaat,
kunhan silmäni nähdä saavat
pyhät kasvosi Sun.

Olen sukua Sun.
Minä kamppailen kanssasi yössä.
Pyhän minuuden luomistyössä
ole apuna mun.

Olen sukua Sun.
Mua kurita, ällös säästä!
Sua luotani ennen en päästä,
kun siunaat mun.

I. Hellén

Ruusu-Risti  —  joulukuu 1925

Etusivu

Runoja